Olin kisapaikalla ilmoittautumassa tänään tasan puoli tuntia ennen arvioitua rataantutustumisen alkamisaikaa. Siinä ilmoittautuessani sainkin sitten kuulla, että aikataulusta oltiin jäljessä noin 40-45 minuuttia. Sangen rattoisaa, mutta kyllähän siinä ajan jotenkin sai kulumaan.
Alkoihan se rataantutustuminen sitten ja jostain syystä jännitys alkoi siinä vaiheessa hiipiä. Eikä se tällä kertaa ollut mölleissä nähty positiivinen jännitys. Pistetään tämä nyt sitten vuoden ensimmäisten virallisten kisojen piikkiin.
Me tosiaan juostiin ne kaksi rataa, jotka ykkösille olivat tarjolla Esa Muotkan tuomaroimina. A-radalla alussa ehti hiipiä ajatus, että apua, aikooko Netta vetää koko jutun haisteluksi, mutta ei onneksi! Ja vauhtiakin tuli lisää A:n jälkeen. Kepeiltä tuli vitonen ja puomin jälkeiseltä hypyltä kielto. Lähdinköhän siinä itse liian aikaisin loppusuoraa kohti? Sittenpä olikin vain loppusuora ja maalissa oltiin. Vappukisoista tuttu oksetuksen tunne oli hetken verran läsnä radan jälkeen, miten olisi hengittäminen?! Koska sama oli toisenkin radan loppupuolella.
A-radalta haalimme siis kymmenen virhepistettä ja 8,52 sekunnin verran yliaikaa. Tällä tuloksella sijoituimme medeissä kolmansiksi. Ja ei kun tulosten tsekkaamisen jälkeen odottelemaan seuraavaa rataa.
B-rata oli A-radan tavoin aika suoraviivainen, sellainen mukava rata. Kivasti heti alussa oli kunnon suora, olipahan siinä vähän juoksemista. Keinun jälkeinen putki näköjään oli näköjään vähän hämmentävä, syynä varmaan oman vauhdin hiipuminen. Ja keppien jälkeen piti suunnata putken oikeaan päähän. Ja sittenpä vain rata loppuun. Taisin muuten B-radan lopussa unohtaa Netan kehumisen heti radan jälkeen, mutta tällä radalla muistin sen.
"Tehtiinkö me just nolla?" ajattelin pääni sisällä radan jälkeen ja valmistauduin ajatuksissani siihen, että voisihan sieltä 10 virhepistettä tulla. No, nollahan sieltä tuli 7,83 sekunnin yliajalla. Kaiken lisäksi sijoituttiin ensimmäisiksi (muita tuloksia ei medeiltä tältä radalta tullutkaan). Ikinä aiemmin ei olla sijoituttu missään agilityjutussa ensimmäiseksi!
Alkoihan se rataantutustuminen sitten ja jostain syystä jännitys alkoi siinä vaiheessa hiipiä. Eikä se tällä kertaa ollut mölleissä nähty positiivinen jännitys. Pistetään tämä nyt sitten vuoden ensimmäisten virallisten kisojen piikkiin.
Me tosiaan juostiin ne kaksi rataa, jotka ykkösille olivat tarjolla Esa Muotkan tuomaroimina. A-radalla alussa ehti hiipiä ajatus, että apua, aikooko Netta vetää koko jutun haisteluksi, mutta ei onneksi! Ja vauhtiakin tuli lisää A:n jälkeen. Kepeiltä tuli vitonen ja puomin jälkeiseltä hypyltä kielto. Lähdinköhän siinä itse liian aikaisin loppusuoraa kohti? Sittenpä olikin vain loppusuora ja maalissa oltiin. Vappukisoista tuttu oksetuksen tunne oli hetken verran läsnä radan jälkeen, miten olisi hengittäminen?! Koska sama oli toisenkin radan loppupuolella.
A-radalta haalimme siis kymmenen virhepistettä ja 8,52 sekunnin verran yliaikaa. Tällä tuloksella sijoituimme medeissä kolmansiksi. Ja ei kun tulosten tsekkaamisen jälkeen odottelemaan seuraavaa rataa.
B-rata oli A-radan tavoin aika suoraviivainen, sellainen mukava rata. Kivasti heti alussa oli kunnon suora, olipahan siinä vähän juoksemista. Keinun jälkeinen putki näköjään oli näköjään vähän hämmentävä, syynä varmaan oman vauhdin hiipuminen. Ja keppien jälkeen piti suunnata putken oikeaan päähän. Ja sittenpä vain rata loppuun. Taisin muuten B-radan lopussa unohtaa Netan kehumisen heti radan jälkeen, mutta tällä radalla muistin sen.
"Tehtiinkö me just nolla?" ajattelin pääni sisällä radan jälkeen ja valmistauduin ajatuksissani siihen, että voisihan sieltä 10 virhepistettä tulla. No, nollahan sieltä tuli 7,83 sekunnin yliajalla. Kaiken lisäksi sijoituttiin ensimmäisiksi (muita tuloksia ei medeiltä tältä radalta tullutkaan). Ikinä aiemmin ei olla sijoituttu missään agilityjutussa ensimmäiseksi!
Jotenkin tuntuu, etten ehkä itse ollut parhaassa terässä. Fiiliskin oli jollain tapaa erilainen kuin niiden möllien jälkeen, mutta silloinhan jännityskin oli erilainen. Olotila oli lähinnä pöljä, jokseenkin luokkaa "Häh? Täh?", varsinkin siinä vaiheessa kun tulin kotiin. Sitä se jännityksen purkautuminen näemmä teettää!
Hyvä Netta, hienosti jaksoit! ♥ Olin ajatellut, että olisihan kiva tehdä tulos, mutta että kaksi ja vielä sijoittuminen molemmilla radoilla? Varsinkin kun realistisesti miettii. Ja lisätään tähän virallisista kisoista johtuva vähän erilainen tuntuma - ja se voi ensi kerralla olla erilainen. Meinasin muuten unohtaa ottaa kisakirjan mukaan. Siirsin auton luona tavaroita kangaskassiin ja katseeni osui Netan kansioon. Ja ei kun kisakirjaa noutamaan.
Huhheijaa, herkkuja siis riittää taas. Lisäksi saatiin kaksi lahjakorttia, joten näemmä menemme sitten helatorstain kisoihinkin. Ja luonnollisesti vappukisoihin, kun taas 2.5. on vähän epävarmalla pohjalla. Ja hei, enpä olisi joulukuussa viimeisen agilitykerran jälkeen hallilta lähtiessäni uskonut, että me vielä kisattaisiin. Olihan pelkkä kisaamismahdollisuus yms. käynyt mielessä, kun tein päätöksen agilityn lopettamisesta, mutta se ajatus jotenkin hautautui. Onneksi minulle sitten annettiin idea kisaamiseen. Joskus pitää kai toteuttaa joitain ideoita, vaikka ne eivät tuntuisi järkeviltä.
 |
| Todella edustava palkintoposeeraus. |
Blogissani olisi teille haaste, jos haluat tehdä sellaisen: http://koiranelamani.blogspot.fi/2015/04/haastetta-kehiin.html
VastaaPoista