tiistai 28. heinäkuuta 2015

Unohdetut blogisynttärit ja haaste

Unohdin aivan kokonaan blogin synttärit, jotka olivat viime sunnuntaina. Soopelisirkus (ent. Netta's Stage) täytti viisi vuotta. Mitään spesiaalimpaa ei nyt ole luvassa, kun tälläkin viikolla taitaa bloggaaminen jäädä vähän vähemmälle.

Katsotaanpa hieman tilastoja taas vaihteeksi, niin kuin viime vuonnakin tehtiin. Lukijoita meillä on Bloggerin kautta nyt 82 ja Bloglovinin kautta kuusi. Blogilistaa ei enää ole. Facebookissa tykkääjiä on 19 ja Instagramissa seuraajia 109. Tämä on blogin 1032. postaus. Bloggerin mukaan katselukertoja on 82 553.

TOP 10 katsotuimmat postaukset koko ajalta

1. Ohje: näin teet näyttelyhihnan
2. Ohje: puolikuristava panta ketjukurralla
3. Hurtta Lifeguard -treeniliivi vs. Berra Pro Light -treeniliivi
4. Ohje: näin teet paracord-hihnan
5. Ohje: koirankeksit
6. On aika kysymysten
7. MUSH B.A.R.F. Vaisto - ilmainen ateria
8. Kysy, ehdota, toivo, äänestä!
9. Kysy Netalta
10. Jos agilityä seurattaisiin yhtä suurella innolla kuin jääkiekkoa...


Lisäksi saimme Kaapo agiliitää -blogista Liebster Awards -haasteen. Kiitos siitä.

"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienimmätkin blogit saavat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle." 

Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille. 


Tällä erää en kuitenkaan jaksa alkaa keksiä kysymyksiä tai sen paremmin haastaa ketään, joten kuka tahansa voi vaikka napata nämä samat kysymykset ja vastata niihin.

1. Jos ottaisit pennut NYT, minkä rotuinen se olisi ja mikä sen nimeksi tulisi?

Sheltti. Trikki- tai soopelinarttu. Tai miksei merle. Tai uros. Nimiajatuksia on niin paljon, etten osaa sanoa (enkä toisaalta halua paljastaakaan, haha).

2. Jos pitäisi aloittaa jonkin uuden lajin treenaaminen, mikä se olisi?

Tämä on vaikea! Netan kanssa ollaan kokeiltu niin paljon vähän sitä sun tätä, että mikähän laji olisi täysin uusi. Öö. Ei tule mieleen. Leikitään vaikka, ettei koiratanssi ole meille ennestään tuttu laji.

3. Jos olisi pakko vaihtaa rotua, minkä rotuisen ottaisit?

Lasketaanko collie, kun laumaan kuuluu sellainenkin, vaikken sitä omistakaan? Nahka siis. Jos ei niin en yhtään osaa sanoa.

4. Jos voisit muuttaa jotakin treenaamassasi lajisa, mitä muuttaisit? (esim. agista rimojen laskeminen)

Tällä hetkellä Netta treenaa lähinnä hyvin satunnaisesti rally-tokoa. Mitähän siinä lähtisi muuttamaan.. Koko lajiin olen tutustunut enemmän vasta tänä vuonna, joten paljoa en tietenkään tiedä. Ei kun ehkä sen, että luokasta voisi nousta toiseen yhden hyväksytyn tuloksen jälkeen ilman, että tarvitsisi kerätä koulutustunnukseen vaadittavat kolme hyväksyttyä tulosta.



5. Mikä on salainen tavoitteesi treenaamassasi lajissa, jota et ole ääneen uskaltanut sanoa?

Onko se salainen, jos se sanotaan? Olisi kivaa kisata joskus korkeammissa luokissa. Tai okei. Valioituminen olisi siistiä, mutta tiedostan sen olevan erittäin pitkän matkan päässä kun ottaa huomioon, että ollaan vasta alokasluokassa. Katsotaan nyt. Melko absurdi ajatus muutenkin.

6. Koirasi/koiriesi hassuimmat tavat?

Netta tykkää syödä marjoja. Niin mustikat, villivadelmat kuin puolukatkin menevät.

7. Koirasi/koiriesi huonot tavat? 

Rasittava räksytys joskus ruokaa jaettassa. Plaah. Näin esimerkiksi.

8. Joku hetki kun olet ollut koirastasi erityisen ylpeä?

Ei tule mieleen mitään erityistä hetkeä. Kaikki kehityskin on tapahtunut aika lailla vaivihkaa. Yhtäkkiä sitä vain huomaa, että Netta onkin arjessa aika helppo tapaus ja että se ei enää jumita paikallaan, jos vastaan tulee toinen koira.


9. Erikoisin kommentti jonka olet koirastasi saanut?

Kirpputorilla (joka siis oli ulkona) rattaissa oleva lapsi osoitti Nettaa hokien "kitta kitta kitta". Ei ole ihan kissa, ei. Mitään sen erikoisempaa ei ole tullut, mitä nyt jotain levinneistä kajaleista (siltähän tuo väritys silmien ympärillä voi tietysti näyttää) ja tavallisia Lassie-kommentteja. Ja tietysti Mirusta ja Netasta on kysytty, ovatko ne emä ja pentu.

10. Haaveiletko kasvattamisesta? Miksi, miksi et?

En nykyisin. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, ettei esimerkiksi tietoa olisi tarpeeksi. Ja onhan siinä myös iso vastuu.

11. Hassuin, edustavin ja vauhdikkain kuva koirastasi?

No words needed.


maanantai 27. heinäkuuta 2015

Tirehtööri se Mursunsa mätsäriin ajoi

Tänään oli taas aika napata Miru mukaan mätsäriin. Mätsäripaikka oli Pilkon Citymarketin parkkipaikka. Luokka oli tietenkin aikuiset. Vaikka jossain mätsäreissä se on nimellä avoin luokka. Mutta tuossa luokassa molemmat soopelit nyt ovat aina mätsärissä käydessään.

Parikehässä oli tavallista ympyrän juoksua, seisotusta ja vielä kolmio piti tehdä. Tuomari ihasteli Mirun väriä ja Miru ihasteli minulla olevia nameja. Jotenkin Mursuilija nappasi punaisen nauhan ja taas kerran alkoi totuttuun tapaan nauhakehien odotus. Sinisten nauhakehän aikana laskin, että osallistujia oli 16 tai 17. 

Nauhakehässä saimme aluksi juosta isojen koirien mukana. Sitten juoksivat pienet. Tämän jälkeen tuomari alkoi tehdä valintoja. Neljä sijoittujaa. Hetkinen, me myös. Juoksutusta ja seisotusta. Neljänneksi sijoitettu valittiin. Miru päätti istahtaa. Miru sijoittui kolmanneksi.

Siis meidän Mursu. Kolmanneksi noin ison koiramäärän keskellä. Mirun kolmas mätsärisijoitus tänä vuonna. Ja tämä oli Mirun viides mätsäri. Eikä Mirulla ole paljoakaan kokemusta tällaisesta toiminnasta, sehän oli ensimmäisessä mätsärissään kolmevuotias. Mutta toisaalta se esiintyi mielestäni aika kivasti.

Ovatko nämä kolmossijoitukset meidän juttu? Aina sijoittuessaan Miru on ollut kolmas. Sattumaa, haha. Jotenkin tuntuu myös, että Netankin kanssa olisi kolmossijoituksia tullut keskimäärin eniten. Tosin ehkä se on kuvitelmaa.


torstai 23. heinäkuuta 2015

Sirkus saapui mätsäriin

Tiistaina 21.7. oli Netan aika lähteä mätsäriin Koivuniemen kentälle. Vuoden viides mätsäri Netan osalta. Haha. Taitaa mätsärisaldo jäädä melko pieneksi tänä vuonna, mutta ehkä sitä kompentoi rally-tokossa kisaaminen? Ja tokossa? Vai?

Netta meni joka tapauksessa aikuisiin, joita oli sangen paljon. Mätsäri myös alkoi myöhässä. Väkeä riittää kun Elo-Karelia lähestyy. En edes muista tarkemmin mitä kehässä tapahtui. Perusjuttuja. Tuloksena punainen ilman sijoitusta. Netta ei kieltämättä juostessa tuntunut olevan kunnolla messissä, mutta toisaalta olikin aika lämmintä. Bongasin Netan myös mätsärissä otetuista kuvista. Pitää ehkä alkaa taas siirtyä esittämisessä koiran tasolle, ettei Netan tarvitse olla niska kenossa.

Eilen keskiviikkona 22.7. oli sitten Mirun vuoro lähteä mätsäriin Kontiorantaan entisen varuskunnan urheilukentälle. Ilmoittautumisjonossa Miru kävi pariin otteeseen makuulle (ja taisi se yrittää samaa myös nauhakehässä). Aikuisia oli taas paljon ja Miru sai sinisen sijoittuen lopulta kolmanneksi. Viisi koiraa siis valittiin jatkoon ja näistä valittiin sijoittujat.

Tässä mätsärissä saatiin juosta ympyrää, edestakaista ja nauhakehässä myös kolmiota. Viiden parhaan joukkoon päässeitä koiria esitettiin tuomarin mukaan erittäin hyvin ja rodunomaisesti. Pakko kyllä sanoa, että Miru esiintyi oikeasti paremmin kuin ennen. Se ei hihnassa ruvennut mitenkään kiilaamaan, kun annoin sen olla löysemmällä hihnalla, ja sen häntäkin taisi jopa keinahdella.

Odotellessa otettiin vähän pieniä rallyjuttuja, vaikka muuten keskityttiinkin mätsäriasioihin. Mirulle sijoittuminen on kyllä jo voitto. Aikuisissa kun yleensä on paljon koiria, eikä Mirulla ole juuri lainkaan kokemusta minkäänlaisesta kilpailutoiminnasta. Hyvä Mursu.

Oikeasti pitäisi jaksaa käsitellä uudemmat kuvat

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Sinustako rally-tokokoira? #2

Muu elämä sotkee koiraharrastusta siinä määrin, että tänään omat treenit jäävät väliin Ilosaarirockin Sulo-klubin takia. Treenata kuitenkin pitäisi, kun keskiviikkona tuli heitettyä ilmoittautumiset elokuisiin rally-tokokisoihin. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis hilautua vapaavuorolle treenaamaan tänä aamuna.

Videolla on vähän Mirun treeniä. Ilman hihnaa on helpompi treenata, jos palkkana on heitettävä lelu. Ihan kivastihan Miru kulki (minun mielestäni ja ainakin harjoituskertojen määrään nähden). Käännöksissä se ei taaskaan pyllähdellyt (niin kuin joskus kotona, kun vuorossa 360 asteen käännös vasempaan). Saksalaisessa täyskäännöksessä pitäisi varmaan itse malttaa paremmin. Netan ensimmäisessä kilpailussa kun taisi piste (vaiko kolme) lähteä, kun emme kääntyneet samaan aikaan. Mutta noin muuten käännökset olivat Mirun tekemiksi ihan kivoja.

Eteentuloja treenattiin enemmänkin kuin mitä videolla on. Kaikki kerrat eivät ihan onnistuneet (ja loppujen lopuksi jokainen toisto näyttää kuitenkin videolla samanlaiselta). Lisää treeniä niihin. Lähinnä tässäkin on tapaus takapään käyttö (tai Mirun tapauksessa käyttämättömyys). Hankala vain treenata sitä, kun sisällä treeni tasapainotyynyn kanssa ei ottanut onnistuakseen. Ehkä pitäisi keksiä jotain ulkona.



Hauska, miten Miru oikeasti tekee hallilla innokkaammin kuin kotona. Se kiskoo kohti hallia ja sisällä hallissa se keskittyy olennaiseen (videolla tosin taitaa olla pari haistelukohtaa). Kotona se taas todistetusti treenaa vähän vetelämmin. Tämä todettiin taas eilen, kun yritin molempien koirien kanssa vuorollaan tehdä pihalla pientä rallyrataa. Ei mitenkään erityiset innostuneesti tehtyjä suorituksia. Ehkä omakin asenne hallille mentäessä on sitten erilainen? Tai ehkä kotona ei tule treenattua niin paljon.

Miru on saanut noutaa pihalla narupalloa ja eilen löysin kaapista frisbeen. Aluksi moinen kapistus oli Mirusta varsin turhauttava. Eihän sitä meinannut saada ylös maasta! Mutta lopulta arvon collie keksi, miten frisbee nostetaan, ja innostui. Se muun muassa halusi vetää frisbeetä ja aina sitä hakiessaan se päästi omituisen äänen. Heittelyyn kuului myös yhtenä osana paikallaan oleminen frisbeen heiton ajan. Treenin päätteeksi Miru sai tänään hallilla hakea vähän frisbeetä, mutta siitä tulee video ehkä myöhemmin.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Ja taas sitä mennään

Kesäkuussa keksin ilmoittaa Netan tokokokeeseen ja ennen kielikurssille lähtöä selvisi, että pääsimme kokeeseen ensimmäiseltä varasijalta. Niinpä tultuani kotiin treenasimme hieman. Emme kovin paljoa, mutta jonkin verran kuitenkin. Jännityskään ei alkanut vaivata ennen viime yötä. Ja se muuten jatkui kokeeseen asti, alkoihan koe vasta iltapäivällä. Yritin muistuttaa itseäni siitä, että kyllähän Netta toimi rally-tokossa. Ja silti alitajunnassani taisi olla pieni tunne siitä, että mitä tästäkin nyt tulee.

Saavuimme kisapaikalle varmaan siinä kymmentä vaille kolme. Ilmoitettu aloitusaika oli puoli neljältä, mutta aloitusajaksi vaihdettiin kymmenen yli kolme, sillä meidän tultuamme kaikki olivat paikalla. Kyllä muuten kädet tärisivät kisakirjaa täytettäessä. Sirun tarkastaminen ei ollut Netan mieleen, eikä myöskään juoksutarkastus.

Olimme toisessa paikkamakuuryhmässä. Luoksepäästävyydessä en saanut Nettaa istumaan. Sitä ei tuntunut kiinnostavan tippaakaan. Lisäksi se kiersi minun takaani toiselle puolelleni, kun tuomari tuli luoksemme. Ihme kyllä Netta sai tästä yhdeksikön.

Luoksepäästävyyden jälkeenkään en meinannut saada Nettaa istumaan sivulleni. Lopulta se taisi unohtua pienellä paikallaan liikkumisella (tmv.). Netta rötkötti kotoisasti (eli ei missään ideaalisessa tokomakuuasennossa) ja pysyi paikallaan. Ehdin nimittäin jo miettiä, että mitä tästä nyt tulee, kun Netta ei tunnu kuuntelevan. Perusasennon se sitten ennakoikin ja tuomari kehotti kiinnittämään huomiota vasempaan käteen. Jotain pieniä käsimerkkejä sieltä siis taisi tulla. Paikkiksesta saimme kahdeksikon.

Sitten saatiin vielä odottaa, koska olimme kolmanneksi viimeisiä. Ennen omaa vuoroa yritin vähän innostaa Nettaa, mutta se ei loppujen lopuksi tainnut auttaa paljoakaan. Oikeastaan kaikkien liikkeiden alussa Netta oli aika lailla pihalla ja vaati pientä paikallaan liikkumista, jotta sain sen perusasentoon. 

Ennen hihnaseuruuta Netta perusasennossa tuntui kyttäävän muualle ja hölmönä en saanut sanottua mitään, kun kysyttiin olenko valmis. Sitten tuomarin kysyessä sanoin vain että joo. Niin mikä jännitys? Seuraaminen itsessään oli vähän mitä oli, eikä Netta aina istunut liikkeen pysähtyessä. Hihnaseuruussa oli kuulemma jossain kohtaa hyvää pätkää tai jotain. Siihen en osaa sanoa mitään, kun minulla ei ole videota tästä kokeesta. Hihnaseuruusta pisteitä tuli kuusi ja hihnatta seuraamisesta viisi ja puoli.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä oli pyöreä nolla, koska Netta jäi suoraan seisomaan. Kyseistä liikettä oltiin harjoiteltu kotona ja siellä Netta saattoi tarjota maahanmenoa liikkeestä seisomisessakin. No, tällaista se joskus on. Minkäs teet. Kokeen jälkeen kokeiltiin tätä hallilla ja yhtä kertaa lukuun ottamatta Netta meni maahan.

Luoksetulosta saimme yhdeksikön ja liikkeestä seisominen oli kuusi ja puoli. Mutta ainakin se jäi seisomaan. Hypylle mentäessä Netta kävi jo kehänauhan luona (onneksi se ei kuitenkaan ylittänyt sitä) ja sitten se käppäili hypyn luokse, mutta ei onneksi ehtinyt hypätä luvatta. Sain Netan sitten perusasentoon. Vaadittiin kaksoiskäskyä ennen kuin Netta hyppäsi. Myös hypystä saimme kuusi ja puoli pistettä. Ja sama pistemäärä tuli myös kokonaisvaikutelmasta.

Luoksepäästävyys 9
Paikalla makaaminen 8
Seuraaminen kytkettynä 6
Seuraaminen taluttimetta 5,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 6,5
Hyppy 6,5
Kokonaisvaikutelma 6,5

126,5 pistettä, ALO3
Tuomari: Katja Rautiainen

Tuomari oli mukava ja kannustava. Neuvoksi saimme keskittyä liikkeiden alkujen treenaamiseen. Taisi olla vielä jotain muutakin, mutta sen unohdin. Kummasti nuo yksilöliikkeetkin vähän jännittivät, vaikka osa jännityksestä katosi paikkiksen jälkeen. Epäilemättä jännitys vaikutti Netan käyttäytymiseen.

Sääolosuhteet muuten olivat ihan sopivat, vaikka lämpötilalla (kolmentoista-viidentoista asteen luokkaa) ei vielä juhlittukaan ja allekirjoittanut kilpaili tuulitakki yllään. Eipä ainakaan satanut. Eikä jouduttu kärsimään helteistäkään.

Nyt meillä on yksi kisakirja lisää ja aikaa treenata. Seuraavan kerran kisaamme tokossa uusilla säännöillä, mutta se voi mennä ensi vuoden puolelle. Niin ainakin luulen. Varmaan siihen mennessä tapahtuu jonkinlaista kehitystäkin. Ja jospa sitä ennen ehtisin kaivaa jostain Suurta Intoa Tokoiluun. En kuitenkaan kirjoita tokojuttujen jäävän nyt täysin taka-alalle, eihän koskaan saa sanoa ei koskaan.

torstai 9. heinäkuuta 2015

En kommentoi #koiraharrastusversio

Tiedättekö Antti Tuiskun En kommentoi -kappaleen? Jos ette, voitte etsiä sen kuunneltavaksenne vaikkapa Spotifyssa. Keksin siirtää kyseisen kappaleen sanoihin koiraharrastukseen sopivia asioita. Kertosäkeessä tosin kaksi säettä on niin kuin alkuperäisessä kappaleessa, jonka tekijätiedoissa Wikipedian mukaan lukee Aku Rannilla, Saara Törmä, Jurek ja Antti Tuisku. Mutta pidemmittä puheitta menkäämme itse asiaan.

Petsie, en kommentoi
Turkin ajelu, en kommentoi
Koirat-ryhmä, en kommentoi
Näyttelyt, en kommentoi
Kasvattaminen, en kommentoi
Ruokinta, en kommentoi
Ylijalostus, en kommentoi
Irtipito, en kommentoi
Bordercollie, en kommentoi
Lonkkatulokset, en kommentoi
Eläinlääkärit, en kommentoi
Koulutus, en kommentoi

Kerro, kuka on paras kasvattaja
En kommentoi
Treenaa! Ootko sä kehässä? Mitä rotua?
En kommentoi
Käytitkö väärää ruokaa, saletisti
En kommentoi
Kato tota pentuu nurkassa, ostaisitko?

Täytyy olla mielipide
Ei saa olla passiivinen
Käytitkö väärää ruokaa, saletisti
Kato tota pentuu nurkassa, ostaisitko?

Koiravero, en kommentoi
Koirablogit, en kommentoi
Bulldoggi, en kommentoi
Jalostus
Talkootoiminta, en kommentoi
Trimmaaminen, en kommentoi
Sisäsiisteys, en kommentoi
Barffaaminen, en kommentoi


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Sinustako rally-tokokoira? #1

Aloittaaksemme Mirun rally-tokoprojektin lienee ehkä syytä kartoittaa treenattavia asioita. Tänään tosin treenattiin vähän pihalla, mutta suunnitelmallisempi treenaaminen olisi vähän suotavampaa. Yritin videoida treenejä, mutta ei siinä taida mitään ihmeellisempää olla. Varsinkaan, kun kamera oli kesken kaiken lopettanut videoimisen.

Netta taas sai treenata hieman tokoa. Intoa oli vähän liikaakin, mutta olipahan lennokas luoksetulo. Liikkeestä seisomisessa Netta ensimmäisellä kerralla teki niin kuin piti, toisella kerralla meni maahan ja kolmannella jäi seisomaan. Liikkeestä maahanmeno on kuitenkin alkanut sujua ilman käsimerkkiä. Toki perusasennon ennakointi on asia erikseen. Vielä pitää vähän tuumailla hyppyä ja ehkä hieman maahanmenoa.

Mutta sitten pääsemme aiheeseen Miru ja rally-toko. Käännöksissä erityisesti vasemmalle suuntautuvat käännökset vaativat treeniä. Vasen täyskäännös sujuu mielestäni ihan hyvin. Tietysti pitää muistaa harjoitella 90 asteen käännöksiä vauhdinmuutosten kanssa.

Spiraaleissa ja pujotteluissa ei kai ole mitään hirveän ihmeellistä, mutta syytä nekin on kerrata. Eteentuloasioita pitääkin treenata vähän enemmän. Sekä vasemmalta sivulle tulemista. Mirulle kun luontevaa on tulla perusasentoon selkäni takaa kiertäen (ja Miru myös toisinaan muistaa tarjota perusasentoa hanakasti..).

Koiran ympäri kiertämisiä täytyy Mursusen kanssa treenata. Se ei taida olla nimittäin niin helppoa Mirun kanssa. Onneksi hännän sentään saa ylittää. Niin ainakin Liperin kisoissa sanottiin, kun joku kysyi asiasta tuomarilta.

Siinä oli muutamia rally-tokojuttuja Mirulle. En tiedä ovatko ne tärkeimpiä, mutta noihin aion nyt ensiksi kiinnittää huomiota. Mirun ja Netan yhteiskuvan alla juonitaan sitten Netalle uusia kuvioita avoimen luokan merkeissä.


Netta ja projekti avoin luokka! Houkutusta voisi alkaa näin alkajaisiksi harjoitella pihalla. Erilaisten houkutusten avulla. Lelujen en usko olevan Netalle niinkään houkutus, mutta namille haisevat asiat ovat jo vaikeampia ohitettavia tuollaiselle herkkusuulle.

Hypyssä ei kai pitäisi olla mitään ihmeellistä. Ainakin Netta osaa hypätä. Käännöksiin pitää paneutua paremmalla ajalla tarkemmin ja ehkä etsiä jonkinlaista videota, josta selviää, olenko käsittänyt kyltit oikein. Käännösten listaan kuulukoon myös askel oikeaan, istu.

Eteentulokylteissäkin tärkeintä taitaa olla sisäistää, mitä todella kuuluu tehdä. Eteentuloja ollaan joka tapauksessa jo harjoiteltu niin, että Netta tulee perusasennosta sivulle. Takapäänkäyttötreeni tulisi muistaa, mutta tapani mukaan unohdan sen varmaan kuitenkin...

Muita kylttejä ovatkin sitten istu, maahan, istu ja istu, seiso, kierrä koiran ympäri. Ensimmäiseksi mainitun ei olettaisi olevan hirvittävän ongelmallinen. Ja vasta nyt tajusin, että tuossa koiran kiertämisessä on myös istuminen. Siispä istumisesta seisomaan nousemista pitää harjoitella. Viimeisenä onkin sitten vielä pyörähdys, jonka uskoisin voivani opettaa.

Avoimen luokan juttujen uskoisin siis olevan opetettavissa Netalle. Tietysti koira on avoimesta luokasta eteenpäin irti, mutta ei senkään kai niin hankalaa pitäisi olla. Pikemmin helpompaa, kun ei tarvitse miettiä kiristyykö hihna.

Jos tässä oikein villiksi heittäydyn, saatan jopa tehdä paperille kunnollisen treenisuunnitelman molemmille koirille. Pelkkään rally-tokoon tosin, vaikka kesä-ämpärilistalla muutakin oli. Rally-tokosta nimittäin taitaa tulla meidän ns. päälaji.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Ollaanko tämä kesä näin? Sulla on syksyllä uudet kuviot

Jälleen blogin äärellä! Toisin sanoen olen palannut Berliinistä kolme viikkoa kestäneeltä kielikurssilta. Ajastetut postaukset ovat tulleet niin kuin niiden pitikin. Valtakunnassa on kaikki hyvin. Mitäs me siitä, että pitää kuvituskuvina käyttää vanhoja kuvia, kun uudempia ei ole.

Ehdimme Netan kanssa tänään illalla tekemään pihalla pikatreenin, jota seurasi leikkihetki. Fleecelelun heittämistä ja pakoon juoksemista sun muuta. Lopulta tästä seurasi Netan pienimuotoinen juoksuhepuli.

Alkaa siis olla aika käydä kesä-ämpärilistan asioihin! Ehkä siihen olisi pitänyt lisätä Vilkun kuvaaminen. Vilkku kun ei paljoa valokuvissa esiinny. Jostain syystä. Eikä neiti "senioria" sovi todellakaan unohtaa. Eihän?

Ehkä kesän merkittävin projekti tunnetaan nimellä Sinustako rally-tokokoira? ja se käsittää Mirun kouluttamista elokuisia rally-tokokisoja varten. Nettahan lähtee sinne koularijahtiin. Miru taas pääsee tekemään elämänsä ensimmäisen KoiraNettiin päätyvän harrastustuloksen. Siksi saamme kesällä seurata tätä mielenkiintoista projektia. Kehkeh.

Ei varmaan pidä enempää lupailla kesäprojektiasioiden päivittämistä tänne, niin ettei ole niin kamalaa, jos jotain pääseekin unohtumaan. Joskus kun tapahtuu sellaistakin, että tuppaa innostuksissaan kasaamaan liikaa asioita vain todetakseen, ettei niitä kaikkia voikaan tehdä.

Kesä jatkuu sinne jonnekin elokuun lopulle. Sitten kaikki muuttuu. Minä sain opiskelupaikan Helsingistä. Sitä toivoinkin. Pohjois-Karjalan on siis määrä jäädä taakse määrittelemättömän pituiseksi ajaksi. Tällaista siis kuuluu meidän elämäämme.

Huhtikuussa

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Musikaalista

Tykkään kuunnella musiikkia paljon ja huomioni kiinnittyy oikeastaan aina sanoituksiin. Siitä tuli sitten idea poimia jollain tapaa koiraharrastukseen sopivia tai sopineita sanoitusten pätkiä tänne.

Mitra - Äkkisyvää
San. Saara Törmä & Aki Rannila

Tämän pinnan alla on äkkisyvää
Vaikka pelkään
Vaikka vapisen
Ei, sä et mitään siitä nää
Et kyyneltäkään
Vaikka pelkään
Pystyn sen peittämään
Ja sä vain peilityyntä näät
--
Mut täällä rohkein ei oo hän
Hän ken ei oo koskaan pelännyt
Vaan se ken ei juokse karkuun

Indica - Suunta on vain ylöspäin
San. Jonsu

Jos tänään usko ei riitä
Voi toivon repii siitä
Kun tajuu suunta on vain ylöspäin

Anssi Kela - Insomnia
San. Anssi Kela

Mietin sua
Mietin mua
Ja tietä jolla kuljetaan
Matka on
Vielä loputon
Moni loppu onneton
--
Tiedän että selvitään
Sillä meidät
Tehty on kestämään

© Laura Pitkänen
Cheek - Ei oikotietä
San. Jare Tiihonen

Olin mielenhäiriössä jopa meinannu lopettaa
--
Mut musta ei vaan oo luovuttamaan
--
Monesti meinannu otsaan sarvi kasvaa
Ja kesken jättäminen ollu harkinnassa

Happoradio - Pohtija
San. Aki Tykki

Pimeän piiloissa
Pyörivät suuret jutut
Palaset etsii paikkoja
Mustavalkea värejä
Ja minä en ole kovin viisas
Vähän vasta nähnyt
Poikasen pinnan alla
Rakentuu maailma hiljaa

Irina - Filmi
San. Toni Wirtanen / Irina

On jotain, mitä tekisin toisin jos voisin
Palata alkuun
--
Matkalla oppii paljon
Etenkin itsestään
Mä huomaan nyt mun virheitä monta
Ne näyttää niin itsestään selviltä