Joutavanpäiväistä höpötystä tokosta ja vähän muustakin

Tiistaina emme menneet treeneihin, vaan kävimme vain vapaavuorolla. Siitä lisää sitten myöhemmin omassa postauksessaan, kunhan jaksan videomateriaalin katsastaa. Ja ehkäpä olemme siihen mennessä käyneet treenaamassa vähän lisää agia. Ihan pääpiirteittäin treenattiin tosi pieniä juttuja.

Keskiviikkona oli collielenkki, jonne Miru pääsi yksinoikeudella Netan jäädessä kotiin. Mirun mielestä tuollaiset lenkit ovat vähän kumma juttu etenkin, kun paikalla on pentuja. Vaan eipä Nettakaan jäänyt "rotulenkittömäksi", koska torstaiaamuna kävimme shelttilenkillä Lykynlammella.

Torstain collietokossa oli Netta. Haudattuani haaveet koiratanssista päätin, että voimme sentään tokoilla ja saada ALO-liikkeet edes möllitasolle. Niin, aikaahan tässä on ehkä kuukausi, ellei vähemmän. Tehtiin paikallaolo. Aika oli täysi kaksi minuuttia, no problem.

Seuraamistakin tehtiin. Netta oli vähän liian kaukana ja edisti, joten tähän tuli erilaista kikkaa mm. palkkaamiseen ja siihen, että koiralla on hihna (tuleepahan hihnaseuruu harjoiteltua samalla!). Jos vain muistaisi kaiken myöhemmin, kun ei aina jaksa kaikkea ylös laittaa.

Perusasentoa pitää viilata. Tasapainotyynynkin voisi taas ottaa käyttöön. Paljon on treenattavaa, vaan onhan tässä aika, jos jaksaa kotona treenata..!

Miru collielenkillä, kuva © Anni Rask

Sheltti koirakirjoissa

Päätin vähän tutkia, mitä koirakirjoissa sanotaan shelteistä ja kirjoittaa mietteitäni niistä. Idean sain Axun blogista.

"Luonne

Shetlanninlammaskoira on säilyttänyt hyviä vanhoja lammaskoiran piirteitään. Shetlanninlammaskoirat ovat helppoja kouluttaa, älykkäitä ja hyviä vahtikoiria, sillä ne kiintyvät omistajiinsa, mutta ovat epäluuloisia vieraita kohtaan.

Shetlanninlammaskoira

Nämä koirat ovat nopeita oppimaan, mikä tekee niistä hyviä palveluskoiria, näyttely- tai seurakoiria. Ne pitävät liikunnasta ja niiden turkkia on harjattava päivittäin."

Koirien maailma, kirjoittanut David Taylor, suomentanut Terhi Laurila, kustantaja Suomessa WSOY, painettu Kiinassa 2002, kolmas painos

Osittain näiden pätkien avulla perustelin sitä, miksi halusin sheltin. Netta ainakin myös on osoittanut olevansa osittain kuvausten veroinen; sitä on ollut melko helppo kouluttaa ja se on älykäs. Tuosta vahtikoirosuudesta en niin tiedä, ehkä sillä tarkoitetaan sitä, että koira haukkuu sisällä? Mutten miellä shelttiä konkreettisesti vahtikoiraksi. Ja turkki sitten. Minusta harjaus kerran viikossa riittää ainakin Netan kohdalla.

"Shetlanninlammaskoira on valpas, hellä ja älykäs rotu, joka kiintyy omistajaansa ja on tottelevainen mutta varautunut vieraita kohtaan. Koira ei ole koskaan hermostunut."

Koirarotujen ensyklopedia, kirjoittanut Juliette Cunliffe, suomentanut Ismo Nuuja & Jarmo Niemi, suomalainen copyright 2005 © Parragon, painettu Kiinassa, kustantaja Suomessa Parragon (2005)

Valpas - kyllä. Netta ainakin tuntuu esimerkiksi lenkeillä havannoivan. Hellä - jep. Älykäs - kyllä. Netta täsmää hyvin tuohonkin, että koira kiintyy omistajaansa. Tottelevainen - kyllä. Ja kyllä muuten on varautunut vieraita kohtaan. Kaikki sheltit tosin eivät ole niin varautuneita. Ja ei koskaan hermostunut..? En oikein tiedä, mitä tällä tarkalleen ottaen tarkoitetaan.

"Shetlanninlammaskoira on yksi suosituimmista seurakoirista joka puolella maailmaa. Vaikka sitä käytetään enää harvoin työkoirana, sen vahtimis- ja paimentamisvaistot ovat tallella, ja se puolustaa tarmokkaasti omistajansa kotia."

Koiranomistajan käsikirja, kirjoittanut tri Bruce Fogle, kustantaja Suomessa Otava, toinen painos, painopaikka Slovakia 2008, ensimmäinen suomenkielinen painos 2005

Suosiota ei voi kiistää, kyllä täällä Joensuun seudullakin shelttejä riittää. Kuin myös nähtävästi muuallakin. Vaistoista en osaa sanoa juuta enkä jaata, sillä Netalla ei ainakaan ole juurikaan paimennusvaistoa. Jos kodin puolustamista tarkoittaa esimerkiksi haukkuminen, kun vieraita tulee, niin joo, Netta kyllä haukkuu silloin.

"Luonne

Innokas paimentamaan, pirteä, ketterä, älykäs, uskollinen, luotettava, pidättyvä vieraita kohtaan, työintoinen.

Koulutuksessa huomattavaa

Ole lempeä ja nopea, kouluta erilaisissa ympäristöissä. Sheltti on yleensä oppivainen ja helppo kouluttaa.

Karvapeite ja turkinhoito

Suora, karkea peitinkarva ja runsas, pehmeä aluskarva. Harjaa turkki ja selvitä takut päivittäin."

Valitse oikea koira, kirjoittanut Charlotte Swanstein, kustantaja Kustannus-Mäkelä oy, Mäkelä, 1999, painettu Norjassa

Taas tuo paimentamisjuttu, joka ei Nettaan oikein istu, muuten kyllä osuu ja uppoaa. Erilaisissa ympäristöissä kouluttaminen tosin taitaa sopia muihinkin rotuihin, kuin vain sheltteihin. Kaikkiin. Ja taas päivittäisestä harjaamisesta, siitä kirjoitinkin mielipiteeni jo ylempänä.

© Minna

"Rodun ominaisuudet

Shetlanninlammaskoira on yleensä lapsirakas, sosiaalinen ja lempeä ja sopii hyvin kaupunkikoiraksi. Tyylikkään ulkoasun alle kätkeytyy toimelias ja utelias pieni koira. Sheltie on oppivainen koira, joka osaa paimentaa, jäljestää ja vahtia ja suoriutuu hyvin tottelevaisuuskokeista ja agilitystä. Kotikoirana sille täytyy järjestää mielekästä tekemistä, sillä toiminnan puutteessa koira pitkästyy ja voi syyllistyä pahantekoon. Yleisesti ottaen terve rotu, mutta pentua hankkivan kannattaa kysyä vanhempien silmätarkastuksista."

Koirat, rodut ja hoito, suomentanut Paula Heikkinen-Lehkonen, suomenkielisen laitoksen copyright © Barragon Books Ltd 2009, painettu Kiinassa

Lapsirakkaudesta en osaa sanoa, mutta se on varmasti myös tottumiskysymys. Netta ei ainakaan lapsista välitä. Toimelias ja utelias on, oppivainen, jep. Tokosta ja agilitystä suoriutuminen on taas koirakohtaista. Pahantekoon syyllistyminen. Joskus joo, kun muistaa Netan roskisten levittelyt ja muut jutut. Tosin varmasti lähes kaikki koirat vaativat mielekästä tekemistä. Silmätarkastusjuttu on kyllä totta, mutta kannattaa myös tsekata muutkin terveysjutut.

Jännän äärellä

Tänään käytiin shelttilenkillä. Lenkkipaikaksi valittiin Lykynlammen ympäristö ja siellä talsittiin reilun neljän kilometrin lenkki. Mukana oli myös uutta porukkaa, mikä oli kiva juttu. Netta ei taaskaan erityisemmin muista välittänyt. Lenkin päätteeksi otettiin yhteiskuvia ja tässä pari niistä. On siinäkin jo melkoinen yritys, että yritetään saada kaikki koirat samaan kuvaan vielä niin, että niiden naamatkin näkyisivät.

Armi ja Netta. Armi on Netalle tuttu mätsäreistä, ekan kerran nämä soopelit taisivat tavata toisensa vuonna 2011. Armi on myös siitä harvinainen, että Netta on hihnassa leikkinyt sen kanssa, vaikkei Netta kovin monen koiran kanssa suostukaan leikkimään. Tsekkasin KoiraNetistä molempien koirien sukutaulut ja kävi ilmi, että molemmilla on sama emänisä (White Coastal Little John). Aika samiksia yrittivät molemmat olla, kun ovat suht samaa kokoluokkaa. Netan korvat tosin eivät yleensä ole pystyt, mutta no.. Nähtävästi se halusi taata vaikutelman siitä, että molemmat näyttävät mahdollisimman samanlaisilta.

Huomenna sitten onkin edessä eläinlääkärikäynti terveystarkastuksen merkeissä. Pitää muistaa pakata Netan paperit jo valmiiksi mukaan, ettei vain pääse unohtumaan. Peukut siis pystyyn, ettei löydy mitään ihmeempiä tai ainakaan mitään vakavaa.

Niin, saatiinhan me vielä kaveriltani iso säkki Jahti&Vahti Energia -ruokaa, joka ei ollut hänen koiralleen kelvannut. Pitää sekoitella nykyisen ruuan (Kana ja riisi) sekaan, mutta annoskokoa on varmaan syytä pienentää, etteivät koirat ala lihota energiapitoisemman ruuan takia.

Se yksi ja ainoa, ainutkertainen

Olen kertonut täällä joskus sen, miten Netta tulikaan meille. Miten kaikki lähtikään yhdestä 13-vuotiaan "Hei äiti mie haluun sheltin, sheltit on sellasia ja tällasia ja tollasia!"-jutusta ja miten päädyttiinkään itse Nettaan. Sitä en jaksa enää toistaa, se on minusta kertovalla blogisivulla, jos se jotakuta erityisesti sattuu kiinnostamaan.

Tätä rodunvalintaa en ole katunut. Totta kai tutustuin koirakirjojen perusteella shelttiin. Helposti koulutettava ja älykäs, sellaiseksi tätä rotua kirjoissa kehuttiin. Ulkonäkö ja koko olivat sopivia. Siinä perusteluja, miksi alunperin päädyin shelttiin.

Shelttiporukkaan olen tutustunut parin viime vuoden aikana. Olen oppinut, että shelttejä on paljon erilaisia ja niin koot kuin luonteetkin vähän vaihtelevat. Tykkään shelteissä muun muassa siitä, että ne ovat aika terveitä. Silmäsairauksia ja muuta tietysti esiintyy, mutta ei mikään rotu nykyisin taida täysin terve ollakaan. Netalla on pentuna todettu silmissä CH. Lisäksi shelteissä tykkään ulkonäön lisäksi luonteesta ja kätevästä koosta.

Nettaa ottaessa päädyin syystä tai toisesta soopeliin, vaikkakaan värillä ei tainnut olla niin väriä. Soopeleissa tykkään itse vähän tummemmista soopeleista. Pitkän aikaa suosikkivärini oli blue merle. Se on edelleen kaunis väri. Voi merlet sentään... Mutta nyt olen alkanut tykästyä trikkeihinkin. Shelteillä tykkään tosi paljon kunnon valkoisesta kauluksesta.

Ei liene yllätys, että sitten joskus tuleva toinenkin koirani tulee olemaan sheltti. Pitkään haaveissa oli merlenarttu, mutta nyt sen rinnalle on oikeasti ilmaantunut haave trikkiuroksesta. Uros vai narttu, siinä miettimistä, kun uuden koiran hankinta koittaa. Nartullahan on tietysti juoksut, mutta uroksella taas voi naapurustosta riippuen olla juoksu ainainen. Narttujen ja urosten luonteiden eroista en tässä rodussa juurikaan tiedä.

Sinälläänhän seuraavaa koiraa hankkiessa sukupuoli ei tule olemaan este. Netta on steriloitu, eli uroskin voisi ihan hyvin tulla. Trikki tai merle, narttu tai uros, se on sen ajan pulma. Tai mikä nyt sattuukaan lempparivärini silloin olemaan. Sehän voi vaihtua taas soopeliin.

Toistaiseksi ainakin sheltti on minulle Se Rotu, jonka kuvia katsoessani kuolailen nähdessäni upeita ilmestyksiä. Taitaa se vain olla sellainen rotu, joka minulle sopii. En ainakaan osaisi kuvitella itselleni kultaistanoutajaa, jollaisesta kymmenen vuotta sitten haaveilin, muutaman vuoden takaisesta welsh corgi pemroke-haaveesta puhumattakaan. Shelttien lisäksi pidän tällä hetkellä myös sileäkarvaisista collieista. Ehkä sitten joskus... Mutta siihen asti sheltit ovat sydämessäni.

Koirakaverit ja -tutut

Tänä vuonna ollaan päästy viettämään paljon aikaa koirakavereiden ja -tuttujen (muidenkin, kuin Mirun ja Vilkun) kanssa.

Netta vaatii oman aikansa ennen kuin suostuu leikkimään. Liian innokkaat uroksetkaan eivät Netan makuun ole ja vasta viime vuonna Netta opetteli ärähtämään niille. Ei se selällään kieriminen taida oikein auttaa... Netan makuun taitavat siis enimmäkseen olla nartut. Koirapuistossa käydään tosi harvoin, muita koirakontakteja tuleekin sitten esimerkiksi mätsäreissä, shelttilenkeillä ja kavereiden kanssa järjestetyillä lenkeillä.

Sitten voidaan mennä asiaan. Edetäänpä sekalaisessa järjestyksessä kuvien kanssa.

Mätsäreissä on tullut jo vuodesta 2011 vietettyä aikaa koiraporukassa, joka koostuu osittain seuraavista koirista.

Hipsu, Kitty, Churro, Daisy, Netta ja Calle lenkillä syyskuussa

Netta, Daisy ja Hipsu

Calle ja Netta syksyllä 2011

Axu tuli Netan kaverikuvioihin kesällä (paitsi että Netta ei taida hillittömästi Axua rakastaa). Alkuun Netta taisi suhtautua Axuun suopeammin, mutta sitten Axu kasvoi ohi Netasta. Netta saa kuitenkin sietää Axun seuraa muun muassa lenkeillä.

Netta, Axu ja Miru lokakuussa

Axu ja Netta syyskuussa Lykynlammella

Eekaan Netta taisi tutustua viime vuonna? Eekankin kohdalla Netta oli aluksi pidättyväinen, mutta viime vuonna keväällä suostui leikkimään.


Eeka ja Netta syksyllä 2011



Eeka ja Netta kevättalvella 2011

Mokkaan Netta muistaakseni tutustui 2010-2011 vuodenvaihteessa. Alkuun Netta ei suostunut lainkaan leikkimään Mokan kanssa ja Mokka alisti Nettaa, mutta nykyisin nuo kaksi leikkivät jo ihan innoissaan, kun vain musitavat toisensa.

Mokka ja Netta kesällä 2011

Seuraavaksi aiheeseen shelttiseura (myös shelttilenkeillä, vaikkakaan kaikki lenkkeilevät koirat eivät aina shelttejä ole olleet).

Hipsu, Netta, Lumia, Lara, Daisy ja Armi

Ylärivi: Cara, Savu ja Kami
Keskirivi: Minttu
Alarivi: Netta, Miru, Paju, Isla, Myrn ja Hupsis

Isla, Savu, Paju, Kami, Meela, Minttu, Jacky, Luca ja Netta



Kami, Savu, Paju, Meela (etualalla), Cara, Isla, Jacky, Meela, Luca ja Netta



Näistä en kaikkien nimiä muistakaan

Enkä muuten muista näistäkään kaikkien nimiä

Netta ja Cara

Sheltit Elovaaran ulkoilualueella

Tänään määränpäänä oli Elovaaran ulkoilualue Hammaslahdessa, sillä siellä oli shelttilenkki. Oli vähän harmaata ja ripsi vettäkin, onneksi kovempi sade alkoi vasta lenkin loputtua. Mirukin pääsi shelttilenkille, sillä tuonne asti ajaessa ei olisi ollut järkeä, että joku olisi käynyt vain viemässä minut. Siispä Miru pääsi sivistymään... Miru sai huomiota erityisesti Kamilta ja Netta ärähteli lenkin loputtua Savulle, joka olisi ollut liian innokas tekemään tuttavuutta. Noh, kuvat puhukoon puolestaan.

Kami löysi Mirun...

...ja niin löysi Savukin

"Se on poika"

"Se on poika.. ja pentu"

Savu löysi Netan ja sai Netan kierimään selällään...

...sekä irvistelemään

Yhteiskuvaa

Tärähtänyt kuva...

Yhteiskuvaa

Kami löysi Mirun (taas)

Netan painosta sitten. Minulla on jostain mielikuva, että Netta olisi ennen leikkausta painanut 10,6 kg. En kylläkään tiedä, mistä tuon muistan, mutta kuitenkin... Eilenhän kirjoitin siis, että Netta on lihonut. Ei pahasti, kylkiluut eivät vaan tunnu ihan samalla tavalla kuin ennen. Toivottavasti Netta nyt ei tuosta lähde lihomaan enempää kuitenkaan... Eilen punnitsin Netan menetelmällä "punnitse-itsesi-ja-koira-punnitse-itsesi-vähennä-oma-painosi" ja veljenikin teki saman, molemmilla kerroilla Netta sai saman tuloksen. 12 kg. Vaaka ei välttämättä tietenkään anna oikeaa tulosta (etenkään tuo vanha vaaka), mutta 1,4 kg Netalle on siis jostain tullut, mikäli tuohon on uskomista. Taisin kirjoittaa, että ruokintaan aletaan kiinnittää tarkempaa huomiota etenkin treenipäivinä.

Koiraseuraa & agilityn alkeita #2

Tänään onkin ollut aktiivinen päivä. Ensiksikin oltiin lenkillä ja laavulla koiraseurassa (Calle, Hipsy, Daisy, Kitty & Churro). Sieltä pitikin suoraan suunnata hallin lähistölle lämmittelemään agilitya varten. Ensi kerralla pitää ehdottomasti mennä lenkille paremmalla ajalla. Viikonloppuja odotellessa siis, kun pimeä tulee iltaisin niin aikaisin...

Agilitykuulumiset ovat postauksen lopussa, ensin kuvia lenkiltä.

Netta ja Hipsu

Hipsu ja Netta

Ei ole helppoa ottaa ryhmäkuvia...

...varsinkaan kun kaikki eivät tahdo seistä samaan suuntaan

Hipsu, Kitty, Churro, Daisy, Netta ja Calle

Kolme shelttiä sekä yksi wannabe-sheltti ;)

Sheltit eli Netta, Daisy  ja Hipsu

Netta ja Hipsu

Sekalainen seurakunta - Calle, Hipsu, Daisy ja Netta

Sitten agilitykuulumiset. Tänään vuorossa olivat ohjatusti hyppy ja putki, puomi ja A-este sekä rengas, itsenäisenä olivat kepit. Aloitettiin hyppy-putki-osuudesta. Aluksi kokeiltiin pelkkää mutkalla olevaa putkea, ei vaikeuksia, joten sitten hyppyä ja putkea. Oikealta ja vasemmalta ohjaamista, oikealta puolelta putken kummallekin suuaukolle ohjaamista. Saatiin myös vinkkiä siihen, miten koira hahmottaa putkea paremmin. Muistelisin että se meni niin, että hokee putkikäskyä ja kun koira katsoo putkea, päästää koiran putkelle.

Välissä tehtiin keppejä. Netta yritti verkkojen ohi livahtaa namialustalle, joten parempi oli laittaa Netta kepittämään ja juosta laittamaan nami. Keppejä taidettiin kokeilla myös jossain muussakin välissä. Keppien jälkeen kokeiltiin kontakteja. Puomi oli matala ja meni ihan kivasti, hihna otettiin pois. Seuraavaksi otettiin A-estettä. Käskynä A:lle ja puomille on "Kiipee!" ja kontaktille "Ota!" (namin takia) ja vapautuskäskynä "Mennään!". Netta kiipeilikin jo aika vauhdilla...

Rengas oli Netasta hassu. Aluksi kokeiltiin irtonaisella renkaalla ihan vain sitä, että Netta meni läpi ja sitten normaalilla rengasesteellä läpi menemistä. Netta ei meinannut aluksi tajuta hypätä, mutta lopulta se sujui. Seuraavaksi kokeiltiin niin, että kouluttaja otti Netan ja minä kutsuin Nettaa. Toista kertaa Netta ei jostain syystä suostunut kouluttajan luokse, joten vaihdettiin taas paikkoja. Meiltä ei kotoa taida mitään renkaita löytyä, hulavanne vain...

Netta on jostain syystä keksinyt yöllä ruveta komentamaan, että hänen korkeutensa on päästävä ulos. En muista alkoiko se torstain ja perjantain välisenä yönä. Perjantain ja lauantain välisenä yönä ainakin, sain neljä kertaa päästää Netan ulos. Viime yönnäkin sama toistui. Kerran ehkä kahdelta ja kaksi kertaa aamusta, tosin ilmeisesti Netalla ei silloin hätä ollutkaan... Olisi kai halunnut toiselle puolelle taloa. Sitten sama vielä yhdeksältä. Syy ulospäästämiseen oli, kun Netta oli kakkinut ja oksentanut sisälle keskiviikkona ja torstaina. Se oli kuitenkin muuten pirteä. Nyt sen maha ei selvästikään ole sekaisin, eli yörumbaa pitää kitkeä pois ettei siitä tule jatkuvaa tapaa.

Sheltit + Lykynlampi + ilta = mielenkiintoinen yhtälö

Ihan näin alkuun on pakko laittaa pari kuvaa koko laumasta.

Sitten pääasiaan. Tänään oltiin shelttilenkillä Lykynlammella ja koiria olikin paljon mukana. Onneksi reitillä oli valaistus.. Vastaan tuli tosin ulkoilijoita. Ryhmäkuvat yritettiin ottaa heti alussa, mutta valo oli mitä oli ja kohina on kaunista, ei kun.. Ja koiriahan oli 17 (15 shelttiä, yksi borderollie ja yksi suomenlapinkoira).

Tein tässä valmiiksi pentusetin hihnan. Työnjäljestä ei puhuta, en taida vähään aikaan ommella mitään noin kapeaa. Pannan sain ajat sitten valmiiksi, mutta hihnaa tehdessä kävikin niin, että neula katkesi (en jaksa selittää miksi) ja sain vasta tänään ostettua uusia neuloja.