Kauas on tultu siitä, mihin piti tän tien johtaa

Taas on se aika vuodesta, kun kootaan yhteen vuoden tapahtumat, kerrataan vanhat tavoitteet ja luodaan tavoitteet tulevalle vuodelle. Nyt ollaan vielä jonkinlaisessa taitekohdassa. On varsin selvää, että meno ei enää jatku samanlaisena, kun Netta ei asu luonani.

Tämä vuosi on ollut niin erilainen aiempiin vuosiin verrattuna. Minä muutin. Koiraharrastusinto koki melkoisen mahalaskun. Viime vuonna loppuvuodesta haikeutta aiheutti päätös agilityn lopettamisesta, mutta agilityttömät tiistait eivät aiheuttaneet minkäänlaisia vieroitusoireita. Se ajanjakso jäi taakse viime vuoden loppuessa. Ja kuten silloin kirjoitin, ei se ollut mikään agilityn loppu.

Tämä on ollut hyvä vuosi. Miru on saanut enemmän näkyvyyttä blogissa. Se on päässyt myös kisamaailmaan. Netan kanssa on saavutettu jotain. On tehty asioita, joita en vielä vuosi sitten olisi uskonut meidän tänä vuonna tekevän. Että mekö muka viralliseen tokokokeeseen, ei ikinä. Ja mitäs me heinäkuussa tehtiinkään?

Tämä on myös jossain määrin ollut luopumisen vuosi. Minä luovuin koirallisesta elämästä ja on selvää, että Netta kuuluu vanhempieni luokse. Muuttaessani luovuin tutusta ja turvallisesta Joensuun koiraharrastuspuolesta ja maailman parhaista koiraihmisistä.

Haluan vielä kiittää kaikkia, jotka ovat tavalla tai toisella olleet menossa mukana. Ilman teitä tämä vuosi ei olisi ollut juuri tällainen. Sitten onkin jo aika siirtyä postauksen muihin osiin ja käydä läpi vuosi sekä asetetut tavoitteet.

Tammikuu

Tammikuu on aina se kuukausi, josta ei meinaa muistaa mitään. Eikä mitään erikoista ilmeisesti tapahtunutkaan. Ilmeisesti lähinnä tokoiltiin molempien soopeleiden kanssa.

Helmikuu

Treenailtiin tokoa ja temppuja. Netta pääsi Mirun sijasta hallitokoon. Avattiin Netan kanssa mätsärikausi Rauta-Prisman Eläinmaailman avajaisissa. Miru pääsi collielenkille. Arki rullasi normaaliin tapaansa.

Maaliskuu

Tokoiltiin ja aloitetettiin rally-tokon harjoitteleminen. Netta aloitti agilityn möllikauden. Päästiin hankiaislenkeille ja otettiin kuvia. Miru täytti viisi vuotta ja Vilkku kymmenen.

Huhtikuu

Netta täytti viisi vuotta ja synttäreitä juhlistettiin perinteisesti yhteissynttäreillä Axun kanssa. Netta leikki mölli- ja mätsärikoiraa. Molemmat soopelit ajautuivat avaamaan tokouransa ja rally-tokouransa möllien merkeissä. Netta aloitti agilitykisavuoden ja jatkoi hakutreenejä.

Toukokuu

Netta liiteli niin virallsiten kuin epävirallistenkin kisojen merkeissä. Se myös kisasi rally-tokossa kaksi kertaa. Miru jatkoi elokuussa 2013 korkkaamaansa mätsäriuraa kaksissa mätsäreistä ja pääsipä Nettakin yhteen mätsäriin.

Kesäkuu

Ei kisatoimintaa, ei mitään spesiaalia. Omistajakin pakeni Berliiniin kielikurssille. Oli vain kesälle luotuja tavoitteita, joista suurin osa jäi toteuttamatta.

Heinäkuu

Miru yllätti kahdessa mätsärissä, Netta taas kävi yhdessä. Mirun kohdalla alkoi elokuun rallykisoihin valmistautuminen. Netan kanssa taas eksyttiin viralliseen tokokokeeseen.

Elokuu

Mätsäröitiin yksien mätsäreiden verran ja Netta kävi taas agiliitoon. Rally-tokokisoissa Miru pääsi korkkaamaan viralliset kisat. Muutokset olivat edessä.

Syyskuu

Omistaja muutti Vantaalle. Netta seurasi perässä. Alkoi kerrostaloelämään totuttelu. Harrastusrintamalla ei tapahtunut mitään. Netta tosin pääsi mukaan Mirun kasvattajan järjestämälle yhteislenkille.

Loka-, marras- ja joulukuu

Ei mitään uutta miltään rintamalta lokakuussa. Marraskuussa käytiin Joensuussa agilitymölleissä. Marraskuussa muodostui päätös antaa Netan jäädä asumaan vanhempieni luokse. Siinä kaikki loppuvuoden kannalta oleellinen.

Viime vuoden tavoitteet (Netta)

Terveenä pysyminen, painon kurissa pitäminen edelleen

Netta pysyi terveenä ja paino kurissa.

Hieman mätsäreitä (jos huvittaa), agilitymöllit jossain vaiheessa, löytää innostusta koiratanssiin (ja saada siinä jotain aikaiseksi), yrittää saada tokon saralla jotain aikaan (ehkä mölleihin)

Mätsäreissä käytiin jonkin verran. Agilityssä käytiin mölleissä joo. Eksyttiin kummasti taas kisakentille asti. Koiratanssi-intoa ei löytynyt, eikä mitään saatu aikaan. Tokossa ei suuremmin saatu mitään aikaan, mutta käytiin mölleissä ja jopa virallisessa kokeessa.

Matkustaminen ja kerrostaloelämään sopeutuminen (jos hyvin käy), julkisilla kulkuneuvoilla matkustamiseen sopeutuminen, turhan haukkumisen vähentäminen

Niinhän se sopeutuminen jotenkin sujui. Julkisilla kulkuneuvoilla kulkemisessa ei ollut ongelmaa. Tässä kohtaa tuntuu hölmöltä enää kommentoida mitään, kun Netta ei asu enää täällä. Turhan haukkumisen vähentäminen ei ikävä kyllä onnistunut mainittavammin.

Mirun ja Vilkun tavoitteet

Terveenä pysyminen

Yksi eläinlääkärikäynti molemmilla, muuten ei mitään.

Mirulle enemmän tokoa

No joo, miten sen nyt ottaa...

Tavoitteet 2016

Netta: terveenä pysyminen, painon kurissa pitäminen, parit agilitymöllit ja -kisat, joitain mätsäreitä, suurella kysymysmerkillä RTK2
Miru: terveenä pysyminen, painon kurissa pitäminen, RTK1
Vilkku: terveenä pysyminen, painon kurissa pitäminen

Vuoden biisiksi valikoitui tällä kertaa Irinan Filmi. Kyseinen kappale on kyllä ennestään tärkeä muista yhteyksistä, mutta se sopii hyvin tähän vuoteen.

Irina - Filmi

San. Toni Wirtanen / Irina

Kauas on tultu siitä

Mihin piti tän tien johtaa

Se kaikki minkä varaan me laskettiin

Siruina jalkojen alla

On jotain mitä tekisin toisin jos voisin

Palata alkuun

Mut pidinkö mä kiinni liian tiukasti

Vai enkö tarpeeksi

Enemmän kuin mitään mä tahdon filmin tään kelata alkuun

Tahdon sitä vaikken mä siihen pystykään

Jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon, et näin pitikin käydä

Kuin hyväksyy että meistä ei ollut enempään

Matkalla oppii paljon

Etenkin itsestään

Mä huomaan nyt mun virheitä monta
Ne näyttää niin itsestään selviltä

Mut jos olisit ees puhunut kerran oikeesti

Ja katsonut silmiin

Ja antanut mun nähdä sun tunteet kaikessaan

Se ois ollut paljon

Enemmän kuin mitään mä tahdon filmin tään

Kelata alkuun

Tahdon sitä vaikken mä siihen pystykään

Jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon

Et näin pitikin käydä

Kuin hyväksyy että meistä ei ollut enempään

Tokoa me tarkkailemme

Ensi vuonna olisi tiedossa yhdet tokomöllit, joten ehkä on aika tehdä pienimuotoinen tokotarkastelu.

Paikalla makaaminen 1 min

Netta pysyi paikallaan viime vuonna tokomölleissä ja oikeassa kokeessakin. Molemmissa aika oli kaksi minuuttia. Minuutti siis on varsin lyhyt aika, eikä sen pitäisi tuottaa ongelmia.

Seuraaminen

Voi olla mitä tahansa motivaatiosta riippuen.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Tätä harjoiteltiin tänään ja hyvin sujui. Mahdollista tosin on, että Netta maahanmenon sijasta jäisi seisomaan.

Luoksetulo

Suurempia ongelmia ei pitäisi olla.

Noutoesineen pitäminen

Meidän suurin murheenkryyni. Yritetään työstää tätä.

Kauko-ohjaus

Pitää vielä treenata. Etäisyyttä täytyy saada. Niin, ja suoritusten pitäisi olla sellaisia, ettei niissä nähdä orava-asentoa tai kyljelleen heittäytymistä.

Estehyppy

Näillä uusilla säännöillä tämä ei muistaakseni ole ongelmaa aiheuttanut, enkä usko aiheuttavankaan.

Näillä mennään siis. Möllit ovat ensi viikon lauantaina, joten tässä on aikaa harjoitella jonkin verran. Varsinaista tehotreeniä.

Jos koiramme olisivat Facebookissa, osa 1

Millainen Vilkku olisi Facebookissa?

Vilkku

On henkilöiden Netta ja 10 muun kaveri

Kävi koulua Liperin Kennelkerhon pentukurssi

Syntynyt 11. maaliskuuta 2005

Profiilikuva

Netta ja Miru tykkäävät tästä

Netta: Hyvä kuva! Mutta eiks tää oo aika vanha?

Vilkku: Ei sillä nyt niin ole väliä.

Netta: Sitä paitsi rajasit mut pois??

Vilkku: Ei tää antanut laittaa kuin neliön muotosen profiilikuvan.

Kansikuva

Netta tykkää tästä

Miru: Hei mikä kuva tää nyt on? Kai sä tajuut että tää näkyy kaikille?

Vilkku: Tässä ei oo mitään vikaa.

Netta: Just hyvä kuva!!

Vilkun tilapäivityksiä

Tietääkö kukaan, mistä voisi halvalla saada tosi paljon makkaraa?

Miru: Epäilen ettei kukaan kertoisi, vaikka tietäisikin.

Tiedättekös mitä? Minä se vasta tykkään talvesta. Ja kesästä. Ja syksystä. Ja keväästä. Tykkänä auringosta. Ja vesisateesta. Ja tuulesta. Elämä on ihanaa!

Miru: Rohkenen olla kanssasi eri mieltä.

Vilkku: Kuinka niin?

Miru: En juurikaan pidä mainitsemistasi asioista.

Vilkku: Mokoma pessimisti!

Paaaljon onneaaa vaan, paaaaljon onneaaaaa vaan, paljon onneaaaa miinäää, paljon oonneeaa vaaan!

Netta: Ai niin sulla on tänään synttärit! Onnea!!

Nyt lähtee kuulutus koko kansakunnalle. Voisiko joku mitenkään lahjoa minua herkkuruualla?

Netta: Öh... Miksi?

Vilkku: Koska minua on loukattu pesun muodossa.

Netta: Se on oma syysi.

Vilkku: Eihän?? Et itsekään pidä pesusta.

Kysynpähän vaan, miksi mulla ei ole ajokorttia tai äänioikeutta??

Netta: Koska me ollaan koiria. Siksi.

Miru: Etkä sä ikinä saisi sitä korttia. Sä vain ajaisit ojaan.

Kuulkaas, minä se en ymmärrä tuota politiikkaa ollenkaan.

Netta: Ei sitä ymmärrä kukaan muukaan.

En pidä jääkiekosta. Voisiko joku vaihtaa kanavaa?

Netta: Sori, en osaa käyttää telkkaria.

En kyllä ollenkaan ymmärrä, miksi olisi väärin syödä pöydälle unohdetut ruuat.

Netta: Ei siinä ole mitään väärää. Sitä paitsi... Syöty mikä syöty.

Nyt tarvittaisiin apua ja pikaiseen. Voisiko joku kertoa, millä ihmeen perusteella Miru johtaa laumaa?

Netta: En lähtisi kyseenalaistamaan.

Miru: Tässä ei ole mitään kyseenalaistettavaa.

Mun ansiosta tässä talossa ei ammuta rahaa taivaalle.

Netta: Täh?

Vilkku: Raketteja. Niihin menee rahaa. Ja ne on pelottavia, suorastaan vaarallisia.

Mirun harrastusvuosi 2015

Ajattelin Mirun ansaitsevan oman harrastuspostauksensa. Onhan se tänä vuonna ehtinyt pyöriä enemmän harrastusten parissa kuin aiemmin. Kotikoirasta löytyikin uusia ulottuvuuksia. Mitäs me sitten ehdittiinkään tehdä?

Toko

Käytiin jonkin verran collietokossa. Käytiin tokomölleissä nakkiluokassa kokeilemassa, mutta mitään muuta ei tehty. Toisaalta toko nyt ei olekaan minulle ollut mitenkään kaikkein kiinnostavin laji.

© Josefina L.

Rally-toko

Rallya treenailtiin collietokossakin. Keväällä käytiin mölleissä ja elokuussa kisoissa, joista napattiin hyväksytty tulos. Onneksi älysin uusia yhden liikkeen, muuten ei olisi hyväksyttyä saatu. Möllit taas olivat Mirulle ensimmäinen kerta minkäänlaisissa epävirallisissa kisoissa sitten elokuun 2013 mätsärin.

Mätsärit

Miru pääsi viiteen mätsäriin. Kaksi sijoitusta punaisten kolmansiksi ja yksi sinisten kolmansiksi. Varsin yllättävää, jos minulta kysytään. Varsinkin se kerta, kun Miru Liperin Kennelkerhon mätsärissä sijoittui todella monen koiran joukosta. Punaisten kolmanneksi. Miru, joka ei ole näyttelyjuttuja pahemmin harjoitellut. Huhhuh.

Varsin positiivinen vuosi siis! Miru pääsi yllättämään toden teolla. Intoa ja motivaatiotakin löytyi. Toki kaikki ei aina ollut ruusuilla tanssimista, mutta päällimmäisenä mieleen jäi positiivisuus. Oli ilo treenata ja vähän kisaillakin Mirun kanssa. Ensi vuonna sitten pyritäänkin hakemaan rallysta alokasluokan koulutustunnusta.

Vuosi 2015 videoilla

Koiran omistaminen: oletukset vs. todellisuus

Jokaisella on varmasti tietynlainen käsitys koiran omistamisesta, mutta millaista se todellisuudessa on? Kuinka käy, kun oletukset kohtaavat todellisuuden?

Oletus

Koira syö lattialle tippuneen ruokasi, eikä sinun tarvitse näin ollen vaivautua noukkimaan sitä itse pois lattialta.

Todellisuus

Syöksyt salamaakin nopeammin sieppaamaan pudonneen ruuan, jotta koirasi ei ehtisi ensin. Toinen vaihtoehto on, ettei koiraa kiinnosta syödä esimerkiksi tomaattia.

Oletus

Koiraharrastus on maailman siistein asia ja kaikki sujuu kuin tanssi.

Todellisuus

Niin, onhan koiraharrastus toki parhaimmillaan maailman siistein asia. Toisaalta vapaaehtoinen sateessa seisominen ja pään hakkaaminen seinään saavat hohdokkuuden välillä katoamaan.

Oletus

Teippitarraharjalla saa kaikki karvat irti vaatteista.

Todellisuus

Etenkin mustissa vaatteissa on aina karvoja, halusit tai et.

© äiti

Oletus

Koira ei tarvitse mitään muuta kuin perustarvikkeet.

Todellisuus

Sorrut ostamaan koirallesi esimerkiksi lukuisia pantoja, joita se ei oikeasti koskaan käytä.

Oletus

Koira oppii kaiken salamannopeasti.

Todellisuus

Koirasi on ehkä nopea oppimaan, mutta loppujen lopuksi juutut opettamaan yhtä temppua epätoivoisesti ties kuinka kauan.

© äiti

Hullujen hommaa

Kuvitellaanpas, että olet iät ja ajat halunnut koiran. Olet todellakin kuluneena aikana lukenut kymmeniä kertoja kannesta kanteen joka ikisen koirakirjan, jonka vain olet käsiisi saanut. Olet pesusienen tavoin imenyt tietoja netistä ja haikaillut kadulla näkemiesi koirien perään. Päivä toisensa perään olet ajatellut, että olisipa sinullakin vielä joskus mahdollisuus ottaa koira.

Jossain vaiheeessa haaveesi toteutuu. Vihdoin on sinun vuorosi kärrätä rahaa kauppaan, jotta tuleva pentu saa varmasti parhaat mahdolliset eväät elämäänsä saavuttuaan kasvattajalta sinun luoksesi. Kupit, ruokaa, panta, hihna, herkkuja, leluja... Ostat kaiken tarpeellisen, mutta et voi välttyä hankinnoilta, jotka eivät ole niin tärkeitä. Kyllähän koira nyt tarvitsee kaksikymmentä erilaista pantaa, vaikka niistä yli puolet ehtii käydä pieneksi ennen kuin ehdit ottaa niitä käyttöön.

Penturalli alkakoon. Tunnollisesti juoksutat pentua ulkona aina kun se on syönyt, juonut tai juuri herännyt uniltaan. Siivoat kaikki sisälle sattuneet vahingot, etkä unohda tarkkailla pentua. Pidät huolen siitä, ettei pentu pääse tuhoamaan mitään. Suojaat sähköjohdot ja opit nostamaan tavaroita korkeammalle. Jos pentu nyt menee jotain tuhoamaan, se on täysin omaa syytäsi. Kuka käski jättää tavarat pennun ulottuville?

Alkaa koulutushärdelli. Tietoa pursuaa joka paikasta. Mikä koulutusmenetelmä onkaan oikea? On pentukoulua ja ties minkälaisia kursseja. Koirasta on saatava yhteiskuntakelpoinen, joten kaiken muun kustannuksella juoksutat sitä kaikissa kissanristiäisissä, joihin vain saat ottaa sen mukaan. Totutat pennun kaikkee mahdolliseen, jotta loppuelämästäsi tulisi helpompaa.

Käytät pennun rokotuksilla ja ostat sille ruokaa. Ostat herkkuja. Kun muut vetäytyvät sadeiltoina koteihinsa katsomaan televisiota, sinä menet koirasi kanssa lenkille. Saman teet myös silloin kun pakkasta on yli kolmekymmentä astetta. Ja kun sinulla on kamala kiire jonnekin. Ja kun tiskit ovat altaassa, pesukone odottaa täyttäjäänsä ja tehtävät ovat tekijäänsä vailla.

Auta armias, jos tässä vaiheessa erehdyt vielä koiraharrastuksen maailmaan. Yhtäkkiä lenkkien lisäksi seisot kentän laidalla sateessa ja tuulessa palellen ja miettien, miksi edes olet siellä. Parhaimmillaan maksat tästä huvista saadaksesi pienen vettyneen paperilapun. Niin, ja pesua odottavan koiran.

Koiraharrastuksen maailmasta ei ole paluuta. Sieltä ei enää pääse pois. Maksat kilpailuita ja kursseja. Seisot edelleen kentän laidalla, eikä kukaan muita koiraharrastajia lukuun ottamatta pysty ymmärtämään sitä. Opit paljon, mutta samalla huomaat miten vähän tiedät. Istut tuntikausia autossa päästäksesi juoksemaan yhden ainoan agilityradan.

Tätä toistuu vuodesta toiseen. Sinähän olet jo koukussa. Harrastus ei tunnu enää ihmeelliseltä. Muut eivät vain voi ymmärtää. Koirasi ollessa sopivan ikäinen toteat, että on aika hankkia toinen. Penturumba alkaa alusta. Mutta eihän kaksi koiraa vielä mitään ole, ehkä sinulla tulevaisuudessa on jo kolmaskin.

Koiraharrastus ja koiran omistaminen on järjettömyyden huippu. Rahaa kuluu uskomattomia määriä jo pennun ottamisesta lähtien. Kuka nyt oikeasti haluaisi lenkkeillä säällä kuin säällä? Kuka oikeasti haluaa seistä kentän laidalla tuntitolkulla? Eihän tässä ole mitään järkeä. Ei ole koskaan ollutkaan. Silkkaa hullujen hommaa tällainen.

Onneksi me kaikki ollaan yhtä hulluja.

Haastetta pukkaa

Saimme Shetlandiasta haasteen. Tällä kertaa en jaksa haastaa itse ketään, mutta mennään nyt niihin kysymyksiin.

1. Miksi harrastat niitä lajeja, joita harrastat?

Tällä hetkellähän me ei harrasteta mitään, mutta mietitään nyt vaikka rallya. Harrastetaan sitä, koska se on mukavaa, eikä tässä vaiheessa mitenkään hirveän haastavaa.

2. Millainen on huono koiranomistaja?

Yksinkertaisesti sanottuna sellainen, joka ei hoida koiraansa asianmukaisesti.

3. Kuka/ketkä ovat koiramaailmassa idoleitasi ja miksi?

Ei minulla oikeastaan ole koiramaailmassa idoleita.

4. Minkä rotuisesta koirasta olet haaveillut?

Viime vuosien aikana sheltistä ja sileäkarvaisesta colliesta. Ala-asteella olisin halunnut kultaisennoutajan.

5. Mitä mieltä olet koirabloggaajista?

Monenkirjava joukko, niin kuin kaikki bloggaajat ylipäätään. En oikein osaa olla muutakaan mieltä, kun itse kuitenkin tähän ryhmään myös kuulun.

6. Onko mielestäsi koiraharrastuksissa (kilpailut) hyvä ilmapiiri vai näkyykö esim. kateutta tms.?

Omien kokemusten mukaan ilmapiiri on hyvä, mutten rehellisesti sanottuna usko sen olevan aina kaikissa lajeissa täysin hyvä.

7. Millainen on koiriesi tavallinen päivä?

Ömm, mitähän ne siellä kotona nyt puuhaavat? 

8. Miksi sinulla on uros/narttu/molemmat?

Jostain syystä nykyisessä laumassa kaikki ovat narttuja, mutta syytä siihen en tiedä.

9. Onko koirallasi ollut terveydellisiä ongelmia? Jos on, mitä?

Meidän koirista kaikki ovat olleet hyvin terveitä. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt parin vuoden takainen silmätulehdus. Ja neljä vuotta sitten ollut nenäpunkkitapaus. Ja Mirun kohtutulehdus. Ja se, kun Vilkulla oli nyt syksyllä patti, joka eläinlääkärin piti tyhjentää. Mitään isompaa ei onneksi ole ollut. Netalla ehkä isoin juttu on ollut se, että kaksi vuotta sitten kesäloman kynnyksellä se piti käyttää eläinlääkärissä tutkimuksissa, kun sen maha oli sekaisin eikä ruokakaan enää maistunut. Vilkulla taisi itse asiassa olla sama viisi vuotta sitten.

10.  Mitä ominaisuuksia koirassa arvostat?

Luonnetta ja terveyttä varmaan eniten.

11.  Mikä on harrastamassasi lajissa suurin epäkohta?

Ai kamala. Rallyn parissa olen ollut sen verran vähän, etten osaa sanoa mitään.