keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Tämän pinnan alla on äkkisyvää

Jälleen on aika niputtaa koko vuosi tavoitteita myöten yhteen postaukseen. Tämähän on jo perinne vuodelta 2011, vaikka silloin postausta ei julkaistukaan joulukuun 31. päivä. Tämä vuosi ei oikeastaan ole ollut minulle mitenkään "the year", vaikka viime vuotta sillä tavalla voinkin ajatella. Ehkä vuotta 2013 ei voi ylittää. Ja mahtuihan tähän vuoteen paljon tekemistä, ajatuksia ja ennen kaikkea uuden oppimista.

Yhdeksän mätsäriä, seitsemän starttia agilitymölleissä, kymmenen kisastarttia ja yksi näyttely. Siinä suoritukset harrastusrintamalla tänä vuonna, jos treenejä ei lasketa. Lisäksi oli agilitytalkoita ja talkoilua tokomölleissä.

Tänäkin vuonna on harrastustuntemusten suhteen poukkoiltu ylös alas ja harkittu agilityn lopettamista jo syksyllä, mutta innon palattua treenasimme vuoden loppuun asti. Kesällä koiraharrastusinto koki suuremman laskun, ehkä jopa tavallaan kyllästyin koko asiaan. Mutta ei hätää, into tuli takaisin. Mehän ei koiraharrastuselämästä taideta lähteä kulumallakaan.

TAMMIKUU


Tammikuussa ei tapahtunut juuri mitään. Oli hakua ja tokoviritelmiä sekä tietysti agilityä. Ja lenkkeilyä. Netan selkälausunto (LTV1 & SP0) tuli Kenneliitosta. Mirulla oli kohtutulehdus.

HELMIKUU


Agilityssä pidettiin pieni tauko osittain yo-kokeiden (kuuntelukokeet) vuoksi. Se oli ensimmäinen "agility-angstin" kausi, mutta stressin jälkeen siitäkin selvittiin. Treenailtiin vähän temppujuttuja, mutta ei tehty mitään erikoista.

MAALISKUU


Palattiin kunnolla agilityn pariin takaisin. Hakuiltiin pariin otteeseen. Miru täytti neljä vuotta ja Vilkku yhdeksän. Kajaanissa nähtiin Caramel- ja Cicaro-seropit. Aloitettiin mätsärikausi tuloksella punainen ilman sijoitusta.

HUHTIKUU


Käytiin shelttien agilitykoulutuksessa Pärnävaaralla. Ohjaustekniikkakurssi alkoi. Netta täytti neljä vuotta. Kävin kolmen muun ihmisen kanssa Tessun tehtaanmyymälässä ostamassa herkkuja. Käytiin myös Kajaanissa. Aloitettiin möllikausi (mölliradalla kilpailun ulkopuolisena) ja lisäksi hakuiltiin pari kertaa.

TOUKOKUU


Kuu alkoi agilitykisoilla, joista tuloksena oli kaksi yliaikanollaa ja yksi yliaikavitonen. Käytiin ohjaustekniikkakurssilla ja mölleissä, joita siis oli kuun aikana yhdet. Mölleistä ei tullut tuloksia. Joensuu KR:stä haettiin H. Mätsäröitiin tuloksin PUN (ei sij.), SIN (ei sij.) ja SIN2. 

KESÄKUU


Kisattiin Joan kisoissa kaksi hyllyä. Kävin Mirun kanssa collielenkillä. Netan kanssa olin koiraleirillä ja leirin jälkeen järjestetystä mätsäristä tulokseksi tuli SIN2. Uimaharjun mätsärissä käytiin tuloksin PUN (ei sij.). Kuun alussa sukulaiseni hakivat Muru-villakoiransa ja olivat kaksi yötä sen kanssa luonamme.

HEINÄKUU


Olin kesätöissä ja se söi intoa sen verran, että treenattiin koko kuun aikana peräti kerran... "Agility-angstien" sijaan tuli jonkinlainen kyllästyminen koiraharrastukseen. Mietin jopa agilityn lopettamista syyskuun jälkeen (vai mietinköhän tätä myöhemmin?). Netta suostui uimaan. Käytiin yhdessä mätsärissä ja sen tulos oli SIN3. Mirua puri kyy. 

ELOKUU


Netta kävi rokotuksissa. Kävin Maailman Voittajassa ja collieiden Open Show'ssa, joskin ilman omaa koiraa. Mätsärissä kävimme tuloksella "PUN7". 

SYYSKUU


Jälleen kerran kuuluisat "agility-angstit"! Niistä päästiin yli oman seuran kisojen myötä. Sieltä tuli kaksi hyllyä, samoin Varkauden kisoista. Käytiin vuoden viimeiseksi jääneessä mätsärissä ja saatiin sieltä tulokseksi SIN2. Mitään erikoisempaa ei syksyn yo-kokeen takia tehty.

LOKAKUU


Käytiin Huhmarisvaaralla ja Kirkonkylän luonto- ja kulttuuripolulla (Kontiolahti). Joulukalenteriin otettiin kuvia ensilumen tultua. Niin kutsutulla syyslomaviikolla tuli uusi kamera.

MARRASKUU


Kuun alussa käytiin dobo-kurssilla. Treenailtiin edelleen agilityä ja käytiin jopa Kuopiossa hakemassa HYL. Miru pääsi collielenkille. Kajaanissakin käytiin taas kerran. Ja yksissä mölleissä käytiin hyllyttelemässä.

JOULUKUU


Joulukuu oli siitä tyypillinen kuukausi, ettei ollut juuri mitään erikoista. Pikkujoulumöllit olivat ainoa tapahtuma (olikohan edes muita) ja kävimme viimeisissä agilitytreeneissä. Tokoinnostuskin alkoi löytyä uudelleen.

Tavoitteet 2014

NÄYTTELYT: Mahdollisesti Joensuu KR, erkkari tai jotain

Joensuu KR:n lisäksi muita näyttelyitä ei tullut. Ensi kerran mennään näyttelyyn sitten, kun Netta on veteraani-iässä. Ja toisin kuin monet muut päätökset, tämä päätös todellakin pitää.

AGILITY: Liitelyn jatkuminen, kepit kuntoon oikeasti, enemmän varmuutta kontakteihin, muutenkin lisää varmuutta kaikkeen, lisää vauhtia, mahdollisimman paljon möllejä etenkin halleissa, muutamia ulkokisoja mahdollisuuksien mukaan (kunhan kepit ovat kunnossa oikeasti)

Agility jatkui. Kontaktit eivät kylläkään tulleet täysin varmoiksi (muutamia kertoja, kun Netta hyppäsi puomin alasmenokontaktin yli), enkä tiedä tulivatko ne varmemmiksi. Mutta enemmän onnistumisia kuin epäonnistumisia kontakteilla. Niin ainakin muistelisin. Yleisestä varmuudesta en osaa sanoa, kun en enää muista, mitä sillä tarkoitin. Ehkä jotain varmuutta on vähän tullut lisää? Keppejä ei saatu täysin kuntoon, mikä nyt on täysin omaa syytäni. Möllejä ei ollut "mahdollisimman paljoa" vaan parit skipattiin ja peräti neljä möllikertaa oli, mutta kaikki kerrat niistä halleissa. Ja käytiin jopa sisäkisoissa, eikä se ollutkaan niin katastrofaalista.

KOIRATANSSI: Treeneihin häiriötä, kunnollinen koreografia kasaan, kisaamaan

Ei tullut häiriötreeniä ja intokin oli aika lailla kuollut. Tai no, pieniä innon hetkiä oli, mutta koreografiaa ei taaskaan saatu kasaan, eikä kisattu. 

MÄTSÄRIT: Satunnaista mätsäröintiä silloin kun huvittaa

Jonkin verran käytiin mätsäreissä.

MUU KOULUTUS & MUUT HARRASTUKSET: Rally-tokoon tutustuminen (jos tulee mahdollisuus), hakutreenien jatkaminen (tavoitteena edes jonkinlainen kehitys), tokon alokasluokan liikkeet vihdoin kuntoon, takapään hahmottaminen Netalle paremmaksi

Rally-tokoon tutustuttiin koiraleirillä. Hakuiltiin muutaman kerran. Tokojutut jäivät taka-alalle ja takapäänhahmotusharjoitusta ei ollut niin paljoa kuin olisi voinut, mutta ostettiin Lidlistä tasapainotyyny.

TERVEYS: Terveenä pysyminen, painon kurissa pitäminen

Netta pysyi hyvin terveenä ja painokin on pysynyt kurissa. Ainoat Nettaa koskevat terveysaiheiset postaukset liittyivät selkälausuntoon ja rokotuksiin.

MIRU & VILKKU: Terveenä pysyminen, Mirulla tokoilun jatkuminen (ALO-liikkeiden treenaamista täysin hupailumielellä), Mirulla ehkä myös haun tai jäljen aloittaminen harrastusmielessä

Mirulla oli alkuvuodesta kohtutulehdus ja heinäkuussa kyy puri sitä kuonoon. Keväällä Miru steriloitiin. Tokoilut olivat aika vähäisiä, eikä hakua tai jälkeäkään aloitettu. Vilkku on pysynyt terveenä, mutta syksyllä sillä oli kokeilussa särkylääkekuuri, koska se aiemmin nuoli ranteitaan. Närästyslääkekuurikin oli, mutta se ei tainnut vaikuttaa paljoa.

Tavoitteet 2015
  • terveenä pysyminen
  • painon kurissa pitäminen edelleen
  • hieman mätsäreitä, jos huvittaa
  • agilitymöllit jossain vaiheessa
  • löytää innostusta koiratanssiin ja saada siinä jotain aikaiseksi
  • yrittää saada jotain tokon saralla aikaan, ehkä mölleihin
  • muuttaaminen ja kerrostaloelämään sopeutuminen (jos hyvin käy)
  • julkisilla kulkuneuvoilla matkustamiseen sopeutuminen
  • turhan haukkumisen vähentäminen
Mirun ja Vilkun tavoitteet
  • terveenä pysyminen
  • Mirulle enemmän tokoa
Kiitos kaikille menossa mukana olleille eli kaikille perheestä ja koirallisista kavereista aina agility-, sheltti- ja collieihmisiin. Juuri te olitte tekemässä kanssani meidän vuodestamme 2014 tällaisen. Tehdäänhän ensi vuodestakin yhtä hyvä tai jopa parempi?

Mitra - Äkkisyvää
San. Saara Törmä & Aku Rannila

Pelkään tietenkin
Mut tiedän, että tunteilleni en vielä saa
Luovuttaa valtaa
Sillä jos mä itkuun puhkeisin
Heittäytyisin virtaan
Jossa mun jalkani ei yltäis pohjaan

Tämän pinnan alla on äkkisyvää

Vaikka pelkään
Vaikka vapisen
Ei, sä et mitään siitä nää
Et kyyneltäkään
Vaikka pelkään
Pystyn sen peittämään
Ja sä vain peilityyntä näät
Sen alla on äkkisyvää

Murrun tietenkin
Öisin yksin piilossani tuun huutamaan
Kuolemaa apuun
Mut täällä rohkein ei oo hän
Hän, ken ei oo koskaan pelännyt
Vaan se ken ei juokse karkuun

Tämän pinnan alla on äkkisyvää
Äkkisyvää

Vaikka pelkään
Vaikka vapisen
Ei, sä et mitään siitä nää
Et kyyneltäkään
Vaikka pelkään
Pystyn sen peittämään
Ja sä vain peilityyntä näät
Sen alla on äkkisyvää
Äkkisyvää

Vaikka pelkään
Vaikka vapisen
Ei, sä et mitään siitä nää
Et kyyneltäkään

Liian kylmän viilee
Sellainen sä sanoit, että oon
Aivan liian ylpee
Mut ymmärsitkö koskaan
Et mun kovan kuoren alla
On vain herkkä sydänparka
Se helposti mut tummaan veteen vie
Mä oon käynyt siellä jo
Ja mä tiedän siellä on
Äkkisyvää
Äkkisyvää

Vaikka pelkään
Vaikka vapisen
Ei, sä et mitään siitä nää
Et kyyneltäkään
Vaikka pelkään
Pystyn sen peittämään
Ja sä vain peilityyntä näät
Sen alla on äkkisyvää
Äkkisyvää
Sen alla on äkkisyvää
Äkkisyvää

tiistai 30. joulukuuta 2014

Mä tiesin tän päivän tulevan

Mä tiesin tän päivän tulevan ja
Osasin odottaa, et eteenpäin on kuljettava
Ovi suljettava, jätettävä taakse tää vaihe
Cheek - Soitellaan
San. Jare Tiihonen

Käytiin tänään viimeisissä agilitytreeneissä. Tai voiko niitä treeneiksi sanoa, kun muita ei ollut paikalla. Alla on vähän videota treeneistä, joskin säheltämisiä leikkasin pois. Mm. kerran puomilla. Netta kääntyi ympäri kun yritin itse vaihtaa puolta. Ja puomin toisessa päädyssä oli jotain ah-niin-hyviä hajuja. Kuin myös putkessa, jossa Netta haisteli. Ja maisteli löytämäänsä namia. Ja mitä nyt Netta pari kertaa ehti puomille, kun jäin vähän jälkeen. Omaa säheltämistä oli myös siinä, että keinulle onnistuin pari kertaa sanomaan aluksi väärän käskyn, mutta siitä ei onneksi seurannut mitään erikoista.



Siinäpä se sitten olikin. Meidän viimeiset agilitytreenit. Mutta ei nyt sentään viimeinen agilitykerta, eiköhän me vielä joskus mölleissä käydä. Säännölliset treenit vain loppuivat tähän. Ja siihen on syynsä, kuten säästäminen kesän juttuihin (agilityhän tunnetusti ruokkii intoa käyttää rahaa esimerkiksi kisoihin). Ja ensi syksynä en toivottavasti enää asu Pohjois-Karjalassa.

Onhan tässä ehtinyt olla vähän haikeutta yms. tuntemuksia agilityn lopettamisen takia. Se on se muutos, mikä näissä tilanteissa useimmiten taitaa ihmisen laittaa miettimään. Että enää ensi tiistaina en mene hallille. Että enää minään tiistai-iltana en agilityn takia mene hallille. Kai siihen tavallaan ehti tänä vuonna (ja myös viime vuonna) tottua. Mutta enää ei ole sen kummempia tuntemuksia, joten taisin saada asian käsiteltyä mielessäni. 

Netan kanssa tutustuin ensimmäisen kerran agilityyn pentuagilitykurssilla (jolla Netta oli hieman yli-ikäinen) ja muutamassa agilitypäivässä. Hallittavuustestin läpäisimme keväällä 2012. Muistan sen jännityksen. Mokasimme paikallaolon, mutta silloin yksi osio sai epäonnistua. Alkeiskurssille pääsimme silloin syksyllä ja sitä seurasi alkeis-jatkokurssi loppuvuodesta. Vuoden 2013 treenasimme jatkoryhmässä ja tämä vuosi kului pienryhmässä.

Virheet on tehty, tarvitsin ne
Nyt nään vain tän hetken
Jannika B - Pöly
San. H.M. Paalanen

Agility on ehdottomasti antanut enemmän kuin se on ottanut. On monia asioita, joita en ehkä vieläkään tajuaisi, jos emme olisi koskaan agilityn pariin uskaltautuneet. Mitä minä ilman agilityä tajuaisin oman jännitykseni vaikutuksesta Nettaan? Tai miten minä tajuaisin mitään muutakaan asiaa yhtään mihinkään liittyen tässä koiraharrastuksessa. Tällainen harrastus on omiaan amtanaan uusia näkökulmia ja avaamaan silmiä. 

Kaikki tekevät virheitä. Niin olen minäkin tehnyt. Myönnän sen. Mutta pitää muistaa, että ilman virheitä ei luultavasti opi uutta. Ei ainakaan niin paljoa. Yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja onhan tässä mietitty omaa jännitystä ja liiallista ajattelua sun muuta. Mutta periksi ei ole annettu.

Netta on paitsi ensimmäinen koirani, myös ensimmäinen agilitykoirani. Olin kyllä kiinnostunut agilitystä, mutta Pirin kanssa en sitä aloittanut. En ennen Nettaa tiennyt käytännössä mitään agilitystä. Ja vieläkin koen itseni tietyssä mielessä aloittelijaksi.

Monesti meinannu otsaan sarvi kasvaa
Ja kesken jättäminen ollu harkinnassa
Cheek - Ei oikotietä
San. Jare Tiihonen

En oikeastaan muista, mitä tarkalleen ottaen ajattelin esimerkiksi kaksi vuotta sitten agilityn suhteen. Ajattelinko mitään kisaamisesta? Joskus ajattelin ainakin, että voitaisiinhan me aina käydä vain mölleissä. Mutta kyllä me kisattiin mokailusta ja säätämisestä huolimatta. Ja se totta vie lievensi jännitystä, kun vertaa vaikka ekoja kisoja ja viimeisiksi jääneitä Kuopion kisoja.

Ja meidänhän ei pitänyt mennä sisäkisoihin haisteluriskin takia.. Eikä Netta sitten haistellutkaan. Elämä on täynnä yllätyksiä. Ja joskus hieman järjenvastaista toimintaa. Mutta mitään en kadu. Ja olen iloinen siitä, että jatkoimme agilityä vuoden loppuun asti, vaikka lopettaminen kävi mielessä jo syksyllä. Onneksi into heräsi uudestaan.

Alla on video alkeiskurssin viimeiseltä kerralta (7.11.2012), jolloin teimme yksinkertaista rataa. Voi tuota entisen kameran kuvanlaatua. Ja huomatkaa, miten jossain vaiheessa olen luopunut treeniliivissä roikkuvasta namipussista! Nyt se pussi roikkuu iloisesti naulassa pölyä keräten (ja minähän en alun perin halunnut treeniliivin taskuihin nameja, ettei Netta vaikka vahingossa tuhoa taskuja). 



Ei tuntunut erityisen haikealta lähteä hallilta viimeistä kertaa agilitytreenien jälkeen. Agilityn tilalle elämässä astuu nyt toko, sillä Mirulla on paikka collieiden tokoryhmässä. Ja Netankin kanssa aion treenata. Ehkäpä Mirun säännölliset tokotreenit ruokkivat innostusta. Eikä tämä ole minun osaltani vielä mikään agilityn loppu, vaan se voi vielä jatkua joskus hamassa tulevaisuudessa, vaikka Netan kanssa säännöllinen treenaaminen nyt jääkin. 

Heippa agility, tervetuloa toko ja uudet haasteet.

On tullut aika kumartaa
Jatkaa uuteen suuntaan
Anssi Kela - Palava silta
San. Anssi Kela

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Mitäs sitten, kun maisema vaihtuu?

Kuinkas sitten käykään, kun ensi vuonna on tarkoitus vaihtaa maisemaa? Mitä tapahtuukaan, kun omakotitalo vaihtuu kerrostaloon? Jos kaikki siis vain menee, niin kuin on suunniteltu. Jos löydän asunnon, johon koiran saa ottaa mukaan. Ja silloinkaan Netta ei heti alussa tule muuttamaan, vaan vähän myöhemmin. Kun nyt vain kaikki järjestyisi niin kuin toivon. Sitä vain ei voi vielä tietää.

Jos nyt hetkeksi unohdetaan realiteetit ja hypätään ajassa niin, että minulla olisi opiskelukaupungissani asunto, johon koiran saa. Jospa hypätään ajassa niinkin paljon, että Netan on aika asettua taloksi. Sillä on edessään aikamoinen määrä muutoksia, kun asumismuoto muuttuu näinkin paljon.

Miten se sopeutuu kerrostaloelämään? Entä jos se haukkuu liikaa? Entä jos kaupunkielämä ei sovikaan sille, mitä silloin tehdään? Kysymysten lista on loputon, jos sitä niin haluaa miettiä. Mutta olen sen verran sinisilmäinen, että ajattelen kaiken sujuvan. En halua heti kättelyssä tyrmätä koko ideaa sanoan, että ei se nyt varmasti sopeudu.


Totta kai sopeutuminen on eniten mietityttävä tekijä. Etenkin haukkumisen osalta. Netta osaa joskus olla todella rasittava, kun se haukkuu, vaikka Miru ja Vilkku olisivat lopettaneet. Tästä haukkumisesta voisi oikeasti tulla isoin ongelma, eihän kukaan nyt jaksa päivittäin kuunnella koiran haukkuvan.

Ensi vuoden yhdeksi tehtäväksi olen ottanut sen, että Netta alkaisi vähentää turhaa haukkumista. Tähän täytyy tehdä toimintasuunnitelma, koska haukkumista esiintyy niin erilaisissa tilanteissa. Ainakin pitää yrittää.

Kyllähän koiran luulisi vähitellen sopeutuvan rapun ääniin. Mutta miten Netta reagoi esimerkiksi ovikellon soittamiseen, jos se on yksin kotona? Vähän vaikea sanoa, kun täällä sillä on kuitenkin Miru ja Vilkku niin sanotusti tukena ja turvana. Ja mitä rapun ääniin tulee, vanhaa kunnon radiovinkkiä voi varmasti kokeilla.


Miten ainoan koiran elämä sopii Netalle? Sekin mietityttää välillä, mutta etenkin tässä kohtaa uskon Netan sopeutumiskykyyn. Pakkohan johonkin on uskoa ja luottaa, muuten voisi pelkällä pessimistisyydellä jättää koko koiran kotiin.

Entä sitten kaikki matkustamiset niin paikallisliikenteessä kuin Joensuusta opiskelukaupunkiin? Mihin tahansa päädynkin, tulee matkaan kulumaan aikaa. Paitsi jos en pääse mihinkään kolmesta ensimmäisestä vaihtoehdosta ja jään Joensuuhun opiskelemaan. Siinä vain on sellainen pieni juttu, että Joensuu on oikeasti viimeinen vaihtoehto. Sitä en halua liiemmin ajatella. Kyllä tässä alkaa jo olla aika vaihtaa maisemaa ainakin hetkeksi.

Koiraharrastuspuoli on sitten oma osansa koko jutusta. Mätsäreitä sun muita löytyy varmasti. Pakkohan siihen harrastuspuoleen on muuallakin päästä kiinni, vaikka mitään säännöllistä treenimahdollisuutta emme oikeastaan mihinkään tarvitse. Eri asia tietysti sitten, jos ja kun joskus mahdollisesti tulee pentu (mikä onkin asia erikseen).


On monta liikkuvaa osaa. On monta muuttujaa. Miksi minä sitten haluan Netan mukaan? Siksi, että se on minun koirani. Kuten jo aiemmin kirjoitin, haluan edes yrittää. En vain pystyisi kuvittelemaan täysin koirattomia opiskeluvuosia. Netta kuitenkin on vasta viisivuotias siinä vaiheessa. Ei se ole sopeutumisen kannalta mahdoton ikä ainakaan minun mielestäni.

Mutta ei hätää. Meillä on jo varasuunnitelma, jos Netta ei sopeudukaan. Silloin se tulee vanhempieni luokse asumaan. Tämä on sovittu juttu. Ja tämä on myös viimeinen vaihtoehto. Että ei tässä olla ihan soitellen sotaan lähdössä, vaikka ajatukseni Netan sopeutumiskyvystä ovatkin varsin optimistiset.

Aika näyttää, miten kaikki tulee menemään ja miten kaikki tulee järjestymään. Vain aika näyttää, sopeutuuko Netta. Uskon, että varasuunnitelma täytyy olla, mutta liikaa ei kannata ajatella. Minä ainakin haluan nähdä Netalla konkreettisen paikan elämässäni silloinkin, kun opiskelen. Enkä usko koiran omistamisen olevan pois mistään olennaisesta. Sehän on elämäntapa.

lauantai 27. joulukuuta 2014

WNB-tokokoira

Aamulla kuulin rapinaa ja Nettahan siellä änkesi itsensä muovikoriin, jossa on kankaita yms. askartelujuttuja.. Yleinen sotku Netan ympärillä johtuu paperinkeräys ja -kirpparikasseista sekä muista järjesteltävistä jutuista.


Tänään kävin ostamasta Netalla uuden noutokapulan. Kuvassa on molemmat kapulat. Vanhaa kapulaahan Netta yritti nostella päädyistäkin, mutta uudesta se hahmotti heti oikean kantokohdan. Kyllä tästä vielä jotain siis tulee! Uskoa loi nimittäin sekin, että Netta kuljetti kapulan suussaan keittiöstä olohuoneeseen. Koulutustilanteessa kun kokeiltiin tänään vain kapulan nostamista ja sitä Netta ei muka olisi aluksi meinannut tajuta. Hassu koira.


perjantai 26. joulukuuta 2014

Vuoden myöhässä

Tässä nyt videota Netan viime vuoden agilitykohokohdista tai miten sitä nyt kutsuukaan. Tähän tuli idea Petsien agility-yhteisöstä ja tältäkin vuodelta video on kyllä tekeillä, mutta se vaatii vielä vähän viilaamista. Huomaa muuten jossain vaiheessa tällä videolla laadun paranemisen, kun pääsääntöisesti käytössä ollut vanhempi kamera päätti Berliinin opintomatkan aikana irtisanoa sopimuksensa ja lakata toimimasta.

Melkein nostalgista katsoa videoita jatkoryhmäajoilta. Varsinkin, kun hyppyesteetkin olivat vielä ne vanhat puna-keltaiset. Melkein tuntuu, että kyseessä on konkreettisesti "eri aika" kuin nykyisin. Paluu menneisyyteen jollain tapaa. Eikä viimeisistä jatkoryhmän treeneistä ole kulunut kuin vähän päälle vuosi. Sen verran on tosin pakko sanoa, että treeniaika kahdeksasta kymmeneen ei ollut mitään herkkua myöhäisen kotiinpaluuajan vuoksi. Mutta sellaista se oli.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Aatonaaton agility

Tänään oltiin Netan kanssa keskenämme treeneissä, mikä nyt ei sinällään ollut mikään ihme näin aatonaattona. Varsinaista/kunnollista rataa hallilla ei ollut, joten tehtiin oman mielen mukaan pientä rataa. Muun muassa kädetöntä ohjaamista ja myös äänetöntä. Netan vauhti ei nyt ollut koko ajan ihan paras mahdollinen, mutta ainakin sain sen hajuista huolimatta mukaan. Ekalla kerralla puomin ylösmenolla oli ongelmaa, kun siinä olikin namialusta tmv.

Aika mielenkiintoista oli kokeilla tuota kädetöntä ohjausta, jos sillä nyt tuota tarkoitettiin. Kädet treeniliivin selkätaskuun ja menoksi. Äänetöntä ohjausta sen sijaan oltiin kokeiltu jo jollain kerralla viime vuonna jatkoryhmässä.

Kepeillä ei ollut ongelmia väärien välien suhteen. Putkilla ydinongelmana taisi välillä olla oman vauhdin tyssääminen. Ja pari kertaa Netta loikkasi alasmenokontaktin yli, mutta ei sen kummempaa. Ja itse asiassa äänettömän ohjauksen kerralla vahingossa sanoin ekalla putkella hiljaa käskyn ja kepeillä kai kanssa. 

Kahdeskymmeneskolmas luukku


"Mahdollisten paraatien vuoksi vahdin, ettei kukaan kotiväestä aio lähteä sellaiseen."

maanantai 22. joulukuuta 2014

Soopelit houkutusten highway'lla

Ekan blogin innoittamana päätin tehdä tänään Netalle ja Mirulle houkutusten highway -radan pihalle, kun minulle vihdoin selvisi, mikä tuo usein Messarin ohjelmassa lukenut juttu oikein on. Radalla oli kupeissa koirankeksejä ja muita nameja sekä leluja. Ja kuinkas sitten kävikään? Kumpi olikaan voittajana tässä "kilpailussa", jossa ei saanut niin sanotusti langeta ansoihin?


Yllättävää kyllä Miru voitti koko jutun, vaikka molemmat koirat kävivät minun kanssani tutustumassa radan antimiin. Ehkä Miru ei sitten vain tajunnut kuppien tarjoamia herkullisia houkutuksia. Ratojen päätteeksi koirat saivat syödä jäljelle jääneet herkut ja Netan jäljiltä kuppien ympärillä olikin hieman murusia.

Haastammekin tämän postauksen lukijat kokeilemaan houkutusten highway'ta koiriensa kanssa. Laittakaahan toki kommenttia, jos innostuitte tästä.

Houkutukset kuivumassa saunassa
Tämä muuten on jo blogimme 900. postaus. Aikamoista!

Kahdeskymmenestoinen luukku

22.12.2010



Pahoittelut luukun myöhästyneestä ilmestymisestä, ajastuksessa oli tapahtunut virhe.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Pikkujoulumöllit

Tänään.. Niin siis eilen oltiin PoKSin agilityjaoston pikkujoulumölleissä. Osallistuttiin mölliradalle ja kisaavien radalle. Näissä mölleissä ei hylkyjä jaettu, vaan niistä tuli kymmenen virhepistettä. Ja kuinkas sitten kävikään.

Mölliradan alussa Netta intoutui rapsuttamaan kaulustaan kunnolla, mutta päästiinhän me sitten vauhtiinkin. Tältä radalta kerättiin 40 virhepistettä, jos oikein muistan, ja sijoituttiin kolmansiksi (medikoirakkoja oli kätevästi kolme). Aivan kuin hajujen mukana Netta meni putkeen kun ei olisi pitänyt mennä ja ennen puomiakin se halusi käydä tekemässä putken. Puomin alasmenokontaktia se ei ottanut ekalla kerralla - ja toiseksi viimeisen hypyn kohdalla oli hämminkiä.

Kisaavien radalta saatiin 25 virhepistettä ja sijoituttiin toisiksi. Jäätymisen hetkiä koettiin Netan kiivetessä puomille, kunnes sain tehtyä jotain sen hidastaessa vauhtia puomilla. Keppien alussa taisi olla jokin haju. Ja yksi hyppykin oli välttämätön suoritettava ylimääräisenä.

Hyvä fiilis jäi näistä mölleistä, vaikka säätämiseltä ei todellakaan vältytty. Eipä ainakaan tullut esim. haistelun suhteen ongelmia (eli Netta ei jäänyt vain jumittamaan ja haistelemaan). Mutta tässäpä tämän vuoden "mölliura" sitten olikin, huimat neljä kertaa mölleissä käytiinkin.

Kahdeskymmenesensimmäinen luukku


"Toimisikohan tämä lahjasäkki lentävänä taikamattona?"

lauantai 20. joulukuuta 2014

Kahdeskymmenes luukku


"Joulupukki ei huolinut minua mukaansa. Mutta ei minua silti olisi tarvinnut köyttää!!"

perjantai 19. joulukuuta 2014

Yhdeksästoista luukku

Kas, meitä on moneksi, vaan ken on meistä kääntämätön?


torstai 18. joulukuuta 2014

Ois kai siistii antaa periksi, toteais vain kylmästi: "Ei tästä mitään tuu."

Aina ei kaikki tunnu sujuvan treeneissä. Niin kuin tiistaina. Rata koostui pelkistä putkista (lähdössä ja maalissa oli hypyt) ja siinä ei olisi luullut olevan mitään ongelmaa. Ja ei ongelma ollutkaan radassa, vaan haistelussa. Nuuskutinuuskuti, mutta ekalla kierroksella sain jotenkin Netan mukaani. Keppejä en jaksanut sillä treenikerralla yrittää, kun niiden alussakin oli hyviä hajuja. 

Tokalla kierroksella oli tarkoitus videoida rata, mutta kyllästyin Netan haisteluun ja lopulta vain kannoin sen pois radalta (enkä myöhemmin jaksanut katsoa videotakaan kokonaan vaan poistin sen). En nyt oikein tiedä mistään "jäähyn voimasta", koska en usko Netan ymmärtävän sitä, mutta sillä hetkellä se oli reagointini haisteluun.

Tänään käytiin vapaavuorolla, mutta koska osa putkista oli otettu pois, jäi rata tekemättä (koska en kuitenkaan olisi muistanut järjestystä tai jaksanut laittaa putkia paikoilleen). Hajujen viemää todellakin, ainakin kerran Netta pääsi sylikyydillä kauemmas houkuttelevien hajujen kohdalta. Ja tuntui hieman vaikealta saada koira mukaan. 

Videolle laitoin nyt vain onnistumisia, vaikka säätämistäkin oli. Yksi putki ei näkynyt ollenkaan ekalla videointikerralla, eikä toisellakaan kunnolla. Onneksi sentään keksin, miten virittelen kännykän sopivaan asentoon, kun unohdin kameran tietysti kotiin..

Keppien alussa toka (vai myös eka?) väli oli jostain syystä erikoisen hyvän hajuinen. Mikä lie sitten sen syy.. Jälkiviisaana on hyvä ajatella, että olisi ehkä kuitenkin pitänyt koko treeni ottaa kuudella kepillä eikä lopulta kahdellatoista, mutta tehty mikä tehty. Ennen videon vikaa kohtaa harjoiteltiin vähän koiratanssitemppuja, mutta ne jätin pois videolta, kun ei se temppuilu nyt tähän aiheeseen kuulu.

En enää jaksa uskoa, että kaikki haistelu olisi sijaistoimintoa tai jotain. Ehkä siinä tapauksessa, kun jännitän syystä X (mitä nyt en usko treenitilanteessa kisa- tai möllimittakaavassa olevan) tai jos Netta vaistoaa haistelusta johtuvan ärtymyksen, jota kuitenkin yritän olla näyttämättä. Välillä kuuluvasta rouskutuksesta päätellen Netta löytää oikeasti jotain popsittavaa. Ehkä broilerinamit (kivipiirat ja sydämet) eivät olekaan enää niin suurta herkkua. 

Nakit ja makkarat käyttöön? Ja Netan "jäähylle vieminen" pois, en tiedä mistä se edes mieleeni tuli. Loppuiko vain motivaatio yrittää innostaa koiraa tarpeeksi? Jotenkin en nimittäin ajatuksenakaan tykkäisi tässä jutussa kauheammin tuosta ns. jäähyjutusta. Vaikkei se varsinainen jäähy olekaan. Jotenkin se ei vaikuta Netalle sopivalta. 

Eikä vapaavuorotreeni ainakaan kokonaan ihan sössimiseksi mennyt, oli niitä onnistumiskohtiakin varsinkin nyt, kun videolta katsoin. Ensi kerralla sitten paremmin (ainakin toivottavasti). Ja yksi tämän postauksen "motiivi" oli yrittää selventää ennen kaikkea minulle itselleni omia ajatuksiani tämän asian suhteen. 

Kahdeksastoista luukku


"Onko vielä porukkaa tulossa kyytiin? Sillä tämä taksi lähtee ihan just!"

tiistai 16. joulukuuta 2014

Tässä on Netta

Kuudestoista luukku

Tässä luukussa selviää arvonnan voittaja.


Voiton vei nimimerkki Tiina. Onnea! Laitathan minulle sähköpostiin nettastage (at) luukku.com yhteystietosi, niin saamme lähetettyä palkinnon. Kiitos kaikille osallistujille.


maanantai 15. joulukuuta 2014

Viidestoista luukku


"Vahdin tässä peräkärryn päällä. Ehkä joulupukki on siirtynyt reestä autoon viime vuoden jälkeen. Silloin hän saattaisi tarvita peräkärryä. En vain tiedä, mitä mieltä kotiväki olisi kärryn lainaamisesta."

lauantai 13. joulukuuta 2014

Kolmastoista luukku

Vilkun ensiesiintyminen perheessämme näyttämöllämme 1.5.2005


Kuvat © äiti

perjantai 12. joulukuuta 2014

Kahdestoista luukku


"Kyllä se vaan on niin, että joku on varmasti tiputtanut ruokaa tähän puuhun!"

torstai 11. joulukuuta 2014

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Jos tänään usko ei riitä, voi toivon repii siitä kun tajuu suunta on vain ylöspäin

Treeniä treeniä! Eilen oli omat treenit. Koska paikalla ei ollut muita, jäivät treenit aika lyhyiksi. Hallilla oleva rata oli (muutaman blogin perusteella) sama, joka oli marraskuun loppupuolella olleessa agilitykoulutuksessa. Ei tehty sitä kokonaan, vaan pientä pätkäjuttua. Nähdään mm. se, kun koira nousee seisomaan vasten näyttelypöytää (jonka päällä kamera on).. Ja se, kun Netta pyörähtää putkessa takaisinpäin.

Jotta videosta ei tulisi liian pitkä, leikkelin muutamia melko samalta näyttäviä kohti irti. Palkkauksen hankaluus, kun namialusta ei näissä jutuissa toimi, mutta palkattua sain. Välistävetokohdasta jätin pois kohdan, jossa Netta hyppäsi väärään suuntaan. Takaperin etenemistä (en edes yritä väittää tätä juoksemiseksi) niin kuin tekniikkakurssilla neuvottiin.

Jostain syystä eilisen treenistä ei jäänyt niin hyvä fiilis kuin olisi ehkä voinut jäädä. Hajut olivat Netasta kivoja ja oma olotilakin oli erilainen kuin yleensä omissa treeneissä. Mietin ensin, käydäänkö tällä viikolla vapaavuorolla. Sitten katsoin kalenteria ja päätin, että käydään.

Vapaavuorolla käytiin siis tänään päivällä. Osittain samoja juttuja kuin eilen ja jälleen leikkasin muutamia kohtia pois. Välistävedot jäivät nyt tekemättä kun en jaksanut viedä sieltä noita keppejä pois (niitä oli kahdessa kohdassa ja yhdessä vaiheessa kokeiltiinkin minimaalisen vähän niitä).

Varsinaisesta keppikohdasta jätin turhat säätämiskohdat pois. Ongelmakohtana videolta bongasin taas, että menen liiankin lähelle keppejä.. Mutta hienosti Netta silti teki ne onnistumiset (kun niissäkin menin "hieman" lähelle keppejä). Keppejä kokeiltiin myös toiseen kertaan, mikä osoitti vain, että yksi keppiosuus per treeni. Mielellään treenin alussa.

Muistin myös palkata Nettaa silloinkin, kun itse sähläsin jotain niin, että tuli ohjausvirhe (kerran ehkä unohtui?). Kepeillä kerran lipsahti sana "oho", mutta muuten pakka pysyi suht hyvin kasassa. Enempää en nyt jaksa analysointijuttuja. Niin, ja otinpa nyt lenkkarit treenikäyttöön talvitennareiden sijaan. Vähän helpompi ehkä liikkua lenkkarit jalassa..

Tässä ei olekaan enää kovin montaa viikkoa vuoden vaihtumiseen ja agilityn loppumiseen. Tältä päivältä jäi treeneistä parempi maku suuhun. Vähän tuppaa vuoristoratamaista olemaan tämä harrastaminen välillä. Lajiin katsomatta. Välillä tosin on vaikea sanoa, miksei tule niin hyvä fiilis kuin joskus, mutta sellaista se on.

Kymmenes luukku


"Ei näy, ei kuulu... Mikseivät tontut tule kysymään minun toiveitani?"

tiistai 9. joulukuuta 2014

Yhdeksäs luukku

Kymmenen vuotta sitten - Susku-koiran 14-vuotissyntymäpäivä


Kuvat © äiti