sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Ei hullumpi viikonloppu!

Eilen oli mätsäri, josta kirjoitinkin jo eilen, ja tänään käytiin PoKSin agilitymölleissä. Seurana (ja videoimassa) oli Axu-eukun omistaja. Rata oli tasoltaan sopiva. Vähän mietin, saisinko Netan ohjattua kolmosesteen eli putken oikeaan päähän, mutta kyllä sain. Lisäksi Netta odotti kivasti paikallaan eikä noussut.

A:lla palautin Netan takaisin kontaktille. Lisäksi unohdin siinä vapautuskäskyn... Puomille Netta kiipesi mukavalla vauhdilla, mutta sitten se alkoi hidastella tajutessaan, että se oli oikeastaan aika korkealla. Houkuttelin sitä sitten eteenpäin namilla, ettei se hyppäisi kesken kaiken alas puomilta. Nyt palkkasin alastulokontaktille - ja taas unohdin vapautuskäskyn.

Ei mennyt siis ihan pipariksi koko homma, vaikka minua vähän jännittikin. Silloin tunnetusti meinaa olla vaikea juostessa huutaa käskyjä. Tällä kertaa Netta ei ainakaan jäänyt haistelemaan maata. Sijoituttiin medimöllien kolmansiksi. Virhepisteitä oli 20, ellen aivan väärin muista.


Yritin myös taas videon perusteella tehdä ratapiirrosta. Onhan se kiva olla muistissa, jos sitä joskus tarvitsisi...

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Mätsäri-Netta Kontiolahdella

Tänään käytiin Kontiolahdella Kontiolahden 4H:n järjestämässä mätsärissä. Mukana oli myös Axu-eurasier ja paikan päällä nähtiin lisää tuttuja. Olin ilmoittanut Netan jo ennakkoon. Netta oli pienten luokassa numerolla 1A. Aluksi kehässä oli Lapsi ja koira -kilpailu sekä pentuluokka.

Vähän seisotusta, kerran ympäri parin kanssa ja sitten pöydälle. Pöytä taisi vähän hermostuttaa Nettaa. Sitten vielä edestakainen ja kehän ympäri odottamaan, että tuomari tutki parimme. Netta jaksoi seistä tosi kivasti siinä odotellessa. Saatiin sitten sininen nauha.

Onneksi oli ihan hyvä sää nauhakehiä odotellessa. Siellä oli lisää seisotusta ja koko porukka meni kaksi kertaa ympäri. Sitten tuomarin piti karsia koiria ulos. Niin siinä sitten kävi, että löydettiin itsemme neljän parhaan joukosta. Lisää ympärijuoksemista. Aina välissä tuomari oli käynyt tsekkaamassa koirat ja Netta katsoi kiltisti tuomaria, muttei liikahtanut mihinkään suuntaan (tätä voi varmaan verrata siihen, kun Kajaanissa vuonna 2011 tuomari [tosin yksilöarvosteluissa] käytti vinkulelua tsekatessaan koiran ilmettä tai jotain).

Sijoituttiin sinisten ykkösiksi, tosin aluksi ei oltu varmoja siitä. Mietittiin, tultiinko ekoiksi vai neljänsiksi ja lopulta isä kävi varmistamassa asian. BIS-kehässä olivat kaikki sinisten ja punaisten ykköset. Nettaa väsytti eikä se enää seisonut paikallaan niin hyvin kuin aiemmin. Kehässä juoksua pienemmissä ryhmissä ja seisotusta. BISsissä sijoitusta ei meille siis tullut, mutta se ei haittaa yhtään. Alla kaksi kuvaa nauhakehästä ja vielä isäni ottama Netan kolmivuotiskuva (otettiin se kotipihalla).



Kolmevuotias <3
Netta oli aika väsynyt, kun otin palkintokuvaa. Lopulta se päätti käydä maate... Ja palkinnoissa oleva kilpparivinkulelu on kovasti Netan mieleen. En tosin tiedä, miksi Netta alkaa aina vinkuleluja nähdessään vinkua itsekin. Lisäksi saatiin Royal Caninin näytepusseja, viiden euron lahjakortti Tintin lemmikkiin ja Tessun lihalastuja. Ei ainakaan pääse nuo lihalastut loppumaan!

Turkinhoitopostaus vol. 3 - korvat

Siistin Netan korvat kuvien päiväyksen mukaan jo 15.4., mutta en vain saanut aikaiseksi tehdä postausta vielä viime viikonloppuna. Heti alkunu haluan sanoa, etten välttämättä tee Netan korvakarvojen siistimistä ehkä aivan oikeaoppisesti.

Alla käytössä olleet välineet. Kampa, Busterin trimmisakset ja Busterin ohennussakset. Nuo ohennussakset ovat joskus hankalat, kun ne meinaavat jumittua niin, ettei niillä pysty leikkaamaan - ja jos ruuvia löysää, tuntuu, ettei koiralta lähde karvan karvaa.

 
Heti alkuun kuvat Netasta ennen korvien siistimistä, edestä ja päältä.


 
Ihan ensin katson, onko Netalla takkuja ja leikkaan ne irti. Takkujen auki kampaaminen olisi aika työlästä. Sitten, jos haluan siistiä korvia tarkemmin, siistin korvan reunalla olevia pieniä karvoja. Olisi ehkä pitänyt tehdä kuvaan jonkinlainen merkintä, että näistä selityksistä hahmottaisi jotain.

 
Sitten kampaan jotain korvantaustakarvoja korvaa myöten, taitan korvat ja saksin. Alkuun käytin kai trimmisaksia ja sitten ohennussaksia. Yritän saada suht pehmeän lopputuloksen, ettei tulos ole mikään "töks".

 
Alla niin korvien taustoilta lähtenyttä karvaa kuin takkujakin. En edes tiedä, miksi otin tämän kuvan...


Loppuun vielä kuvat Netasta korvien siistinnän jälkeen. Ero ei ole ehkä mitenkään kummoinen, mutta toisaalta pelkään yleensä tärveleväni korvakarvat leikkaamalla ne jotenkin oudosti.

 
 
Kun katsoin tätä sivukuvaa, tajusin, että siinähän näyttää, että tuossa kohtaa olisi melkoinen lovi. Ei se kuitenkaan luonnossa pahalta näytä. Ehkä se oli vähän takkuisempi kohta alun perin.
 

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

No, jos sitä meiltä kysytään, hautaan asti hauskaa pidetään


mikä meissä on tai ole ei
kumpi voimat kummaltakin vei
toisiimme me vaikka väsytään
päätöksestä kiinni pidetään
--
mitä ne nyt aikoo, apinat
ihmettelee koirat, kakarat
no, jos sitä meiltä kysytään
hautaan asti hauskaa pidetään

PMMP - Koko show
San. Paula Vesala

Nyt se on sitten totta. Ihanin, mahtavin, kaunein ja kaikkein paras Netta viettää tänään kolmatta syntymäpäiväänsä. Tähän kolmeen vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista. Netta on koira, jonka takia olen itkenyt, nauranut sekä tuntenut toivoa ja toivottomuutta. Koira, jonka ansiosta olen tutustunut koiraihmisiin ja oppinut paljon uutta shetlanninlammaskoirista. 

Eikä sitten unohdeta koiraharrastuksen hulluutta, kun ollaan seisottu niin kylmässä kuin kuumemmassakin säässä mätsärikehän laidalla omaa vuoroa odottamassa. Allekirjoittanut ei voi unohtaa muutamaa mätsäriä juuri tuon säässä kuin säässä kehän laidalla kököttämisen takia. Onpa tässä vuosien varrella tullut nähtyä Netta eri mielentiloissa. Hepuli-Netta, innokas Netta, vauhdikas Netta, mateleva Netta, EVVK-Netta...

Paljon on tapahtunut ja paljon on toivottavasti vielä myös edessä. Omistaja saapuu kotiin vasta myöhään, mutta ehkä joku muistaa tarjota Netalle herkkuja. Lahja on valmiina mukanani ja kakun Netta saa viimeistään huomenna. Paljon, paljon onnea Netalle ja Netan sisaruksille, missä päin Suomea ne sitten asuvatkin, ja hyvää koiranpäivää kaikille!

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Puh ja pöh

Surkeimmat koiratanssitreenit ikinä. Hajuja ja lopulta itsekään ei jaksa, kun tuntuu että koira temppuilee. Luultavasti syy oli hajuissa ja jossain, Netta varmaan vaistoaa kun itseäni alkaa ärsyttää (vaikken sitä koiraan purkanut). Pitää koittaa kai treenata pihalla, jos saisi jostain musiikin soimaan. Ehkä ensi viikolla paremmin.

Mitäs tässä muuten. Punkkilitkut ostettiin, paitsi että Nettaa varten oli jo kaapissa Exspottia. Sitten matokuurikin pitää antaa. Huomaa kyllä, että keväällä alkaa tulla hiekkaa sisään. Kasva, nurmikko, kasva! Tulee kuitenkin aika paljon hiekkaisilla alueilla liikuttua.

Huomenna ei päästä agitreeneihin, kun en ole kotipaikkakunnalla silloin. Keskiviikkona Netta täyttää vuosia, pitänee ostaa sille joku lahja. Ei kuitenkaan älypeliä. Ei, ennen kuin se on ratkaissut Virosta ostetun älypelin.

Viikonloppuun kuuluu sitten mätsäriä, mölliagilityä, ehkä pitkä lenkki ja Netan pesua. Oi kyllä. Tohmajärven ryhmis sen kun lähestyy. Tulkaa, numerolaput, tulkaa, kaipaan teitä jo. Tohmajärvelle om ilmoitettu 60 shelttiä, mutta onneksi kehä on merkitty alkavaksi klo 11.15. Saa siis nukkua jonkun verran ennen kuin hyppää autoon.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Synttärijuhlaa

Tänään meillä kävi kavereitani sekä heidän kanssaan Axu-eukku. Juhlittiin nimittäin Axun ja Netan synttäreitä. Axulla oli synttärit eilen ja Netalla on vasta keskiviikkona, mutta päätettiin pitää koirien yhteissynttärit, kun ne päivät niinkin lähekkäin sattuivat. Netta täyttää kolme vuotta ja Axu täytti vuoden.

Vaan mitäpä synttärit olisivat ilman toimintaa? Niinpä suunnittelin loppuviikosta koirille pienen seikkailuradan pihapiiriin. Nyt ehkä voi harmitella, kun kuvia ei tullut otettua, mutta minulla on kyllä video. Ehkä siinä on materiaalia seuraavaan Netan salatut elämät -jaksoonkin. Sittenpä näkee.

Radan jälkeen suunnattiin lenkille, jolle pituutta tuli viisi kilometriä. Aika kului yllättävän nopeasti metsässä rämpiessä (luntakin kun oli) ja päätettiin lähteä takaisin, kun Netta sotki turkkiaan johonkin kakkaan. Siispä kauluksen pesulle kotona.

Olivatpa Vilkku ja Mirukin jonkun aikaa mukana huoneessani, jossa synttärijuttu jatkui. Vaihdettiin lahjat. Netta sai nameja, herkkutikun (jonka jo annoin sille), kaksi siankorvaa (toisen se sai syödä heti) ja koiranmakkaraa. Axu taas sai meiltä kolme Hau-Hau Championin herkkutikkua ja jonkun eläimen sääriluun (en tiedä minkä, se löytyi Citymarketista).

Ihmiset saivatkin herkutella sipsien, karkkien ja mehun muodossa. Kyllä ne taisivat koiriakin kiinnostaa, mutta Netta ja Axu saivat tyytyä niihin siankorviin. Että tällaista tällä kertaa. Ensi viikolla viikonloppu kuluu mätsärin, agilitymöllien ja Netan pesun merkeissä. Tämä oli tällainen tylsä kuvaton postaus. Palaillaan asiaan ehkä jo huomenna!

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Kuvat #3

Kaduilla tuulee
"Siis eihän tästä pääse yli!"
"Montako miljoonaa kuvaa sie nyt haluut?"
"Kerro toki kun oot valmis"
Matkalla kevääseen
"Kevät löytyy varmaan tuolta"
Nokkava
Aina mitä kuvauksellisin
Ei näe metsää puilta
Maailman paras
"Otetaanko tää joskus uusiks?"

Kuvat #2

Vaan minnekäs vie tämä tie
Mystinen metsätyömies
"En katso koskaan kameraan..."
"...ja voisit muuten antaa herkun!"
"Poseeraan nyt tän kerran"
"Ja anna nyt herkkuja!!"
Ja matka jatkuu
"Ootsie vielä messissä?"
"No kai sie oot..."
"Etsie ikinä tuu?"
"Perillä" on tuolla edessämme jossain
Metsäteiden kuningatar

Kuvat #1

Huhhuh. Ehkä minulta pitää kieltää nuo yli kymmenen kilometrin lenkit. Tai sitten kamera. Oli miten oli, käytiin Netan kanssa vähän päälle kymmenen kilometrin lenkillä. Mentiin osittain samaa reittiä kuin kuun alussakin. Oli vesilätäköitä, oli kumisaappaisiin menevää lunta, oli kuivaa maata, oli liejua... Aurinko paistoi ja aurinko meni pilveen, tuuli heilutti puita. Nähtiin lintu, jonka liikkeellelähtö vähän ehkä hätkähdytti. Mikä lintu sitten olikaan. Joku harmaa... Ja nyt on nähty perhosiakin - ja punkkikausi on näköjään alkanut (Mirussa oli kuulemma punkki, joka ei ollut onneksi ehtinyt kiinnittyä). Heh, ja törmättiinhän me lenkillä omaan laumaan ja Netta leikki hetken Mirun kanssa ennen kuin retkueidemme tiet erosivat.

Aavan meren tuolla puolen...
Näytän sulle rannan
Netta taisi jo lokakuussa poseerata tämän rapakon äärellä,
silloin se vain oli jäässä eikä kuin pienoiskokoinen järvi.
Tarkkana kuin porkkana
Tuulentuiverrus
Kiire!
"Mä tuun... Mä niin tuun..."
"Varokaa vaan..!"
"Hajjjjjahh!"
"Hoppuuuu!" sanoi maailman ilmeikkäin Netta.
Psst. Tuo takana oleva laite oli koko ajan ihan paikallaan.
Ei ehkä valokuvataiteen helmiä, mutta Netta ja hänen purukalustonsa.
Maantiekiitäjä, kojootti on kannoillasi...
...jos se sinut saa, olet tuhon oma.