sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Mistä näitä katselukertoja oikein tulee?

Tänään huomasin, että 70 000 katselukerran raja on mennyt rikki. 60 000 katselukerran raja rikottiin viime vuonna marraskuun lopulla. 10 000 katselukertaa tässä ajassa eli käytännössä kolme kokonaista kuukautta ja tämä maaliskuun ensimmäinen viikko. Ohhoh.


Sitten asiaan. Netta pääsi eilen Mirun sijasta tokotreeneihin, joskaan tokojuttuja ei tehty, vaan lähinnä temppuja. Kartion kiertämistä sun muuta. Neiti Nappulavarvas yritti kovasti haistella, minkä seurauksena menin piiloon. Varovasti, Nepunen, noiden haisteluiden kanssa. Muuten voi omistaja kadota...

Tänään käytiin vapaavuorolla muutaman collien (ja niiden omistajien) voimin. Paikkamakuussa da Mursu ei oikein tahtonut malttaa pysyä. Pöh. Mutta nyt meillä on "rallyjuttuja" (= pääosin seuraamisjuttuja) videolla! Ekaksi tehtiin ilman hihnaa, kun silloin on huomattavasti helpompi lopuksi palkata lelulla. Lelun olemassaolonhan Mursunen tiesi - siitähän se eniten intoa saa.

Heh, koiran kiertämisen jälkeen Miru ei heti meinannut tajuta, että matkaa saa vielä jatkaa. Neiti Kotikoirasesta on kuoriutunut mukava harrastuskaveri, jolle on tullut motivaatiotakin näihin hommiin. Melkoista kehitystä siis verrattuna aikoihin joskus menneisyydessä. Vaikka harrastuspotentiaalinsa Miru näyttääkin eniten hallilla.

Tehtiin myös pujottelua (edestakaisin) ja spiraalia. Näitä juttujahan ollaan aiemmin tehty niissä yksissä pihatreeneissä. Ja kun Mirusta vielä löpistään, niin aluksi sitä epäilytti estevarastossa oleva häkki, mutta lopulta se suostui sinne ilman namejakin (aluksi se piti siis houkutella siihen paikkaan, jossa häkit nykyisin ovat, kun en muistanut ottaa omaa mukaan).



Hitsi vie, kun en oikein tiedä, onko 9.5. vapaa. Silloinhan olisi Liperissä rallykisat. Toisaalta sunnuntaina 3.5. olisi kisat Imatralla ja sinne ei olisi kamalan pitkä matka. Mirun kanssa olisi siis tarkoitus jonkinmoista kisailua aloittaa. Ja myöhemmin tietysti Netan kanssa, mutta ehkä ensin on parempi aloittaa Mirun kanssa. Se kun tuskin reagoi jännitykseeni niin kuin Netta. Niin, ja heinäkuussa olisi collieiden rally-tokomestaruuskilpailu Jyväskylässä.

Tänään treenasin Netan kanssa selkäänhyppäämistemppua. Aluksi sängyltä ja sitten ihan lattialta. Yksi kerta matalammalta ja sitten Netta jo hiffasikin. Kädellä avustaminen on toki tässä hieman haastavaa ja yhdessä vaiheessa äiti saikin toimia avustajana. Mutta niin, mahdottoman taitava tuo Netta!

Mirua yritin opettaa antamaan tassua, mutta lopulta sitkeyteni ei riittänyt odotteluun (koska Miru ei tarjonnut juuri mitään). Hop!-temppu (selkäänhyppäämistempun ns. esiaste) karsiutui myös harjoiteltavista ja kapulan pito astui ohjelmaan. Miru ei vain olisi tahtonut ottaa kapulaa suuhunsa - ja kun kapula oli lattialla, se katsoi parhaaksi huomauttaa Netalle, että kapula on sen (Netta liikkui sen jälkeen hyvin hitaasti).

Ja eikös Miru luullut jo kapulaa puruleluksi yhdessä vaiheessa. Toisesta päästä kiinni ja tassu päälle. Ei Miru, ei ihan noin. Kapulaan tarttumisesta se kiinnostui sitten, kun kapulasta tavallaan tuli "saalis". Muuten kapula taitaa olla Mirun mielestä aika tylsä... Ja sai Nettakin kapulan pitoa harjoitella samaan tapaan kuin ennenkin. Se tosin yritti harjoituksen lopuksi kiikuttaa kapulan tuunattavaksi.

Tällaista on elämämme ollut tänä viikonloppuna. Mitähän sitä seuraavaksi keksisi? Joko joskus muistaisi ottaa rallykyltit hallille mukaan? 

Ei kommentteja

Lähetä kommentti