keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Eilisiä kuvia

Tässä pari kuvaa eiliseltä. Nyt ei tulekaan siis kunnon postausosaa, koska ei ole mitään mistä kertoa...



sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Shelttipäivän mätsärissä

Tänään oli Shelttipäivän mätsäriosuus tapahtumaan osallistuneiden shelttien kesken. Osa porukasta oli tosin vain eilisen verran, joten mätsäriin osallistui kaksitoista koiraa ja kaikki olivat samassa luokassa. Itse oltiin numero 10.

Ensin kaikki kaksitoista koiraa menivät ympäri ja sitten alkoivat pariosuudet. Lopulta oli meidän vuoro. Ensin piti mennä ympäri, sitten odoteltiin omaa vuoroa kun pari oli pöydällä. Parin tehdessä kolmiota nostin Netan sitten pöydälle, missä Netta olikin ihan nätisti, mutta meinasi vähän pakittaa. Kolmiokin meni ihan kivasti. Saatiin punainen nauha.

Ensin kehässä pyöriteltiin sinisen saaneita ja sitten meidän piti taas mennä kehään. Seisotettiin, juostiin ja seisotettiin, sitten tuomari valitsi neljä parasta - ja mekin kuuluttiin neljän parhaan joukkoon. Sitten seurasi taas juoksutusta ja seisotusta, neljänneksi paras valittiin. Nettaa ei enää jaksanut seisominen oikein kiinnostaa. Tultiin kolmansiksi. Vaikka tämä olikin vain pienimuotoinen mätsäri, niin olihan se hienoa kerrankin sijoittua punaisissa.

Kotimatkalla autossa istuessa sormet ja varpaat olivatkin sitten aivan jäässä, koska ulkona ei ollut lämmintä. Lisäksi kynsien alla oli hiekkaa, koska heittelin Netan nenän edessä kiviä, jotta se ei olisi korvat luimussa.






Kuvat © isä

lauantai 24. syyskuuta 2011

Shelttipäivässä

Tänään oltiin Netan kanssa Käsämän koulun kentällä Shelttipäivässä. Ohjelmassa oli näyttely- ja turkinlaittokoulutusta. Välillä satoi vähän, mutta se ei menoa haitannut. Netta käyttäytyi mukavan reippaasti. Uroksista löytyi pari Netasta kiinnostunutta. Aluksi Netta meni selälleen, mutta alkoi sitten lopulta selällään ollessaan irvistellä ja näyttää hampaitaan. Myöhemmin kuului myös murahdus. Ihme, Netta oppi puolustautumaan.

Käytiin jossain metsästysmajalla syömässä ja sen jälkeen harjoitukset jatkuivat. Alkoi sataa aika kovasti ja onneksi ehdin heittää sadeviitan kevythäkin päälle, sillä häkissähän oli kameralaukku... Netta ehdittiin myös mitata. Tulos oli 41 cm, ehkäpä tämä pitää paikkansa.

Nyt kotona Netta on hieman väsynyt, mutta sehän nyt ei ole mikään ihmekään tuollaisen päivän jälkeen.

1 v 5 kk

lauantai 17. syyskuuta 2011

Pihaharjoituksia ja räyhäkkää asennetta

Eilen ja tänään ollaan Netan kanssa treenattu pihalla paria juttua. Eilen kokeiltiin vähän seuraamista ja sitten paikallaoloa ja luoksetuloa, eli komensin Netan paikalleen, kävelin jonkun matkan päähän ja kutsuin sitä. Hyvin meni ja Netta juoksi oikein innokkaasti. Tänäänkin aamulla kokeiltiin sitä luoksetuloa. Netta vain meinaa välillä hiipiä perässä, mutta se ei ole jäänyt tietenkään huomaamatta. Lisäksi Netta villiintyy namipussista...

Räyhäkästä asenteesta sitten... No, tuli tehtyä Netalle tavallista räyhäkämpi panta. Niiteillä varustettuna, tietenkin. Pääkalloniitti, kaksi tähtiniittiä ja kaksi kartioniittiä. Ihan hyvinpä tuo onnistui, ihan niittien vierestä ei tietenkään voinut ommella mutta ompelinkin niiden välistä. Niitit kun on tyrkätty tuohon nylonnauhaan ja nylonnauha on ommeltu fleeceosaan.


perjantai 16. syyskuuta 2011

Koulutusliivi

Tuossa eilen äiti kävi hakemassa postista postiennakkopakettina tulleen treeniliivin. Se tilattiin elokuussa IloWillalta. Liivi on tosiaan Berra Pro Light-liivi ja kokoa XXS. Aluksi mietin mittaustulosten kanssa XXXS:n ja XXS:n välillä, mutta onneksi päädyttiin tuohon XXS:ään. Se on melko täydellisen kokoinen. Selässä on brodeerattu sheltin siluettikuva.

Varsinkin tuo edessä oleva D-lenkki on todella kiva. Enää ei tarvitse roikottaa namipussia kuminauhassa vyötäröllä, kun pistää erään haan namipussin lenkkiin ja haalla kiinni D-lenkkiin. Lisäksi nuo taskut ovat hyvät ja vaikuttavat siltä, etteivät tavarat heti putoa sieltä.

Naksutinkoulutuksesta innostuneena on tullut lainattua kirjastosta Esa K. Viitalan Klikkerikirja. Vielä pitäisi lukea se. Netan kanssa ollaan menty naks-nami-naks-nami-tekniikalla ja katsotaan, missä vaiheessa uskalletaan kokeilla sitä jo kouluttamisessa. Meiltä löytyy keltainen luunmuotoinen naksutin. Sen äänenvoimakkuutta voi periaatteessa säätää, mutta itse en huomaa mainittavaa eroa "kovimman" ja "hiljaisimman" äänen välillä, sillä eivät ne kovin hiljaisia ole...


torstai 15. syyskuuta 2011

Hei heijastamaan

Nyt teemapostauksena syksyn kunniaksi Netan heijastavat tuotteet. Talven alkaessa onkin sitten vuorossa talvipostaus...

Hurtta Pro-valjaat

Netta sai nämä viime vuonna marraskuussa ja ne ovat olleet erittäin hyvät Netalle. Aluksi se kummasteli niitä, mutta sitten se tottui niihin. Sininen oli värivalintana jotenkin selvä, koska Netalta löytyi jo tuolloin Hurtan sininen puolikuristava panta. Näissä valjaissa heijastavasta ominaisuudesta tulee ehdottomasti plussaa.


Hurtta Pro puolikuristava panta

Tämän Netta sai viime vuonna. Syynä oli se, että Netan vanhan Luxon kultaisen solkipannan hihnalenkki ei meinannut löytyä enää turkin alta.


Huivipanta

Tämän tein itse viime helmikuussa. Menee vinoon lenkillä, mutta minkäs teet.


Hau-Hau Champion-heijastinliivi

Tämä ostettiin viime syksynä PetNetStoresta. Alkaa jo vähän repsottaa ja tarranauhat kuluvat tietysti käytössä.


Heijastintakki

Tämä on tehty itse elokuun alussa (saatatte muistaakin?). Tätä käytetään vain hihnalenkeillä, koska en tiedä, kestäisikö tämä Netan ja Mirun leikkejä.


Hurtta Sport-haalari

Hankinta Kuopiosta. Hieman nafti, mutta ajaa asiansa silloin harvoin kun sitä tarvitaan. Nyt syksyllä ei ole vielä käytetty mutta käyttöä mahtaa tulla...


sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Syyskuun ensimmäinen panta

Tänään oli sitten vuorossa ensimmäinen panta pariin viikkoon. Tällä kertaa kokeilin tehdä pannan vähän eri tavalla kuin aiemmin. Ompelin tuosta fleecestä tavalliseen tapaan sen tuubin, jonka käänsin ja sen sisälle tungin punaisesta fleecestä tehdyn pehmusteen. Sitten ompelin päädyt kiinni.

Seuraavaksi ompelin koristenauhan nylonnauhaan ja vielä nylonnauhan pantaan. Nylonnauhan ompelussa ei sinällään ollut mitään erikoista, kun ompelin kuristusosan - taas sillä eri paininjalalla ja siinä se (en tietenkään tiedä sen paininjalan nimeä).

Lisäksi innostuin yrittämään räpsiä pannasta ja Netasta pihalla vähän kuvia. Pantahan tosin esiintyy kahdessa ylimmässä kuvassa ja väri vääristyy molemmissa. Se ei ole niin haalea muttei niin kirkaskaan.





lauantai 10. syyskuuta 2011

Susku 9.12.1990-10.9.2006 - viisi vuotta

Netta on aina ollut tämän blogin päätähti, mutta nyt on aika palata takaisin ajassa. Aikaan, jolloin ei vielä ollut Nettaa eikä Mirua, eikä Vilkkukaan ollut vielä tullut. Oli vain Susku, meidän ensimmäinen koiramme.

Susku syntyi 9.12.1990. Vanhempani ottivat sen, koska se olisi muuten jouduttu lopettamaan. Susku oli seitsemän viikon ikäinen tullessaan vanhemmilleni vuoden 1991 talvella. Keväällä se olikin kuulemma hätääntynyt lumien sulaessa, koska se oli tottunut tekemään tarpeensa lumelle.

Susku kävi äitini kanssa koirakoulussa vuoteen 1995 asti, jolloin minä synnyin. Susku kävi myös äitini kanssa kolmessa mätsärissä.

Susku oli arka ja nöyrä koira, eikä se tuhonnut oikeastaan juuri mitään. Kerran se oli yön poissa kotoa, mutta palasi aamulla. Sitä pystyi pitämään pihassa irti, eikä se lähtenyt minnekään. Joskus vuonna 2000 tai 2001 Suskulla oli korvassa veripatti, joka piti leikata. Susku ei kuitenkaan suostunut pitämään eläinlääkärin antamaa muovikauluria.

Vuonna 2005 Suskun elämä koki ison järkytyksen. Vappuna meille tepasteli Vilkku. Vilkun tulon takia Susku vietti mielenosoituksellisesti pari viikkoa toisella puolella taloa, sillä se ei oikein välittänyt pennusta. Vilkun tulo kuitenkin piristi Suskua ja se jaksoi käydä pidemmillä lenkeillä. Lisäksi Susku ei enää nirsoillut ja oli vieläpä kiinnostunut Vilkun turvotetusta ruuasta, joskaan se ei halunnut omaa ruokaansa turvotettuna.

Vanhemmiten Suskulle alkoi tulla kaikenlaisia vaivoja. Taidettiin elää jo syksyä 2006, kun se jäi kerran päiväksi ulos. Vastapainoksi se sitten jäi kerran päiväksi suljetun oven taakse kylpyhuoneen eteiseen. Lisäksi sille alkoi olla vaikeaa hypätä sängylle, sillä sen lonkissa oli kai jonkinlaista vikaa. Sen kuulo ja näkökin huontuivat, eikä sitä voinut enää pitää niin helposti irti lenkillä.

10.9.2006 se sitten tapahtui. Olin ollut aiemmin samana päivänä äitini kanssa alpakkanäyttelyssä. Illalla Susku meni huoneeseeni Vilkku perässään ja yhtäkkiä Susku vain ei enää pystynyt nousemaan ylös. Silloin tajusin, ettei Susku enää selväiäisi siitä elossa. Oli myöhäinen sunnuntai-ilta ja onni onnettomuudessa, että saimme tutun eläinlääkärin paikalle. Susku oli pakko lopettaa ja se haudattiin seuraavana päivänä.

Ehdoton Suskun kappale on Tiktakin kappale Siivet. Siihen se vain jäi. Tiktakin levy oli levysoittimessa, kun kuuntelin musiikkia huoneessani Suskun kuolemaa seuranneena päivänä.

Aluksi tuntui, ettei siitä pääsisi millään yli. Vuosi vuodelta se kuitenkin helpotti vähitellen, vaikkei siihen ehkä aluksi olisi uskonutkaan. Nyt voisin jo Petran Pakomatkalla-kappaleen sanoin todeta: "Ajattelen sua ilman surua". Silti nyt on vähän haikea olo, mutta se voi johtua siitäkin, että taustalla soi Tiktakin Siivet.


Tiktak - Siivet
(san. E. Sarmo)

Ne jotka ovat täältä poissa
Taivaassa tai pilven päällä
Katselee sun yksinäistä matkaa
Ne muistelevat omaa aikaa
Kadehtivat sulta paikkaa
Tältä puolen rajaa, missä
Tuntis edes tuskan sisällään

Niiden siivet eivät lentää saa
Niiden silmät itkeä ei voi milloinkaan
Iäisyyden ne vaihtais milloin vaan
Sun paikkaas päällä maan

Kuin lumottuna yössä halaat
Tai petettynä kotiin palaat
Ne kävelevät askelillas hiljaa
Sun polullas on jäätä, tuhkaa
Untuvaa ja lasimurskaa
Pikku palasia, jotka tuntuu
Elämältä aina sittenkin

Niiden siivet eivät lentää saa
Niiden silmät itkeä ei voi milloinkaan
Iäisyyden ne vaihtais milloin vaan
Sun paikkaas päällä maan
Sun paikkaas päällä maan

Niiden siivet eivät lentää saa
Niiden silmät itkeä ei voi milloinkaan
Iäisyyden ne vaihtais milloin vaan
Sun paikkaas päällä maan
Sun paikkaas päällä maan
Sun paikkaas päällä maan

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Korkeimmalla kukkulalla

Olin tässä Mirun kanssa koiraleirillä Kolilla. Leiri alkoi eilen ja loppui tänään, eli yksi yö oltiin paikalla. Miru oli tosiaan mukana siksi, että Netta ei juoksujen takia voinut tietenkään osallistua.

Lauantaiaamuna saavuttiin Kolille. Leirin ajaksi majoituimme Sokos Hotel Kolissa. Saimme myös Best Friendin lemmikkipaketit, joihin kuului kakkapusseja, kaksi WellDone-tikkua ja Denticks-hammashoitopuruluita. Luentojen yms. ajan Miru oli häkissä, jota aiemmin edesmennyt lyhytkarvainen colliemme Piri oli käyttänyt. Mirulla oli myös häkissä oikea luu. Ilmeisesti kuitenkin stressin takia Miru hyvin epämirumaiseen tapaan ei syönyt koko luuta.

Lauantaina käytiin ensin lenkillä. Lenkkiä varten piti laskeutua alas kiskohissillä tai portaita pitkin. Lenkillä Miru sai johtaa joukkoa ja kiskoi hanakasti. Lenkin jälkeen oli jo lounas. Sitten joku taiteilija kertoi meille akryyliväreillä maalaamisesta ja sitten maalasimme kiviä akryyliväreillä.

Oli taas aika käyttää koirat ulkona ja kun toimme koirat sisälle, oli suuntana Retkitupa. Ostin sieltä puisen avaimenperän, joka muistuttaa joko shelttiä tai collieta. Sitten paistettiin makkaraa ja kaikki lähtivät pienemmissä porukoissa lenkille. Itse menimme ensin Akka-Kolille, sitten Ukko-Kolille ja vielä takaisin.

Seuraavaksi painuttiin Mirun kanssa hotellihuoneeseen. Meillä ei ollut huonekaveria, koska leirillä oli epätasainen osallistujamäärä. Nukahdin pariksi tunniksi ja klo 12 heräsin. Miru oli levoton, koska käytävästä kuului ääniä ja askelten töminää. Mirun levottomuutta kesti noin pari tuntia ja sitten sain vihdoin nukahdettua, kun Miru rauhoittui.

Tänä aamuna heräsin herätyskellon sointiin. Aloin pakata tavaroita, jotta myöhemmin ei tulisi kamala kiire. Sitten käytin Mirun pikaisella aamukävelyllä ja menin itse aamupalalle. Aamupalan jälkeen oli taas vuorossa lenkki ja sitten koirat jätettiin huoneisiin. Käytiin taas kaupassa, joskaan itse en ostanut mitään. Puoli yhdeltätoista oli vuorossa luento koirien valokuvaamisesta. Saimme aiheeseen liittyvät monisteet, jotka varmasti tulevat tarpeeseen.

Luennon jälkeen söimme ja lähdimme sitten Akka-Kolia kohti. Tarkoituksena oli tietenkin kuvata koiria. Miru tietysti veti ja tunnetustihan kuvaaminen on hankalaa, kun toisessa kädessä kiskoo koira.

Valokuvaamisen jälkeen suunnattiin hotellille. Kaiken lisäksi huomasimme, ettemme päässeet avainkorteillamme huoneisiin ja jonkun henkilökuntaan kuuluvan piti tulla avaamaan ovet. Koirat jätettiin huoneisiin loppukahvien ajaksi. Loppukahvien jälkeen pakkasin tavarat kokonaan ja purin Mirun häkin. Mirua hermostutti, kun kannoin tavaroita käytävään. Lopulta vanhemmat tulivat hakemaan ja Miru taisi olla oikein iloinen päästessään takaisin kotiin.

Tässä alla muutamia kuvia




Kivet, joita maalasin. Saksan lippu sydämessä ja Suomen lippu sydämessä ovat tosiaan samaan kiveen maalattuja, eri puolille vain.





Uusi avaimenperä