Ja taas sitä mennään

Kesäkuussa keksin ilmoittaa Netan tokokokeeseen ja ennen kielikurssille lähtöä selvisi, että pääsimme kokeeseen ensimmäiseltä varasijalta. Niinpä tultuani kotiin treenasimme hieman. Emme kovin paljoa, mutta jonkin verran kuitenkin. Jännityskään ei alkanut vaivata ennen viime yötä. Ja se muuten jatkui kokeeseen asti, alkoihan koe vasta iltapäivällä. Yritin muistuttaa itseäni siitä, että kyllähän Netta toimi rally-tokossa. Ja silti alitajunnassani taisi olla pieni tunne siitä, että mitä tästäkin nyt tulee.

Saavuimme kisapaikalle varmaan siinä kymmentä vaille kolme. Ilmoitettu aloitusaika oli puoli neljältä, mutta aloitusajaksi vaihdettiin kymmenen yli kolme, sillä meidän tultuamme kaikki olivat paikalla. Kyllä muuten kädet tärisivät kisakirjaa täytettäessä. Sirun tarkastaminen ei ollut Netan mieleen, eikä myöskään juoksutarkastus.

Olimme toisessa paikkamakuuryhmässä. Luoksepäästävyydessä en saanut Nettaa istumaan. Sitä ei tuntunut kiinnostavan tippaakaan. Lisäksi se kiersi minun takaani toiselle puolelleni, kun tuomari tuli luoksemme. Ihme kyllä Netta sai tästä yhdeksikön.

Luoksepäästävyyden jälkeenkään en meinannut saada Nettaa istumaan sivulleni. Lopulta se taisi unohtua pienellä paikallaan liikkumisella (tmv.). Netta rötkötti kotoisasti (eli ei missään ideaalisessa tokomakuuasennossa) ja pysyi paikallaan. Ehdin nimittäin jo miettiä, että mitä tästä nyt tulee, kun Netta ei tunnu kuuntelevan. Perusasennon se sitten ennakoikin ja tuomari kehotti kiinnittämään huomiota vasempaan käteen. Jotain pieniä käsimerkkejä sieltä siis taisi tulla. Paikkiksesta saimme kahdeksikon.

Sitten saatiin vielä odottaa, koska olimme kolmanneksi viimeisiä. Ennen omaa vuoroa yritin vähän innostaa Nettaa, mutta se ei loppujen lopuksi tainnut auttaa paljoakaan. Oikeastaan kaikkien liikkeiden alussa Netta oli aika lailla pihalla ja vaati pientä paikallaan liikkumista, jotta sain sen perusasentoon. 

Ennen hihnaseuruuta Netta perusasennossa tuntui kyttäävän muualle ja hölmönä en saanut sanottua mitään, kun kysyttiin olenko valmis. Sitten tuomarin kysyessä sanoin vain että joo. Niin mikä jännitys? Seuraaminen itsessään oli vähän mitä oli, eikä Netta aina istunut liikkeen pysähtyessä. Hihnaseuruussa oli kuulemma jossain kohtaa hyvää pätkää tai jotain. Siihen en osaa sanoa mitään, kun minulla ei ole videota tästä kokeesta. Hihnaseuruusta pisteitä tuli kuusi ja hihnatta seuraamisesta viisi ja puoli.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä oli pyöreä nolla, koska Netta jäi suoraan seisomaan. Kyseistä liikettä oltiin harjoiteltu kotona ja siellä Netta saattoi tarjota maahanmenoa liikkeestä seisomisessakin. No, tällaista se joskus on. Minkäs teet. Kokeen jälkeen kokeiltiin tätä hallilla ja yhtä kertaa lukuun ottamatta Netta meni maahan.

Luoksetulosta saimme yhdeksikön ja liikkeestä seisominen oli kuusi ja puoli. Mutta ainakin se jäi seisomaan. Hypylle mentäessä Netta kävi jo kehänauhan luona (onneksi se ei kuitenkaan ylittänyt sitä) ja sitten se käppäili hypyn luokse, mutta ei onneksi ehtinyt hypätä luvatta. Sain Netan sitten perusasentoon. Vaadittiin kaksoiskäskyä ennen kuin Netta hyppäsi. Myös hypystä saimme kuusi ja puoli pistettä. Ja sama pistemäärä tuli myös kokonaisvaikutelmasta.

Luoksepäästävyys 9

Paikalla makaaminen 8

Seuraaminen kytkettynä 6

Seuraaminen taluttimetta 5,5

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0

Luoksetulo 9

Seisominen seuraamisen yhteydessä 6,5

Hyppy 6,5

Kokonaisvaikutelma 6,5

126,5 pistettä, ALO3

Tuomari: Katja Rautiainen

Tuomari oli mukava ja kannustava. Neuvoksi saimme keskittyä liikkeiden alkujen treenaamiseen. Taisi olla vielä jotain muutakin, mutta sen unohdin. Kummasti nuo yksilöliikkeetkin vähän jännittivät, vaikka osa jännityksestä katosi paikkiksen jälkeen. Epäilemättä jännitys vaikutti Netan käyttäytymiseen.

Sääolosuhteet muuten olivat ihan sopivat, vaikka lämpötilalla (kolmentoista-viidentoista asteen luokkaa) ei vielä juhlittukaan ja allekirjoittanut kilpaili tuulitakki yllään. Eipä ainakaan satanut. Eikä jouduttu kärsimään helteistäkään.

Nyt meillä on yksi kisakirja lisää ja aikaa treenata. Seuraavan kerran kisaamme tokossa uusilla säännöillä, mutta se voi mennä ensi vuoden puolelle. Niin ainakin luulen. Varmaan siihen mennessä tapahtuu jonkinlaista kehitystäkin. Ja jospa sitä ennen ehtisin kaivaa jostain Suurta Intoa Tokoiluun. En kuitenkaan kirjoita tokojuttujen jäävän nyt täysin taka-alalle, eihän koskaan saa sanoa ei koskaan.