Tukka hyvin ja näkyyks kello, mä oon vieläkin leija, ei pääty lento

Ihan aluksi laitan tähän kuvan, jonka unohdin perjantain postaukseen lisätä...

Sitten asiaan. Tänään suunnattiin Netan kanssa Joan mölleihin Pärnävaaralla. Matkalla vein Netan rokotustodistuksen ja rahat mätsäri-ilmoittautumiseen kaverille, joka oli luvannut ilmoittaa Netan mätsäriin. Mätsäristä sain tietää vasta torstaina ja eilen arvelin, että se jäisi väliin, mutta lopulta se kiinnosti... Ja ei kun itse mölleihin.

Medimöllejä oli kai yhteensä viisi. Ai että Netalla oli vauhtia... Ja A:lle mennessä se pääsi livahtamaan selkäni takaa toiselle puolelleni, olisikohan se halunnut moikata tuomaria? A:lle päästiin kuitenkin ja hyvä vauhti säilyi mustalle putkelle asti. Siinä tuli kielto. Kun putkeen piti kieputuksen jälkeen mennä uudelleen, Netta meni ihan hyvin (rataan tutustuessa en edes ollut kiinnittänyt huomiota putken väriin!). Puomilla tuli taas hidastelua.

Tulostamme en vielä tiedä, mutta laitan sen Netan tulossivulle, kunhan saan sen tietooni. Eipä sillä mikään kiirekään ole.

Katsottiin möllit ja möllien palkintojenjako. Sitten taas autolle. Mätsärin ilmoittautumiset nimittäin alkoivat klo 11:30 ja kehät klo 13:00, möllien ilmoittautuminen alkoi klo 11:30 ja rataantutustumiset klo 12:00, joten jos en olis vienyt rahoja ja rokotustodistusta kaverille, mätsäri olisi jäänyt väliin. (Netalla on siis rokotukset myös rekisteröintipaperin takana).

Ajelin Netan kanssa Joensuuhun. Jätin auton koirapuiston lähellä olevalle parkkipaikalle ja lähdin kävelemään (no, kyllä me vähän hölkättiinkin..) Netan kanssa mätsäripaikalle, joka oli Koivuniemen kenttä evankelis-luterilaisen kirkon takana. Autosta noustessa tajusin, että tyhjään kakkapussiin laitetut lenkkimakkaran palat olivat ilmeisesti tippuneet treeniliivin taskusta Pärnävaaralle, mutta onneksi sain kaverilta nameja. Kiitos vain tästäkin!

Olin pyytänyt kaveriani ilmoittamaan Netan luokan loppupuolelle, jos se vain olisi mahdollista. En ollut tosin yhtään varautunut menemään kehään, kun aikuisten kehästä kuului: "Onko 27A paikalla?" Oltiinhan me ja onneksi olin laittanut Netalle näyttelyhihnan. (Numerolappu roikkui hakasessa treeniliivissä..) Sitten vain kehään ja nakinpaloja esille.

Parinamme oli suomenpystykorva, joka oli numerolla 24A. Ensin kierros ympäri, sitten odottelua ja Netta pääsi pöydälle. Edestakainen ja vielä kerran ympäri. Me saatiin sininen nauha ja jäätiin kehän laidalle odottelemaan nauhakehää.

Sinisten nauhakehässä (joka oli vasta punaisten nauhakehän jälkeen) oli yhteensä viisi koiraa. Kaksi kertaa ympäri ja seisotusta. Tässä välissä pakko hehkuttaa, miten nätisti Netta liikkui! Samoin oli parikehässä. Oli tilaa ja pidimme sopivan välin pariimme, silti pystyimme juoksemaan ihan hyvään tahtiin. Nauhakehässä koirat oli laitettu juoksujärjestykseen, Netta kolmantena, joten taas pystyttiin juoksemaan sopivalla vauhdilla. Kiva juttu, koska joskus käy niin, että edessä on pienempiä koiria ja/tai kehässä on tungos, jolloin ei oikein viitsi ohitellakaan (tai pysty ohittamaan).

Niin siinä sitten kävi, että Netta sijoittui sinisten ekaksi. Pokaali, pussillinen karkkia ja joku lelu ja odottelemaan BIS-kehää. Sinisten BIS-kehässä seisoimme sileäkarvaisen collien takana. Toinen tuomari kävi kopeloimassa Netan ja tehtiin edestakainen liike. Sama kaikilla koirilla ja sitten kerran ympäri koko porukka taputusten saattelemana.

Jo ennen BIS-kehää ajattelin, että tässähän vielä olisikin kiva voittaa jotain isoa, laukkuun tuskin mahtuisi mitään. Sijoituttiin toisiksi ja saatiin neljän kilon säkki ruokaa, pokaali, Tintin lemmikin lahjakortti, herkkuja ja lelu. Kehän jälkeen hain laukkuni kehän toiselta laidalta ja sain sinne kaikki palkinnot paitsi ruokasäkin - ja heti piti ottaa ne pois ja kaivaa Netan hihna esiin. Ruokasäkin reunassa oli reikä, mutta teippasin sen umpeen - ja sitten lähdettiin kävelemään takaisin koirapuiston parkkikselle. Oltiin varmaan melkoinen näky, laukku täynnä, koira toisessa kädessä ja sylissä ruokasäkki.

Oikeasti, mitä tämä on? Viisi mätsäriä, neljä sijoitusta, joista kolmessa ollaan vielä sijoituttu BIS-kehässä! Ja kun miettii, kuinka monta mätsäriä on takana parina menneenä vuotena, satunnaisilla nauhakehien sijoituksilla höystettynä. Ja nyt parin vuoden jälkeen näitä sijoituksia on tullut tosi paljon lyhyellä aikavälillä. Tämä taitaa niin olla meidän vuosi!