tiistai 28. toukokuuta 2013

Sehän sujuu!

Nimittäin takaaleikkaus putkelle. Muun muassa sellaista oli tänään ratatreenissä. Saatiin videolle toinen kerta, kun tehtiin rataa. Ekalla kerralla meni hyvin, Netta vain meinasi mennä A:lle mutta tuli kuitenkin keinulle. Tokalla kerralla, kuten videolla näkee, yksi hyppy ei vissiin ollut niin kiinnostava. Mutta putkille mentiin oikeista päistä, radan lopulla Netta ei mennyt vahingossa hypylle vaan putkelle. Välissä kokeiltiin keppejä, mutta Netta ei ollut kovin motivoitunut ja ei jaksettu hakea ohjureita ulos. Kyllähän se kädellä ohjaamalla jotenkin meni, mutta pysytään ohjureissa ja aletaan ottaa niitä vähitellen pois sitten jossain välissä. Mutta nyt se video.


 
Vielä vähän lisää vauhtia Netalle, kiitos. Juustot kelpasivat treeninameina, mutta ehkä nakki on vielä parempi?

Tilastoja

Päätin vähän vilkaista tämän blogin tilastoja ja kirjoittaa niistä jonkinlaisen jutun tänne. Katsoin tilastot kohdasta "Koko ajalta". Lukijoita on Bloggerin kautta 40, Bloglovinissa neljä seuraajaa ja Blogilistalla yksi tilaaja. Kiitos kaikille lukijoille tasapuolisesti. En olisi uskonut, että teitä kertyisi noin paljon.

Katsojia blogille on tullut eniten Suomesta (ja sehän ei nyt ketään yllätä). Toiseksi eniten katsojia on tullut Venäjältä ja kolmanneksi eniten Yhdysvalloista. Lisäksi listalla ovat myös Saksa, Britannia, Ranska, Ruotsi, Israel, Liettua ja Alankomaat.

Tänne on näköjään eksytty ainakin eri hakukoneilla, joistain blogeista sekä Petsiestä. Netan vanhasta blogistakin on näköjään tultu tänne. Hyvä niin, koska täällähän tämä on jatkunut kohta melkein vuoden verran.

Sitten hakusanoja koko ajalta. Tämähän on usein blogien hauskin juttu, Vuodatuksen aikoina pistin silloisia hakusanoja ylös.

hurtta lifeguard treeniliivi
Kyllä, sellainen täältä löytyy. Toivottavasti treeniliiviin liittyvistä jutuista on ollut hyötyä.

haavasuoja koiralle
Tätäkin ollaan käsitelty Netan sterkkauksen aikoihin. Ehkäpä tästäkin on voinut olla apua?

nettastage
Sehän siinä blogin osoitteessa on.

berra pro light
Sama kuin Hurtan treeniliivin kohdalla.

nettastage.blogspot.com
Blogin osoite.

berra treeniliivi
Kolmas treeniliiveihin liittyvä hakusana!

elovaaran ulkoilualue
Siellä oli joskus shelttilenkki. Tästä tiedosta ei varmaan ollut kamalasti apua.

sheltti
Joo, Netta on sheltti. Ja shelttijuttuja täällä on ollutkin.

haavasuoja
Jos ihmiselle käypäistä haavasuojaa on yritetty googlaamalla löytää, tästä ei ole varmaankaan apua ollut.

itsetehdyt näyttelyhihnat
On noita muutama tullut tehtyä. Jos joskus tilaan näyttelyhihnatarvikkeita, lupaan tehdä ohjeen niiden tekemiseen.

Noilla tänne on siis eksytty eniten koko sinä aikana, kun blogi on Bloggerissa ollut. Lisäksi katsoin, millä muilla hakusanoilla tänne on tultu. Karsin pois joitain, mitkä edellisessä olivat.

puolikuristava panta ohje
Jooh, ohjetta ei täältä löydy.

collien korvien siistiminen ohje
En ole tainnut varsinaisesti tarjota ohjeita koirien korvien siistimiseen, lähinnä kerran oli juttua Netan korvakarvoista.

rotutuotteet pipo
Shelttipipo löytyy!

seisomiskuva
Mitähän tällä on tarkoitettu? Seisotuskuvia Netasta joka tapauksessa löytyy täältäkin.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Mut musta ei vaan oo luovuttamaan

Ja niin taas muutin mieleni, pyörsin päätökseni ja kohta varmaan revin hiuksia päästäni. Taas pyöritellään koiratanssia ja sitä, kuinka tässä koiratanssiin liittyvässä projektissa loppujen lopuksi yhdellä kertaa tuuraan kaveriani, joka ei paikalle pääse. Muutoin kohtalomme koiratanssin suhteen on avoin.

Kappale vaihtui kokonaan eri kappaleeksi ja lyhyemmäksi (lyhennetty versio yhdestä kappaleesta). Kaipa sitä nyt tällä mennään, vaikka kämäiseltä tuo koreografia tuntuu. Varsinkin, kun aloin suunnitella sitä eilen ja tänään harjoiteltiin sitä ekan kerran.

Montako temppua meillä edes on? Paikallaolo ja luoksetulo, pyöriminen, tanssiminen, läpy, pam ja kiertäminen. Siinä se sitten vissiin onkin, ja koska olen salaperäinen, en tarkemmin vielä kerrokaan. Rekvisiittapuolikin on vähän auki. Netalle tekaisin pikaisen kaulapannan, mutta vielä pitää keksiä itselleni jotain. Huomenna kirpparille siis.

Ehkä tämän kiertelyn ja kaartelun jälkeen ei enää vaihdeta kappaletta, koreografiaa tai mitään muutakaan. Kisaamista harkitaan sitten joskus pitkän ajan päästä. Että joo. Ei koiratanssijuttuja ennen syksyä. Niin vissiin..

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Kameroilla muisti, tuijotan mun jalkoja

Taikan ja Medyan blogin inspiroimana päätin kirjoittaa koirien valokuvaamisesta. Samalla pääsen kätevästi vastaamaan kysymykseen, johon unohdin vastata kysymyspostauksessa.

Ensimmäinen kamerani oli Canon Powershot A410. Silloin meillä oli Vilkun lisäksi Piri. Kuvasin ainakin Pirin pentuaikana ja myös Vilkkua. Lähinnä vain räpsin kuvia. Vuonna 2009 sain syntymäpäivälahjaksi uuden kameran. Se oli Olympus µ 850 SW, veden- ja iskunkestävä pokkari. Lisää koirakuvia Piristä ja Vilkusta.

Vuonna 2010 sain vanhempieni käyttämän järjestelmäkameran (Olympus E-300), kun he ostivat itselleen uuden. Se ja pokkarini olivat mukana ikuistamassa Netan pentuaikaa. Kuvasin edelleen aika paljon pokkarilla. Jotenkin tykkäsin siitä silloin enemmän kuin järkkäristä. Tarkoituksena oli mikäs muukaan kuin ikuistaa Netan (ja Mirun) pentuaikaa ja muita juttuja.

Alkuvuodesta 2011 arvon järkkäri päätti hajota. Väliin tuli mustia ruutuja ja sitten lisäksi kamalan kirkkaita ja tummia kuvia. Tilalle tuli Olympus E-420, jolla kuvaan yhä. Huomattiin myös, että vanha pidempi putki (Olympus Digital 40-150mm 1:3.5-4.5) aiheutti uudella rungolla kirkkaita ja tummia kuvia. Sekin oli hajonnut. Vanha lyhyempi putki (Olympus Digital 14-45mm 1:3.5-5.6) toimii yhä, mutta sen käyttö on jäänyt, kun sain vanhempien järkkärin lyhyemmän putken (Olympus Digital 14-42mm 1:3.5-5.6) käyttöön. Tällä hetkellä minulla on käytössä sen putken lisäksi myös pidempi putki (Olympus Digital 40-150mm 1:4-5.6). Kotoisasti kutsun noita vain lyhyeksi ja pitkäksi putkeksi.

Jossain vaiheessa innostuin kuvaamaan enemmän ja enemmän. Samalla pokkari jäi ja viime vuonna Viron reissulla se meni rikki. Uutta en ole saanut hankittua, mutta satunnaisesti käytän vanhempieni vanhaa veden- ja iskunkestävää pokkaria Olympus µ 770 SW. Paljon tuokin kamera on kestänyt monen vuoden käytössä. Otan sillä lähinnä videoita.

Itsekriittisyys kuviani kohtaan on kasvanut vuosien varrella. Ennen en ollut niin tarkka siitä, muistinko suoristaa horisontin vai en. Kuvia kertyy kuitenkin älyttömän paljon. Kaikki eivät vain päädy nettiin. En oikeastaan osaa määritellä, millaisia kuvia tykkään koirista ottaa. Tarkkoja nyt ainakin. Sitten on tietyt jutut, mitä toistan ja toistan (metsäpolut, Netta kannon päällä jne.). Lisäksi tykkään liikekuvista, mutta usein tarkennus ei pysy koiran vauhdissa. Sitten kun muistetaan kauluksen valkoisen värin puhkipalaminen.. Kuvaan kuvaamisen ilosta. Kuvaan saadakseni enemmän muistoja.

Kasasin tähän nyt kahdeksan kuvaa, joista ajattelin kertoa vähän enemmän.


Vasemman ylälaidan kuva on otettu lokakuussa 2010. Netta oli kuvanottohetkellä suunnilleen puolivuotias. Olimme pellolla lenkillä ja Netan juokseminen sattui ikuistumaan kuvaan. Ilmassa olevat jutut ovat vesipisaroita.

Oikean ylälaidan kuva on viime vuoden kesäkuulta eli siinä Netan sterkkauksesta on kulunut kuukausi. Viime kesän kuvissa Netta on niin kalju... Kuvanottohetkellä olin Netan kanssa lenkillä hiekkakuopilla. Taivaalla oli synkät pilvet, mutta ei kuitenkaan satanut.

Vasemman alalaidan kuva on heinäkuulta vuodelta 2011. Hiekkakuopilta tämäkin. Unohdinkin mainita, miten kiva auringonlaskussa on kuvata - ja olisi kiva saada vastavaloon otettuja kuvia. Kukka on jotenkin kummasti Netan takana, mutta ei sillä kai ole niin paljoa väliä.

Oikeassa alalaidassa on kuva huhtikuiselta kymmenen kilometrin lenkiltä, jonne mahtui lunta ja sulaa maata. Kuvasta tulee mieleen alkukevät. On lunta ja lätäkköä. Netta taisi vilkaista, mitä minä olin tekemässä.


Vasemmassa ylälaidassa on huhtikuussa 2011 otettu kuva. Tästä tykkäsin silloin ja tykkään edelleen. En ole tehnyt tälle kuvalle muuta kuin pienentänyt sen ennen kuin lisäsin sen nettiin. Netta on jotenkin tosi ylväs.

Oikeassa ylälaidassa on Netan kuva viime kesäkuulta. Oltiin pidemmällä lenkillä ja näköjään taivas oli taas kerran tumma. Tässä Netta istui eräänlaisen "ojan" reunalla ja minun selkäni osui ojan toiseen reunaan, kun yritin saada Netasta kuvia. Hupinsa kullakin.

Vasemman alalaidan kuva on Kontiolahden lenkiltä viime lokakuulta. Mitä minä puhuinkaan Netasta ja kannoista?

Oikeassa alalaidassa Netta on jälleen kerran hiekkakuopilla, tosin kiven päällä. Tästä tuli vähän tällainen. Netan asento ei ole ihan perinteinen minä-Netta-poseeraan-tässä.

Ja jotta emme unohtaisi sitä, kuinka fiksulta ja filmaattiselta Netta aina näyttää...


...ja kuinka paljon se kuvaamista arvostaa.

Aamuliitoa

Tänään menin Netan kanssa aamulla treenaamaan vapaavuorolla. Alkuun tehtiin Viimahännät-blogista bongaamaani valssiharjoitusta. Ensin vasemmanpuolimmaista ja sitten sama toisinpäin (oikeanpuolimmainen). Välillä se meni vähän haahuiluksi Netalla, mutta muuten meni mukavasti.


Valssitreenin jälkeen tehtiin neljän hypyn suoralla eteenlähettämistä. Aluksi Netta ei muistanut, mistä oli kyse, joten ohjasin sen kerran niin, että tavalliseen tapaan juoksin sen vierellä. Sitten se tajusi. Sama homma taas, kun vaihdettiin namialustan paikkaa. Kivasti Netta kuitenkin meni namialustalle.

Tämän jälkeen treenattiin välistävetoja. Eri asia tosin miten oikein tehtiin, koska en ikinä oikein muista, kummalla kädellä tehdään mitäkin juttuja (fiksu selitys, vai mitä?!). Ensin siis ylempää ja sama toisesta suunnasta.

 
Ja vielä takaakiertotreeniä, sama juttu käsien kanssa, kuin välistävedoissa. Ihan hyvin tämäkin meni Netan osalta. Niin tässä kuin välistävetotreenissä saisin itse olla nopeampi ja mutkitella vähemmän.


Lopuksi treenattiin vähän kontakteja A:lla. Siitä ei sen enempää, alla oleva video kertoo sen, mikä on tarpeen. Siihen on muutenkin koottu pätkiä tämän aamun treeneistä (tosin hyppysuoralta jätin pois ne kohdat, kun Nettaa tavalliseen tapaan ohjasin, ettei videosta tulisi hervottoman pitkä).

Opetus ohjaajalle:
Yritä olla nopeampi, vältä mutkittelua, älä laita namia liian kauas...


 
Tein Netan liitelyistä erillisen soittolistan Youtubeen. http://www.youtube.com/watch?v=4MvpgPiKqmc&list=PL0q9m6S9PRRH-s_TmTPsp9SJSj9-H8wLJ 

lauantai 25. toukokuuta 2013

2on2off, pelto ja haju

Tänäänkin treenailtiin Netan kanssa pihalla agia. Kun keinua ei käytetä, se on tuettu pitkällä rimalla. Näin pystyttiin harjoittelemaan kontaktien alastuloa. Sitten samaa omalla A:lla. Sitten keinun treenaamista. Alkuun Netta pari kertaa livahti ennen keskikohtaa pois, mutta saatiin sitä sitten sujumaan. Hypyltä keinulle. Ihan innokkaastihan tuo meni, mutta alastulossa meinasi välillä mennä pois vähän vinosti, joten kokeiltiin vielä pelkkää keinua.

Kontaktitreeniä kokeiltiin myös etupihalla. Puutarhakeinun luona on "levy", joka ennen kuului leikkimökin ulkopuolella olleeseen pöytään, mutta joskus se pöytä hajosi ja levy jäi. Tätä juttua taisin tehdä vähän viime vuonnakin. Levy kallelleen ja treeniä treeniä. Kuten keinua 2on2off-treeniin hyödyntäessä, myös tässä Netta pysyi nätisti paikallaan kunnes vapautin sen. A:lla se taisi kerran tai pari lähteä pois ilman vapautusta.

Tässä vielä videota 2on2off-treenistämme.


 
Käytiin äidin ja koirien kanssa pellolla lenkkeilemässä. Vaan mitä yhdessä vaiheessa näkyikään pellolla? Jänis! Tai lähinnä sen pää ja korvat. Kuvauksellinen kohde juu, mutta liian kaukana. Välillä se meni matalaksi. Kamala kiire sillä ei kuitenkaan tainnut olla, käsien taputteluun se ei reagoinut yhtään. Viheltelykään tai ihmisen vuhvuh ei myöskään vaikuttanut. Tästä tulikin mieleen, kun pari vuotta sitten talvella pellolla oli kaksi jänistä ja yrittäessäni kuvata niitä yritin fiksusti kutsua niitä.
 
Heinäpaalien juurella kierinyt Netta näki jäniksen ja lähti sitä kohti. Jänis karkuun ja Netta perässä. Onneksi Miru ei lähtenyt mukaan, vaan se saatiin kiinni. Kyllähän tuollaisessa tilanteessa säikähtää, että jos jänis (tai rusakko) juoksee tielle koira perässään. Lähdin noutamaan Nettaa, mutta sitten se ilmestyikin pellolle ja tuli luokse.
 
Kieriskelyjensä takia Netta haisi kummalliselle toiselta puolelta. Se oli myös vähän märkä siltä puolelta. Ei kun koira pesulle, shampoota vain haisevalle puolelle. Ja vielä mitä, uudelleen pesua pään läheltä ja huuhtelua yhdestä kohdasta niin, että suojaa koiran korvia, ettei sinne mene vettä.
 
Netta oli pesun johdosta vähän hapan. Kuivaamisen jälkeen se tyytyi nuolemaan tassujaan kuiviksi. Hyvin tuota kuitenkin sai lahjottua, kun muistin hyllyssä olevat kuivatut poron kylkiluut ja annoin sille yhden suht pienen luun. Luu kelpasi hyvin; nyt Netta on syönyt kokonaisen luun! Vaikkakin pienen, mutta silti.

Harrastuskatselmus #2

Viimeksi harrastuskatselmus tuli lokakuussa 2012. Nyt on aika katsoa, mikä on muuttunut.

Mätsärit

Nyt takana on jo 37 mätsäriä, jos oikein laskin. Lokakuun harrastuskatselmuksen jälkeen on tullut sinistä ja punaista ilman sijoitusta sekä SIN BIS3, SIN1, SIN BIS1 ja SIN BIS2 vielä melko lyhyellä aikavälilläkin. Mätsäreissä käynti on vähentynyt lähinnä siksi, ettei agilitytreenejä viitsi mätsäreiden takia jättää väliin.

Netan esiintymiseen on varmaankin tullut uutta puhtia ja se ei ainakaan viime aikoina ole tuntunut haistelevan niin paljoa kehiä kuin aiemmin. Viime mätsärissä myös liikkuminen meni hyvin. Seisominenkin sujuu, vaikka BIS-kehissä Netta välillä väsymyksensä vuoksi liikuttelee jalkojaan seistessään. Se ei kuitenkaan kovin usein käy istumaan.

Näyttelyt

Käytiin Tohmajärvellä hakemassa EH. Jatkossa ei ole tarkoitus juurikaan näyttelyitä kierrellä, ehkä yksi näyttely per vuosi on hyvä toimintasuunnitelma.

TOKO

Ollaan treenattu kotona hyvin vähän. Paikallaolot ovat sujuneet hyvin esim. agilitytreeneissä ja pihalla/hallin pihalla harjoitellessa.

Agility

Syksyllä käydyn alkeiskurssin ja alkeis-jatkokurssin jälkeen ollaan treenattu PoKSilla agilityn jatkoryhmässä. Rengas on sujunut mukavasti niillä kerroilla, kun se on ollut. Kun keinu ja kepit saadaan kuntoon, harkitaan jo kisaamistakin ainakin möllien epävirallisella kisaavien radalla. Takana on viidet möllit, joten ainakin johonkin tavoitteeseen on ylletty.

Koiratanssi

Musiikki on vaihtunut ja stressi on iskenyt, joten koiratanssi on jäässä. Tavoitteena on kuitenkin joskus kasata freestyleen toimiva koreografia alokasluokkaan, jotta joskus voidaan kisatakin.

torstai 23. toukokuuta 2013

Video: Netan harrastusuran pieniä tähtihetkiä

Tekaisin tällaisen. Videoklippejä ei valitettavasti ole paljoa, mutta tässä pähkinänkuoressa Netan parhaita tuloksia mätsäreiden ja agilityn puolelta.


Lykynlampi

Eilen illalla suunnattiin Netan kanssa autolla Lykynlammelle ja kierrettiin lammen ympäri vievä lenkki. Sports Trackerin mukaan lenkille tuli 3,75 km pituutta. Varmaan ihan totta.







Kengäntäydeltä kumirouhetta

Käytiin tänään aamukahdeksalta hallilla vapaavuorolla treenaamassa Tuulian, Ludon ja Novan kanssa. Hallilla oli vieläkin tiistaina rakennettu rata, joskin sinne oli ilmaantunut enemmän numeroita. Mehän tehtiin sitä tiistaina kahdeksallatoista esteellä.

Alkuun treenattiin Netan kanssa keinua. Sitä treenattiin jo eilen pihalla omalla keinulla ja silloin Netta välillä livisti ylöstulossa pois, samoin hallilla. Nameja keinulle ja eteenpäin. Jossain vaiheessa aloin palkata Nettaa keinun pamahduksen kohdalla. Kyllä se tästä, äsken pihalla treenailtiin omalla keinulla eikä Netta siitäkään yrittänyt enää hypätä kesken pois!

Sitten tehtiin rataa. Alkuun yritin tehdä vissiin esteelle nro 17 eli putkelle. Kakkosesteen luona ranskalainen sujui ihan ok ja taidettiin päästä nelosesteelle, sen ja vitosen välillä Netta alkoi haistella. Eteenpäin vain. Eipä pelottanut puomi! Ja vähän säätämisellä loppuun, nyt oli putkikin (nro. 13). Se olikin suorassa, enkä muista, oliko se päädystä vinossa tiistaina vai ei... Joka tapauksessa Netta meni sen jälkeiseltä hypyltä jälleen nätisti putkelle.

Taidettiin yrittää rataa loppuun (olisi ehkä kannattanut katsoa numerot). Keskellä oli kepit, joita tosin ei oltu numeroitu. Harjoiteltiin niitä ohjureilla ja kun otti vauhtia, kyllähän se sujui. Kohta saa alkaa ohjureitakin poistella. Ja vauhtia kun lisää saisi...

Tehtiin alkua ja loppua tiistain tyyliin kai vielä kerran. Sitten pikkujuttuja, kuten puomia yms. Lopulta piti vähän raivailla esteitä. Vielä vähän keinua. Sitten tein Netalle kolmen hypyn hyppysuoran, harjoituksena eteenlähettäminen. Alkuun juoksin vähän Netan vierellä, sitten annoin sen mennä itse ilman että seurasin ollenkaan. Se hyppi namialustaa kohti tosi kauniisti, eikä yrittänyt lähteä tekemään oikoreittiä.


Treenin lopuksi raivattiin loputkin esteet yhdessä pois. Sitten olikin aika suunnata kotiin. Kengissä oli kumirouhetta. Arvatkaas, kenelle on tullut kilpailukuume? Se alkoi tiistaina. Kisaaminen ei vielä kuulunut tämän vuoden tavoitteisiin, mutta toisaalta, jos kepit ja keinu saadaan paremmalle mallille, ei sekään olisi mahdoton ajatus. Lisenssi vain pitäsi vaihtaa. Katsotaan, katsotaan.

Tässä vielä videota Netan kepittelystä.


tiistai 21. toukokuuta 2013

K-kirjaimia

Ja niin ajelin Netan kanssa hallille tavalliseen tiistaiseen tapaamme agilitytreeneihin. Meillä oli tänäänkin ratatreeniä, johon sisältyi myös tekniikkaa. Taas joudun sepustamaan jotain siitä, miten rata on vähän sinnepäin, mutta väsynyt mieli on väsynyt mieli. (Ja selostuksista voitte varmaan päätellä, että esteet ovat voineet olla hiukkasen eri paikoissa...)

Alkuun tehtiin ykköseltä ysille. Minit aloittivat ja me oltiin medeissä toisina. Ykköseltä kakkoselle tuli ohjauskuvio nimeltä ranskalainen. Sehän meni ihan kivasti. Tehtiin vain kasille ja todettiin, ettei takaaleikkaus tässä tulisi kuitenkaan toimimaan. Toisella kerta tehtiin ysille ja tein seiskan ja kasin välillä valssin. Kyllä sen ehti, muttei varmaan olisi nopeamman koiran kanssa ehtinyt. Tänään puomilla ei ollut ongelmaa kiipeämisen suhteen, lieneekö syy se, että tämä on tuttu oman seuran puomi?

Sitten oli taukoa ja käytiin ulkona harjoittelemassa keinua. Voi keinu! Netta irti ja keinulle, kädellä kevensin pamausta. Toistoja, mutta jonkinlaista pamausta tuli, ei enää täysin hiljaa. Eikä Netta vaikuttanut pelkäävän, namit maistuivat hyvin namialustalta (aluksi palkkasin kädestä) ja vauhtiakin piisasi niin, että hyvä kun ehti keinua laskemaan. Vikalla kerralla annoin Netan mennä koko keinun itse laskematta sitä alas eikä pamaus vaikuttanut haittaavan Nettaa. Olin kuitenkin koko ajan vieressä. Jätettiin se sitten onnistuneeseen suoritukseen.

Sitten tehtiin loppurataa kympistä kahdeksaantoista, joskin este nro. 13 eli putki jätettiin välistä. Alkuun taisi tulla ohjattua vähän hankalammalta puolelta, mutta kun esteen nro. 11 jälkeen valssasi, sai Netan paremmin hypylle. Ja molemmilla kerroilla se kiersi hienosti putken takaa ja meni putkeen. Loppujuttu olikin asia erikseen, takaaleikkaus ei tässä toiminut joten meitä neuvottiin tekemään esteet 16-18 toiselta puolelta ohjaten tällä kertaa.


Ja ne K-kirjaimet. Kieputus ja keinu. Ei minulla muuta.

Herkkuvarastojen äärellä

Tänään kuvasin ainakin osan Netan herkuista. Niitä on ihan riittämiin. Niitä on purkeissa, pusseissa ja laatikossa, niille varatulla paikalla ja kirjahyllyssä. Viime vuonna lahjoitin joitain Netan puruluita Axi-eukulle, kun näytti, ettei Netta niitä kuitenkaan söisi. Älkää välittäkö kummallisista heijastuksista kuvissa, otin kuvat ikkunan edessä ja johonkin kuvaan heijastuivat pöytää akryyliväriprojektilta suojaamassa olleet paperit sekä maalaamani taulu.

Shelttipurkissa meillä on jotain BF:n herkkutikkuja. Näitä Netta sai Axun omistajalta synttärilahjaksi ja niitä on kaapissa lisää, kun sain niitä mummolasta. Netta tykkää näistä. Pakko vain säilyttää purkissa, etteivät kuivahda kokonaan.


Nämä namit saimme Hau-Hau Championin kilpailusta, johon piti lähettää kuva koirasta ja tunnustuslapusta (lapulla koira tunnusti jonkin "kolttosen"), sillä kaikki siihen osallistuneet saivat nameja. Nämä ovat aika ilmavia ja näissä on hajusta päätellen tonnikalaa (ja olikohan myös porkkanaa?).


Tessun lihalastuja on riittämiin, varmaan ainakin viisi pussia. Ensin ostin yhden, sitten ostin lisää ja voitettiin näitä vielä yhdestä mätsäristä. Helppo pieniä, yhdestä lastusta on iloa pidemmäksikin aikaa ja lisäksi nämä eivät haise.


Näiden namien "virallista" nimeä en tiedä. Ostin näitä yhdeltä meidän 4H-kerhon retkeltä. Silloin käytiin Kuopiossa. Jotain Oscarin nameja nämä ovat. Pitäisikin syöttää pois, mutta palkkaamiseen nämä ovat kovuutensa takia vähän hankalia.


Hammashoitopuruluita riittää. Näitäkin pitäisi syöttää. Netta ei näistä kamalammin välitä, vaikka se joskus on ainakin yhden tällaisen syönyt. Vilkku ja Miru taas söisivät tällaiset aivan hetkessä.


Purkillinen puruluurenkaita. Mikä lie älynväläys oli nämäkin hankkia, Netasta nämä ovat vissiin liian kovia. Pitääkin taas tarjota ja jos ei kelpaa, Miru ja Vilkku tarttuvat ilomielin toimeen.


Siankorva, joka on Netan synttärilahja kaverilta. Netta söi Netan ja Axun yhteissynttäreillä yhden tällaisen ja tämä on vielä jäljellä. Netalla menee aikaa tällaisen syömiseen.


Sekalaisia herkkuja. Jokin kierretikku, rouhetikkuja, rouhepuruluita, hammashoitokrokotiili ja XO-puruluu. Rouhepuruluista Netta tykkää varmaan siksi, että niitä sen on helppo syödä.


Rouhetikkuja lisää. Nämä pitäisi laittaa purkkiin. Netta tykkää näistä (luonnollisesti), vaikka sillä meneekin aika kauan yhden tällaisen syömiseen.


Sunnuntain mätsäristä voitettuja poron kylkiluita. Näitä on melkoinen satsi. Saas nähdä, mitä Netta näistä tykkää. On varmaan syytä lahjoittaa osa Mirulle ja Vilkullekin jossain välissä.


Netan synttärilahja, jonka se sai minulta. Kuivattu pieni putkiluu ja possunnenä. Netta on jopa yrittänyt syödä tuota luuta, pitäisi ladata siitä videokin nettiin, kunhan vain jaksan.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Mä meinaan jatkaa, en oo feidaamassa

Syksy 2010. Netta on tullut kesällä. Seisomme Linnunlahden koirankoulutuskentällä pentukurssilla ja tokon alkeiskurssilla. Käymme jossain vaiheessa pentukurssilla myös Noljakan Sinkkolassa. Siellä on pimeää. Myös tokon alkeiskurssin iltakerroilla on pimeää. Joskus sataa. Lokakuussa tulee ensilumi. Toko tuntuu toivottomalta. Lokakuussa alkaa Netan mätsäriura.

Loppukesä 2011. Mätsäriharrastus on lähtenyt vauhtiin ja koiraharrastusintoni on päässyt liekkeihin. Takana on muutama sijoitus, samoin agilityn pentukurssi, jonka jälkeen olen miettinyt, onko agility meidän juttu. Syksyllä totean, että ei vielä ilmoittauduta alkeiskurssille.

Kevät 2012. Takana lisää ja lisää mätsäreitä, sinistä ja punaista ilman sijoittumista. Ollaan tokoiltu jatkoryhmässä ja jännityksestä huolimatta läpäisty agilityn hallittavuustesti. Agilityn alkeiskurssi häämöttää edessä tulevana syksynä. Netta on steriloitu ja kaljumpi kuin koskaan ennen.

Alkuvuosi 2013. Pohdin mätsäritaukoa, mutta sorrun kuitenkin menemään mätsäriin. Netta pääsee ekaa kertaa BIS-kehään. Mätsäreihin palaamme keväällä ja yhtäkkiä Netan mätsäriura lähtee nousukiitoon. Sinisten ykköstä. Lisäksi starttaamme muutamissa agilitymölleissä.

Pentukurssin lopputesti
Mitä kaikkea meidän koiraharrastusuran ajalle on mahtunutkaan. Toivottomat hetket koiran kanssa, mutta myös onnistuminen. Kun ollaan kaaduttu, ollaan noustu kuitenkin ylös. Ei olla luovutettu. Ehkä pieni mätsäritaukokin teki terää.

Kaksi vuotta sitten Netan paikallaolo oli hyvin hatara. Se oli hatara vielä vuosi sitten. Missä on tapahtunut muutos? Netta malttaa agilityssä odottaa, kun kävelen kauemmas ja aloitamme radan. Me ollaan kehitytty. Jossain on tullut onnistuminen.

Toivottomat hetket johtuivat usein Netan pienoisesta arkuudesta. Se ei leikkinyt muiden koirien kanssa innoissaan. Ei se leiki nytkään. Ohitustilanteissa se saattoi jumittaa. Nykyisin ohitukset sujuvat paremmin kuin aiemmin.

Kuopion erkkarin arvostelu - AVO H
Lähtökohtana meillä oli hauska koiraharrastus. Takana oli muutama mätsäri edesmenneen nahkacollien kanssa ja pieni kokemus perheen muista koirista. Vuonna 2011 vain syttyi syvempi into koiraharrastukseen. Kyllä, ajattelen edelleen paljon koiria ja koirajuttuja. En kuitenkaan ota harrastusta liian vakavasti. Joskus pettyy ja siihen jää välillä rypemään, mutta onhan suunta kuitenkin aina lopulta ylös.

Kuusi näyttelyä H:n arvoisen koiran kanssa. Joku voi kysyä, mitä järkeä siinä on. En minä tiedä. Minusta se on ollut ihan hauskaa. T ei ole kaatanut maailmaa. Ei se ole muuttanut Nettaa miksikään. Lukuisat sijoituksettomat mätsärikerrat (ja niiden laskemiseen eivät kahden käden sormet riitä) ovat pitäneet jalat maassa.

Nyt takanapäin on 37 mätsäriä. 15 kertaa sininen ilman sijoitusta, 12 kertaa punainen ilman sijoitusta. Kerran PUN3, kahdesti SIN4, kahdesti SIN3, kerran SIN2, kerran SIN1 ja sitten meidän tähtihetket. SIN BIS3, SIN BIS1, SIN BIS2.

Netan oma hylly
Eikä me vieläkään olla luovuttamassa, vaikka koiratanssi on tauolla ja yhdet treenit menivät täysin penkin alle. Jostain on tullut ammennettua intoa jatkaa mätsäreissä käyntiä - ja jättää niitä väliin, kun siltä tuntuu. Me ei juosta sijoitusten perässä. Kaikki on puhdasta sattumaa.

Valehtelisin, jos väittäisin, etteikö olisi hienoa, jos jonain päivänä paras tuloksemme olisi PUN BIS1. Siihen on kuitenkin vielä matkaa ja saa nähdä, päästäänkö punaisissa sijoituksille koskaan. Haaveita saa ja pitääkin olla, vaikka osa jäisi toteuttamattakin. Joskus vain menee pidemmän aikaa.

Nyt alkaa tuntua siltä, että meidän koiraharrastus on oikeasti lähtenyt nousukiitoon. Kesällä tulee väistämätöntä taukoa, mutta syksyllä palataan taas kuvioihin. Tämä on meidän vuosi ja tuntuu, että tämä on enemmän meidän vuosi kuin aiemmat.

Kuvia, kuvia, kuvia

Olen tylsä ja lisään vain kuvia.