Kontaktitreeniä kokeiltiin myös etupihalla. Puutarhakeinun luona on "levy", joka ennen kuului leikkimökin ulkopuolella olleeseen pöytään, mutta joskus se pöytä hajosi ja levy jäi. Tätä juttua taisin tehdä vähän viime vuonnakin. Levy kallelleen ja treeniä treeniä. Kuten keinua 2on2off-treeniin hyödyntäessä, myös tässä Netta pysyi nätisti paikallaan kunnes vapautin sen. A:lla se taisi kerran tai pari lähteä pois ilman vapautusta.
Tässä vielä videota 2on2off-treenistämme.
Käytiin äidin ja koirien kanssa pellolla lenkkeilemässä. Vaan mitä yhdessä vaiheessa näkyikään pellolla? Jänis! Tai lähinnä sen pää ja korvat. Kuvauksellinen kohde juu, mutta liian kaukana. Välillä se meni matalaksi. Kamala kiire sillä ei kuitenkaan tainnut olla, käsien taputteluun se ei reagoinut yhtään. Viheltelykään tai ihmisen vuhvuh ei myöskään vaikuttanut. Tästä tulikin mieleen, kun pari vuotta sitten talvella pellolla oli kaksi jänistä ja yrittäessäni kuvata niitä yritin fiksusti kutsua niitä.
Heinäpaalien juurella kierinyt Netta näki jäniksen ja lähti sitä kohti. Jänis karkuun ja Netta perässä. Onneksi Miru ei lähtenyt mukaan, vaan se saatiin kiinni. Kyllähän tuollaisessa tilanteessa säikähtää, että jos jänis (tai rusakko) juoksee tielle koira perässään. Lähdin noutamaan Nettaa, mutta sitten se ilmestyikin pellolle ja tuli luokse.
Kieriskelyjensä takia Netta haisi kummalliselle toiselta puolelta. Se oli myös vähän märkä siltä puolelta. Ei kun koira pesulle, shampoota vain haisevalle puolelle. Ja vielä mitä, uudelleen pesua pään läheltä ja huuhtelua yhdestä kohdasta niin, että suojaa koiran korvia, ettei sinne mene vettä.
Netta oli pesun johdosta vähän hapan. Kuivaamisen jälkeen se tyytyi nuolemaan tassujaan kuiviksi. Hyvin tuota kuitenkin sai lahjottua, kun muistin hyllyssä olevat kuivatut poron kylkiluut ja annoin sille yhden suht pienen luun. Luu kelpasi hyvin; nyt Netta on syönyt kokonaisen luun! Vaikkakin pienen, mutta silti.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti