Puhelinkuvia ja höpinää

Koska toin Ilosaarirockista tuliaisena flunssan, on nyt parempi katsella puhelinkuvia reilun viikon ajalta. Kännykällä tulee eittämättä otettua aika paljon kuvia nykyisin.

Tämä kuva on otettu maastotreenien jälkeen. Käytiin Netan kanssa melkein kahden vuoden tauon jälkeen collieiden maastotreeneissä palauttelemassa mieleen, millaista se haku oikein olikaan. Ja Netta kyllä tykkäsi edelleen.

Pakollinen saunaposeeraus ennen saunan päälle laittamista. Netan edelliset saunakuvat ovat viiden tai kuuden vuoden takaa.

Miru, Netta ja Vilkku pihalla tarhassa. Törmäsin vanhoihin laumakuviin ja halusin kokeilla, onnistuisivatko kuvat nyt paremmin.

Robotti-imuri ja Vilkku. Miru ei kuulemma ennen halunnut väistää tätä imuria, mutta imurin osuttua sen tassuun tällä viikolla Miru on ilmeisesti päättänyt, että on parempi mennä eri huoneeseen imurin ollessa töissä. Imurin vauhti ei ole kova.

Netta esipesuhommissa. Parhaimmillaan näillä koirilla on äärimmäisen pölhöt ilmeet. On se lautanen tärkeä ja esipesu vakavaa puuhaa!

Netta ja olohuoneen tuoli. Houkuttelin Netan tuoliin ja pitihän siitä sitten räpsäistä kuva. Mutta hei, onhan tuo selvästi Netan mentävä tuoli..!

Vilkku ja Netta eilen tarhassa. Miru ei aluksi ollut kuvaamisesta kiinnostunut, joten se piti hetkeksi häätää vähän kauemmas, jotta edes Vilkku ja Netta pääsisivät kuvaan.

Koko lauma kuvassa. On kyllä oma työnsä saada koko lauma samaan kuvaan ja lisäksi vielä katsomaan (edes suunnilleen) samaan suuntaan.

Vilkku löysi sängystäni mukavan paikan. Tyyny on selvästi nukkuessa tärkeä. Jälleen on saanut huomata, että Vilkun kuuloaisti on oikeasti alkanut heikentyä.

Netta ja vieraileva tähti eli villakoira Muru. Nettaa ei tämän kuvan ottaminen näköjään oikein innostanut.

Netta, Muru, Miru ja Vilkku olohuoneessa. Vilkulle ei ollut tilaa sohvalla. Onneksi kaikille on sentään oikeasti nukkumapaikkoja varsin hyvin.

Pääkaupunkiseutuelämää

Sunnuntaina Netta on toden totta ollut täällä Vantaalla jo kahden viikon ajan. Sopeutumisesta aion kirjoittaa myöhemmin, kun aikaa on kulunut enemmän, sillä tuntuisi vähän hassulta kirjoittaa siitä vasta vajaan kahden viikon jälkeen. Mutta joskus postaus on kuitenkin tulossa, sillä ainakin itse pidän sitä kiinnostavana aiheena.

Koirarintamalla ei ole tapahtunut mitään erityistä. Olen ehtinyt kuvata Nettaa jonkin verran. Lenkkireittejä pitäisi kartoittaa lisää. Treenanneet emme ole muuta kuin yhden hyvin lyhyen minitreenin verran, mutta eiköhän viikonloppuna taas löydy treeni-intoa. Viikolla ei oikeastaan muista edes ajatella koko asiaa. Eikä meillä onneksi ole mitään kiirettä minnekään.

Viime viikonloppuna matkustettiin oikein urakalla paikallisjunalla. Lauantaina kävin Netan kanssa Helsingin puolelta (hassua edes mainita se noin, kun käyn sattuneesta syystä joka tapauksessa viitenä päivänä viikossa Helsingissä) ja käytiin siellä kaverini kanssa merenrannassa. Sunnuntaina oli taas Final Fantasy's -lenkki, jonne Netta pääsi valecollieta leikkimään ja jonne saimme myös kyytiapua.

Siinä kaikki tältä erää. Mitään superkiinnostavaa ei tosin ole tapahtunut - ja missä välissä olisi ehtinytkään tapahtua. Saas nähdä, pitäisikö tässä ajan kuluksi laittaa pystyyn jonkinlainen kysymyspostaus, että saisi elämää tänne blogin puolellekin.

Viimeistä kertaa antipalveluskoira?

Tänään menin Netan kanssa oletettavasti viimeistä kertaa collieiden hakutreeneihin. Sitä edeltävä kerta oli viime viikon maanantaina, kuten Soopelit kertovat -postauksessa sanotaan. Silloin otettiin neljä pistoa ja kaikki maalimiehet löytyivät oikein hyvin. Hyvä Netta!

Tänäänkin otettiin neljä pistoa. Ensin Netta kävi etsimässä maalimiehen, jonka oli alun perin ollut tarkoitus olla kolmannella pistolla. Mutta löytyipä se ensimmäinen ja samoin toinenkin. Neljännen kohdalla oli vähän haasteita, kun ei ollut mitään käsitystä maalimiehen sijainnista. Netta mm. kerran meni keskilinjan toiselle puolelle, mutta sentään totteli luoksetulokäskyjä (toisin kuin silloin kun sen olisi pitänyt etsiä ensimmäinen maalimies).

Otettiin pari ääniapua ja lopulta löytyi viimeinenkin ukko. Hyvä Netta! Kyllä sillä taas kerran intoa piisasi. Ja kovin innoissaanhan se muutenkin on hakutreeneissä kirmaillut. Kaikki nämä hakutreenikerrat ovat osoittaneet, että haku olisi niin Netan juttu, vaikkei se palveluskoira olekaan. Haha. Kaikista kerroista onkin jonkinlaista raapustusta blogista, paitsi siitä kerrasta kun kokeiltiin ilmaisujuttuja (joiden pohjaksi en ollut osannut opettaa mitään).

Siinäpä se sitten oli. Ensi viikolla olen jo etelässä. Hakutreenit ovat meidän osaltamme ohi. Paitsi jos joskus satumme taas sopivaan saumaan tänne itään. En oikein osaa vielä tuntea mitään haikeutta, mutta.. Nämä hakutreenit (maastotreenit) ovat olleet aina huikean hauskoja. Ja varmasti niitä vielä tulee ikävä. Onneksi olemme päässeet tätä lajia kokeilemaan, vaikka Netta ei collie olekaan.

Antipalveluskoira videolla

Tänä iltana (tai no eilen, mutta eilisen puolella aloin tätä postausta kirjoittaa) käytiin jälleen collieiden hakutreeneissä ja oikein mukavaa oli taasen. Mikäli blogiin on luottaminen (ja blogihan on kiistaton muistio), olivat kyseessä Netan yhdeksännet hakutreenit. Netta oli vuorossa viimeisenä ja kaikki neljä maalimiestä olivat piiloissaan valmiina.

Kaimmi maalimiehet löytyivät, vaikka viimeisen kohdalla oli erityisen paljon haastetta. Netta etsi ja etsi ja löytyihän se maalimies lopulta, vaikkei niin kaukaa kuin yleensä. Ensi kerralla (joka on ties milloin) pitänee siis osan maalimiehistä olla piilossa vähän lähempänä keskilinjaa. Ja toki tämä viimeinen maalimies oli piilossa jonkinlaisessa kuopassa, mikä taisi myös osaltaan vaikeuttaa asiaa. 

Koska emme näemmä pidä järkevästä järjestyksestä, pääsemme ensimmäiseen maalimiehen. Siinä olikin Netan osalta vähän jännitystä, maalimies kun oli pressun (?) alla piilossa. Netta kuulemma aluksi alkoi haastella maata (sijaistoiminto), mutta koska maalimies puhui sille, se tajusi, ettei tämä ollutkaan niin paha juttu.

Myös toinen maalimies oli pressun alla ja kolmas olikin sitten kaatuneen puunrungon juuriosan takana. Seikkaperäisemmin en nyt jaksa näistä maalimiesten löytymisestä löpistä, koska (tadaa!) saimme treenikaverimme videoimaan treenimme. Video on postauksen lopussa.

Niin. Tosiaan pariin otteeseen piti pariin kertaan toistaa Netalle hakukäsky, mutta muuten ei kai ollut mitään ihmeellisempää. Heinäkuussa pitää etsiä sopivia välineitä rullailmaisun opettamiseen. Tämän hetken agendaan se ei nimittäin oikein sovi.

PSST. Video toimii kyllä, vaikka jostain syystä pysäytyskuvan sijaan näkyy tuo harmaa kuva, joka kai joskus ilmaisee sitä, ettei video muka toimisi tmv.

Antipalveluskoiran täsmäisku

Eilen oltiin taas collieiden hakutreeneissä. Välillä tuuli vähän kovemminkin. Sade alkoi onneksi vasta siinä vaiheessa, kun treenien jälkeinen lenkki alkoi olla loppusuoralla. Hyvä niin, sateessa olisi ollut vähän kurjaa kökkiä maastossa.

Netta oli vuorossa viimeisenä ja jälleen kerran etsinnässä oli neljä maalimiestä. Ensimmäisen maalimiehen kohdalla vähän näytti, että Netta lähtisi jonnekin muualle, joten kutsuin sen luokseni. Tällä kertaa valelassie aka antipalveluskoira rekisteröi käskyn ja luokse tultuani pääsi uudelleen ukkoa etsimään. Löytyihän se.

Niin löytyivät loputkin ukot, vaikka Netta näyttikin vähän kaartelevan. Nenäänsä se kuulemma käytti ja mainiosti toimi, hyvä hyvä! Kun treenien päätteeksi jotkut kävivät hakemassa maastosta pois merkit, joilla aluetta merkittiin, näytti Netta katselevan siihen malliin, että "tuolla toi nyt menee, enkö minä pääse etsimään".

Kesäprojektina on tosiaan rullailmaisun (edes alkeiden) opettaminen. Saatiin tähän vinkkejä ja pitäisikin aloittaa ihan sopivien välineiden hankinnalla. Jotain mukavasti kannettavaa Netalle. Vaikka kyllähän se kanniskelee keppejä ja leluja (ja joskus se on todistettavasti kantanut noutokapulaa), joten luulisi tämän asian jotenkin onnistuvan.

Tänään käytiin pitkästä aikaa lenkillä Axun kanssa. Oli aika kiva kesäsää, toivotaan kivoja säitä tälle kesälle yleisesti. Kovin lämmintä ei tietenkään tarvitsisi koko ajan olla, +25 alkaisi ehdottomasti olla jo enemmän kuin tarpeeksi...

Antipalveluskoira duunissaan

Tänään päästiin jälleen collieiden hakutreeneihin, mutta seuraavan kahden viikon aikana ei taideta päästäkään. Palkaksi Netalle otin vain ruokanappuloita ja nameja (eli pienennetty iltaruoka-annos). En jaksanut alkaa järkkäillä mitään erikoisempaa.

Pistoja oli tarkoitus ottaa neljä. Kaikki maalimiehet olivat valmiina piiloissaan ja Netta oli innoissaan päästessään etsimään. Ei mitään apuja taaskaan. Ja Nettahan meni. Se käytti jälleen nenäänsä. Voi että Netta, hyvä nenä sinulla!

Kolmannella pistolla luulin Netan saaneen hajun maalimiehestä ja annoin sille käskyn. Vaan mitä teki Netta? Se kääntyi ympäri ja lähti etsimään keskilinjan toisella puolella olevaa maalimiestä. Kutsut kaikuivat kuuroille korville, kun hurmioitunut sheltti oli hakumoodissa. Niin se sai etsiä maalimiehen ja treeni loppui siihen.

Kylläpä Netta oli iloinen. Liekeissä, etten sanoisi. Ja innoissaanhan se pinkoi jo ensimmäisissä hakutreeneissään, jotka olivat loppuvuodesta 2013. Kylläpä aika lentää... Tosiaanko colliejuttuihin ajautumisesta alkaa olla kaksi vuotta?

Lauantaina

Antipalveluskoiran paluu

Tänään Netta pääsi ensimmäistä kertaa collieiden hakutreeneihin sitten viime vuoden huhtikuun. Muistelin jo viimeisen hakukerran olleen viime vuoden maaliskuussa, mutta blogi kertoi toista, joten sitä tässä nyt uskotaan. Aikaa oli joka tapauksessa kulunut ja mietin, joko Netta on ehtinyt unohtaa kaiken.

Tehtiin kokonaiset kolme pistoa. Ensimmäiselle Netta lähti niin suoraan, että se kuulemma oli hajun perusteella löytänyt maalimiehen. Hyvä niin, nenän käyttö siis luonnistuu! Toinen maalimieskin löytyi. Kolmas pisto oli ilmeisesti näillä hakutermeillä pakeneva, jotta Nettaan saataisiin vauhtia. Ja sitähän tuli!

Tein Netalle tänään omat "pk-valjaat". Pitää ihan ottaa niistä kuva jonain päivänä, jos vain suinkin muistan... On tässä pari muutakin käsityöjuttua ollut, mutten kännykän kameralla niistä otettuja kuvia viitsisi tänne laittaa.

Treenien jälkeen lenkitettiin koiria vähän ja miss Netta löysi jotain Todella Houkuttelevaa Syötävää. Mums vaan... Ja tässä kotona tajusin, että tuolle syöpöttelylle pitäisi kai tehdä jotain. Tai muuten joudun ostamaan vielä kuonokopan sitten kun muutetaan pois kotoa. Noista myrkkytapauksistakin kun joskus valitettavasti kuulee.

Tässä kotona mieleeni juolahti myöskin, että mahdankohan pitää Nettaa herkempänä tai pehmeämpänä (whatever, ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan) kuin se onkaan.. Käsitykseni sen torumisesta (miksen osaa valita oikeita sanoja) on varmaan päässyt vinoutumaan jossain välissä. Ja tavallaan tiedän syynkin.

Ehkä Netta ei olekaan oikeasti niin herkkä, että ottaisi kaikesta nokkiinsa. Mutta missä menee kultainen keskitie? Eihän sellainenkaan toimi ollenkaan, ettei mistään voisi rangaista tai ilmaista koiralle, ettei asia X ole hyvä juttu. Mutta tavallaan mielessä vastaan tulee kysymys Netan herkkyydestä ja reagoinnista. Huoh.

Eilen

Lenkkimursu

Tänään Miru pääsi Honkalammen maisemiin collielenkille. Yleensä Miru on varsinainen jääprinsessa näissä tilanteissa, mutta lumipallojen heittely sai sen innostumaan. Aivan alussa nähdyt moottorikelkat puolestaan taisivat herättää Mursussa hämmennystä.

Mursu ja ne muut

Tänään oli collielenkkipäivä ja lenkkipaikka oli sama kuin kesäkuussa. Köhköh, aika pitkä aika siitäkin... Tällä kertaa vallassa olivat soopelit, kun taas viime viikon shelttilenkillä Netta taisi olla ainoa soopeli. Miru ei taaskaan pahemmin muista collieista välittänyt, eikä ryhtynyt myöskään muiden kanssa leikkimään. Eivätkä uroksetkaan kiinnostaneet (taas vaihteeksi).

Benny ja Miru

Benny, Miru ja Lennu

Alla olevat kuvat on ottanut Anni R.

Huomaatko sen? Tässä seison edelleen

Viime viikon perjantaina lähdin matkalle Helsinkiin. Matka tosin sisälsi enemmän ei-koirajuttuja, mutta pitäähän niistä koira-asioista täällä kirjoittaa. Lauantaina 9.8. lähdin Helsingistä junalla Hyvinkäälle. Siellä nimittäin oli Sveitsin vinttikoirakeskuksessa collietapahtuma, jossa oli Open Show. Open Show:ssa oli Mirun kasvattaja ja itse asiassa kasvattitapaaminen, joskaan Miru ei luonnollisesti ollut mukana. Kyydin tapahtumaan ja takaisin rautatieasemalle sain Mirun veljen omistajalta. 

Blogikelpoisia kuvia minulla ei tapahtumasta ole, koska en loppujen lopuksi kuvannut siellä melkein yhtään. Sen sijaan sain esittää Mirun emän. Uusi kokemus oli myös kasvattajaluokka, jossa myös oltiin mukana. Aiemmin sellaisia on tullut korkeintaan seurattua kehän laidalta. Jos on tullut seurattua ollenkaan...

Sunnuntaina 10.8. menin sitten Maailman Voittajaan katselemaan. Aluksi kävin kiertämässä myyntialueen läpi. Sitten etsiydyin shelttikehän lähelle, mutta lähdin muualle, enkä jaksanut shelttejä katsoa. En nimittäin jaksanut lähteä niin ajoissa, että olisin kaikki ehtinyt katsoa. Enkä liiemmin olisi raaskinut ostaa luetteloa. 

En tehnyt mitenkään erikoisia ostoksia. Netalle en ostanut mitään (mutta yhdestä jutusta sain HHC:n lihatikun, jonka Netta on jo syönyt), joten en ostoksia jaksanut kuvata. Ostin Showlinkin pisteeltä T-paidan ja hihamerkin (molemmat Maailman Voittaja 2014 -aiheiset) sekä Koira 2013 -mukin, kun ne olivat puoleen hintaan.  

Rukan pisteeltä ostin kuivauskintaan. Meillä oli ennestään yksi sellainen, mutta sama oli ostaa toinenkin, kun hintaa oli vain kolme euroa. Lisäksi ostin Hollolan Nahkapajasta avaimenperän (yllättävästi Maailman Voittaja 2014 -aiheisen). En toki keräile avaimenperiä..

Tänään mentiin agilitytreeneihin ekaa kertaa sitten heinäkuun alun. Meinasin tehdä postaukseen ratapiirroksen, mutta en edes kännykän kameralla otetun kuvan avulla muistanut rataa kunnolla, joten antaa olla. Rata oli aika simppeli ja mentiin se muutaman kerran. Kaikki kerrat lentävillä lähdöillä ja eipä Netta jäänyt haistelemaan. Vauhtikin hidastui silloin, kun itse jouduin hidastamaan... Mutta jospa me nyt agilityn saralla aktivoidutaan. 

Joutavanpäiväistä höpötystä tokosta ja vähän muustakin

Tiistaina emme menneet treeneihin, vaan kävimme vain vapaavuorolla. Siitä lisää sitten myöhemmin omassa postauksessaan, kunhan jaksan videomateriaalin katsastaa. Ja ehkäpä olemme siihen mennessä käyneet treenaamassa vähän lisää agia. Ihan pääpiirteittäin treenattiin tosi pieniä juttuja.

Keskiviikkona oli collielenkki, jonne Miru pääsi yksinoikeudella Netan jäädessä kotiin. Mirun mielestä tuollaiset lenkit ovat vähän kumma juttu etenkin, kun paikalla on pentuja. Vaan eipä Nettakaan jäänyt "rotulenkittömäksi", koska torstaiaamuna kävimme shelttilenkillä Lykynlammella.

Torstain collietokossa oli Netta. Haudattuani haaveet koiratanssista päätin, että voimme sentään tokoilla ja saada ALO-liikkeet edes möllitasolle. Niin, aikaahan tässä on ehkä kuukausi, ellei vähemmän. Tehtiin paikallaolo. Aika oli täysi kaksi minuuttia, no problem.

Seuraamistakin tehtiin. Netta oli vähän liian kaukana ja edisti, joten tähän tuli erilaista kikkaa mm. palkkaamiseen ja siihen, että koiralla on hihna (tuleepahan hihnaseuruu harjoiteltua samalla!). Jos vain muistaisi kaiken myöhemmin, kun ei aina jaksa kaikkea ylös laittaa.

Perusasentoa pitää viilata. Tasapainotyynynkin voisi taas ottaa käyttöön. Paljon on treenattavaa, vaan onhan tässä aika, jos jaksaa kotona treenata..!

Miru collielenkillä, kuva © Anni Rask

Hakusheltti liekeissä

Tänään oltiin jo toista kertaa tällä viikolla collieiden hakutreeneissä (hakutreenit tosin ovat aina collieiden, joten ehkä sitä on turha enää korostaa joka kerta..) samassa paikassa kuin kahdella edelliselläkin kerralla. Jälleen kaksi kierrosta, Netta kummallakin viimeisenä.

Ekalla kierroksella otettiin neljä pistoa. Ääniavuilla otettiin ainakin, en muista oliko tällä kierroksella vielä puolipakenevakin? Ei kun hetkinen, yhtä meinattiin kokeilla ilman mitään apuja, mutta ei Netta vielä ilman ääniapua täysin hiffannut. Ja ekalla kerralla muistaakseni meinasi lähteä vähän hortoilemaan, mutta sitten alkoi sujua ja Netta olikin ihan liekeissä koko hakuhommasta.

Tokalla kierroksella otettiin sitten kolme pistoa. Puolipakeneva, ääni ja pakeneva. Kyllä Netta tästä tykkää, etenkin kun tiedossa on kissanruokaa! Häntä korkealla se siellä juoksi ja jo ennen ekan kierroksen omaa vuoroa Netta selvästi puhkui intoa päästä toimimaan.

Loppuun käytiinkin vielä heittämässä pieni lenkki ja kuvattiin vähän koiria. Netasta lenkki oli vähän njäh-mielentilassa, se kun ei ihan isompien kavereiden juttuja ymmärtänyt (vaikka Miru sen paras kaveri onkin). Kotiin päästyään Netta onkin lähinnä nukkunut, joten mitään isompaa ei tänään ole enää tarvetta tehdä. Huomenna sitten mennään pitkästä aikaa Axun kanssa lenkille.

Piti vielä kysyä, että kuinka tuttuja hakutermit ovat lukijoille? Pitäisikö minun jossain postauksessa aukoa termejä vähän enemmän?

Netta hakee taas

Lauantaina päätettiin Netan kanssa vähän repäistä ja käveltiin 7,5 kilometrin lenkki. Tarkoitus oli tosin päästä kymmeneen kilometriin, mutta piti ottaa huomioon osittain liukkaat olosuhteet - ei huvittanut liukastella enempää, kuin on pakko. Lauantaina kun oli päivällä oikein kiva kevätsää, eilen ja tänään on ollut viileämpää. Lisäksi lunta on ollut maassa ohut kerros, mutta siinä se sitten onkin.

Tänään oli meidän neljänsien hakutreenien vuoro. Kaksi kierrosta tehtiin. Ekalla kierroksella tehtiin neljä pistoa ja maalimiehiä oli kaksi. Tarkoituksena nimittäin oli, että Netan etsiessä toista toinen menisi piiloon. Apujen järjestys taisi olla haamu-ääni-ääni-haamu, en ole ihan varma. Kolmannella (vai toisella?) pistolla Netta hämääntyikin ja lähti keskilinjan yli jäljittämään väärää maalimiestä. Sen fokus ei varmaan ihan ollut missä piti ja näytin itsekin varmaan suunnan huolimattomasti.

Siinä sitten kutsumaan koiraa luokse ja kutsut meinasivat kaikua kuuroille korville. Onneksi Netta lopulta sitten tuli. Luoksetuloja pitää kai alkaa treenata vähän samaan tapaan, että Netta ei jäisi luuhaamaan vaikkapa kaverin luokse, vaikka siellä olisi mitä herkkuja. Avustajaa etsimään siis. Vai mitenköhän olisi koirapillin laita?

Toisella kierroksella otettiin kolme pistoa. Eka taisi olla ääni tai haamu (miksen opi muistamaan??), toka valmis eli ei apuja ja vika puolipakeneva. Netalla on kuulemma paimenkoirille tyypillinen tapa ensin etsiä silmillään ja vasta sitten ottaa nenä käyttöön. Maalimiehet kuitenkin löytyivät ja mallikkaasti meni. Hienoa, Netta! Sheltti oli ihan liekeissä. Seuraavia treenejä odotellessa.

Lauantaina

Nermari hakumetsässä

Aamulla lähdettiin Netan kanssa hakutreeneihin, jotka olivat eri paikassa kuin aiemmat treenit. Herkkuna oli kissanruokaa ja rasioina uudet supersöpöt (ällösöpöt?) Citymarketista ostetut sydänrasiat. Tehtiin neljä pistoa niin, että estin Nettaa näkemästä, minne maalimies meni. Sitten vain yksi ääniapu ja Netta pinkoi joka kerta hirmuisella vauhdilla maalimiehen luokse.

Nämä olivat (muistaakseni) Netan kolmannet hakutreenit, joten olen ylpeä tuosta epäpalveluskoirasta. Selvästi maalimies voi mennä jo syvemmälle metsään. Netta oli myös aika tarkka; tänään se ainakin kerran pinkaisi juoksuun, pysähtyi hetkeksi (tekemään havaintoja?) ja sitten juoksi maalimiehen luo. Selvästi Netasta kiva laji. Pitää väkerrellä vielä jonkinlainen liivisysteemi ja jossain välissä alkaa miettiä ilmaisun opettamista. Siinä voikin olla työmaata...

Iltapäivällä sitten käytiinkin äidin ja koirien kanssa lenkillä. Oli kivan lämmintä, vaikka vähän tuulikin. Eilen tuuli oikein kunnolla ja Mirua ei ennen tokotreenejä huvittanut käydä pissalla, vaan kun käännyimme takaisin hallille, Miru kiskoi hallin ovea kohti. Fiksu koira?

Netta sai myös Petsien temppurinkiä varten harjoitella tänään ryömimistä. Maahanmenokäskytyksen kanssa saa vain olla tarkkana, ettei näytä väärällä käsimerkillä, jolloin Netta vain kumartaa. Ryömimistreeniä pitää luonnollisesti vielä jatkaa paljon, mutta ainakin Netta näytti tajunneen pääidean.

Huomista mätsäriä varten pitää vähän puunata Nettaa ja ehkä pesaista valkoiset kohdat, jos ne kovin rapaisilta näyttävät. Se on kyllä luultavasti turhaa, jos huomenna on huono sää. Varmaa on kuitenkin se, että tassu- ja korvakarvat vaativat jonkinlaista siistimistä. Ja takkukontrollia. 

Lisää kuvia on täällä, sillä en tiedä, jaksanko/muistanko lisätä niitä tänne. Pitää myös katsoa, miten tuo kuvakoodi käyttäytyy.. Ei nimittäin huvittaisi pienentää kuvia erikseen kuvasivulle ja blogiin.

Antipalveluskoira hakuilee

Eilen käytiin Lykynlammen maisemissa lenkkeilemässä Calle-lagoton kanssa ja tänään oli vihdoin vuorossa hakutreenit! Netta pääsikin toimimaan jo ekana. Ekalla kierroksella oli haamua ja puolipakenevaa, jos oikein muistan. Yhteensä neljä pistoa. Ekalla kierroksella huomattiin myös se, että Netta jännittää edelleen vähän miehiä. Jos siis Suvi-Kareliaan mielitään, pitää toivoa, että mätsäreihin sattuisi miestuomareita.

Pienoisesta jännityksestä huolimatta Netta kyllä pötki. Varsinkin toisella kierroksella. Silloin oli ainakin kerran haamu jo niin, ettei Netta nähnyt, minne maalimies käveli - ja jotain muuta ehkä.. Miten voi olla näin huono muisti?! Mutta innoissaan Netta oli ja Pedigreen herkut maistuivat hyvin. Rasiat eivät vain ilmeisesti meinanneet aueta...

Toisella kierroksella Netta ei ekaksi meinannut löytää ekaa maalimiestä ja kävi kyllä tämän lähellä pari kertaa ja meinasi lähteä keskilinjan toiselle puolelle, mutta lopulta maalimies löytyi! Eikä Netta jättänyt työntekoa kesken. Miten innoissaan pieni sheltti voikaan olla pinkoessaan metsässä herkun hakuun?

Saas nähdä, milloin seuraavan kerran päästään hakutreeneihin. Viimeistään keväällä. Treenien jälkeen käytiin vielä pienellä lenkillä. Muut koirat (collieita) eivät oikein Netan mieleen olleet - taaskaan. Siedätystä vain. Kuka tietää, ehkä joskus saadaan Mirukin treeneihin mukaan?

Antipalveluskoira - yksi collieista?

Tänään Netta pääsi collieiden hakutreeneihin. Ennen treenejä minulla ei oikeastaan ollut yhtään hajua siitä, mistä haussa oikein on kyse. Kyllä siitä oli jotain jossain koirakirjoissa lukenut, mutta käytännön kokemus tai tietämys - nolla. Nytpä on.

Koirat treenailivat vuorotellen. Joukossa oli toinenkin, joka ei ollut aiemmin hakua tehnyt. Alkuun meille selitettiin perusideaa (mm. termit "Haamu" ja "Ääni"). Kun hain Netan autosta meidän vuorolle, Netta vähän kiskoikin. Kaikessa yksinkertaisuudessa aloitettiin siitä, että maalimiehet menivät pienen matkan päähän metsään ja kutsuivat Nettaa.

Netta pötkikin innoissaan ja vikkelästi maalimiesten luo. Ei ujostelua, kyllä makkara kelpaa (vaikka Netta oli vahingossa saanut aamuruuan ja käynyt lenkilläkin). Neljä kertaa tämä ja sitten koira autoon. Seuraavalla kierroksella taas samaa, joskin nyt jo puolipakenevia. Kyllä oli Netalla vauhtia. Tokalla kerralla hihnakin saatiin valjaista irti, alkuun kun hihna oli juuttunut valjaisiin. Kerran Netta pääsi jopa otteestani irti vahingossa ja pinkoi maalimiehen luo.

Oli hauska ja mielenkiintoinen päivä. Treenien päätteeksi käytiin vielä kävelemässä pieni lenkki. Netan onneksi kukaan ei ollut erityisemmän kiinnostunut Netasta. Lenkin jälkeen piti puhdistaa auto lumesta ja suunnata kotiin. Kerrankin (talvisään) treenit, joissa ei tullut kylmä. Mätsäreiden yhteydessä sekin on koettu, että on kylmä kylmä kylmä ja varpaat jäässä. 

Nyt oli vain lumesta märkiä varusteita ja piti viedä penkinsuojus saunaan kuivumaan. Ekan vuoronsa jälkeen Netta oli autossa kiivennyt kuskin penkille. Avasin takaoven, ei koiraa. Ei toistanut samaa temppua uudelleen. Tiedä sitten, mikä siihen edes oli syynä. 

Nameiksi suositeltiin jotain superherkkua. Pitää soveltaa agiinkin. Kissanruokaa tai hyytelöruokaa ostamaan siis! Ja jostain pieniä pakasterasioita, meillä kun on sellaisia isoja. Haku nimittäin vaikutti kivalta. Ehkä Mirukin pääsee joskus, kunhan saan sille jonkun seuraksi vuorojen välillä. Mukavaa myös Netan kannalta. Laji, josta ei tarvitse tai edes voi ottaa harrastuspaineita, kun shelteillä ei palveluskoirakokeisiin asiaa ole.

Tokoileva Mursu

Mirun kanssa suunnattiin tänään tokoilemaan. Tehtiin ainakin paikallaolojuttuja aivan pienissä pätkissä. Lisäksi saatiin uusia temppuideoita. Nenällä käden koskemista esimerkiksi. Miru sai myös kokeilla jalkojen välissä pujottelua ja jalkojen väliin istumaan tulemista, koska se onnistui kahdeksikkoa helpommin. Tästä seurasi vielä jalkojen välissä kävely.

Kyllähän Mursukin osaa. Ehkä se oli jotenkin eri tavalla motivoitunut kuin kotona. Pitääkin muistaa aktivoida Mirua kotona, eikä aina vain Nettaa. Mitähän muita Netan osaamia "sirkustemppuja" Mirulle voisi opettaa? Se jää mietittäväksi.

Lisäksi tehtiin näyttelyharkkaa. Seisotusta ja juoksutusta, uusi tekniikka seisotukseen. Vinkkiä takajalkojen tassukarvojen trimmailuunkin saatiin (Mirulla on pihtikintut). Miru seisoi yllättävän hyvin! Pysyi paikallaan eikä koko ajan tarjonnut istumista.

Miru myös väsyi melkoisesti. Oli myös positiivista huomata, että se ei alkanut haukkua/metelöidä muiden koirien juostessa tai kun jokin muu koira oman vuoronsa päätteeksi sai leikkiä. Samaten Miru todistetusti osaa nyt nostaa jalkojaan niin, että hihna ei jää jalkojen väliin. Hyvä Mursu. 

Mirun sosiaalista elämää ja muita kuulumisia

Eilen kävin Mirun kanssa collieseurassa lenkillä Kuhasalossa. Navigaattori on vieraammilla suunnilla ihan kiva apukeino, kunhan siihen ei luota sokeasti. Se nyt on aina ollut tiedossa ja vähän huvittikin, kun navigaattori moottoritiellä alkaa väittää "Käänny oikealle".. Yli kaksi vuotta vanhat kartat, sitä se teettää. Pointti tässä oli vain kertoa navigaattorin huvittavuudesta tuon asian suhteen.

Miru ei erityisemmin välittänyt leikkiä muiden kanssa, vaan se enimmäkseen katseli. Nettakaan ei nyt päässyt mukaan. Kuvissa on aivan järkyttävä kohina. Syytän siitä huonoja valaistusolosuhteita, tuolla kameralla kun tulee aika kamala kohina jo ISO:n ollessa 400.

Sitten muihin asioihin. Tänään tai viimeistään huomenna tulee tarvikepostausvideo. Sen kanssa on ollut vähän mutkia matkassa (teknisiä ongelmia), mutta se on tulossa. Ohje tulikin eilen. Vai oliko se tämän päivän puolella? 

Nyt on autoon takapenkille suojus. Käytiin isän kanssa muistaakseni torstaina AD-varaosamaailmassa ostamassa se, hintaa tuli 20 €. Leikkasin tänään suojukseen reiät turvavöitä varten. Ihan jees. Suojuksen saisi laitettua toisesta reunasta kiinni etupenkkeihin, mutta sille ei varmaan ole tarvetta. 

Lisäksi Netta sai tänään kurahaalarin, käytettynä ostetun. Haalari on Hurtta Pro -mallistoon kuuluva ja kokoa 452, väri on musta. Haalari sopii Netalle hyvin eikä se ole takaosasta nafti toisin kuin vanha haalari vähän on. Se saa olla tallessa perusteella jos-joskus-tulee-sopiva-koira.

Koska kronologinen aikajärjestys on minulle näköjään täysin tuntematon käsite, hypätään eiliseen. Videopostauksen tekemisen lisäksi sain lyhennettyä Netan Snoopy-valjaiden remmiä (ei siinä mennytkään kuin yli vuosi..) ja ommeltua nauhasysteemin Netan kylpytakkiin. Joo-o, puolitoista vuotta sekin odotti.. Toisin sanoen aloitin työn jo viime vuonna kesällä, mutta olin liian laiska saamaan mitään aikaisin. Se on heppapyyhkeen uusi elämä.

Silloin kun ensilumi taivaassa synnytetty maahan tuli

Eilen aamulla päästin Netan ulos. Kappas, lunta. Maa oli valkoinen ja lunta tuli lisää. Kyllähän lunta tuli vähän jo torstaina, mutta silloin se ei niinkään vielä jäänyt maahan. Eilen kävin äidin ja koirien kanssa lenkillä. Mirua ei lumi/räntä juurikaan miellyttänyt. Netta yritti aluksi turhaan saada Mirun mukaan leikkeihinsä, mutta kesti jonkin aikaa ennen kuin Miru suvaitsi leikkiä. Tämän postauksen lopussa on sitten muutama lumilenkkikuva eiliseltä.

Tänä aamuna auton ovet eivät meinannet aueta. Mirun kanssa otettiin suunta kohti Joensuuta ja pienimuotoista collielenkkiä. Kotoa lähtiessä Miru ei edes olisi halunnut hypätä autoon, mutta kummasti paluumatkalle lähdettäessä autokin alkoi vaikuttaa kiinnostavalta. Lenkki meni nätisti ja Mirukin käyttäytyi hyvin ja tuli luokse kutsuttaessa. Uroskoirille Miru vähän ärähteli. 

Tiedä sitten onko Mirulla tulossa juoksut. Viimeksihän niitä odoteltiin puoli vuotta, kun oltiin näkevinämme merkkejä. Just joo. Ekat juoksut Mirulla oli huhtikuussa 2011 ja tokat helmikuussa 2012. Kolmannetkin olivat, mutta en muista missä välissä. Joskus talvella kuitenkin, joten ei juoksujen alkaminen ole aivan mahdoton ajatus.

Vanhasta postausäänestyksestä on jo toteutettu Miru-postaus. Vilkusta vielä jotain ja Netan matkustamisesta, sekä äänestyksen voittanut Netan päivä, josta yritän ensi viikolla saada aikaan kuvapostauksen. Sivupalkissa on uusi postausaiheäänestys. Jos voittaja on kuvapostaus, kysyn täällä blogissa, millaisia kuvia siinä halutaan nähdä. Jos ohje, kysyn, millainen. Ja jos mielipidepostaus, mistä asiasta. Ja miksei uudesta tarvikepostauksestakin voisi kysyä, mutta palataan asiaan kun sen aika on.

Kaksin aina kaunihimpi

Tänä iltana mentiin Netan ja Mirun kanssa collieiden tokotreeneihin. Netta pääsi mukaan, koska Miru malttoi pihalla harjoitellessa odottaa hienosti autossa, kun Netta treenasi. Heti perille päästyä Miru kuitenkin vähän kiljui autossa, kunnes se pääsi hetkeksi kävelemään. Sitten se odotteli nätisti omaa vuoroaan.

Mirun kanssa muisteltiin vähän käännöksiä ja luoksetuloa. Uutena juttuna otettiin paikallaoloa ilman käsimerkkiä. Sitä kokeiltiin ihan niin, että näytin Mirulle, ettei minulla ollut käsissä mitään, pidin kädet alhaalla ja käskyn annettuani peräännyin askeleen verran ja palasin heti palkkaamaan. Rauhallisesti, totta kai. Tätäkin pitää harjoitella tarkemmin, kunhan aikaa on.

Tämän jälkeenhän Miru oli ilmeisesti vähän kiihtynyt, sillä autossa se alkoi mm. haukkua ja lopputuloksena en voinut jättää sitä takakonttiin Netan vuoron ajaksi, mutta onneksi eräs treenaaja pystyi pitämään Mirua paikkamakuun ajan. Siinä kävin pari kertaa palkkaamassa Nettaa aina välillä. Kylläpä se odotti nätisti, vaikkei makuuasento maailman tyylikkäin ollutkaan.

Puhuttiin hetkeä myöhemmin siitäkin, mitä Netan kanssa tehtäisiin. Itse miettimäni tavoite on saada ne ALO-liikkeet ensi vuonna kuntoon ja päästä ainakin möllitokoon, kuten taisin viimeksi kirjoittaakin. Otettiin sitten seuraamista ilman hihnaa. Siinähän Netta edistää, joten saatiin neuvoksi palkan heittäminen taakse. Tässä namit osoittautuivat Netan mielestä lelua kivemmaksi, vaikkei se aluksi heti nameja löytänytkään. Tätä ennen paikkamakuun jälkeen kokeiltiin nopeasti pari kertaa liikkeestä seisomaan jäämistä.

Ensi torstaina me ei päästäkään tokoon, koska minulla on perjantaina ruotsin kirjoitukset ja pitää oikeasti keskittyä niihinkin. Ja keskiviikon venäjän kirjoitusten takia ensi tiistain agilitytreenit jäävät väliin, että pääsen ajoissa nukkumaan. Mutta eiköhän tässä jonkinmoista tokoedistystä tapahdu, kunhan vain ennätetään treenata. Pitää vielä jatkossa pohtia, miten tokoillaan, kun Miru ei oman treeninsä jälkeen kestä odottaa autossa. Ei nimittäin ole häkkiäkään, joka olisi sille hyvä. On vain iso ja hankalasti kuljetettava metallihäkki ja Netan kevythäkki, josta Miru varmaan tulisi läpi. Pitänee miettiä.