perjantai 28. helmikuuta 2014

Autolla ajetaan varovarovasti, ettei kaatuisi kallis lasti

Jos meidän perheellämme ei olisi yhtään autoa, kulkemismahdollisuudet eri paikkoihin olisivat hyvin rajatut. Koiraharrastuksiin kulkemismahdollisuudet ilman autoa olisivat suorastaan olemattomat, niin syrjässä monet paikat tuppaavat olemaan - ainakin, jos julkista liikennettä miettii. Yritä siinä olla ekologinen...

Harrastusten osalta tulee oltua liikkeellä vähintään kerran viikossa. Nykyisin taitan Netan kanssa tuon matkan yksin autolla. Ennen kuin minulla oli ajokortti, piti vanhempieni kuskata minua milloin minnekin koiramaailman kissanristiäisiin, joten kortin saaminen oli kaikin puolin hyvä juttu.

Netta matkustaa isommassa autossa (farmarimallinen) takakontissa ja pienemmässä takapenkillä joko auto- tai T-valjaissaan (taas tunnen piston omassatunnossani, pitää kaivaa esiin autovaljaat). Myös isompaan autoon on hihna, joka kiinnitetään kohtaan, johon turvavyö normaalisti kiinnitettäisiin. Myönnän Netan joskus matkustaneen minun kanssani takapenkillä ilman, että se on ollut missään kiinni...


Takapenkillä matkustaminen sai alkunsa, kun Netta oli noin vuoden ikäinen. Sitä ennen se oli matkustanut takakontissa häkissä (joka myöhemmin myytiin, kun se kävi liian pieneksi). Netta kärsi tuota ennen matkapahoinvoinnista, mutta sitten koko juttu tuntui helpottuvan. Nyt pahoinvointiongelmaa ei ole ollenkaan, joten takakonttikin käy farkkuautossa. Sinne ei vain mahdu fiksun kokoluokan häkkiä.

Viime elokuussa Tuulilasi uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan yhdetkään testissä olleista valjaista ei olleet riittävän turvalliset. Tämä tuntuu pelottavalta, mutta onhan se järkeenkäypää. Jos nyt ajatellaan, että olisi valjaat, jotka kestäisivät ja olisivat turvalliset, voidaan miettiä seuraavaa skenaariota. Jos tulee äkkijarrutus, koira hyvin todennäköisesti lennähtää turvavyökiinnikkeessäänkin, koska en ainakaan ole nähnyt kovin lyhyitä kiinnikkeitä. Onhan koiran turvavyösysteemi myös erilainen kuin ihmisten; turvavöitä käyttävän ihmisen ei ainakaan olettaisi lennähtävän samalla tavalla kuin mitä koiralle voi edellä mainitsemassani esimerkissä käydä.

Valjaat ovat kuitenkin tyhjää paremmat. Jos ei saa häkkiä mahtumaan autoon, on keksittävä muu ratkaisu. Meillä toiseen autoon ei saisi häkkiä mitenkään helposti. Siksi valjaat. Isommassa autossa taas Netta on joskus takapenkillä valjaissa, jos kontissa ovat esimerkiksi Vilkku ja Miru. En siis todellakaan tuomitse valjaita, mutta kyllähän tuollainen uutinen huolestuttaa.


Kauhuskenaarioita saisi kehitettyä loputtomiin. Entäpä jos auto pyörähtää katon kautta ympäri tai päätyy katolleen? Entä jos toinen auto ajaa perään ja oman auton takaosa menee ihan ruttuun? Tai jos toinen auto ajaa oman auton kylkeen ja niin edelleen. Jos näitä ajatuksia jää pyörittelemään, ei kohta uskalla poistua omasta pihasta.

Häkinkin tulee olla kunnolla ja tukevasti kiinnitetty, kuten varmasti (toivottavasti) jokainen koiranomistaja, jonka koira häkissä autossa ollessaan matkustaa, tekeekin. Liikkuva häkki olisi ainakin oman järjen mukaan yhtä tyhjän kanssa. Yksi tekijä on myös häkkien kestävyys. Mikä kestää, mikä ei, laaduissa on varmasti eroa.

Omien harrastuskulkemisten kannalta turvallisimmaksi koen takakonttivaihtoehdon, mutta olemme Netan kanssa silti usein liikkeellä pienemmällä autolla. Miksi? Koska se on helpompi pysäköidä, vaikkei se konkreettisesti valtavan paljon pienempi olisikaan. Ja uskokaa pois, sillä pysäköinnillä on väliä ainakin minulle.


Ja jos kolaritilanne tulee, tuskin se on hyväksi kenellekään. Varmasti voi sattua ikävästi, vaikka koira olisi farkkuauton takakontissa, häkissä, takapenkillä valjaissa tai varsinkin ilman. Ja yhtä lailla ihmisellekin voi sattua hyvin ikävästi. Edelleen, jos haluaisi, ettei mitään varmasti tapahtuisi, joutuisi pysyttelemään kotona.

Jos vain voisimme turvautua julkiseen liikenteeseen, tekisimme sen ilomielin. Mutta ei se meidän suunnalla toimi. Tulevaisuudessa tilanne voi olla parempi, kun muutan Netan kanssa (ainakin toivottavasti) toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Toki julkisen liikenteenkin suhteen on omat kolaririskinsä, jos asiaa siltä kannalta haluaa miettiä.

Jokainen tekee itse valintansa oman koiran parhaaksi. En koe voivani sanoa kenellekään, että jokin tapa kuljettaa koiraa on oikein tai väärin, kunhan siitä ei koidu haittaa koiralle. Ja painotan takakonttiesimerkeissäni sitä, että takakontti on sen mallinen, että siellä voi koiraa pitää. Että on tavallaan yhteys muualle autoon (miten tämä ilmaistaan järkevästi?). Meidän pienemmässä autossa ei voisi pitää koiraa takakontissa ja toivon todella, ettei kukaan oikeasti kuljeta koiraa sellaisessa kontissa - tai irrallaan (vältän itsekin tätä niin paljon kuin mahdollista).

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Haastepäivä nro. 2

Aamu
Naama
Hiukset
Ruoka
Tärkeintä
Päivä
Ilta
Päivän kuva

Tiedän kyllä, ettei karkki ole ruokaa (oli siis karkkipäivä tänään) muttei tullut kuvattua mitään ruokaa... Tosiaan olin koulussa, hypärillä luin saksaa, kävin koulun jälkeen kavereiden kanssa Prismassa ja kirppareilla. Tulin kotiin, olin netissä, opiskelin vähän enkkua ja rustailin blogihommia. Well, that's all. Ja tämä onkin vika päivä kun tähän haasteeseen liittyviä juttuja postailen, en jaksa enää miettiä enempää mitä kuvaisin tähän juttuun saati kirjoittaa tänne omasta elämästäni, mutta eipä tämä mitenkään suuri menetys ole. Näin ollen julistan tämän toiseksi ja viimeiseksi haastepäiväksi tämän haasteen ajalta.

Ostoksilla pitkästä aikaa

Täällähän me, mutta säästetään otsikon asia viimeiseksi! Tilasin Antassusta Netalle tarvikkeita valjaisiin ja pitkään liinaan. Sainkin tehtyä ne maanantain ja eilisen aikana. Maanantaina valjaat (upposi siihen muutama tunti) ja eilen liina. Kerrankin ompelukone saa kiitosta, se nimittäin ei sotkenut alalankoja (ja niin on käynyt usein). Valjaat ovat siis Y-valjaat kahvalla ja liina on n. yhdeksänmetrinen. Se on tarkoitettu kesän uintiharjoituksiin, jos/kun ei voi kunnolla Nettaa irtikään pitää.


Yöllä Netta änkesi sänkyni alle nukkumaan, kun sen peti oli päätynyt sinne...


Ja ostoksiin! Kävin kavereiden kanssa Prismassa ja kirppareilla. Yhdeltä kirpparilta löytyi yksi juttu koiratanssiin, siitä lisää sitten, kun sen aika on.. Prismasta ostin Netalle kuivattuja poron kylkiluita, kaksi purkkia kissoille tarkoitettua lihapateeta ja Hau-Hau Championin kana-riisipaloja.

Kissanruoka toimii keppitreenissä mukavasti palkkana. Meillä on ennestään vielä kaksi purkkia pateeta (ostettu kuun alussa tai viime kuun lopussa). Purkit ovat melko pieniä mutta meidän tarpeisiimme se sopii hyvin. Poron kylkiluita Netta voitti mätsäristä viime vuonna ja kun ne nyt loppuivat, päätin ostaa lisää. Hau-Haun nameja ostin ihan kokeilumielessä. 


tiistai 25. helmikuuta 2014

Haastepäivä nro. 1

Aamu
Naama
Hiukset
Ruoka
Tärkeintä
Päivä
Ilta
Päivän kuva

Kuvat ovat vähän mitä ovat mutta sellaista se on, kun pitää ajatuksella kuvata jotain tiettyä aihetta. Ja aiheeseen. Aamulla siis menin yhdeksitoista kouluun ja sitä ennen käytin koirat lenkillä ja surffailin netistä. Niin, ja katsoin Yle Areenasta Au pairit Lontoossa -sarjan jaksoja (nettiennakko).

Sittenpä kävin tosiaan koulussa, tulin kotiin. Söin ja tein kaikkea turhaa, kasasin treenikamat ja suuntasin Netan kanssa agiliidon maailmaan pitkästä aikaa. Vauhtia piisasi. Lämmittelylenkki oli oma juttunsa, kun oli liukasta ja ei-niin-liukkaissa kohdissa piti varoa koirankakkaa. Vautsi vau. Sittenpä tulin kotiin. 

P.S. Ehkä tässä on syy siihen, miksen jaksa kirjoittaa arjestani yleensä paljoa. Huomenna tulee kunnollinen postaus..

maanantai 24. helmikuuta 2014

Lisää haastetta

Haasteen tarkoituksena on antaa lukijoiden seurata sinun elämääsi viidentoista viiden päivän ajalta.

Sinun tulee ottaa päivittäin kuva seuraavista aiheista:

AAMU - NAAMA - HIUKSET - RUOKA - TÄRKEINTÄ - PÄIVÄ - ILTA - PÄIVÄN KUVA
+ Sinun täytyy kertoa päiväsi kohokohdat ja kuulumiset.


Haaste alkaa seuraavana päivänä, joten tänään joudut vastaamaan rehellisesti kahteenkymmeneen kysymykseen.


1. Mikä on sinun horoskooppimerkkisi? 
Kalat

2. Osaatko valehdella? 
Riippuu todella paljon siitä, mistä on kyse.

3. Pidätkö itseäsi luotettavana?
Kyllä.

4. Miksi aloitit bloggaamisen? 
Sen kun muistaisikin. Aloitin ekan blogini vuonna 2006, enkä todellakaan muista syytä siihen. Netan blogin pitämisen aloitin, kun ajattelin, että olisi kiva pitää erillistä koirablogia.

5. Oletko onnellinen? 
Perusonnellinen.

6. Kadutko jotain asiaa erittäin paljon?
En erittäin paljon.

7. Raha vai rakkaus? 
Rakkaus.

8. Onni vai terveys? 
Vaikea sanoa. Ehkä terveys.

9. Olet yksin, sinulla on kylmä. Otat puhelimen käteesi, kelle soittaisit sillä hetkellä?
Äiti.

10. Mikä on sinun hurjin unelmasi? 
Päästä kiertelemään Saksan eteläosaa ja ottamaan koirasta kuvia hienoissa paikoissa.


11. Etsi netistä tämän päivän ennuste koskien horoskooppiasi 
"Innostusta saattaa tänään riittää moneenkin lähtöön, eikä vauhtia tarvitse suotta jarrutella, mutta kannattaa silti valita yksi asia kerrallaan, jota keskityt viemään eteenpäin" http://www.astro.fi/future/weeklyForecast/sign/pisces


12. Kadehditko ihmisiä? 
Joskus.

13. Millainen olisi unelma sinä? 
Mm. pitkäjänteisempi.

14. Kuvittele itsesi 10 vuotta eteenpäin. Missä olet ja mitä teet? 
Olen 29-vuotias, joten oletan olevani töissä, toisin sanoen olen jossain vaiheessa valmistunut haluamaani ammattiin. Asun Joensuussa tai muualla Pohjois-Karjalassa luultavasti omakotitalossa. Minulla on pari koiraa, harrastan agilityä, näyttelyitä ja tokoa.

15. Suurin ensi kesän suunnitelma? 
Yritys käydä parilla Haloo Helsingin keikalla.


16. Milloin viimeksi itkit? 
Ei nyt tule mieleen, muttei siitä kauaa ole.


17. Miksi ihmiset seurustelevat, vaikka sanovat sen olevan hankalaa? 
En tiedä, koska en ole koskaan seurustellut.

18. Seurusteletko? 
En

19. Haluatko mennä naimisiin? 
Paha sanoa tällä hetkellä.

20. Mitä mieltä olet tästä haasteesta? 
Kysymykset ovat ihan ok. Kuvien osalta on pakko luistaa viidestätoista päivästä, koska sattuneesta syystä en välttämättä ole ensi viikolla joka päivä netin äärellä ja muutenkin meikäläisen arki on sen verran yksitoikkoista mm. hiusten osalta, että turha pitkittää kaikkien tuskaa samankaltaisilla kuvilla. Katsotaan, muistanko ottaa kuvat. 



Lisää vielä tähän loppuun viisi tärkeää kuvaa.
Paha sanoa yksittäisistä kuvista tärkeyttä (kun se riippuu tilanteisiin eikä niinkään kuviin), mutta...

Ihana Saksa. Ihana Lindau ♥ 


Haloo Helsinki! ♥

Netta ♥

Me elokuussa 2011

Minä & neljä vuotta sitten edesmennyt Piri tammikuussa 2010

Kiitä haasteen antajaa ja kuvaile hänen blogiaan kolmella sanalla: Kiitämme haasteesta Paimenlauma-blogia, joka on mielenkiintoinen ja visuaalisesti hieno.

Haasta 15 bloggaajaa:
Oikeasti en keksinyt enempää haastettavia.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Jos etsit mua, niin täällä oon ja jäänyt kaiken roinan alle ahdinkoon

Myönnän olevani pantaholisti, vaikken nykyisin enää pantoja juuri ostele (tai vaikken nykyisin ole saanut kammettua itseäni ompelukoneen eteen). Aiempi postaus aiheesta täällä. Tarjolla on paljon kaikkea ja samalla omatkin tavarat tuntuvat pursuavan yli kaapin rajojen. Silti mistään ei raaski luopua.

On paljon kiinnostavia harrastuslajeja dobosta canicrossiin. Välineet maksavat. Sanotaan, että kerralla kannattaa hankkia kunnon varusteet, eikä vain tuijotella hintaa. Laatu maksaa ja siihen pitää panostaa. Hinta-laatusuhde ja muut mukavat termit tulevat tutuiksi.


Olen alkuvuodesta vähän pohtinut canicrossia, mutten ole uskaltanut ostaa välineitä. En ole uskaltanut laittaa niihin rahaa, koska pelkään, ettei kiinnostus riitä ja mitä silloin tekee varusteilla? Ne vain lojuisivat jossain kaapin pohjalla (ja jos on mittatilausvaljaat, kuinka löytäisi jonkun, jolle myydä ne?). 

Viime vuosina olen oppinut enemmän kiinnittämään huomiota asioiden tarpeellisuuteen. Myös koiran herkkujen. Joskus tosin itse kukin tekee heräteostoksia, sitä en voi edes omalta osaltani keiltää. Pääajatus on kuitenkin: "Tarvitseeko Netta tätä todella?" 


Näin järkeilemällä en ostanut Netalle Messarista uutta viilennystakkia (vanha saisi ehkä olla vähän isompi, mutta mihin Netta kaksi samanlaista takkia tarvitsisi) tai Hurtta Lifeguardin sadetakkia/hupparia/whatever. Vähitellen alkaa ehkä oikeasti ymmärtää, ettei halua kaikkea ylimääräistä omiin nurkkiin pyörimään. Samalla säästyy rahaakin.

Ei sillä, me tultaisiin loistavasti toimeen, vaikka pantoja olisi vain yksi tai valjaita vain yhdet. Ja silti Netalla on yli 30 pantaa ja muutamat valjaat. Miksi ihmeessä? Niitä on kiva tehdä. Niitä voi keräillä. Ne näyttävät kivoilta. Onneksi itse tehtyjä taitaa kuitenkin olla enemmän kuin ostettuja.


Melkoista tasapainoilua tarpeellisten ja tarpeettomien tarvikkeiden välillä. Milloin raja tulee vastaan vai tuleeko? Miksi mistään on niin vaikea luopua? Miksi aina vetoaa "No kun sitä myöhemmin tarvitaan kuitenkin" -lauseeseen? Miksi, miksi, miksi. Kunpa vain tietäisin.

torstai 20. helmikuuta 2014

Tehotorstai

Tänään käytiin Netan kanssa vapaavuorolla. Rataa ei tehty varsinaisesti, se oli aika vaikea ja tarkoitus oli muutenkin keskittyä keppeihin, mitä nyt kontakteja vähän harjoiteltiin. Kepeillä oli molemmissa päädyissä kolme ohjuria ja pääsääntöisesti meni hyvin. Tiistaina ei menty treeneihin, koska minulle tuli käteen palovamma, joka näytti silloin pahemmalta (eikä siihen kuitenkaan tullut rakkuloita, onneksi) ja johon vielä vähän jotenkin poltteli, kun olisi pitänyt lähteä. Ensi viikolla sitten ryhmätreenin vuoro. Kääk, siitä on kauan kun viimeksi ryhmätreeneissä oltiin.

Vähän myöhemmin käytiin vähän tokoilemassa. Paikallaolo ei sitten yhtään luonnistanut, Nettaa ei huvittanut maata kylmässä. Sivulletuloa se sen sijaan tarjoili ahkerasti käskemättäkin ja kiersi samaan asentoon uudelleen ja uudelleen, jos ei saanut palkkaa. Myös temppuja harjoiteltiin vähän.

Kotona treenailtiin vähän perusasentoa ja oravaistuntaa ja tasapainotyynyharjoitusta, eli Netan täytyy pitää etutassut tyynyllä ja liikuttaa takajalkojeen vatitempun tyyliin. Alkoi se jo tasapainotyynylläkin sujua! Aluksihan se oli melko haparoivaa. Yritin myös opettaa Netalle kuplien tekemistä veteen, mutta siihen täytyy keksiä sellainen taktiikka, ettei koira juo vettä pois..

tiistai 18. helmikuuta 2014

Vuoden toinen haaste

Saimme haasteen Paikka ja hyppy -blogista, kiitos!

Säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.


11 asiaa minusta

1. Olen lukiossa
2. Sain tänään käteeni palovamman
3. Minulla on ajokortti
4. Tykkään musiikin kuuntelemista
5. Ala-asteella haaveilin kultaisestanoutajasta.
6. Tykkään valokuvaamisesta
7. Osaan puhua englantia, venäjää, ruotsia ja saksaa
8. Haloo Helsinki! on lempibändini
9. En muista tarkkaan, milloin hiukseni viimeksi olivat "oman/luonnollisen" väriset
10. Tykkään salmiakista
11. Tykkään taloussuklaasta

Uudet kysymykset haastetuille: (Jos sinulla on monta koiraa, valitse vain yksi koiristasi)

1. Kuvaile viidellä adjektiivilla koiraasi.

- Oppivainen, viisas, kaunis, haukkuvainen, rauhoittuvainen.
2. Miksi juuri se koirarotu, mikä sinulla on?

- Rodun ominaisuudet vaikuttivat sopivilta.
3. Mitä mieltä olet barffauksesta? Haluaisitko aloittaa koirasi kanssa?

- Se on hyvä juttu. Haluaisin aloittaa, mutta ehkä sitten, kun muutamme Netan kanssa pois kotoa.
4. Koirasi harrastukset?

- Agility, mätsärit
5. Oliko koirasi helppo pentuna?

- Perushelppo
6. Luetko jotakin koiralehtiä? Mitä?

- Koirat-lehteä ja Koiramme-lehteä, jos jaksan..
7. Missä koirasi nukkuu yöt?

 - Pedillään, lattialla tai sängyssä.
8. Oletko saaut paljon uusia kavereita koirapiireistä?

- Jonkin verran.
9. Valokuvaatko koiraasi paljon?

- Joo.
10. Oletko ikinä katunut, että otit juuri sen koiran, mikä sinulla on?

- En. 
11. Jos sinulla ei olisi koiraa, mikä eläin sitten?

- Kani tai kissa.

En jaksa nyt haastaa ketään, kun on niin moni tullut haastettua viime vuonna.

Ilme-extra




maanantai 17. helmikuuta 2014

Ei enää rimpula

Koiria maalta -blogi innosti minut miettimään Netan tapausta. Turkkia ja painoa. Joku ehkä muistaakin, millainen rimpula Netta oli muutama vuosi sitten. Netta oli se niukkaturkkinen sheltti, jolla oli hurjan pitkät koivet. Se sporttisheltti. Näin oli ennen sterilisaatiota. Sen seurauksena Netta kasvatti turkin. Ja minä en silloin uskonut sterkkauksen vaikutukseen turkinlaadun suhteen..

Tässä postauksessa ei ole kamalasti kuvia, koska Netasta ei ole tarpeeksi ajankohtaista seisotuskuvaa havainnollistamaan yhtään mitään. Rimpula-aikoihin Netta taisi painaa n. 10-10,5 kiloa ja jos siitä mentiin yli, tuntuivat kylkiluut huonommin. Myös ennen leikkausta ja syksyllä 2012 Netalle kertyi helposti liikaa painoa, jos ruokintaa ei tarkkailtu tarpeeksi.

2011 - 2014
Nyt Netta painaa n. 11-12 kiloa. Tarkasti en osaa sanoa, koska en luota meidän vaakaan niin paljoa. Kylkiluut tuntuvat. Ekalla fyssarikerralla fyssari mainitsi Netalta löytyvistä lihaksista. Nähtävästi Netta on kehittänyt itselleen enemmän lihasmassaa - ja lihakset taas painavat rasvaa enemmän.

Oli Netta tavallaan soma ja siro ollessaan miss pitkäkoipi. Sporttinen. Virtaviivainen. Nyt "uudessa" turkissaan se näyttää mielestäni jollain tapaa tasapainoisemmalta kuin ennen. Melkoisestihan tuo turkki muuttaa koiran ulkonäköä. Tunnustelematta on myös melko vaikeaa ellei mahdotonta sanoa juuta tai jaata lihaksista tai kylkilyiden tuntumisesta.

2011 - 2014
Tälle vuodelle tavoitteena on saada Netta hahmottamaan paremmin takapään käyttöä. Nyt on hankittuna tasapainotyynykin. Uimistakin olen kuullut suositeltavan, joten toivotaan kesäksi lämpimiä päivä (ja vesiä). Myös canicross on vähän ollut mielessä, mutta ehkä me ainakin aluksi tyydytään juoksemaan ihan vain normaalisti, kunhan kevät tulee. Nyt se ei vielä onnistu.

Vainsoopelijutut

Idean tähän sain Facebookin Vaintyttöjutut-sivulta. Meidän soopeleille ominaisia juttuja...






lauantai 15. helmikuuta 2014

Tovereista parhain

Rudolf The Superdog -blogin inspiroimana päätin kirjoittaa Netan ja Mirun ystävyydestä, sillä se on jotain aivan muuta kuin Netan ja Vilkun tai Mirun ja Vilkun välillä. Sanottakoon vielä, että vieraiden koirien seurassa Netta lämpenee erittäin hitaasti leikkimään (jos lämpenee ollenkaan).

Miru ja Netta ovat kasvaneet yhdessä. Ne ovat olleet pentuja samanaikaisesti ja ikäeroa niillä on vain reilu kuukausi. Miru on syntynyt 10.3.2010 ja Netta 24.4.2010 ja näin ollen Miru oli Netan tullessa 21.6.2010 reilun kolmen kuukauden ikäinen. 


Soopeleiden samankaltaisen värityksen vuoksi Nettaa on muutamaan otteeseen luultu Mirun pennuksi. Parhaimmillaan Mirulla oli lähes yhtä paljon turkkia kuin Netalla muutama vuosi sitten. Varsinaiset samikset, vaikka rotu ja koko eivät ole samat.

Netan ja Mirun leikit ovat omalaatuisia. Silloin Mirukin saattaa kieriä selällään ja esimerkiksi saman kepin kanssa juokseminen on suurta hupia, niin samalla aaltopituudella ne ovat. Netan mielestä keppileikki on maailman mahtavin, mutta yhtä kivaa on hyppiä kaverin niskaan.


Yleensä Netta on se, joka yllyttää toisen leikkiin. Se pistää Mirun kinttuihin vipinää ja yrittää talvisinkin saada Mirun liikkeelle. Netan osalta leikkiinkutsu käy esimerkiksi siten, että se lähtee juoksemaan, jolloin Mirun olisi tarkoitus lähteä perään.

Miru taas on varsinainen lainvartija ja kurmuuttaa Nettaa, jos Netta käy omilla teillään ennen kuin tulee kutsuttaessa luokse. Mirun tehokkain keino saada Netta toimimaan niin kuin se haluaa on katsoa Nettaa "pahalla silmällä", jolloin Netta menee matalaksi eikä yleensä ohita Mirua.


Sellaisia ovat sooperikaverukset, jotka ovat melkein kuin siskokset. Yksikään koira ei koskaan voi olla Netalle sama asia kuin Miru tai Mirulle sama asia kuin Netta, se on varmaa. Melkoinen parivaljakko.

Ja liian nopeasti aika voi viedä

Final Fantasy's Creative Spirit "Piri"
4.4.2007-12.2.2010

Sä et tuu sieltä takas milloinkaan
Huudan kuinka kauas ja kuinka kovaa vaan
Sä et kuule rukoustani kuitenkaan
Pyydän kuinka kauniisti ja kauan vaan
Laura Närhi - Jokainen yö
san. Laura Närhi


And just remember
That nothing's made to last
Indica - In Passing
san. Jonsu & Rory Winson


Tiedän, että elämää ei voi hallita
Se kulkee minne tahtoo vapaana
Haloo Helsinki! - Lähtövalmiina
san. Elli Haloo & J. Mykkänen


Siitäkin tuli kuluneeksi neljä vuotta.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Vanhaa treeniä, hierontaa ja Mursun paluu

Tiistaina treenailin Netan kanssa taas vadin kiertämistä ja jalkojen välissä pujottelua. Taas on video aiheesta, joten en enempää ala selitellä. Minulla on (taas vaihteeksi) ollut kaikki-stressaa-yhyy-toko-on-syvältä-kaikki-vinkit-on-hankalia-vaihe, joten treenataan Netan kanssa tokoa ehkä ensi kuussa. Hiihtolomalla. Eilen alettiin myös työstää kurretemppua, jotta Netta oppisi tekemään sen ilman jatkuvaa namilla houkuttelua - naksuttelun avulla se alkoikin sujua.

Tänään oli Netan toinen hierontakerta ja Netta rentoutui nopeammin kuin lauantaina. Viimeksi vähän jumissa olleet kohdat olivat kuulemma jo pehmeämmät. Seuraavan kerran Netta pääsee tsekattavaksi keväämmällä. Tiistaina on tarkoitus jo suunnata treeneihin, eiköhän taukoa ole jo ollut tarpeeksi. Vaan minkäs teet, kun ensin oli koeviikko, sitten saksan preli ja kuuntelukokeet eli stressi, jolloin pakka ei tunnetusti pysy kasassa.

Miru pääsi collietokoon pitkästä aikaa. Paikallaolossa se pari kertaa nousi, mutta muuten pysyi mukavasti. Muiden koirakoiden väleistä pujotellessa Miru oli erittäin kiinnostunut lauantaimakkarasta, eikä muista piitannut. Harmillisesti minulla ei ollut lelua mukana... Harjoittelipa Miru vielä pyörimistä (molempiin suuntiin) ja sehän sujui jo aika kivasti! Muuta mainittavaa ei olekaan, Miru oli vain ihmeissään päästessään pitkästä aikaa hallille.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Koiratanssi- ja tokotreeniä

Treeniä videolla, vau! Sunnuntaina teki eittämättä koulustressin takia mieli lyödä hanskat naulaan tokon suhteen, kun ajatuksena tuntui, että kaikki on pielessä ja onko missään mitään mieltä ja saadaanko me koskaan mitään valmiiksi. Tänään sitten treenailtiin vähän koiratanssia ja tokoa, sainpahan otettua itseäni niskasta kiinni! Vielä kun saisi treeniohjelman luotua.

Ämpärin kiertämiset ovat sujuneet aika kivasti. Ämpärin päällä on sählypallo, koska videointivaiheessa näytti siltä, ettei valkoinen ämpäri erottuisi ollenkaan. Neppari alkaa älytä, hyvähyvä! Lisää treeniä vain ja pujotteluihin myös. 

Videolla vähän perusasentotreeniä ja seuraamistakin. Tällä kertaa en jaksa alkaa analysoida kaikkea, on tullut analysoitua jo englannin kuuntelukoetta riittäviin. Näköjään jäätävän hidas palkkaaminen, kun katson, onko koira edes oikeassa asennossa ja näköjään myös muutama tilanne, joissa ei olisi pitänyt palkata. Sellaista sattuu. Peili olisi ihan kiva, mutta mistä sellaisen a) hankit b) raahaat pihalle?

Koiratanssissa pitää alkaa miettiä eri vaihtoehtoja, kun olisi muutama biisivaihtoehto. Paras biisi voittakoon, hah. Eli sellainen, johon saa simppelin ohjelman ja helposti rekvisiittaa. Sitten kun sen aika edes on...

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Hassut, hurjat soopelit

Soopelien "sisarus"rakkautta alkuvuodesta 2011. Ei valokuvaustaiteen riemuvoitto, mutta sitäkin enemmän ilmettä ja asennetta. Kuvateksteissä ensin ylärivi vasemmalta oikealle ja sitten alarivi.

1. Olen voittoisa, hähää!! 2. Haluatko sä, että mä istun sun päällä? 3. Grrräy, varo! 4. Mä haukkaan sua!

1. Hnnnnghh huomaa mut! 2. Pallo tänne! 3. Tämä on kosto! 4. Näin sheltti loikkaa!

1. Mä vaan vähän maistelen sun turkkia 2. Grrr mitä sä teet! 3. Thyihhh! 4. Miru esittää hurjaa

1. Hirmuinen sheltin kosto 2. Tanssia vain 3. Katso, Miru, mun suu aukeaa nääääin isoksi! 4. Hei Miru, älä peitä näkyvyyttä!

1. Kjähhäh, Netta! 2. Suu auki! 3. Märräyr, Netta, märräyr 4. Iik, pakoon Mirua!

1. Äyäyäyä Miru! 2. Tsiigaa, Netta, mun hampaat! 3. Netta, kuuletsä?! 4. Tästä saat, Miru!

1. Älä isottele! 2. Sheltti loikkaa taas. 3. Kiskotaan sitten! 4. Lällällää, Miru!

1. Tartun kiinni enkä päästä irti! 2. Armoa, Netta! 3. Hei, ei isompaa saa kaataa! 4. Odotas, kun saan sinut kiinni!