perjantai 31. tammikuuta 2014

Järki lyö tunnetta turpaan

Pentukuume on piinannut minua aina silloin tällöin. Olen kuitannut asian mielessäni huomauttamalla itselleni, että korkeintaan parin vuoden päästä, kun asun omillani. Kun olen ensin asunut jonkin aikaa Netan kanssa ja tiedän, millaista elämä on yhdenkin koiran kanssa. Kuulostaapa helpolta.

Tässä kuussa kuitenkin tajusin jotain olennaista asiaan liittyen. Jos kaikki menee hyvin, pääsen ensi vuonna opiskelemaan haluamaani paikkaan jonnekin päin Suomea. Haluamiini opintoihin taas sisältyy ilmeisesti tietyn pituinen jakso ulkomailla opiskelua.

Aiemmin en jaksanut miettiä, missä vaiheessa opintoja kyseinen jakso olisi. Kuulemma se on toisena tai kolmantena opintovuotena. Ei myöhemmin. Netta voi mennä silloin vanhemmilleni hoitoon ja niin voisi toinen koira, jos minulla sellainen silloin olisi, mutta se olisi hyvin nuori.


Tajusin, ettei minun kannata ottaa pentua ennen kuin kyseinen ulkomailla oleilu on ohi. Olisiko minun järkeä ottaa pentua ja viedä se Netan kanssa hoitoon, vaikka se ei siinä vaiheessa pentupentu olisikaan, vaan varmaan vuoden ikäinen? Sillä pennun ikäisen pennun hoitoon vieminen siksi aikaa ei kuulostaisi minulle sopivalta vaihtoehdolta.

Jos opintojen kanssa käy hyvin, pennun ottaminen olisi mahdollista aikaisintaan siinä 2017-2018 kieppeillä. Muutama vuosi lisää odottelua. Mutta olisi sen arvoista. En nimittäin halua tehdä asian suhteen liian hätiköityjä päätöksiä.

Ja jos kaikki edelleen menisi putkeen, Netalla olisi ikää ainakin seitsemän vuotta kun pentu tulisi. Tai kahdeksan. Veteraani tai melkein veteraani ainakin iän kertovan numeron puolesta. Miten se suhtautuisi pentuun? Ei kai pentu vaikuttaisi sen elämään negatiivisesti? En tosin usko, että Netasta koskaan tulee täysin hillityn hallittua mummokoiraa. Varmasti se säilyttää aina pilkkeen silmäkulmassaan.


Koirien kanssa on vain sellainen pikkujuttu, ettei koskaan tietenkään voi tietää, mitä tapahtuu. Eikä minkään muunkaan jutun suhteen, mutta mutta. Koiraharrastus vetää kuitenkin puoleensa ja jos odottaisin pennun ottamisessa niin pitkään, että Netta saisi elää vanhuutensa ilman sitä, voisi mennä kauan. Entä jos koira eläisikin kahdeksanvuotiaasta vielä kahdeksan vuotta lisää ja täyttäisi 16? Olisi aika pitkä aika odottaa.

Enempää en halua ahdistaa itseäni ajattelemalla ikäasiaa. En halua vielä ajatella sitä, milloin omalla koiralla on aika täynnä. Kolikolla vain sattuu olemaan kaksi puolta ja pitää valita kahdesta pahasta pienempi paha. Uskoisin kuitenkin, että pennusta voisi olla Netalle myös seuraa. Vilkkukin piristi Suskua jonkin verran.

Harrastamispuoli, niinpä niin. Tuntuisi oudolta vetäytyä harrastusmaailmasta kokonaan pentua odotellessa. Optimistisesti ajateltuna olisi kiva, jos olisi yksikin koira, jonka kanssa voisi harrastaa. Kahden koiran kanssa voisivat jo mätsäritkin mennä mielenkiintoisiksi.


Ei tämä ainakaan turhalla vatvomisella selviä ja koulutuspuolen ynnä muun takia olen kallistunut siihen, että odotan muutaman vuoden lisää. Toimittakoon Netta harrastuskoiran virkaa (mahtavan perheenjäsenen roolin sivussa), sillä on vielä aikaa.

"Järki lyö tunnetta turpaan", lauletaan Haloo Helsingin Carpe Diem -biisissä. Kyseinen lausahdus kuvaa tilannetta erinomaisesti. Vaikka kuinka tekisi mieli yrittää saada pentu mahdollisimman nopeasti, täytyy joskus pelata järjellään ja ajatella.

Totta kai tilannetta katsotaan uudestaan silloin, kun sen aika on. En minä pentua vielä silloin ota, jos tilanne on aivan mahdoton. Koskaan ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu, mutten silti usko, että alustavista suunnitelmista ja haaveista olisi suurta haittaakaan. 

Treenaillen!

Mirun kohtutulehduksen vuoksi Netta pääsi collieiden tokotreeneihin. Ihan aluksi suunnattiin peilin eteen treenailemaan jalkojen välissä pujottelua, sillä sitä on mahdotonta treenata peilin edessä kotona, koska ei ole peiliä, jonka edessä olisi tilaa. Näin sai itse pidettyä paremmin selän suorana ja näki samalla, mitä koira teki. Hyvinhän se meni muutamia pieniä kämmejä lukuun ottamatta. Samaa kokeiltiin myös niin, että minä peruutin. Tähän toiseen suuntaan pujotteluun kehitin käskyn, jonka unohdin.. Olisikohan ollut "Nurin!" tmv.

Lisäksi Netta sai iloitella vähän joululahjapallollaan. Pam-temppuakin tehtiin koiratanssia ajatellen. Maahanmenotkin menivät ihan kivasti, Netta vain meinasi turhautua ja mennä ylikierroksille. Silloinhan se tarjoaa jotain ihan muuta, kuin mitä pitäisi tehdä. Treenattiin myös kohteen (ämpäri) kiertämistä. Kierrä-käskyllä Netta kiertää kohteen vastapäivään ja lähetän sen oikealla kädellä. Netta irtosi jo kivasti kiertämään. Vasemmalla kädellä lähettäessäkin lähti samaan suuntaan, joten sitä pitää harjoitella vielä lyhyemmällä etäisyydellä ja siihen tulee käsky "Pyörrä!". 

Sittenpä oli paikallaolo ihan kunnon rivissä. Kävin aina välillä palkkaamassa. Voi Nepunen, siellä se nätisti makasi paikallaan (vinoon rojahtaneena, perusasennossa ei takuulla ollut niin vinossa.. tai sitten muistan väärin, mutta makuulla ainakin etutassut olivat vinossa) ja vain yhdessä vaiheessa vähän liikutti etutassujaan. Jotain se on oikeasti oppinut.

Siinäpä oli treenattaviakin. Katsotaan nyt, miten pitkään Netta tuuraa Mirua. Ainakin tulee jotain treenattua oikeasti, eikä vain satunnaisia pätkiä kotona. Ne kun eivät meidän kohdalla usein johda mihinkään...

torstai 30. tammikuuta 2014

Children Of Frost

Indica - Children Of Frost
san. Jonsu & Rory Winston

Hear the night toll in my breath
The cold lights dance overhead


Here the lake stares with dark eyes
Trees are their lashes of ice


See the star's glare float upstream
Shedding its skin with dead leaves


Seems like the sky's falling up
The wind wraps itself with my lungs


The sea that we saw was a desert of snowfall
The children of frost marched into the deadly dawn


In their great awe they found an old seesaw
And as they got on, the season of dark had gone


Dream with the nomads of light
Their dogs and their gods are all blind


Sing as white pours from dark veins
Bless all the earth that it paints


The sea that we saw was a desert of snowfall
The children of frost marched into the deadly dawn


In their great awe they found an old seesaw
And as they sat down, the season of dark had come


In our great awe we found an old seesaw
And as we sat down, our season had come


The sea that we saw was a desert of snowfall
The children of frost are wrapped in the dawn


At the great cost we found an old seesaw
And as we sat down, a new season had come


The sea that we saw was a desert of snowfall
My children of frost march on and greet the dawn


sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Mikään ei tuu ilmaiseksi, sanotaan

Elin ja harrastin pitkään Netan kanssa ajatellen, kuinka helppo koira Netta onkaan. Koira, jolla ei ole kummempia ongelmia. Koira, joka tykkää ruuasta. Koira, joka ei tarjoa suurempia haasteita. Perushelppo koira, hyvä tapaus ensimmäiseksi koiraksi. Mutta mikä on totuus?

On totta, ettei Netta ole vaikeimmasta päästä, mutta omat haasteensa siinäkin on. Netta on varautunut vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan. Tilanne olisi tosin luultavasti pahempi, jos emme olisi käyneet näinä vuosina yhdessäkään mätsärissä tai koiratapahtumassa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Netta ei hössötä vieraissa paikoissa. Se ei läähätä. Se pakenee tilannetta ryhtymällä nukkumaan. Tämä on nähty mätsäreissäkin. Toisaalta Netta on myös esimerkiksi mummolassa suhteellisen tarkkana siitä, että tietää, missä minä olen. 


Sitten paineistuminen ja haistelu. Miljoona kertaa läpi puitu aihe. Mitäs on koira, joka reagoi omistajansa jännitykseen alkamalla haistella. Muuttumalla haahuilevaksi otukseksi, johon on vaikea saada kunnollista kontaktia. Miten tätä sitten lähdetään purkamaan, kun ei treenitilanteeseen saa samaa jännitettä kuin mölleihin?

Haukkumisprobleema taas on asia, jota moni ei varmaan Netasta uskoisi. Nettahan odottaa hallilla häkissä vuoroaan niin nätisti hiljaa, mutta kotona tilanne on toinen. Auta armias, jos tulee vieraita ja muut alkavat haukkua. Netta jatkaa jatkamistaan ja pöhähtelee, vaikka muut olisivat jo hiljentyneet. Just joo. Sama juttu samojen vieraiden kohdalla joka kerta.

Myös komennushaukkua kuullaan usein vain kotona. Tätä tapahtuu muun muassa temppuja harjoitellessa, kun Netta menee ylikierroksille. Silloin ei enää temppujen tekeminen huvita, kun pitäisi muka saada namia. Sinällään huvittavaa, sillä vieraissa paikoissa Netta menee harvemmin ylikierroksille oli palkkana mitä hyvänsä. Pam-temppu taitaa olla ainoa, joka saa pääsääntöisesti Netan haukahtamaan paikassa kuin paikassa.


Palkkaamisasiaa on myös puitu. Supernamit eli lihapullat kelpaavat ja tuovat kunnolla intoa, seuraavissa hakutreeneissä kokeillaan kissanruokaa. Leluista ja leikkimisestä Netalla ei ole samanlaista käsitystä kuin muilla. Minun kanssa leikkiessäni lelua hutkitaan tassuilla, mutta kaikkein parasta on lelun natustelu.

Kun päästiin erinäisten hankaluuksien makuun, mennään nyt suoraan tokon kautta noutoon. Olen huvin vuoksi parin vuoden takaisen koirien uimakoulun jälkeen yrittänyt opettaa Netalle noutoa. Lähinnä leluilla ja hyvin harvoin kapulalla. Leluja Netta kyllä välillä kantaa, mutta sitten se heittää ne. Kapulan se vain nostaa ja pudottaa. Kapulassa Nettaa selvästi ällöttää, kun kapula ei ole pehmeä. Ja Netta ei myöskään halua ottaa vaikkapa antamaani lelua yleensä suoraan suuhun.

Uintiopetuksessa on omat haasteensa. Heti joutuessaan uintisyvyydelle Netta ui rantaan. Tämä saadaan varmasti ratkottua ahkeralla uintiopetuksella, mutta veden lämpötila kesällä vaikuttaa. Kuin myös mahdollisuudet mennä koiraa uittamaan.


Helppo koira, jossa on omat haasteelliset puolensa. Mutta niin kai jokaisessa on. Oikeasti tosi helppo voisi olla jo tylsä. Ei Nettakaan anna mitään ilmaiseksi. Mutta silti se on omalla tavallaan maailman paras.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Asioita, jotka koiranomistaja ymmärtää

Pitkään mielessä ollut idea, jonka sain vihdoin toteutettua. Katsotaan, tuleeko näitä jatkossa lisää!

Pystyt etenemään yllättävän nopeasti talon toiselta puolelta ulko-ovelle päästämään koirasi ulos...
...ja kun koirasi alkaa kakoa ennen oksentamista, olet hetkessä ovella.


Tiedät, että koirankarvat eivät tunnu millään lähtevän mustista vaatteista...
...ja tiedät myös, ettei ehkä kannattaisi ehdoin tahdoin hankkia sellaisia vaatteita.



Osallistuessasi Facebookissa keskusteluun käytät vahingossa monikkomuotoa, vaikka puhuisit vain itsestäsi...
...ja koirat pyörivät koko ajan mielessäsi.



Kyllästytät kaikki muut ihmiset koirajutuillasi...
...ja ohjelmasi koostuu pääosin koirajutuista.



Kuulumispostaus + Liebster Blog

Tosiaan, tässä on nyt aiemmin lupailtu kuulumispostaus. Sunnuntaina käytiin Axun kanssa lenkkeilemässä jäältä (sieltä onkin suurin osa Islands Of Light -kuvatarinan kuvista). Pakkasetkin olivat hetken kunnon lukemissa, nyt lämpötila on ehkä -6 astetta...

Mitään kovin erikoista ei olla saatu aikaan. Ainakaan Netan kanssa. Miru ei ole ollut oikein halukas syömään aamuruokaansa ennen kuin toiset ovat tulleet kärkkymään. Kasvattaja neuvoi olemaan varuillaan kohtutulehduksen suhteen ja kas, mitäs tänä aamuna huomattiin. Vihertävää vuotoa. 

Päivystys oli onneksi kaupungin eläinlääkärin tiloissa, eikä ruuhkaakaan paljoa ollut, joten Miru sai ajan nopeasti. Äiti ja isä sitten lähtivät Mirun kanssa sinne. Esimerkiksi kuumetta ei ollut ja Miru oli ihan oma itsensä (ja käyttäytyi kuulemma hyvin lääkärillä, Miruhan ei ole tätä ennen käynyt eläinlääkärissä kuin rokotuksilla). Antibioottikuurihan tästä seurasi (ja jotain lääkettä annettiin piikin kautta) ja jos viikonlopun aikana ala parantua, on ensi viikolla edessä kohdunpoisto.


Saatiin Axun blogista Liebster-haaste, kiitos siitä.

"Liebster tarkoittaa rakastettu, rakkain tai suosikki. Liebster-palkinnon avulla on tarkoitus saada huomiota myös niille blogeille joilla on alle 200-lukijaa. Kun teet Liebster-blog postausta, muista kertoa mitä itse Liebster tarkoittaa ja tietenkin ohjeet, jotka olen tuohon alemmas laittanut."

Ohjeet: 
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin. 

Haasteen saavat meiltä:

maanantai 20. tammikuuta 2014

Ei elämä tule loppumaan

Selkäasiaan on nyt tullut vähän selkoa. Meten ja Millin blogista löytyy tietoa asiasta, sieltä voi lukea lisää, jos kiinnostaa. Suomeksihan tietoa ei paljoa ole, eikä varsinkaan sheltteihin liittyen. Minulla olisi voinut kestää ikuisuus kahlata läpi englanninkielistä väitöskirjaa, sillä eläinlääketieteelliset termit eivät ole hallinnassa. 

Välimuotoisesta lanne-ristinikamasta on Kennelliiton sivuilla perustietoa. Shelteiltä ei selkiä paljoa virallisesti kuvattu ja toisekseen kaikille roduille on annettu spondyloosilausuntoja 1.7.2012 lähtien ja muita selkälausuntoja on annettu 1.6.2013 lähtien. Eli melko uusi juttu vielä, kun on vasta reilut puoli vuotta lausuttu. 

Jakautunut ristiluun keskiharjanne eli LTV1 on joka tapauksessa lievin muoto välimuotoisesta lanne-ristinikamasta. Laitoin viime viikolla asiasta sähköpostia lausunnon antaneelle eläinlääkärille ja saimme virallisen vahvistuksen siitä, että elämä voi jatkua aivan kuten ennenkin, eikä tulos rajoita harrastusmahdollisuuksia.

Vaikka esimerkiksi Kennelliiton sivuilta näki LTV1:n olevan lievin muoto ja netissäkin kuulin, että Nettaa isommat koirat ovat tuloksesta huolimatta voineet jatkaa harrastamista, olin jo valmiina kuoppaamaan agilityn kokonaan tai ainakin luopumaan vähäisistäkin kisa-aikeista. Minkäs teet, jos omistaja meinaa mennä asiasta ylikierroksille? Ehkäpä me harkitaan nyt tosissaan canicrossiakin kevään tullen, kunhan saadaan kuntoa kohotettua. Siis omistaja saa...

Tällä viikolla tulee ainakin tavallinen kuulumispostaus. Pari videota olisi valmiina, pitäisi vain saada lisättyä ne YouTubeen ja tänne. Ja siinä menee aikaa. Postaustoiveita saa heittää, ideasaldon lukemat eivät ole kohonneet kovin korkealle. 

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Islands Of Light

Indica - Islands Of Light
san. Jonsu & Rory Winson

Running in the darkness, rolling back in time
Following the voices howling in your mind
Under you the frozen lake crackles till you halt
When the frosty mirror breaks will you hear the call?


Come admit your secret plan to make it to the top
Hear the sirens as they sign till the day you drop


Fall through the ice, into my eyes
Islands of light guide you tonight


Drowning in your daydreams, hiding in your bead
They keep on complaining, it's all in your head
Come admit your secret plan to make it to the top
Hear the sirens as they sign till the day you drop


Fall through the ice, into my eyes
Islands of light guide you tonight
Fall through the ice, into my eyes
Islands of light guide you tonight


Don't you recognize your voice in our coven's song?
Don't you know it's not the music? It's you that danced along
See the moon riding the tide, the reflection swims
As the ice begins to melt, we see a form within


Fall through the ice, into my eyes
Islands of light guide you tonight
Fall through the ice, into my eyes
Islands of light guide you tonight

torstai 16. tammikuuta 2014

Hiljaiseloa vain

Nyt ei olla tehty mitään erikoista, mitä nyt ollaan vähän treenailtu mm. perusasentoa, istumista ja maahanmenoa naksuttimen avulla. Sekä jalkojen väliin istumaan tuloa. Tarkoitus kun on edelleenkin saada käsimerkkejä vähemmälle. Maahanmeno alkaa olla Netasta jo kiva juttu. Tänään Netta myös sai popsia synttärilahjakseen saamansa possunkärsän. Rousk rousk ja nam nam, tuumasi Netta.

Ehkä eniten mielessä on pyörinyt selkädiagnoosi. Jakautunut ristiluun keskiharjanne. Tietoa varsinkaan omaan rotuun liittyen en paljoa ole löytänyt. Kennelliittoon laitoinkin jo kysymyksen. Kun vain tietäisi, miten tämä vaikuttaa elämään ja harrastuksiin - vai vaikuttaako ollenkaan. Mielessäni olen jo käynyt läpi skenaariot agilityn lopettamisesta ja muihin lajeihin keskittymisestä.

Sitten taas olen kuullut, että on Nettaa isompia koiria, joilla on sama juttu, ja kyseiset koirat kisaavat agista. En kuitenkaan usko, että mennään treeneihin ennen kuin saadaan varmuutta asiaan. Eläinlääkäreiltä varmaan kannattaisi kysyä, mutta keneltä? Joensuun seudulla on mukavasti eläinlääkäreitä, mutta kukaan ei kai ole näihin selkäjuttuihin perehtynyt.

Nettahan ei ole oireillut selkäänsä ollenkaan. Ainakaan vielä, että kopkop vaan. Kevään tullen pitää muutenkin ottaa ohjelmaan lihaksistoa kehittäviä juttuja. Siihen saa heittää ideoita. Kesällä uimaan siis, kun vedet ovat tarpeeksi lämpimät. Dobokin vähän kiinnostaisi, mutta katsotaan nyt vähän niiden pallojen hintojen suhteen.

Kuvakaappaus KoiraNetistä

tiistai 14. tammikuuta 2014

Terveysasiaa

Netan selkäkuvista tuli nyt tieto KoiraNettiin. Selän spondyloosi puhdas, välimuotoinen lanne-ristinikama - jakautunut ristiluun keskiharjanne. Tästä löytyi vähän tietoa Kennelliiton sivulta ja aion tietysti ottaa yhteyttä lausunnon antajaan, mutta tietääkö kukaan tästä mitään lisää?

Tämä ei taida olla shelteillä kovin yleistä. Kiinnostaisi tietää, onko kenelläkään blogin lukijalla tai blogiin eksyneellä kokemuksia aiheesta? Onko tietoa, miten tämä vaikuttaa koiran elämään ja harrastuksiin? Tai mitään muuta tietoa? Kaikki tieto otetaan vastaan.

Sitten toinen juttu. Nyt on vähän ollut puhetta shelttien lonkista ja mieleen juolahtivat taas Netan lonkat. Nettahan kuvattiin syyskuussa ja tuloksena oli lonkista C/B. Kysyin asiasta lisää kuvanneelta eläinlääkäriltä. Syynä ovat matalat lonkkamaljat ja vasemmassa lonkassa on myös löysyyttä. Koska Netta on yli kolme vuotta vanha ja kuvissa ei ole näkyvissä nivelrikkoa, ei tulos vaikuta normaaliin elämään tai agilityyn. Näin minulle vastattiin.

Kuvakaappaus Netan KoiraNet-sivulta
Minulle on vähän epäselvää, pitäisikö Netan nyt käyttää ennaltaehkäisevästi jotain nivelvalmistetta vai ei tai pitäisikö Netan käydä esim. muutaman vuoden kuluttua uusintakuvissa jne. Kuulemma koiralle voi myöhemmin kehittyä nivelrikkoa, vaikka syynä tulokseen olisikin löysyys. 

1. Kannattaako syöttää ennaltaehkäisvästi jotain nivelvalmistetta? Jos kyllä, niin mitä?
2. Kannattaako käyttää Netta joskus uusintakuvissa?

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Antipalveluskoira hakuilee

Eilen käytiin Lykynlammen maisemissa lenkkeilemässä Calle-lagoton kanssa ja tänään oli vihdoin vuorossa hakutreenit! Netta pääsikin toimimaan jo ekana. Ekalla kierroksella oli haamua ja puolipakenevaa, jos oikein muistan. Yhteensä neljä pistoa. Ekalla kierroksella huomattiin myös se, että Netta jännittää edelleen vähän miehiä. Jos siis Suvi-Kareliaan mielitään, pitää toivoa, että mätsäreihin sattuisi miestuomareita.

Pienoisesta jännityksestä huolimatta Netta kyllä pötki. Varsinkin toisella kierroksella. Silloin oli ainakin kerran haamu jo niin, ettei Netta nähnyt, minne maalimies käveli - ja jotain muuta ehkä.. Miten voi olla näin huono muisti?! Mutta innoissaan Netta oli ja Pedigreen herkut maistuivat hyvin. Rasiat eivät vain ilmeisesti meinanneet aueta...

Toisella kierroksella Netta ei ekaksi meinannut löytää ekaa maalimiestä ja kävi kyllä tämän lähellä pari kertaa ja meinasi lähteä keskilinjan toiselle puolelle, mutta lopulta maalimies löytyi! Eikä Netta jättänyt työntekoa kesken. Miten innoissaan pieni sheltti voikaan olla pinkoessaan metsässä herkun hakuun?

Saas nähdä, milloin seuraavan kerran päästään hakutreeneihin. Viimeistään keväällä. Treenien jälkeen käytiin vielä pienellä lenkillä. Muut koirat (collieita) eivät oikein Netan mieleen olleet - taaskaan. Siedätystä vain. Kuka tietää, ehkä joskus saadaan Mirukin treeneihin mukaan?

perjantai 10. tammikuuta 2014

Länsirintamalta ei mitään uutta

Ei ihmeellisempiä koulutuskuulumisia. Kotona ollaan treenattu vähän perusasentoa ja naksuteltu maahanmenoja, jotta niistä saataisiin nopeampia ja jotta älyttömät käsimerkit saataisiin joskus pois. Sunnuntaina päästään mahdollisesti treenaamaan hakua, jospa sitten tulisi erilainen postauskin.

Postausideoita saa heitellä. Näin alkuvuodesta ideasaldo huutaa nollaa eikä ole oikein mitään kivoja tapahtumiakaan, mistä kirjoittaa, kun ei käyty mätsärissä tai mitään muutakaan. Ehkä tämä helpottaa, kun vuosi etenee pidemmälle.

Agitreenien ja lihapulla-asian miettimisen seurauksena päätin, että olisi varmaan kaikin puolin parempi idea tehdä Netalle omia lihapullia kuin ostaa aina kaupasta. Siispä tein tänään Netalle lihapullia ilman mausteena. Ohjeen lihapulliin löysin Kattilalaakso Ruokablogista, soveltaen tietysti. Eli vain jauhelihaa (sika-nautajauhelihaa), kaksi pientä kananmunaa, vettä ja korppujauhoja.

Kuvassa tulos valuneiden rasvojen kera! Tein pellillisen lihapullia ja toiselle pellille tuli minipihvejä tai muuta vastaavaa viisasta. Tehtyäni taikinan annoin koirien Vilkun nuolla vähän taikinaa pois sormistani. Soopelit kun olisivat halunneet haukata sormistakin. Ei kiitos. Nämä pullat pääsevät vielä pakastimen hellään huomaan treenejä odottamaan.

Netta muuten on nyt Instagramissa nimimerkillä nettasheltti.


perjantai 3. tammikuuta 2014

Treeniä vain

Mirun tärppipäivät sen kun jatkuvat. Tämän taisinkin viimeksi jo mainita samoin kuin sen, että Netta pääsisi collietokoon tuuraamaan Mirua ja näin myös kävi. Netan treeni oli vähän sitä sun tätä. Perusasentoa, luoksetuloa, paikallaoloa, jalkojen väliin istumaan tulemista ja siitä paikallaoloa (jonka jälkeen luoksetuloa) ja jalkojen välissä pujottelua.

Pääosin Netta pysyikin nätisti paikallaan. Hyvähyvä. Vähän motivaatiota söivät hallin hajut. Ei taas. Pitää varmaan ottaa lihapullia tokoonkin, jos lihalastut eivät ole tarpeeksi tehokkaita. Himputin hajut. Ei huvittaisi taas miettiä päätä puhki haisteluongelman vuoksi. Ehkä paineistumista tai kyllästymistä, loppua kohti Netan mielentila oli selvästi EVVK. 

Pitäisi vain muistaa maltillisuus. Malttia ja lihapullia, se voisi olla tämän vuoden motto.. Työ jatkukoon. Jospa tänä vuonna en itse kokisi tavallista ei-toko-kiinnosta-yhtään-taas-vaihteeksi-fiilistä. Niin saataisiin ainakin jotain aikaan. Ja kohtahan alkavat agitreenit. Lisenssikorttikin tuli sähköpostiin.

Tänään hain myös postista viime vuoden puolella tilatun PetNetStoren paketin. Nyt on täytetty satunnaista ja epämääräistä koulutusosastoamme viisitoistametrisellä jälkiliinalla. Se on kuvassa äärimmäisen epäsiististi, koska tutkin sitä tarkemmin enkä saanut pakattua enää nätisti. Treenireppuun vaan, kunhan saan yhden repun treenirepuksi muutettua.

Paketissa oli myös kaksi pakettia Premium Primacat -merkkistä kissanruokaa. Molemmissa on kahdeksan annospussia, makuina kana ja ankka, naudanliha ja lammas, lohi ja taimen sekä turska, katkaravut ja vihreät pavut. Kutakin annospussia on paketissa kaksi kappaletta. Nyt kelpaa hakuilla!



keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Tokotokotoko ja muuta yhtä tärkeää

Näin on vuosi vaihtunut ja tokoko-Netta täyttää huhtikuussa neljä vuotta! Lunta tosin on vähemmän kuin viime huhtikuun alussa.. Eilinen lumisade ehti jopa luoda valheellisen helpotuksen tunteen, mutta ei. Sen sijaan eilen lenkillä liukastuin komeasti. Varokaahan liukkaita kohtia, varsinkin jos on lunta jään pinnalla!

Surkeasta mutta säälittävästä lumitilanteesta huolimatta eilen kuului rakettien pauketta. Juuri mitään ei tosin näkynyt. Taas kerran älysimme liian myöhään, ettemme ehtisi lenkille ennen kuutta. Niinpä iltalenkki oli hihnalenkki. Mirua ei satunnainen pauke kiinnostanut. Vuonna 2012 Nettaa ja Vilkkuakaan ei näyttänyt kiinnostavan, mutta nyt Vilkku näytti välillä ei-niin-iloiselta ja Netan häntä laski. Netta myös haisteli.

Pauke kuitenkin loppui ajallaan. Netalle tuli ennen vuodenvaihdetta vähän lohdutusta puruluun muodossa, joskin puruluu jäi kesken. Säikäyttipä Netta minut myös satunnaisella läähätyksellään, jolloin tarjosin sille vettä. Niin. Ylireagoiva omistaja. Mitään ei tietenkään tapahtunut.

Ollaan nyt treenattu tokoa muutamana päivänä. Lähinnä perusasennon viilailua. Vähän vinoon meinaa välillä mennä. Naksutin apuna siis ja välillä Netta innostuu enemmän (välillä sitten vähemmän). Myös ihan pikkuisen yhdessä vaiheessa harjoiteltiin agikenttien kuvat silmissä kiiluen namialustalle irtoamista. 

Saatanpa laittaa jonkinlaisen perusasentovideon, jos jaksan. Tämä on vain osa projektia "ALO-liikkeet kuntoon". Perjantaina Netta pääseekin tuuraamaan Mirua tokoon, sillä Mirulla on juoksut. Eilen myös alkoivat tärppipäivät ja sen kyllä huomasi.

Joulukuun puolella yritettiin pallon avulla treenata noutoa, mutta luovuttiin lopulta yrityksestä, ettei siitä tulisi Netalle liian tylsää. Mikä siinä on, kun en vain osaa? Ja kapula on Netasta selvästi ällö, sitä voi vain vähän nostella. Pehmeät lelut on pop ja niitäkin Netta mieluummin kanniskelee pureskeltavaksi. Ei tehdä tästä liian hankalaa, ehkä palaset joskus loksahtelevat paikoilleen.

Koiratanssin koreaografiaa pitäisi vielä rukata lisää. Ja päästä treenaamaan. Treeniä ja eri projekteja sekä omistajan päivä päivältä lähempänä tulevaisuudessa häämöttävät ylioppilaskirjoitukset. Mielenkiintoinen yhtälö, mutta kyllä tämä jotenkin saadaan onnistumaan.

Vatitemppuakin ollaan treenattu ja sekös vasta Netasta onkin hauskaa. Tietysti sitäkin pitää treenata vielä paljon enemmän. Mutta kaikki ajallaan, tämä vuosi on vasta alussa ja tavoitteiden täyttymistä vilkuillaan murhaavin katsein vasta joulukuussa. 

Koska tästä tuli tällainen kirjoitusoksennus, hämmennetään pataa vain lisää. Ensi viikolla jatkuu agi uudessa ryhmässä, hui! Ja alkaa projekti "Kepit kuntoon!". Peukut pystyyn siis. Näyttelyasioista mietinnässä on edelleen Joensuu KR ja Tampereen erkkari, vaikka hui, Netta tuollainen jumbo onkin. Ehkä se sentään on silloin karvassaan.

Nyt jumbosheltti ja omistaja kuittaa ja syventyvät miettimään hetkeksi jotain muuta.