maanantai 31. maaliskuuta 2014

Netta hakee taas

Lauantaina päätettiin Netan kanssa vähän repäistä ja käveltiin 7,5 kilometrin lenkki. Tarkoitus oli tosin päästä kymmeneen kilometriin, mutta piti ottaa huomioon osittain liukkaat olosuhteet - ei huvittanut liukastella enempää, kuin on pakko. Lauantaina kun oli päivällä oikein kiva kevätsää, eilen ja tänään on ollut viileämpää. Lisäksi lunta on ollut maassa ohut kerros, mutta siinä se sitten onkin.

Tänään oli meidän neljänsien hakutreenien vuoro. Kaksi kierrosta tehtiin. Ekalla kierroksella tehtiin neljä pistoa ja maalimiehiä oli kaksi. Tarkoituksena nimittäin oli, että Netan etsiessä toista toinen menisi piiloon. Apujen järjestys taisi olla haamu-ääni-ääni-haamu, en ole ihan varma. Kolmannella (vai toisella?) pistolla Netta hämääntyikin ja lähti keskilinjan yli jäljittämään väärää maalimiestä. Sen fokus ei varmaan ihan ollut missä piti ja näytin itsekin varmaan suunnan huolimattomasti.

Siinä sitten kutsumaan koiraa luokse ja kutsut meinasivat kaikua kuuroille korville. Onneksi Netta lopulta sitten tuli. Luoksetuloja pitää kai alkaa treenata vähän samaan tapaan, että Netta ei jäisi luuhaamaan vaikkapa kaverin luokse, vaikka siellä olisi mitä herkkuja. Avustajaa etsimään siis. Vai mitenköhän olisi koirapillin laita?

Toisella kierroksella otettiin kolme pistoa. Eka taisi olla ääni tai haamu (miksen opi muistamaan??), toka valmis eli ei apuja ja vika puolipakeneva. Netalla on kuulemma paimenkoirille tyypillinen tapa ensin etsiä silmillään ja vasta sitten ottaa nenä käyttöön. Maalimiehet kuitenkin löytyivät ja mallikkaasti meni. Hienoa, Netta! Sheltti oli ihan liekeissä. Seuraavia treenejä odotellessa.

Lauantaina

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Vastaukset #1

Toteutan tällä kertaa vastauspostauksen useammassa osassa, niin ei tule vain yhtä ylisuurta vastauspostausta. Jos vielä on kysyttävää, kysymyksiä voi heittää tänne. Vastauspostauksen toiset osat tulevat aivan lähipäivinä.

Oletko koskaan katunut Nettaa?
En, mutta valehtelisin, jos väittäisin, etten vaihtaisi sekuntiakaan (voi tätä intertekstuaalisten viitteiden määrää).

Mikä biisi kuvaa Nettaa parhaiten? Laita siitä pätkä?

Erin - Mä kuulun tähän
Voittoarpa tai surkea sattuma
Silti mä kuulun tähän

Christina Perri - A Thousand Years
How to be brave?
How can I love
When I'm afraid to fall?
But watching you stand alone
All of my doubt suddenly goes away somehow
--
Time stands still
Beauty in all she is
I will be brave
I will not let anything take away 
What's standing in front of me
--
And all along I believed I would find you

Söpöin, hassuin ja valokuvauksellisin kuva Netasta?

Söpöin
Hassuin
Valokuvauksellisin
Mitä olet oppinut Netalta?
Näitä on niin paljon, että äkkiseltään mitään ei tule mieleen... Kaikki ei ole miltä näyttää ja aina voi oppia uutta. Aina pitää lopettaa onnistuneeseen suoritukseen. Sitä aina toitotetaan, mutta aloin vasta viime vuonna ymmärtää sen todellisen merkityksen. Tavallaan myös, että tuloksia syntyy ihan vaivihkaa. Vielä pari vuotta sitten Netan paikallaolo oli todella surkealla pohjalla nykyiseen verrattuna. Siinä jotain, enempää en tähän hätään muista.

Jos saisit muuttaa Netassa jotain, mitä muuttaisit/muuttaisitko mitään?
Se saisi ehkä olla vähemmän varautunut ja paineistua vähemmän herkästi. Toisaalta, jos nuo piirteet vaihtuisivat, ei Netta olisi enää se sama Netta.

Kuvaile Nettaa kolmella sanalla?
Älykäs, oppivainen, herkkä.

Mitä sellaista haluaisit tehdä Netan kanssa mitä et ole vielä tehnyt?
Lähteä kuvausretkelle Saksaan Baijerin osavaltioon, mielellään Alppien tuntumaan tai ihan Alpeille asti... No ei, se ei olisi realistista eikä tule koskaan tapahtumaan. Olisi kiva kokeilla doboa ja canicrossia. Ehkä jonain päivänä...


Onko sulla sellaisia haaveita jotka liittyvät koiriin?
Ikuisuushaaveena shelteissä merlenarttu tai trikkiuros (tai miksei merleuros tai trikkinarttu..). Vielä jonain päivänä myös sileäkarvainen collie (mieluiten soopeli).. Eli ehkä kymmenen vuoden päästä, jos silloinkaan.

Netan huonoimmat puolet?
Se, että se lukee minua vähän turhankin hyvin ja paineistuu helposti, jos jännitän. Muutenkin paineistuminen ja siihen liittyvä haahuilu. Myös tietynlainen arkuus/varautuneisuus/ujous voidaan varmaan lukea huonoksi puoleksi, sillä Netta lämpenee todella hitaasti eikä juuri välitä muista koirista kuin Mirusta ja Vilkusta.

Netan parhaat puolet?
Se on älykäs ja oppivainen. Se ei ala vieraissa paikoissa läähättää tai vinkua, vaan on rauhallisesti ja alkaa ennemmin nukkua. Onhan sekin tietynlaista tilanteen pakenemista, mutta mieluummin se kuin jatkuva hössöttäminen.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Harrastushaku

Mietin tätä ideaa jo joskus viime vuoden puolella, ellen aikaisemminkin, ja päätin nyt toteuttaa sen. Annan teille tehtävän ehdottaa meille sopivaa harrastusta. 

Harrastustausta

Harrastetaan jo agilityä ja mätsäreitä, satunnaista kotitokoilua ja temppujen tekemistä. Koiratanssissa on tarkoitus kehittää jotain fiksumpaa. Lisäksi ollaan käyty collieiden hakutreeneissä. Tänä keväänä aiomme aloittaa canicrossin, kunhan saamme hankittua kaikki välineet.

Kriteerit

  • Mahdollista harrastaa kotona
  • Mahdolliset välineet eivät saisi maksaa paljoa
  • Ei tarvitse olla kisaamismahdollisuutta
  • Voi tehdä sisällä tai ulkona
  • Sopii Netan kokoiselle (säkäkorkeus n. 42 cm ja paino n. 11 kg)
  • Mahdollista harrastaa alusta asti itse ilman, että tyrii kaiken jo alkumetreillä


Kuvat © Minna & äiti

torstai 27. maaliskuuta 2014

Joutavanpäiväistä agitusta

Aamupäivällä kävimme Netan kanssa vapaavuorolla. Keppitreeniä siis. Hyppy, kepit, hyppy. Hyppyjä tosin ei videolla näy ja herkkukuppi oli siis hypyn takana. Yhdessä vaiheessa yritin itse irrota liian kauas - ei toiminut. Tämä siis, kun ohjasin vasemmalla kädellä.

Toisesta suunnasta homma oli ongelmallisempi, enkä ole aivan varma, miksi. Ohjasinko epäselvemmin? Oliko oikea puoli muuten vain hankalampi? Ja toisin kuin hidastuksesta voisi luulla, Netta ei törmännyt ohjuriin kovalla vauhdilla. Aiemminkin on käynyt niin, että Netta on kesken kaiken mennyt väärään väliin ja vähän hitaammasta vauhdista huomannut olevansa kohdassa, josta se ei pääsekään pujottelemaan. Varsinaista törmäystä ei kuitenkaan koskaan ole tapahtunut. Yleensä siinä vaiheessa Netta nimittäin on itse jo vähän hämmentynyt. Hidastus oli lähinnä siksi, että hahmottaa, missä vaiheessa Netta meni väärästä välistä. Mutta sittenpä se alkoikin sujua paremmin.

Keppien jälkeen tehtiin suoraa hyppy - putki - hyppy, joka oli siis hallilla olevalla radalla. Aluksi Netta kääntyi putken jälkeen luokseni (liian myöhäinen käskytys?). Muutenkin pitää taas kiinnittää huomiota siihen, ettei Netta liikaa käänny katselemaan minua. Pidempiä suoria kun ei aikoihin oltu tehtykään. Pari kertaa Netta myös hämääntyi kamerasta ja juoksi ensin sen luokse namikupin sijaan. Loppuun tehtiin vielä pari kertaa puomia, koska Netta oli jo omatoimisesti varovaisesti kiivennyt puomin pariin kertaan. Nyt se ei ollutkaan enää niin jännä ja ehtipä Netta kerran puomille ennen kuin käskin mitään (tätä ei videolla).

Palkkaamisen haastavuutena on se, että namialusta on vähän riskialtis, jos koira oikaisee - siinä on melkoinen työ ehtiä alustalle ennen koiraa, eikä Netta tykkää moisesta estimisestä (kukapa tykkäisi?). Maahan en uskalla nameja kuitenkaan kesken kaiken heitellä, koska en halua haisteluongelman alkavan taas. Sijaistoiminto joo, mutta ei sitä yhtään helpota, jos maassa oikeasti on nameja. Ja pelkästä lelusta Netta ei palkkaannu ja namin ja lelun virittäminen samaan systeemiin on esim. ratapätkän keskellä vähän haastavampi juttu. Kädestä taas ei saisi palkata... Että ehkä tuo lelusysteemi alkaa olla ainoa jäljellä oleva.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Hei otsikko, missä luuhaat?

Tänään oli taas agitreenien vuoro. Viime viikolla olinkin flunssassa ja oli muutenkin sterssiä kirjoituksista, mutta nyt kirjoitukset ovat takana ja edessä on melkein vapaus. Ei ainakaan hetkeen tarvitse lukea kokeisiin, hah. Ja onpahan aikaa punoa suuria suunnitelmia.

Takaisin asiaan. Ratapiirros on videon alla, jos se jotakuta kiinnostaa (mittasuhteet on niin ja näin, en jaksanut viilata niitä loputtomiin kun video kuitenkin on). Ennen videota oltiin tehty rata kaksi kertaa. Tänään Netta tuntui tosi paljon kyselevän minulta suuntaa ja kääntyvän katsomaan minua, tätä se liika taukoilu teettää.

Omaan silmään ihan ok:sti mentiin esteelle nro. 10 asti, kohdassa 11 alkoi pieni takkuilu. Koira suoraan väärään putkeen, ohjauksessa selvästi jotain vikaa, kun sama toistui kaksi kertaa. Saatiin sitten korjattua hypyn jälkeisellä "Tässä!"-käskyllä. Ja oikean putken jälkeen Netta taas katsoi minua.

Sitten mutkaputket ja taatusti epämääräinen ohjaaja, ihmeelliseltä huitomiselta tuo alkaa videolla näyttää... Ja missä Netan palkka, kun minä kämmäilen? Nii-in, pitäisi muistaa, helpommin sanottu kuin tehty kun mielessä pitäisi olla samalla kertaa monta asiaa. Mutta saatiinpahan juosta ja olen tyytyväinen Nettaan.

Tehtiin myös hyppysuoraa, koska siinä oli oma hankaluutensa. Tähän saatiinkin treenikaveri aluksi Nettaa palkkaamaan. Netta edellä ja minä perässä, sitten minä lähdin edeltä. Yhdessä kohtaa Netta jopa karkasi hyppien koko hyppysuoran, mutta ei moisesta namia tippunut. Varsinkin, kun en ollut ehtinyt edes käskyttää.

Pitää varmaan yrittää rataantutustumisessa nähdä enemmän vaivaa sen suhteen, että kädet toimivat niin kuin pitää ja niin edelleen. Edelleen pitäisi olla selkeämpi. Pitää, pitäisi, yrittää. Vakiosanoja. Tällä viikolla on vielä tarkoitus käydä treenaamassa keppejä, katsotaanpa miten se sitten sujuu. Tämän enempää analysointia en nyt jaksanut harjoittaa.



Ratapiirros, jossa näköjään on mittasuhteissa yhtä jos toista pielessä...

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Maaliskuun vähäiset agitukset

Maaliskuun agituksia. Yritän nyt ryhdistäytyä ja laittaa treenijutut ajoissa tänne, niin ei tule tällaisia sekavia postauksia. Katsotaan, intoudunko laittamaan viime vuoden julkaisemattomia treenivideoitakin.. Ehkä, ehkä en. En tiedä, olisiko se turhaa, kun niistä on kuitenkin jo tosi paljon aikaa.

Nyt on tavoitteena treenata vähän kaikkea ja mennä kaikkiin mahdollisiin mölleihin. Kepeille on tehty treenisuunnitelma, siitä lisää myöhemmissä postauksissa (jos musitan). Olen ostanut myös ison vihkon, jossa on viisi eri osiota ja yksi on nyt agilitylle pyhitetty.

5.3. vapaavuoro

Käytiin tänään vapaavuorolla. A:n ja puomin kontakteja treenattiin niin, että Odota!-käskyn jälkeen naksautin naksuttimella, kun Netta kosketti kontaktipintaa. Alkuun Netta heti A:n jälkeen kääntyi katsomaan minua, mutta namialustan asettaminen jonkin matkan päähän A:sta auttoi. Yleinen ongelma naksuttimen kanssa meillä, Netta kun kääntyy katsomaan minua, kun kuulee naksahduksen.

Keinulla ei ollut namialustaa. Pari kertaa Netta hyppäsi kesken pois; taisi jännittää, kun on ollut paljon taukoa eikä viime treeneissä ollut keinua ainakaan radalla, enkä ole varma tehtiinkö sitä silloin yksittäisenä. Namialustan puutteen vuoksi naksauksen kuullessaan Netta kääntyikin heti keinulta tultuaan minua kohti. Mutta kyllä se siitä!

Kepeillä oli aluksi kolme ohjuria kummassakin päässä (neljän toiston verran) ja sitten vähennin määrää kahteen kummassakin päässä (neljä toistoa). Ei ongelmia, eikä tällä kertaa virheitäkään. Vauhtia saatiin enemmän kuin viimeksi, kun Netta pääsi tulemaan kepeille suoraan putkelta. Ennen keppitreeniä Netta meni kepit kaksi kertaa hyvin hitaasti ilman ohjureita (virheettömästi silti).

Rataa tehtiin kaksi kertaa ja molemmat kerrat olivat ihan luvattoman hitaita, tiedän sen itsekin. Huomaa taas tuhannen ekrran, kuinka Netan vauhti hidastuu, jos en itse juokse kunnolla. Juokse juokse juokse! Miten saan iteni muistamaan sen! Ja renkaan jälkeen ohjailin ilmeisen epäselvästi molemmilla kerroilla. Puomin kontaktit eivät näy videolle, jotan niistä en mitään osaa näin jälkikäteen sanoa. Estemokailut johtuivat jälleen kerran kaikki meikäläisen hyvin epäselvästä ja väärästä ohjauksesta. Kuten aina ennenkin.

Pääpointti on nyt kuitenkin, että minun pitäisi pystyä juoksemaan enemmän, jotta Netta saisi kunnollisen vauhdin. Treenin välissä Netta myös haahuili haistellen, että se taisi paineistua jostain. Mutta mistä? Oma olotila (ei mielestäni mitenkään erikoinen - paitsi jos se johtui hallin hiljaisuudesta, mutta niin on ollut aina)? Vai juuri hallin hiljaisuus ja muiden koirien puute? Jokin muu? Mene ja tiedä.




9.3. agilitykoulutus

Tänään oli shelttien agikoulutus Pärnävaaralla, kouluttajana toimi Noora Muuttoranta. Mekin päädyttiin loppujen lopuksi tekemään meille haastavampaa rataa. Jossain oli ratapiirros koko radasta, mutta koska halusin olla hankala ja tehdä hankalimman kautta, väänsin sitä vilkuillen vain sen osan, mitä Netan kanssa ehdittiin tehdä. Kepit skipattiin kokonaan.

Aluksi esteitä 1-4, sitten 5-10 ja 12-18. Olipa tässä jo meillekin haastetta, etenkin tuo 15-17. Niistopersjättöä (?) (este 16) saatiinkin hioa. Entistä enemmän alkaa ainakin rataantutustumisissa tuntua, että omistajahan tässä kehonhallintakurssia tarvitsee, eikä koira.

Enempää en oikeastaan osaa selittää, kun tarkasti en muista kaikkia juttuja ja videota ei ole. Tokalla kierroksella ehdittiin vielä käydä tuo 12-18 uusiksi ja siinäpä se sitten olikin. Nyt pitää vain hakata omaan mieleen, että pitää oikeasti juosta ja olla koiran edellä, koska se vaikuttaa koiran vauhtiin. Ja käskytyksiä voi huudella aiemmin. Ja koiran pitää ajoissa tietää, minne ollaan menossa.

Pakollinen loppuhehkutus Netasta. Pelkäsin (ja olin varma), että se vain haahuilee ja haistelee, mutta eihän se tehnyt niin paljoakaan! Ennen omaa vuoroa Netta sai tehdä temppuja ja radalla haistelut tapahtuivat lähinnä silloin, kun minun piti kuunnella kouluttajaa - ei kesken radan. Ei ollenkaan samaa meininkiä kuin esim. joskus mölleissä. Hyvä Netta! Onpahan muuten helppoa palkatakin, kun joku muistuttaa aina, kun pitää palkata.


11.3. treenit

Melkein kaksi viikkoa treeneistä ja vasta nyt kirjoitan... Anyway, ratana oli hyppyrata. Videokin on, mutta se on osittain sumea. Tarinan opetus onkin, että kannattaa ennen videoimista katsoa, ettei päällä ole supermakroasetus.. Fiksua joo.

Minulla oli taas suunta hukassa ja sekoilin minkä ehdin. Video on vasta tokalta kierrokselta, ekalla unohdin lahjakkaasti esteitä ja ei tämä toinen yhtään sen parempi ole. Miksen voi oppia liikkumaan niin, että Netan pitää juosta? Parhaitenhan se juoksee, kun minä juoksen - miksi aina tulee kohtia, joita en osaa selvittää juoksemalla itse? Haastatta kerrakseen.

Videolta on enää paha sanoa juuta tai jaata... Hyviä nameja vaan ja menoksi. Treenien päätteeksi tehtiin hyvin vähän keinua ja vielä muutamat kepittelyt (molemmissa päissä kaksi ohjuria).


P.S. Ilmoitin Netan Joensuun näyttelyyn.. Ja asiasta kukkaruukkuun, canicross aloitetaan, kun lumet sulavat. Juoksuvyö on, viikonloppuna tehdään vetoliina ja sitten tarvitaan enää valjaat. Hui.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Paluu menneisyyteen: blogin vanhoja bannereita

Minun piti jo viime vuonna tehdä postausta vanhoista bannereista, mutta se pääsi unohtumaan, vaikka kokosin bannereita valmiiksi yhteen. On hyvin mahdollista, etten kaikkia löytänytkään koneen kätköistä, eikä tässä ole kaikkia löytyneitä, vaan...

Tässä on Netta's Stagen bannereita ajalta, kun blogi oli vielä vuodatus.netissä. Siksi bannereissa ei myöskään ole valmista otsikkoa, koska ainakaan tuolloin vuodatukseen ei kovin helposti saanut banneria samalla tyylillä kuin tänne. Kuvat aukeavat isommiksi, kun niitä klikkaa.


Ylin banneri kaikessa yksinkertaisuudessaan saattoi olla peräti blogin ensimmäinen banneri. Harmi, etten silloin vanginnut blogin yleisilmettä näytönkaappauksella, kun vaihdoin ulkoasua (enkä muutenkaan tee aina niin).

Keskimmäinenkin on epäilemättä vuodelta 2010, koska kuvat on otettu muistaakseni sen vuoden marraskuussa. Alin on joko vuodelta 2010 tai 2011, en nyt tähän hätään osaa tarkemmin sanoa, enkä jaksa etsiä tietoa asiasta.


Ylin banneri on vuodelta 2011, tarkemmin sanottuna keväältä. Ja oikein iskulauseen kera! Aika koruton... Alemmassa on jo pyöreitä muotoja, se on varmaan keväältä 2011. Alin on mysteeri, mutta eiköhän sekin ole joskus käytössä ollut!


Taas iskulause ylimmässä bannerissa! Tällä kertaa kuvioita reunoilla. Kuvat on otettu vuonna 2011, joten ehkä banneri on ollut silloin käytössä. Keskimmäinen banneri taisi tulla käyttöön joulukuussa 2011 ja alimmainen on selvästi keväältä 2012. Olisikohan se ollut peräti viimeinen bannerimme Vuodatuksessa?

Harrastelukauden avaus

Nyt on sitten harrastelukausi virallisesti avattu. Tänään menimme nimittäin Calle-lagoton kanssa mätsäriin, joka järjestettiin Rengas Expertin pihalla. Kehiä oli kaksi ja koska Netan tavoin Calle on aikuisissa, oli kehän kulkua helppo seurata.

En kuollaksenikaan muista parinamme olleen koiran rotua, mutta olimme kolmannessa parissa. Tuomari kopeloi koirat ja pyysi näyttämään itse hampaat, koska kennelyskää on ilmeisesti liikkeellä, eikä sen haluta leviävän. Sitten yhdessä ympäri ja yksittäisliikkeinä edestakainen ja kehän kiertäminen.

Netta sai punaisen nauhan, mutta parikehässä esiintyminen ei ollut parhaalla mallilla. Liikkeiden ajan Netta oli jotenkin "veltto" (mikä tähän on hyvä sana?) - parempaa on nimittäin nähty, mutta ei Netta sentään haistellut mitään. Toisaalta meillä olikin tätä ennen parin kuukauden tauko kehähommista. Tai ehkä olen vain unohtanut, miten Netta esiintyy.

Aikuisia oli todella paljon, mutta tuomari oli melko nopea ja nauhakehät alkoivat lopulta. Juoksutusta ja seisotusta. Tällä kertaa ei sijoituttu, mutta positiivisena asiana voin sanoa Netan esiintyneen nauhakehässä paremmin kuin parikehässä. Selvästi kannattaa aina rapsutella muita koiria ennen omaa kehää, jos haluaa Nettaan lisää puhtia. 

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Paluu menneisyyteen: Netta heinäkuussa 2011

Paras rimpulavaihe.





Nermari hakumetsässä

Aamulla lähdettiin Netan kanssa hakutreeneihin, jotka olivat eri paikassa kuin aiemmat treenit. Herkkuna oli kissanruokaa ja rasioina uudet supersöpöt (ällösöpöt?) Citymarketista ostetut sydänrasiat. Tehtiin neljä pistoa niin, että estin Nettaa näkemästä, minne maalimies meni. Sitten vain yksi ääniapu ja Netta pinkoi joka kerta hirmuisella vauhdilla maalimiehen luokse.

Nämä olivat (muistaakseni) Netan kolmannet hakutreenit, joten olen ylpeä tuosta epäpalveluskoirasta. Selvästi maalimies voi mennä jo syvemmälle metsään. Netta oli myös aika tarkka; tänään se ainakin kerran pinkaisi juoksuun, pysähtyi hetkeksi (tekemään havaintoja?) ja sitten juoksi maalimiehen luo. Selvästi Netasta kiva laji. Pitää väkerrellä vielä jonkinlainen liivisysteemi ja jossain välissä alkaa miettiä ilmaisun opettamista. Siinä voikin olla työmaata...

Iltapäivällä sitten käytiinkin äidin ja koirien kanssa lenkillä. Oli kivan lämmintä, vaikka vähän tuulikin. Eilen tuuli oikein kunnolla ja Mirua ei ennen tokotreenejä huvittanut käydä pissalla, vaan kun käännyimme takaisin hallille, Miru kiskoi hallin ovea kohti. Fiksu koira?

Netta sai myös Petsien temppurinkiä varten harjoitella tänään ryömimistä. Maahanmenokäskytyksen kanssa saa vain olla tarkkana, ettei näytä väärällä käsimerkillä, jolloin Netta vain kumartaa. Ryömimistreeniä pitää luonnollisesti vielä jatkaa paljon, mutta ainakin Netta näytti tajunneen pääidean.

Huomista mätsäriä varten pitää vähän puunata Nettaa ja ehkä pesaista valkoiset kohdat, jos ne kovin rapaisilta näyttävät. Se on kyllä luultavasti turhaa, jos huomenna on huono sää. Varmaa on kuitenkin se, että tassu- ja korvakarvat vaativat jonkinlaista siistimistä. Ja takkukontrollia. 


Lisää kuvia on täällä, sillä en tiedä, jaksanko/muistanko lisätä niitä tänne. Pitää myös katsoa, miten tuo kuvakoodi käyttäytyy.. Ei nimittäin huvittaisi pienentää kuvia erikseen kuvasivulle ja blogiin.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Paluu menneisyyteen: Netta puolivuotiaana

Kollaasien kuvat on otettu 24.10.2010 eli Netan puolivuotispäivänä. Melkoinen rääpäle. Silloin Netta kävi elämänsä ensimmäisessä mätsärissä sijoituksenaan SIN3 ja sai lahjaksi puruluun ja lelun. Lelu muuten on vieläkin olemassa. 



Laiska ja saamaton omistaja sekä Nermari


Juuri niin. Nothing special. Mitä nyt Netta on viime päivinä tunnettu lempinimellä Nermari. Koulu-urakka aka ylioppilaskirjoitukset on syönyt kiitettävästi treenienergiaa, kun on täytynyt ottaa itseä niskasta kiinni ja lukea. Vaan maanantaina on kaikki ohi ja mikään ei estä treenejämme. Pelkkä pänttääminen ei tosin estänyt tämän viikon agitreenejä, vaan onnistuin saamaan flunssan heti englannin kirjoitusten jälkeen, mutta paranemassa tässä ollaan.

Lauantaina käytiin Axun kanssa lenkillä. Maanantaina ostin SPR:n Kontista kaljakärryn häkin kuljetusta varten. Hintaakin oli vain kaksi euroa, joten kyllä kelpaa nyt häkkiä mahdollisissa näyttelyissä kuskata, kunhan jotenkin kiinnittää häkin kärryyn. Heihei häkin kantaminen, ei tule ikävä!

Täytyy suunnitella agilityn keppitreeniä ja käydä vapaavuoroilla, jos aiotaan tänä vuonna ehtiä joihinkin ulkokisoihin. Huhtikuussa onkin vuoden ekat möllit, pitkästä aikaa kisanomaista treeniä siis. Lisäksi päästiin Joan agilityn tekniikkakurssille, mikä on huippuhieno juttu, koska muistan suunnilleen vain valssin, persjätön, takaakierron yms. perusjutut. Onhan niitä tekniikoita viime vuonna kerrattu, mutta oma muisti on aika rajallinen, kun ei joitain ohjauskuvioita tule käytettyä.

Se siitä aikajärjestyksessä. Ensi kuussa on myös ilmeiset toiset shelttien agitreenit (ekoistakaan en ole saanut tänne mitään rustattua), joten on paljon odotettavaa. Ehkäpä intoudutaan koiratanssin maailmaankin... Lauantaina on tarkoitus mennä hakuilemaan pitkästä aikaa (tähän tarkoitukseen ostin uusia söpöjä rasioita, jotka saa helposti auki) ja sunnuntaina ekaa kertaa mätsäriin sitten joulukuun. Pitää kai vähän puunata koiraa.

Netta muuten päätti tässä eräänä päivänä (varmaan viikonloppuna) kieriä pellolla jossain ällöttävästä. Tästä luonnollisesti seurasi vuoden eka pesu, mikä ei Nermaria suuremmin miellyttänyt. Vielä vähemmän miellytti kylpytakki (ekaa kertaa käytössä!) ja pesun uusintakierros, kun Nettaa harjatessa huomasin sen niskassa olevan vielä shampoota. No sori, ei ehkä kannattaisi kieriä kaikissa hajuissa.

Lunta ei olla vielä saatu (voisin koputtaa puuta), on vain ollut vähän viileämpää välillä. Kevät saisi minun puolestani tulla. Pellon lumihanki kantaa koiria (Miru on iloinen) ja jopa minua (tai ainakin tiistaina kantoi). Jotain hyvää pienissä pakkasissakin.

Ai niin, on meillä yksi temppuvideokin, lisään sen tähän alle. Kysymyksiä voi vielä esittää, linkki löytyy sivupalkista.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Paluu menneisyyteen: hetkiä ennen Netan hankintaa

Aikamatka muutaman vuoden taakse, kun Netta oli vasta tulossa ja ennen kuin oli edes tietoa, mistä pentu tulisi. Alkuun kaivelin muutaman Facebook-tilapäivitykseni vuodelta 2010.

Loppupostauksessa kuvat puhuvat puolestaan. Olipas Netalla järkyttävä määrä tavaraa ennen kuin se tuli... Leluja ja puruluita, sekä toki hyödyllisiäkin juttuja. Onpa yhdessä kollaasissa kuva Netasta sisaruksineen, kun kävimme kasvattajan luona pentuja katsomassa.

Leluista tallessa taitaa olla enää ekan kollaasin oikeassa alaraidassa olevassa kuvassa värikkään "pallon" takana oleva juttu ja toinen renkaista (valkoinen tai sininen). Niin no, narulelujakin on tallessa, samoin frisbee ja narupallo, mutta nähtävästi jotain on tuhoutunut. 

Pentupannoistakin tallessa on enää vain jo silloin liian pieni LUXOn panta ja punainen nylonpanta. Sinistähän Netta pentuna käytti, mutta se sitten hajosi. Ja voi niitä aikoja, kun Netan peti oli muhkea... Netta nimittäin tyhjensi sen jossain vaiheessa joko vuonna 2010 tai 2011 ja nyt pedissä on pehmustetta enää reunoilla. Mutta Netta pitää siitä silti. Ja Mirun on välillä ängettävä itsensä kerälle petiin, se on ollut sen tapa...






tiistai 18. maaliskuuta 2014

Päivitetty mätsäriopas

Tässä se nyt on. Uusi ja uljas päivitetty mätsäriopas! Tässä vielä linkki aitoon ja alkuperäiseen. Muutokset ovat aika pieniä, mutta onhan alkuperäisestä postauksesta kulunut jo yksitoista kuukautta, joten pienetkin muutokset ovat ihan suotavia. Opas perustuu omiin kokemuksiini, mutta eräässä osiossa on otettu huomioon erään kommentoijan huomio.

Mitä mukaan?


Koiran rokotustodistus, hakaneula tai jokin muu pidike numerolapulle, herkkua tai jotain muuta koiralle palkaksi (en kuitenkaan suosittele vinguttamaan mitään lelua kehässä silloin, kun muiden vuoro on menossa), rahaa ilmoittautumismaksuun ja mieluiten näyttelyhihna koiralle, mutta ei tavallinen hihnakaan huono ole, kunhan kyseessä ei ole fleksi. 

Esittäjän kannattaa pukeutua säähän sopivasti, ettei tule liian kylmä tai kuuma. On ikävää seistä viileässä säässä vesisateessa kehänlaidalla, jos palelee. Kesähelteillä on myös syytä ottaa mukaan vettä niin koiralle kuin esittäjällekin. Kesällä voi myös ottaa koiralle tarpeen mukaan viilentävän manttelin tai viilennyspannan, talvella taas lämmittävän manttelin.

Ilmoittautuminen & luokat


Yleensä ilmoittautuminen alkaa tuntia ennen kehien alkua. Tämä on kuitenkin aina merkitty ylös, kun mätsäristä on jossain mainos/maininta. Joskus mätsäreihin voi myös olla ennakkoilmoittautuminen, joka saattaa olla edullisempi, mutta ennakkoilmoittautumismahdollisuus on ainakin täällä harvinaisempi.

Ilmoittautumispisteellä tarkistetaan rokotustodistus. Ilmoittautuessa kysytään joko koiran ikää tai luokkaa, johon luokkaan se menee. Lisäksi yleensä ainakin täällä kysytään esittäjän nimi sekä koiran nimi ja rotu. Sitten maksetaan ilmoittautumismaksu. Kannattaa maksaa tasarahalla, jos se vain on mahdollista.

Luokat jaetaan yleensä koirien iän mukaan. Pennut, nuoret, aikuiset, veteraanit. Lisäksi monirotuisille voi olla kokonaan oma luokka. Luokat saatetaan myös jakaa vielä pieniin ja isoihin (pienet pennut ja isot pennut jne.), kuten kommentoijamme aiemmassa postauksessa mainitsi. Luokkien nimet ja määrät vaihtelevat mätsäreittäin. Jossain ei ole veteraaneja, jossain taas voi olla nuorten lisäksi oma luokka junnuille. Mätsäreissä on myös joskus Lapsi ja koira -kisa ja/tai Junior Handler -kisa.

Kannattaa myös laskea koiran ikä etukäteen, että osaa ilmoittaa sen oikeaan luokkaan (varsinkin pentujen/nuorten kohdalla). Jossain mätsäreissä pentuluokkaan kuuluvat alle vuoden ikäiset, joissain alle yhdeksän kuukauden ikäiset. Tämä vaihtelee, kuten jo luokista sanoinkin. Luokat voi aina tarkistaa mätsärin mainoksesta/sieltä, missä mätsäri mainittiin.

Ilmoittautuessa saa numerolapun, jossa lukee esimerkiksi 1A. Koirakot menevät pareittain kehään, joten jos numerosi on 1A, parisi on 1B. Ei kannata säikähtää, jos numerolapussasi lukee 45A. Voi olla, että luokkasi alkaa numerosta 40. 

Eräs kommentoijamme myös sanoi, että kaikissa mätsäreissä ei välttämättä ole A/B-parijaottelua, vaan parit voivat olla tyylillä 1 ja 2, 3 ja 4 jne. Me olemme ehkä kerran olleet sellaisessa mätsärissä. Käytäntöjä on siis monia ja ne vaihtelevat alueittain ja mätsäreittäin, kuin myös luokat.

Kehät & kehien kulku

© äiti
Kun kaikki ilmoittautumiset on otettu vastaan, alkavat kehät. Usein aluksi ovat lapsi ja koira -kisa sekä junior handler. Tämän jälkeen yleensä edetään pennuista eteenpäin. Lyhyesti sanottuna: mitä vanhempi koirasi on, sitä pidempään joudutte todennäköisesti odottamaan. Kehotan kuitenkin kuuntelemaan, mitä mätsärinjärjestävät sanovat kehien kulusta ja järjestyksestä.

Kehien määräkin vaihtelee, mutta tavallisin määrä taitaa täälläpäin olla kolme kehää. Joskus voi olla kaksikin. Kertaakaan en ole törmännyt siihen, että olisi vain yksi kehä, mutta eipä sekään kai mahdotonta ole. En myöskään ole huomannut, että missään olisi yli kolme kehää.

Kehään siis mennään pareittain. Yleensä tämä tapahtuu numerojärjestyksessä. Joskus kuitenkin jollain voi olla esitettävänä kaksi koiraa ja eri kehissä, jolloin hypätään hetkeksi tämän numeron yli. Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos parikehien kanssa samaan aikaan on meneillään junior handler -kilpailu.

Kehän kulku riippuu paljon tuomarista. Joskus kestää kauemmin, joskus taas vähän aikaa. On kuitenkin jotain perusjuttuja. Kehään mennään niin, että edellä on A ja sitten on B. Molemmat koirat seisovat siis peräkkäin (riittävä välimatka tietysti!). Tuomari voi kuitenkin määrätä B:n ensimmäiseksi, jos se on isompi, sillä usein tuomari pyytää menemään yhdessä ympäri kerran tai pari. Tällöin ison koiran omistajan ei tarvitse lähteä ohittamaan.

Tämän jälkeen tuomari tutkii koirat erikseen. Hän kopeloi ja katsoo hampaat. Pienillä koirilla tämä tapahtuu yleensä pöydällä, jos kehässä vain on pöytä. Sitten tuomari pyytää näyttämään liikkeitä esimerkiksi ympyrän ravaamisella tai edestakaisen liikkeen tekemisellä. Joskus pyydetään myös tekemään kolmio.

Monesti koira taidetaan vielä edestakaisen liikkeen tai kolmion jälkeen laittaa seisomaan tuomarin eteen (huomaa riittävä välimatka). Kun tuomari on nähnyt molempien koirien liikkeet, parit seisovat taas peräkkäin. Tuomari voi vielä pyytää menemään kerran ympäri. Joskus tuomari myös saattaa pyytää molemmat koirakot tekemään yhtäaikaa edestakaisen liikkeen.

Päätöksensä tehtyään tuomari jakaa nauhat. Toinen parista saa sinisen ja toinen punaisen. Värit voivat toisinaan vaihdella, mutta perusideana on aina sama. Jossain mätsäreissä saatetaan nauhojen sijaan jakaa ruusukkeet. Punainen on parempi nauha, mutta sai minkä värisen nauhan tahansa, edessä on vielä nauhakehät. Heti nauhan saatua ei siis tule porhaltaa pois paikalta.

Nauhakehät


© isä
Ensin on sinisten nauhakehä ja sitten punaisten, mutta idea on molemmissa sama. Otetaan esimerkiksi siniset. Kaikki sinisen saaneet kutsutaan kehään. Joskus porukkaa jaetaan kahtia, sillä tuomari yleensä haluaa, että koiria juoksutetaan kehän ympäri kerran tai pari. Tällöin on helpointa jakaa suuri porukka kahtia.

Aina nauhakehissä ei ole tilaa liikkua. Tarpeen vaatiessa voi toki ohittaakin, mutta mieluiten ulkopuolelta. Juoksutusten jälkeen koiria seisotetaan. Tuomari saattaa vielä käydä kaikkien koirien luona ja pyytää näyttämään jonkun liikkeen (ei kuitenkaan aina). Sitten tuomari valitsee jatkoon menijät, joita yleensä valitaan neljä.

Neljä jatkoon pääsijää saavat vielä yleensä juosta yhdessä ja erikseen. Lisäksi tiedossa on lisää seisotusta. Sitten tuomari sijoittaa koirat. Joskus ykkös- ja kakkossijan välillä pähkäillessään tuomari saattaa vielä kerran pyytää näyttämään liikkeet.

Best In Show -kehät eli BIS-kehät

Sinisten ja punaisten ykköset pääsevät BIS-kehään. BIS-kehässä on täällä yleensä kahta eri toimintamallia, joten erittelen ne tässä. Käytän esimerkkinä ykköstapauksessa sinisiä.

Tapa 1:
Sinisillä ja punaisilla on omat BIS-kehät. Tämä tarkoittaa, että kaikki luokassaan sinisten ykkösiksi sijoittuneet ovat kilpailemassa sinisten BIS-voittajuudesta. Eli jokaisesta luokasta yksi koirakko. Niin pennuista, nuorista, aikuisista kuin veteraaneistakin.

Tapa 2:
Kaikki sinisten ja punaisten ykköset kutsutaan samaan kehään, jossa valitaan koko mätsärin BIS-voittaja. Tällöin sinisen saanut koira voi saada sijoituksen BIS1 ollen koko mätsärin paras koira.

BIS-kehässä seuraa lisää seisotusta ja juoksutusta. Usein tässä vaiheessa päätöstä on tekemässä useampi tuomari. Lopulta jaetaan sijoitukset. Kuten nauhakehissäkin, myös tässä sijoitetaan yleensä neljä.

Palkintojenjako


Palkintojenjako sijoittuessa tapahtuu suoraan nauhakehässä. Joskus kuitenkin ekaksi sijoittuneiden palkinnot saatetaan antaa vasta BIS-kehässä (tällöin sinisillä ja punaisilla on yleensä omat BIS-kehät). Palkinnoksi voi saada oikeastaan mitä vaan herkuista leluihin. Ruusukkeita ja pokaaleitakin voi olla, mutta aina niitä ei jaeta. Joissain mätsäreissä BIS-kehässä sijoittuneet voittavat myös ruokasäkit.

Sijoitusmerkinnät

Netissä törmää varmasti usein sijoitusmerkintöihin, joten avaan niitä vielä tässä.

SIN, ei sij. = sininen, ei sijoitusta nauhakehässä
PUN, ei sij. = punainen, ei sijoitusta nauhakehässä

SIN1, SIN2, SIN3, SIN4 = sinisten ensimmäinen, sinisten toinen, sinisten kolmas, sinisten neljäs
PUN1, PUN2, PUN3, PUN4 = punaisten ensimmäinen, punaisten toinen, punaisten kolmas, punaisten neljä

SIN BIS1 = sinisten BIS-kehässä ensimmäiseksi tullut (muut ovat SIN BIS2 jne.)
PUN BIS1 = punaisten BIS-kehässä ensimmäiseksi tullut (sama siis kuin yllä)

PUN1 BIS1 tai SIN1 BIS1 jne. = Minä merkitsisin tällä tapaa, jos sinisten ja punaisten ykköset ovat samassa BIS-kehässä. Tällä käy ehkä selvemmäksi se, että on ollut aivan koko mätsärin eka jne.

Yleistä

Kannattaa uskaltautua rohkeasti mukaan, kyllä siellä neuvotaan, jos ei osaa. Älkääkä ottako mätsäreitä liian vakavasti. Ne ovat leikkimielisiä kilpailuita ja paljon on kiinni tuuristakin - on vain hauskempaa, jos ei ota asiaa liian tosissaan. Aina ei voi voittaa. Kannattaa iloita esimerkiksi siitä, jos koira esiintyi paremmin kuin koskaan, vaikkei se olisikaan sijoittunut. Korostan vielä, että kaikki järjestelyjutut riippuvat järjestäjästä ja kehässä tehtävät jutut tuomareista.

Jos on kysyttävää, vastaan mielelläni kysymyksiin.

Paluu menneisyyteen: aikana ennen Nettaa

PIRI 4.4.2007-12.2.2010

Vuodet vähenee
Meistä kaikki vanhenee
Omaa aikaa ei tiedä kukaan
Irina - Jälki
san. Irina

Piri oli koira, jonka ansiosta kiinnostuin shelteistä. Piri oli koira, jonka ansiosta minulla on Netta. Piri oli koira, jonka kanssa pääsin ensimmäistä kertaa sukeltamaan koiraharrastuksen maailmaan. Piri oli koira, jonka kanssa ehdin käydä kolmella leirillä. Ja Piri oli koira, joka lähti liian aikaisin.

Ensimmäinen leirimme oli vuonna 2008. Tuolloin Piri oppi näyttelyseisonnan, jota emme koskaan aiemmin olleet harjoitelleet. Vaan olipa leirillä myös omana hankaluutenaan Pirin hihna, joka mukavasti poltti kättäni, kun Piri veti... Sekä eka yö leirillä, silloin Piri oli todella levoton. Muuten kaikki meni ihan hyvin (ilmeisesti?) ja muutenkin leiri oli tietynlainen käännekohta. Meidät valittiin tuolla leirillä leirin kehittyjiksi.

Mätsäreitä kertyi yhteensä neljä ja peräti yksi sijoitus. Ainoa sijoitus (SIN4) tuli silloin, kun meidän luokassamme ei yhdessä mätsärissä ollut kuin neljä paria. Näyttelykokemusta taas Piri sai yhden virallisen näyttelyn verran, mutta silloin kasvattaja esitti sen. Tuloksena oli JUN T, Piri kun oli kaikin puolin liian iso. Korvat vain olivat täydelliset tuomarin mielestä.

Ei Piri oikeasti liian iso ollut, se oli vain urosten korkeuden ylärajoilla. Koko lyhyen elämänsä Piri oli myös hyvin hoikka ja äiti muistelee erään mätsärituomarin sanoneen Piriä liian laihaksi. Kyllä se söi, mutta ei se ottanut lihoakseen.

Sellaista oli harrastuselämä Pirin kanssa. Mitään suurta emme koskaan ehtineet tehdä, vaikka Piri oppikin tekemään kahdeksikon jalkojeni välissä. Haaveissa oli aikanaan agility ja ehkä jopa toko, mutta ajatuksen tasolle ne Pirin kanssa jäivät, ellei lasketa paria pihahypytyskertaa (sovitaan, ettei niitä lasketa). Joskus aika vain loppuu kesken.




maanantai 17. maaliskuuta 2014

Paluu menneisyyteen: pentuna ja nyt

Tämä viikko on Netta's Stagen suuri teemaviikko, jonka aiheena on otsikon mukaisesti paluu menneisyyteen. Joka päivä tulee aiheeseen liittyvä postaus, mutta tarkemmin en vielä paljasta mitään. Tässä postauksessa käydään läpi lauman nykyistä kokoonpanoa. Kaikista kolmesta koirasta on siis yksi pentukuva ja yksi nykytilannetta vastaava kuva.

VILKKU

2005
2013
Kuvista näkee hyvin, kuinka Vilkun väri on muuttunut. Turkin musta väri pakeni Vilkun vartuttua täysikasvuiseksi ja ennen esimerkiksi Vilkun naama ja korvat olivat tummat, nyt ne ovat vaaleat. Jossain vaiheessa Vilkulla oli myös vaalea naamiokuvio, joka nähtävästi levittäytyi koko naamalle.

Pentuna Vilkku oli vilkas ja tarmokas. Ei sillä, on se vieläkin, mutta on se myös rauhoittunut. Vilkku ei ollut kovin vanha, kun se jo löysi ensimmäisen kuolleen linnun - se taas selvästi ilmensi tulevaisuutta ja Vilkun riistaviettiä. Vilkku on nimittäin vieläkin kiinnostunut eläinten jäljistä ja hajuista.

Nyt Vilkku on yhdeksänvuotias. Vanhuuden merkkejä sen olemuksesta on turha hakea. Se on yhä lihaksikas, innokas ja käyttäytyy  kuin olisi soopeleiden ikäinen. Ulkoisia vanhenemisen merkkejä on vain muutamia. Vilkun kuono on alkanut vähän haalistua, samoin silmien yläpuolella olevat täplät.

MIRU

2010
2013
Pentuna Mirulla oli otsassa piirto ja korvat olivat eri asennossa. Nyt ei ole piirtoa eivätkä korvat ole lurpallaan. Muita suurempia muutoksia ei ole tapahtunut, Miru on pennusta asti ollut oma pihtikinttuinen itsensä. Tai no, ehkä turkki on vähän pidempi kuin pentuaikoina.

Miru on aina ollut rauhallinen ja se aikuistui suunnilleen puolen vuoden iässä. Tihutöiden listaa se ei Vilkun tavoin ole kerryttänyt muuten kuin yrittämällä säälittävästi järsiä sohvaa ja tuolien poikkipuita. Yksi syy pureskelemattomuuteen voi olla siinä, että Miru pureskeli pentuna kerran sähköjohtoa ja johto alkoi kipinöidä.

NETTA


2010
2014
Netan piirto on kutistunut Netan kasvaessa, mutta on siitä jäljellä pieni häivähdys. Muutoin väri tai ulkoinen olemus muutenkaan ei ole muuttunut. Värialueet ovat samat ja jopa hännässä on aina ollut päädyssä valkoinen kohta.

Luonteesta taas... Netta on vieläkin vilkas ja puuhailee välillä kotioloissa kaikenlaista. Pentuna se oli reipas ja on se vieläkin utelias, mutta vähän varautunut vieraita kohtaan. Mirumaista aikuistumista Netta ei kuitenkaan ole kokenut, enkä usko, että se tulee koskaan kokemaankaan.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Suuri synttäriviikko

Maanantaina synttäreitään vietti Miru ja eilen Vilkku. Mirulla täyteen tuli neljä vuotta ja Vilkulla jo huimat yhdeksän! Alla vielä kuvat kakuista. Puolustuksena sen verran, että kuvat on otettu kännykän kameralla, koska eräs laiska bloggaaja ei jaksanut kaivaa kameraa esiin kakkukuvien takia...

Mirun

Vilkun
PSST. Muistuttelen vielä kysymyspostauksesta. Kysymyksiä voi laittaa sinne tai sitten mihin tahansa sen jälkeen tulleeseen postaukseen.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

On aika kysymysten


Kysy, me vastaamme! Tällä kertaa ei ole aikarajaa, vaan vastaan kysymyksiin sitten, kun niitä on tarpeeksi.

Alkuvuoden agitreenit

Viime vuodelta olisi varmaan jotain julkaisemattomia agivideoita ja -kirjoituksia jossain arkistoissa, mutta toisaalta ne ovat jo sen verran vanhoja, etten viitsi niitä enää tänne lisätä. Olen muuten jo autuaasti unohtanut millainen oli takaakiertokikka, joka meille vuoden ekoissa treeneissä neuvottiin. Mutta asiaan...

Tammikuuhun mahtui meillä kolme ryhmätreenikertaa. Sitten olikin neljän kerran ryhmätreenitauko kiitos koeviikon, saksan prelin ja saksan YO-kuuntelun ja lopulta palovamman, joka ei ollutkaan niin paha kuin miltä se näytti. Ollaan myös käyty kaksi kertaa vapaavuorolla treenaamassa keppejä, mutta pitäisi vielä lisää. 

7.1. treenit

Tiistaina oli vuoden ekat treenit ja samalla ekat treenit uudella porukalla. Valmiina oli rata, mutta ratapiirrosta minulla ei tietenkään ole. Ei käynyt mielessäkään kuvata rataa, eikä nyt ole videotakaan. Vähän haastava rata kuitenkin. Lihapullamoottori-Netta veteli komeasti esteiden ohi ja takaakierroilla kiersi koko esteet.

Takaakierroille saatiinkin uusi kikka, pitää harjoitella sitä lisää joskus vapaavuoroilla. Kontakatit menivät radalla mukavasti, ei mitään yli loikkimisia. Yhdessä vaiheessa puomi vähän jänskätti, mutta muuten ei mitään erikoisempaa. Ja vauhti oli tosi kiva haisteluista huolimatta.

Ohjaaja on selvästi puupökkelö moisen tauon jälkeen, niin komeita juttuja tuli. Puomilta olisi pitänyt mennä vikalle hypylle ja Netta meni hihnan luokse. Tarkkuutta ohjaukseen siis...

14.1. treenit


Valmiina oli helpolta näyttävä rata, jonka muistaminen oli kuitenkin haastavaa. Oli kieputusta. Hyppyjä, A, pussi ja kaksi putkea. Videota ei ole eikä ratapiirrosta. Ekalla kerralla ainakin tuli kieltoja ja kun piti mennä lopussa putkelta toiselle, Netta kipaisi A:n. Tokalla kerralla vikalla putkella kielto myös. 

Vauhti oli kuitenkin aika kiva ja samoin Netan into. Kotitekoiset lihapullat selvästi toimivat. Tehtiin myös keppitreeniä aluksi niin, että molemmissa päissä keppejä oli neljät ohjurit ja sitten niitä vähennettiin niin, että molemmissa päissä oli kolmet ohjurit. Näppärä Netta, vauhtia olisi toki voinut olla enemmän, muttei tullut kyllä alkua lukuun ottamatta mitään ongelmaa väärien välien kanssa.

21.1. treenit


Pitkästä aikaa videoitua treeniä. Radassa oli omat haasteensa ja jälkikäteen ajateltuna voi vain miettiä, miksi yritin ekan putken jälkeen kummallisesti kikkailla saadakseni Netan hypylle, kun kaiken olisi voinut tehdä paljon helpommin. Ja muutenkin tuo kahden käden yhtäaikainen käyttö.. Joo. Ei mikään ihme, että koira pyörähtelee ties mitä piruetteja, kun omistaja ei osaa ohjata. Ohjaajahan tässä alkaa tarvita kehonhallintaharjoituksia, eikä vain koira...

Kepeillä oli siis kaikki ohjurit. Kunhan koesuma helpottaa, pitää aloittaa kunnollinen keppitreeni superpalkan ja ties minkä suhteen. Itse tehdyt lihapullat ovat kyllä toimineet palkkana hyvin. Nähtävästi vain kesken radan palkkaaminen katkaisee Netan rutiinin ja jollain tapaa tuli pienenpieni haahuiluhetki/paineistuminen/whatever. 



29.1. vapaavuoro

Tällä viikolla ei käyty ollenkaan treenaamassa, enkä jaksanut aiemmin kirjoittaa ylös mitään. Joten tässä vähän tietoa vapaavuorotreenistämme 29.1.

Keppejä treenailtiin videon mukaisesti aluksi niin, että oli kolme ohjuria molemmissa päissä keppejä, sitten kaksi ja taas kolme, kun kahden kanssa tuli vielä säheltämistä (leikkaisin säheltämiset nyt pois videolta). Herkkuna oli myös kissanruokaa. Vauhtia ja varmuutta tulee varmaankin harjoituksen myötä, kunhan saisi raahattua itsensä treenaamaan. Niin, ja vauhti on parempi, jos päästään tulemaan kepeille esim. putkelta, yksittäisenä esteenä vauhti ei niin nopeaksi pääse.

Tehtiin myös valmiina ollutta rataa pari kertaa, eka kierros ei nyt videolla näy eikä sattuneesta syystä kaikki esteet, koska yksin treenatessa mahdollisuudet ovat varsin rajalliset. Lentävää lähtöä kokeiltiin. Tarkkuutta omaan räveltämiseen, kiitos. 



20.2. vapaavuoro (keppitreeni)

Takana oli pitkä tauko, edellinen treenikerta oli vapaavuorolla 29.1. (lähinnä kepit, vähän rataa) ja edellinen ryhmätreenikerta 21.1. Videolla ei nyt ole ääniä. Palkkana toimi S-Marketista ostettu kissoille tarkoitettu lihapatee. Ohjureita oli kolme kummassakin päässä. Intoa alkoi jo löytyä, paremmin sitä tulisi jos olisi esim. hyppy tai putki ennen keppejä, mutta näillä mentiin. Netalla tuli pari sekoamista rytmissä. Ennen ohjureita ja ohjurien poistamisen jälkeen Netta teki kepit hitaasti ilman ohjureita.


25.2. treenit

Pitkä ryhmätreenitaukomme päättyi. Tarkoitus oli mennä treeneihin jo viikkoa aiemmin, mutta käteeni tuli palovamma ja silloin se näyttiä pahemmalta, kuin mitä se itse asiassa olikaan. Sitä ennen ohjelmaan mahtui koeviikkoa, preliminäärikoetta ja kuuntelukoetta, enkä kokenut fiksuksi mennä treenaamaan, kun a) oma treenimotivaatio oli kokonaan hukassa ja b) oli muutenkin stressiä valmiiksi.

Rata oli putki-kontaktierottelua ja vaihtoehtoja oli kaksi (mölli/1. lk & 2-3. lk), joista jälkimmäistä nyt tehtiin, kun numerot olivat valmiina radalla, enkä ainakaan minä olisi onnistunut painamaan rataa mieleen pelkän piirroksen avulla. Kieputusta ja kimurantteja kohtia siis oli, kun oli paljon meidän tasoa vaativampi rata, mutta mielestäni meni silti olosuhteisiin nähden ihan hyvin.

Kahdesta ekasta radantekokerrasta ei ole videota. Lelulla (ja hyvällä namilla) sain Nettaan virtaa ja se yltyi alussa jopa haukkumaan! Netta myös syystä X ei meinannut ekalla kerralla pysytellä paikallaan (eikä muuten tällä kerralla, joka on videolla, leikkasin sen vain pois), mutta saatiin homma sujumaan.

Ohjaukseni on eittämättä sekavaa ja hidastelen liikaa, tiedän sen itsekin. Takana ollut tauko ei tätä varsinaisesti parantanut... Esim. heti alussa pitkään säätämistä puomille menemisessä, virheidea valssata epämääräisesti. Tai ei ehkä valssi itsessään, mutta hankalasti koiran taakse jääminen. Joo-o... Putkeen taas ja haahuilua, kunnes puomille päästiin (valssikerran jälkeen treenikaveri kehotti tekemään kuten alun alkujaan olin suunnitellut).

Keltaisen putken kohdalla tyssäsi oma ja koiran vauhti, eikä Netta mennyt kerralla putkeen. Malliesimerkki oman vauhdin hyytymisestä... Säätämistä takaakierroilla sun muilla mukavuuksilla A-esteen jälkeen ja Netan ihmeellinen kiepautus. Puolustuksena sen verran, ettei ennen näitä treenejä olla koskaan treenattu mitään vastaavaa.

Sitten taas ok:sti, kunnes keltaisen putken jälkeen ennen hyppyä hajut veivät jne. ja puomille olisi Netan mielestä pitänyt päästä (ekalla kerralla se karkasikin sinne). Mustalle putkelle oli hankala kulma ja no, putki oli musta, ei siitä sen enempää. Tällä kertaa älysin tehdä fiksumman ratkaisun mustalta putkelta keltaiselle, kun en lähtenyt säätämään mitään takaaleikkauksia sinne.. Mutta loppu (kahden hypyn suora) meni mallikkaasti, että Netta ei sellaisessa kohdassa käänny katsomaan minua.

torstai 6. maaliskuuta 2014

En tiedä kuinka mones haaste

Saimme haasteen Treenikaverit-blogista, kiitos haasteesta!

Säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.


11 asiaa minusta

1. Minulla on ensi viikon perjantaina edessä pitkän englannin ylioppilaskoe...
2. ...ja toivon todella, että saan siitä M:n
3. Ajattelen aina liikaa
4. En tykkää enkun prepositioista yms. mukavuuksista
5. Turkinpippurinen mutakakku on parasta
6. Minun pitäisi värjätä hiukset
7. Minun pitäisi myös ostaa aurinkoklipsit lasejani varten
8. Minulla on ollut ajokortti noin 11 kuukauden ajan
9. Tein Instagram-tunnukseni viime huhtikuussa, koska Haloo Helsinki! liittyi Instagramiin
10. En kohta keksi uusia (tai vanhoja) faktoja
11. Turkinpippuri on hyvää

Kysymykset:

1. Minkä rotuisen koiran haluaisit tulevaisuudessa?
- Sheltin ja kymmenen vuoden päästä ehkä sileäkarvaisen collien.

2. Mitä mieltä olet rescue-koirista ja niiden tuomisesta Suomeen?
- Onhan se hyvä juttu, että koirille etsitään kotia, mutta olisiko ensin syytä miettiä kodittomien koirien tilannetta omassa kotimaassa? En tosin tiedä, kuinka paljon kodittomia koiria Suomessa on.

3. Entä puhdasrotuisten koirien tuonnista?
- Kyllä, jos kotimaasta ei löydy sellaista, jonka haluaisi (esim. tarpeeksi tervettä). En kuitenkaan ymmärrä, jos tuontikoira on esim. uros, jota käytetään sitten useilla nartuilla. Jossain määrin on varmasti hyvästä saada uutta verta rotuihin, mutta liika on liikaa.

4. Onko koirallesi/koirillesi ajateltu pentuja?
- Ei. 

5. Kuinka monta koiraa on maximi juuri sinulle?
- Perheessä menee kolme, mutta jos puhutaan siitä, kuinka monta on maximi omalla vastuullani, sanoisin, että kaksi.

6. Yksi rotu jokaisesta roturyhmästä, jota et missään tapauksessa ottaisi?
- Saksanpaimenkoira, shar pei, yorkshirenterrieri, pitkäkarvainen kaniinimäyräkoira, perunkarvatonkoira, basset hound, bracco italiano, amerikancockerspanieli, cavalierkingcharlesinspanieli, afgaaninvinttikoira.

7. Suosikkivärityksesi koirilla noin ylipäänsä? (Ei siis rotukohtaisesti)
- Blue merle, mutta myös tricolour ja soopeli.

8. Oletko koskaan katunut rotuvalintaasi tai koiran ottamista? (Yksilönä)
- En.

9
. Mitä mieltä olet koirapuistoista?
- Ihan kiva paikka, jos koira tykkää ja jos kaikki noudattavat sääntöjä, eikä kukaan tuo vihaista koiraa sinne. Ja jos kaikki huolehtivat, ettei oma koira kiusaa muita jne. Netan kanssa ei kuitenkaan tule käytyä, kun Netta lämpenee niin hitaasti leikkimään muiden kanssa.

10. Entä barffaamisesta?
- Hyvä juttu. Ajattelin itsekin aloittaa, kun muutan Netan kanssa omilleni.

11. Pidätkö haasteista?
- Mitähän tällä tarkoitetaan? Blogihaasteet ainakin ovat kivaa ajanvietettä. Ja jos muunlaisia haasteita, niin riippuu haastesta..

Tälläkään kertaa en jaksa haastaa ketään, kun olen haastanut kaikki jo sen verran moneen kertaan. 

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Näyttelyt - kaiken pahan alku ja juuri?

Vuosittain koiraihmisten kalenterit täyttyvät niistä merkinnöistä. Koiraihmiset pakkautuvat autoihin ja huristelevat vieraille paikkakunnille. Edessä on jälleen kerran näyttelyitä. Koirat puunataan vihoviimeistä karvaa myöten ja viedään tuomarille näytille. Tähän hupiin upotetaan aikaa ja rahaa, vaivanpalkaksi saadaan arvostelu - eikä enää edes muovinauhaa - ja joskus vielä jotain enemmän.

Näyttelyt vaikuttavat usein koiraharrastuksen ja koirien jalostuksen kulmakiveltä. On tittelirivistöjä, arvostelupapereita ja kauan kaivattuja tuloksia. Samalla näyttelyharrastus jakaa koiraihmiset eri ryhmiin mielipiteiden perusteilla. Toiset kiertävät valtavan määrän näyttelyitä ulkomaita myöten, toisen käyvät ehkä muissa lajeissa valionarvoon vaadittavan H:n ja toisia eivät näyttelyt voisi vähempää kiinnostaa.

Ennen kuin tiesin mitään näyttelyistä, halveksuin niitä suuresti. Sitten innostuin. Ja innostukseni hiipui. Kyllä minä ymmärrän näyttelyiden hohdon, mutta tiedän, että siinä on niin paljon, mitä en Netan kanssa koskaan voisi saavuttaa, vaikka planeetat muuttaisivat järjestystään. Ehkä siksi näyttelyissä ei tule niin paljoa pyörittyä.

© äiti
Minulla ei ole mitään näyttelyitä vastaan niin kauan, kuin koirista pidetään hyvää huolta ja ne eivät kärsi. Meriitit eivät koskaan saisi mennä nelijalkaisen ystävän hyvinvoinnin edelle. Mutta jos koira on kunnossa ja voi hyvin, en näe näyttelyissä suurempaa ongelmaa. Voisin itsekin kierrellä näyttelyitä enemmän, jos koirani olisi enemmän näyttelykelpoinen.

Näyttelykelpoinen. Ainaiset ristiriidat. Ilmeisesti arvostelun hakemista arvostetaan, mutta silti tuntuu, että saatetaan ihmetellä, mikäli käyttää H:n arvoista koiraa näyttelyissä. Mikä edes on tärkeintä, laatuarvosana vai arvostelupaperin sisältö? Ennemmin minä otan Netalle T:n kattavalla arvostelulla kuin paremman ei-niin-kattavalla. 

Missä määrin tittelit merkitsevät mitään? Totta kai koiraa verrataan rotumääritelmään, mutta silti sama koira voi saada erilaisia arvosteluja. Mitä voi päätellä - vai voiko mitään - KoiraNetin tulosten perusteella, jos ei tiedä miltä koira näyttää tai mikä arvostelun sisältö on? Arvostelua itsessään kun ei välttämättä netistä löydäkään.


On vain eri asia, mitä arvostaa. Ymmärrän, että jos koira on usean maan muotovalio, on omistaja saanut tehdä valtavasti töitä ja kunnioitan heitä, jotka ovat jaksaneet nähdä vaivaa kyseisen asian eteen. Nykyisin arvostan kuitenkin enemmän muita harrastustuloksia sekä tietenkin terveyttä ja luonnetta - käsittääkseni muotovalion tittelin pystyy saavuttamaan, vaikka koiralla olisi lonkissa tai kyynärissä häikkää. Enempää en ole asiaan perehtynyt, joten jos olen väärässä, se suotakoon minulle anteeksi.

Sitten syytökset näyttelyitä kohtaan. Näyttelyt ovat pilanneet koirarotuja - vai ovatko sittenkään? Eikö kaiken takana ole aina kuitenkin ihminen? Ihminen, joka keksi näyttelyt. Ihminen, joka jalostaa koiria. Pitäisikö näyttely tällä perusteella kieltää? Voiko kukaan kontrolloida näyttelyiden vaikutusta?

Vaikka tuomari antaa koirasta arvionsa ja vaikka koiran nimen edessä olisi komea rivi titteleitä, eivät näyttelyt käytä koiraa jalostukseen. Vaan ihminen. Miten tahansa asiaa käännellään, sen takana on ihminen. Aina ja ikuisesti. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mutta johtaisiko näyttelyiden kieltäminen mihinkään? En oikein tiedä...


En pysty ymmärtämään sitä, jos näyttelytulokset vaikuttavat jalostukseen todella paljon niin, että ne tärkeydellään ohittavat muita ominaisuuksia. Toivoisin vain, ettei niin olisikaan. Toivoisin, ettei kukaan yliarvostaisi näyttelyitä, mutta toisaalta jokainen tekee itse omat valintansa. Olenko minä yhtään sen parempi arvioimaan muiden tekemisiä?

Surullista on, että näyttelyillä (tai ainakin ulkonäöllä) on ilmeisen suuri osa ylijalostuksessa. Liika on liikaa eikä liioittelu ole kaunista - ja jokainen varmasti tietää, mitä tarkoitan. Miten moneen suuntaan rotumääritelmän tulkintaa voi vääntää? Ainakin sen voi tulkita eri tavoin, niin ainakin sanotaan.

Jos joku pitää näyttelyistä, se ilo hänelle suotakoon. Vielä minäkin haluan käydä näyttelyissä, niin kehässä kuin turistinakin. En ole tuomitsemassa näyttelyitä. Kaikella on hyvät ja huonot puolensa, eikä näyttely ole ainoa harrastus, jonka suhteen näitä puolia voidaan miettiä. Eikä koskaan yksikään harrastus ole pilannut mitään. Aina sen on aiheuttanut ihminen.