Vuodet vähenee
Meistä kaikki vanhenee
Omaa aikaa ei tiedä kukaan
Irina - Jälki
Kukaan ei jatka elämäänsä tässä maailmassa ikuisesti, vaan jokainen joutuu vuorollaan jättämään parrasvalot taakseen. Tältä sivulta voi lukea lisää niistä laumamme jäsenistä, jotka ovat poistuneet lavalta lopullisesti.
Susku
Niiden siivet eivät lentää saa, niiden silmät itkeä ei voi milloinkaan
Iäisyyden ne vaihtais milloin vaan sun paikkaas päällä maan
Tiktak - Siivet
| Nimi | Susku | Sukupuoli | narttu |
| Rotu | sekarotuinen | Rodut | tuntemattomat |
| Syntymäaika | 9.12.1990 | Kuolinaika | 10.9.2006 |
SUSKUSTA
"Jos tänään suru saartaa sua, oot joskus rakastanut mua
En siksi turhaan elänyt, irti siis päästä nyt"
Indica - Ihmisen lento
Luonteeltaan Susku oli arka ja nöyrä, eikä se oikeastaan koskaan tehnyt pahojaan. Sillä oli jossain vaiheessa muutama koirakaveri, mutta vieraat koirat eivät muistaakseni olleet sen mieleen. Äitini kävi Suskun kanssa koulussa minun syntymääni saakka ja kävivätpä he parissa mätsärissäkin. Muita harrastuksia Suskulla ei ollutkaan. Se osasi kyllä antaa tassua ja ala-asteella ainakin yritin opettaa sitä hyppäämään vanteen läpi.
Susku oli ehkä jollain tapaa oman polkunsa kulkija, vaikkei karkailu kuulunutkaan sen tapoihin. Kerran se vietti yön ulkona, mutta muuten se oli paljon irti ja sen saattoi päästää luottavaisin mielin pihalle, kun se sitä pyysi. Vanhemmiten se tosin ramppasi sisälle ja sisältä ulos, eikä sitä voinut pitää irti niin paljoa kuin aiemmin, koska sen aistit heikkenivät. Se saattoi myös hätääntyä, jos lenkillä tuli hämärä.
Vilkun tullessa Susku oli reilut 14 vuotta vanha. Susku virkistyi, vaikkei pentu sen mieleen ollutkaan ja aluksi se viettikin pari viikkoa toisella puolella taloa. Energinen Vilkku härnäsikin Suskua muun muassa roikkumalla sen hännässä, mutta sittenmmin Vilkku on saanut tuntea tämän omassa nahassaan esimerkiksi Pirin osalta. Vilkku myös heräsi Suskun kynsien rapinaan.
Suskun aika loppui 10. syyskuuta 2006. Mentyään Vilkun perässä huoneeseeni se ei vain yhtäkkiä päässyt ylös. Ehkä se halvaantui, sitä ei tiedetä tarkkaan vieläkään. Susku piti lopettaa. Oli onni onnettomuudessa, että saimme tutun eläinlääkärin kiinni, koska oli jo myöhäinen sunnuntai-ilta. Susku on haudattu pihamme lähelle.
Susku 9.12.1990-10.6.2006 - viisi vuotta (Suskun tarina)
Siivet (Kuvatarina Suskun muistoksi)
Ethän pelkää pimeää (Koirahistoriani - Susku)
Susku (Suskun muistelua)
Piri
Sä et tuu sieltä takas milloinkaan
Huudan kuinka kauas ja kuinka kovaa vaan
Laura Närhi - Jokainen yö
| Nimi | Final Fantasy's Creative Spirit | Sukupuoli | uros |
| Kutsumanimi | Piri | Väri | tricolour |
| Rotu | sileäkarvainen collie | Kasvattaja | Kennel Final Fantasy's |
| Syntymäaika | 4.4.2007 | Kuolinaika | 12.2.2010 |
PIRISTÄ
Tiedän, että elämää ei voi hallita
Se kulkee minne tahtoo vapaana
Se kulkee minne tahtoo vapaana
Haloo Helsinki! - Lähtövalmiina
Aivan liian vähän aikaa meitä ilahduttanut Piri syntyi 4. huhtikuuta 2007. Sileäkarvaisen collien hankintaan päädyimme, kun Vilkku oli yksin ja jostain tuli ajatus toisesta koirasta. Äitimme kertoikin sileäkarvaisista collieista. Siinä oli rotu, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Alun perin oli tarkoitus hankkia narttupentu, mutta asia vähän mutkistui matkalla ja Pirin kasvattajalla ei enää ollut narttupentuja jäljellä.
Pirin valintaan vaikutti se, että siinä oli vähemmän valkoista kuin sen vapaana olleissa veljissä. Pennulle oli nimi-ideoita, joista osa oli minun keksimiäni, mutta nimeksi tuli lyhyesti ja ytimekkäästi Piri. Se tuli keskeltä virallisen nimen Spirit-osaa, sillä Spirit olisi ollut liian hankala nimi. Vanhempani hakivat Pirin kotiin sinä vuonna kesäloman alussa.
Piri oli lähinnä kotikoira, mutta herätti minussa innostuksen koiraharrastukseen. Piri tosin harrasti vähän. Kolme koiraleiriä, neljä mätsäriä, yksi näyttely ja näyttelytreenit. Ajatuksen tasolla mietin jopa vähän tokoa ja enemmän agilityäkin, mutta se ajatus ei Pirin kohdalla päässyt koskaan toteutumaan. Piri oli vähän flegmaattinen, mutta ruoka kelpasi sille ja se kuolasikin aina ennen kuin sai kupin nenänsä eteen.
Päävastuu Pirin kouluttamisesta oli vanhemmillani, mutta koiraleirillä vuonna 2008 opetin Pirille näyttelyseisonnan. Samaisella leirillä meidät valittiin leirin kehittyjiksi. Käytin Piriä välillä yksin lenkeillä ja se pysyi hyvin hallinnassani, vaikka se kiihtyikin esimerkiksi ohi vilahtelevista autoista. Kerran fleksin lukko tosin petti ja Piri meni haistelemaan vastaan tullutta koiraa.
Huolta Piri onnistui aiheuttamaan syömällä tulehduskipulääkkeitä, mutta siitä selvittiin eläinlääkärin ohjeiden avulla onneksi vain säikähdyksellä. Joskus Piri oli karkuteillä Vilkun kanssa ja kerran se aiheutti suurta huolta, kun se ei palannutkaan yöksi kotiin Vilkun palattua. Meille ei koskaan selvinnyt, missä se oli yön viettänyt, mutta seuraavana päivänä naapurimme sai sen kiinni.
Pirin elämä päättyi lyhyeen 12. helmikuuta 2010. Näin Pirin viimeisen kerran elossa päästäessäni sen tavalliseen tapaan pois huoneestani, jossa sillä oli tapana nukkua osa yöstä häkissään, jonka ovi oli sille aina avoinna. Aamulla äiti tuli kertomaan, että Piri oli kuollut. Se oli jäänyt aamulenkillä auton alle, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Ainakin se koki kivuttoman kuoleman, mutta se lähti niin nuorena. Aina kaikki ei mene niin kuin luulisi.
Piri 4.4.2007-12.2.2010 - kaksi vuotta (Pirin tarina)
Jokainen yö (Kuvatarina Pirin muistoksi)
And just remember that nothing's made to last (Koirahistoriani - Piri)
Piri (Pirin muistelua)
Vilkku
| Nimi | Vilkku | Sukupuoli | narttu |
| Rotu | sekarotuinen | Isän rotu | suomenajokoira |
| Emän rotu | jämtlanninpystykorva | Säkäkorkeus | n. 58 cm |
| Syntymäaika | 11.3.2005 | Kuolinaika | 6.9.2018 |
Vilkusta
Kymmenvuotiaana olisin halunnut kaneja, koska kavereillakin oli niitä ja koska ne olivat söpöjä. Kani-idea ei niinkään ollut vanhempieni mieleen, vaan he alkoivat miettiä toisen koiran hankkimista. Olihan Susku tuolloin jo 14-vuotias. Sinä keväänä huomasin isäni kanssa Citymarketin ilmoitustaululla lapun sekarotuisista koiranpennuista. Valinta osui lopulta harmaaseen narttupentuun, joka sai nimen Vilkku laulaja Maija Vilkkumaan mukaan ja joka haettiin vappupäivänä kotiin.
Vilkun suonissa virtasi suomenajokoiran ja jämtlanninpystykorvan veri, mikä näkyikin sen metsästysvietissä. Hajut olivat kiinnostavia ja joskus Vilkku onnistui karkaamaan. Vanhemmiten sen karkureissut kuitenkin vähenivät, eikä se jaksanut olla karkuteillä niin kauaa kuin nuorena. Aina se kuitenkin löysi lopulta kotiin.
Nuorempana eroahdistuksesta kärsinyt Vilkku laittoi sisutuksen uusiksi pureskelemalla tuoleja ja naarmuttamalla keittiön pöytää hyppäämälle sinne. Samoin Vilkku myös aloitti muutamankin eri sohvan pureskelun, jota muut koirat sitten jatkoivat.
Vilkku on Suskun jälkeen laumamme koirista tähän mennessä ainoa, joka on ehtinyt olla perheen ainoa koira. Sehän jäi yksin Suskun kuoltua ja sama tapahtui myös Pirin jäätyä auton alle. Sittemmin sen ei kuitenkaan tarvinnut olla yksin, kun laumaan liittyivät Miru, Netta ja myöhemmin vielä Muru.
Vilkku rakasti ihmisiä ja kerjäsi aina rapsutuksia varsinkin vierailta. Ei-koiraihmiset eivät olisi ehkä arvanneet, että ovella haukkuva koira tosiasiassa kaipasi vain silityksiä. Muuten Vilkun suosikkiasioihin kuului esimerkiksi uiminen. Nuorena se oli hullu uimari. Kerran se yritti lähteä uiden sorsien perään, mutta onneksi se lopulta luovutti.
Myöhemmin Vilkun suurin nuoruuden into karisi ja päästessään viimeisenä kesänään uimaan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen se ei enää halunnut mennä syvälle. Se vahvisti käsitystä siitä, että se oli vanhentunut. Se nukkui enemmän eikä herännyt jokaiseen rasahdukseen. Samoin se myös näytti vanhemmalta.
Vilkun aika tuli täyteen syyskuussa 2018. Eräänä päivänä sen takajalat pettivät, mutta eläinlääkärissä se alkoi jo kävellä itse ja sai kipulääkekuurin. Se ei kuitenkaan jäänyt ensimmäiseksi kerraksi, kun takajalat pettivät. Lopulta Vilkun oli aika päästä pois kivuistaan syyskuun kuudentena päivänä.
Kuvat:
Suskun kuvat © äiti tai isä
Pirin rakennekuva © äiti tai isä
Pirin esittelytekstin kuva © Alina
