maanantai 20. huhtikuuta 2015

Äiti ja isä, minä haluan koiran!

Älkää säikähtäkö, äiti ja isä, jos/kun luette tämän. Eihän tämä minua koske. Mutta joillekuille tämä aihe voi olla ajankohtainen. Ainahan se on. Kuinka et varmasti saa vanhempiasi suostumaan koiran hankintaan? Tässä kuusi neuvoa siihen.

Jankuta, jankuta, jankuta. Hoe joka väliin "Mä haluuuun koiran!" ja tunge koira-aiheisia huomautuksia joka väliin. Muista myös mainita, kuinka luokkakaverisi sai koiran ja kuinka epistä on, kun sinulla ei sellaista ole.

Lupaa kuu ja tähdet taivaalta. Mitä epärealistisempi lupaus, sen parempi. Lupaa ja vanno kautta kiven ja kannon, että otat aivan täyden vastuun koirasta (olipa tilanne mikä hyvänsä) ja että olet ylipäätään valmis saamaan oman koiran.

Älä missään nimessä malta odottaa tai yritä olla kärsivällinen. Kaikkihan on saatava heti eikä huomenna.

Älä edes yritä ymmärtää vanhempiesi kantaa. Eiväthän nämä tiedä mitään asiasta! Miten niin lapsen lemmikki on aina vanhempien vastuulla?! Sinähän olet luvannut ottaa täyden vastuun koirasta.

Älä myöskään jousta. Mistään. Ainakaan sinua kiinnostavasta rotuvaihtoehdosta, vaikka se ei olisi ensimmäiseksi koiraksi paras mahdollinen vaihtoehto. Äläkä missään nimessä taivu akvaariokaloihin tai kaneihin.

Älä kerää tietoa rodusta tai roduista. Tai jos keräätkin, listaa vain positiiviset puolet. Niin voit esitellä vanhemmillesi erittäin vakuuttavan listan, koska "tämä rotu on helposti koulutettava ja älykäs ja oppivainen".

2 kommenttia

  1. Mä vain haluan sanoa sen, että akvaariokalpihin tai kaniin taipuminen voi oikeasti olla huono vaihtoehto. Jos lapsi on kiinnostunut koirasta, hän todennäköisemmin hoitaa sitä edes jollakin tasolla kuin akvaariokaloista, joihin lapsi on yhtä kiinnostunut kuin peruna kiveen.

    VastaaPoista