Kauniin sään vuoksi päätin mennä Netan kanssa pidemmälle lenkille ja talsittiinkin suunnilleen yhdeksän kilometriä. Vaan mitä kaikkea matkaan mahtuikaan? Vähän aikaa edessämme talutti pyöriään kaksi tyttöä, joista toinen sanoi toiselle: "Ihana koira siun takana."
Nähtiinpä myös tieltä metsempään (voiko näin edes sanoa?) poistuessamme lastenrattaat, jotka olivat Netasta hurjan pelottavat ja ne piti kiertää kauempaa. Sitten ärtymyksen purkamista. Miksi, miksi, MIKSI luontoon pitää jättää lasipurkkeja? Niitä oli jonkun kannon päällä ja osa oli rikkikin. Hmph sanon minä! Ja eikös yhden kannon päällä ollut tyhjä olutpullokin. Muutakin roskaa näkyi. Jos kyseessä ei olisi ollut pidempi lenkki, olisi ne roskat voinut toki ottaa mukaan ja raahata omaan roskikseen, mutta nyt se ei onnistunut.
Yhdessä vaiheessa kutsuin Nettaa luokseni ja vielä mitä, sen kauluksessa oli ruskeaa. Näin hevosenjälkiä ja kuivahtanutta hevosenpaskaa, mutta ilmeisesti se ei estänyt Nettaa pyörimästä siinä (tai jossain muussa paskassa, jos totta puhutaan, ei paljoa kiinnosta, mitä se oli). Hienoa, Netta, tosi kiva juttu! Menolippu kylpyyn tienattu!
Tulipa lenkillä vielä vastaan toinen koiranulkoiluttaja. Näin käy tosi harvoin. Ihmisen nähdessäni otin Netan kiinni ja sieltä tuli joku koira Netan luokse. Se koira oli ihan ystävällinen ja jatkoi omistajansa kanssa matkaa toiseen suuntaan.
Kotona Netta sitten pääsi pesulle. Se siitä Best Friendin shampoosta ja käytettiinpä vähän Bio-Groomiakin. Lopputuloksena märkä ja ei-niin-iloinen Netta. Ollakseen pesua inhoava koira se osaa hämmästyttävän helposti hommata itsensä pesulle!
Ehkä jatkossa pitkillä lenkeillä valitaan eri polut, ettei vastaavia hevosenpaskajuttuja enää tapahdu. Samalla reitillä on aiemminkin ollut hevosenpaskaa, mutta silloin Netta ei ole päässyt kierimään siinä. Just joo. Huomenna pitkästä aikaa treenaamaan agilityä!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti