lauantai 29. elokuuta 2015

Soopeleiden rallyelämää

Eilen illalla (tai oikeastaan yöllä) tulin bussilla Joensuuhun ja tänään vuorossa oli PoKSin rally-tokokilpailu. Ennakkotiedoista poiketen Miru olikin toiseksi viimeinen, mutta Netta oli kuitenkin ryhmän ensimmäinen koira. Onneksi mukana oli pätevä koiranaulakko eli kaverini.

Tuomari oli Minna Hillebrand. Rata oli mukava ja aika simppeli. Näin jälkikäteen ajateltuna kahden koiran kanssa kisaaminen samassa luokassa saattoi osaltaan aiheuttaa vähän vaikeuksia ohjaajalle (lähinnä Mirun kohdalla liian lyhyet apuaskeleet eteentuloissa), vaikka yritinkin rataantutustumisessa ajatella molempia koiria (ehdin kaksi kertaa käydä radan läpi, joten toisella kerralla yritin ajatella Nettaa ja Mirua). Ei kai siinä muuten olisikaan mitään, mutta soopeleilla on jonkin verran eroa koossa.


Netalta lähti ensimmäisellä kyltillä (istu, maahan, kierrä koiran ympäri) yksi piste (kommentteina puutteellinen yhteistyö, erittäin vino asento ja epätarkasti suoritettu liike sekä muistutus selkeästä pysähtymisestä kierroksen lopusta). Muuten pistevähennyksiä tuli lähinnä puutteellisesta yhteistyöstä, paitsi kahdeksannella kyltillä (koira eteen, vasemmalta sivulle) epätarkasti suoritettu tehtävä ja viidennen ja seitsemännen kyltin (270 astetta vasempaan) kohdalla oli lisäksi maininta erittäin vinosta asennosta. Kokonaisvaikutelmasta lähti kaksi pistettä pois.

Hajujen viemää oli tosiaan tämä homma... Tiedä mikä tässä hallissa sitten on, kun tuppaa hajujen viemää olemaan. Saatiin myös ihastella Netan ah-niin-kaunista ääntä. Pisteitä haalimme kuitenkin 80, mikä merkitsi koulutustunnusta! Tuomarin kommenttina arvostelulapussa on "Osaamista kyllä on, mutta hajut vievät tänään nenän. Haukkumisesta pientä vähennystä."


Miru pääsi kisaamaan virallisesti ensimmäistä kertaa elämässään. Arvon collie pääsi siis ennen rataantutustumista mitattavaksi. Kyseinen toimenpide ei Mirua paljoa hetkauttanut, eikä se kiinnittänyt mitään huomiota sirun tarkastukseen.

Etukäteen olin pohtinut ensimmäistä kylttiä, että mitäs jos Miru ylittää lähtölinjan ennen lupaa (ennen kuin olen saanut sen vierelleni), mutta niin ei käynyt. Miru kyllä kiersi kerran minut, mutta muuten mitään ei tapahtunut. Ensimmäiseltä kyltiltä (istu, maahan, kierrä koiran ympäri) lähti kymmenen pistettä (epätarkasti suoritettu tehtävä), kun Miru kiersi minut. Onko edes hieman vahva tuo takaa kiertäen sivulle tuleminen..? Sama virhe toistui myös neljännellä kyltillä (koira eteen, 1, 2, 3 askelta peruuttaen), minkä lisäksi on merkintä epätarkoista askeleista.

Seitsemännellä kyltillä (270 astetta vasempaan) oli merkintä erittäin vinosta asennosta ja kahdeksannella kyltillä (koira eteen, vasemmalta sivulle) lähti kolme pistettä uusimisesta. Siinä tuli vähän sähläämistä. Miru kävi maassa ja kiersi takaani, joten päätin uusia. Ja onneksi uusinkin. Kymmenennellä kyltillä (pujottelu edestakaisin) lähti piste kontrollin puutteesta ja yhdennellätoista kyltillä (koira eteen, oikealta sivulle, istu) erittäin vinosta asennosta. Onnistuttiin haalimaan hyväksytty tulos 74 pisteellä. Kommentteja-kohdassa luki "Rauhallinen tahti alusta loppuun :)".


Tavoitteet siis saavutettiin. Molemmille nimittäin halusin hyväksytyn tuloksen saada. Miru ei koheltanut päättömästi, vaan oli ihan iloinen. Ohjaajan kämmeistä molempien koirien radoilla voisikin kirjoittaa listan.. On se kumma, kun jännitys saa aivot toimimaan huonommin. Ennen liikkeen uusimista (Mirun kanssa siis) tuijotin hetken Mirua, mutta onneksi osasin toimia järkevästi. Haha.

RTK1 Milennas Annetta. Netan ensimmäinen titteli tai mikä onkaan. Ja vielä lajissa, jossa en viime vuonna ajatellut kisaavani. Nyt onkin sitten hyvä pitää vähän taukoa (kunnes Nettakin tulee etelään) ja alkaa suunnitella avoimen luokan korkkausta (ja luonnollisesti treenata avoimen luokan kylttejä). Ensi vuoden tavoite onkin sitten varmaan RTK2.

RTK1 Milennas Annetta
Saatiin vielä vähän myöhemmin Lotta-bedlingtoninterrieri lenkkiseuraksi ja Lotan omistaja Netan koulutustunnuksen kunniaksi leivottua kakkua syömään. Saatiin koirista mukava yhteiskuva. Hauska muuten, että Miru antaa Lotan läpsiä kuonoaan tassulla. Kovin moni koira ei samaa saisi tehdä ilman, että ruhtinatar Mursu ilmoittaisi sen olevan täysin epäsopivaa.

lauantai 22. elokuuta 2015

Mä liidän taas

Tänään vuorossa olivat vuoden ensimmäiset ei-lähikisat. Toisin sanoen suuntasimme Lieksaan seuranamme Mandi-bolognese omistajineen. Ratoja ykkösille oli tarjolla kaksi ja se oli ehdottoman sopiva määrä. Oli nimittäin erittäin lämmintä. Kuumaa, sanoisinko.

A-radalla kepit aiheuttivat vähän hämminkiä. Tästä kaksi kieltoa. Yhdeltä hypyltä putosi rima. Keinu taas oli Netasta vähän jännä, samoin puomi, mutta suostuipa se menemään molemmat kuitenkin. Kun Netta ennen puomia alkoi haistella, piti tokaista sille, että ei nyt kuule jäädä haistelemaan. Tältä radalta saatiin tietysti hylätty.

B-radalla puomi ja keinu olivat myös Netasta kovin epäilyttävät. Muuten ei erikoisempaa sanottavaa. Tältä radalta kymmenen virhepistettä ja 9,44 sekuntia yliaikaa. Sijoituttiin ensimmäisiksi (toinen medikoira ei tainnut tehdä tulosta).


Siinäpä se! Ei tässä ole oikein mitään rakentavaa sanottavaa, sillä minun pitää nyt alkaa pakata.


perjantai 21. elokuuta 2015

Sinustako rally-tokokoira? #4

Tänään oli meidän viimeisten collietreenien aika. Miru sai taas treenata lähtökyltille menemistä. Tässä kai pääasia on muistaa ottaa Miru ensinnäkin riittävän ajoissa valmistautumaan ja toisekseen varmaan rauhallisena pysyminen. Netta ja Miru ovat ensi viikon kisoissa samassa ryhmässä (alokasluokka on jaettu kahteen osaan), Netta ensimmäisenä ja Miru viimeisenä. Sehän passaa meille.

Otettiin myös vähän seuruuta käännöksineen. Samaa vanhaa kuin aina ennenkin. Vielä pitää eteentuloasioita treenailla, mutta ehkä huomenna. Meitä muistutettiin myös treenaamaan juoksuosuuksia joten tehtiin pujottelu juosten ja samoin spiraali oikeaan, eikä Miru lähtenyt kiilailemaan mitenkään. Hyvä Mursu! Ja hyvät treenit.

Miru pääsi pyynnöstäni vielä mitattavaksikin, kun kyseinen toimenpide ensimmäisissä rallykisoissa kuitenkin tehdään. Mittaamiseen Miru suhtautui tyynen välinpitämättömäksi. Samaa ei voi sanoa Netasta, jonka mielestä mittatikku on kovin jännittävä asia. Mutta ei Mursusta, jonka korkeudeksi mitattiin 54 cm. Niin kuin olin kotimittausviritelmillä mitannutkin.


Haastetta pukkaa

Saimme Maalaistytön päiväkirja -blogista haasteen, kiitos siitä.

1. Ratsastus vai ravit?

En ole koskaan ratsastanut (ellei talutusratsastusta lasketa) tai ollut raveissa, mutta ratsastus kuulostaa kivemmalta, joten sanotaanko sitten se. 

2. Oletko tarkka vaatetuksestasi ratsastaessa vai käykö mitkä vaan, mitkä päällä sattuvat olemaan?

Ei mitään hajua, koska en ole ikinä ratsastanut.

3. Hevonen vai poni?

Hevonen.


4. Mitä katsot ensimmäisenä löydettyäsi uuden blogin?

Yleisilmettä ja sitten varmaan postauksia.

5. Overo, tovero vai tobiano? Miksi?

Myönnetään. Jouduin googlaamaan tämän. Enkä osaa silti vastata.

6. Mikä oli lempi lastenohjelmasi lapsena?

Kaukametsän pakolaisista tykkäsin kovasti, mutta viimeinen jakso jäi aina näkemättä. Syrhämää muistaisin myös katsoneeni ja Hui hai hiisi kuulostaa ainakin Wikipedian mukaan tutulta. Ja mitä näitä nyt Kakkoselta tulikaan. Vähän myöhemmin ehdoton suosikkiohjelma oli Winx Club.

7. Aito nahka vai keinonahka? Miksi?

Aito. Se ainakin omien kokemusten perusteella kestää kauemmin.


8. Jos saisit osallitua yhteen tv-ohjelmaan, mikä se olisi? Miksi?

En oikeastaan katso telkkarista paljoakaan (lähinnä Vain elämää ja Tähdet, tähdet). Paha sanoa. Ehkä jokin, missä ei tarvitsisi näkyä yhtään.

9. Kotisi syttyisi palamaan ja ehtisit pelastamaan kolme asiaa, mitkä ne olisi?

Jos ei lasketa ihmisiä tai koiria, niin varmaan kamera, kännykkä ja kukkaro.

10. Mitä kieltä haluaisit oppia? Miksi?

Ehkä ranskaa, koska se voisi olla ihan hyödyllistä (jos päätyy joskus vaikkapa Ranskaan). Mutta jos tätä ei lasketa (luin lukiossa ranskaa yhden kurssin), sanotaan vaikka että espanja. Ihan hyödyllisyyden takia.

11. Montako blogia sinulla on ollut?

Kuusi. Soopelisirkuksen lisäksi minulla on tällä hetkellä oma blogi ja ns. lyriikkablogi. Lisäksi omalla blogillani on kolme edeltäjää. Kaksi näistä oli Vuodatuksessa ja kolmas Bloggerissa. Tuo Bloggerissa ollut oli tavallaan jatkoa Vuodatuksessa olleelle ja tavallaan ei. Tähän blogiin taas olen siirtänyt kaikki Vuodatuksen aikana tehdyt postaukset.



torstai 20. elokuuta 2015

Mitä jää, kun mä lähden täältä?

Ei, nyt ei ole kyse mistään dramaattisesta, vaan edessä olevasta muutosta ja Pohjois-Karjalan taakse jättämisestä. Maapallo jatkaa kierrostaan uudelleen ja uudelleen. Kun uudet mahdollisuudet aukeavat etelässä, mitä tänne itäiseen Suomeen jääkään? 

Kaikki alkoi sinä kesäkuun päivänä, kun kävin isäni kanssa hakemassa Netan Joutsenosta. Saman vuoden syksynä kävimme kaksi pentukurssia. Toinen järjestettiin Linnunlahden koulutuskentällä. Se oli myös paikka, jossa kävimme tokon alkeiskurssin. Silti Linnunlahden kentällä ei ole ollut meille sen kummempaa merkitystä. Se on ollut ja on yhä olemassa ja se siitä.

Mätsäriharrastuksemme parissa olemme olleet milloin missäkin. On ollut erinäisiä parkkipaikkoja ja koulujen pihoja. Kaikkea ei mitenkään voi muistaa. Mutta minä muistan ne kerrat mätsärikehän laidalla, kun on ollut kylmä tai satanut vettä. Kuulostaako se nykyään houkuttelevalta? Turha silti sanoa ettei tämä tule koskaan toistumaan, ei varsinkaan etelässä. Miten minä muuten olen tänäkin vuonna ollut sadesäällä mätsärissä? Niin.


Raviradan parkkipaikalla treenattiin toisinaan collieporukassa. Nykyisin ovat perjantain hallitreenit. Collietreenejä tokosta hakuun voi vielä tulla ikävä. Treeneissä on aina ollut niin mukavaa, että sen kaiken taakse jääminen tuntuu kaikkein harmittavimmalta ajatukselta. 

Halli. PoKS ry. Olen ollut PoKSin jäsen viiden vuoden ajan ja siellä olemme luonnollisesti valtaosan kursseistamme käyneet. Halli tuli erityisen tutuksi agilityvuosien aikana. Kahden kokonaisen vuoden ajan tiistai-ilta oli agilitylle pyhitetty. En ole osannut kaivata agilitytreenejä, vaikka aluksi ajattelin, että niinkin voisi käydä.

Sitten on Pärnävaara ja Joan halli. Parit shelttikoulutukset ja yksi agilitykurssi. Muutoin halli on tuttu agilitymölleistä ja -kisoista. Jos jossain olisi sana Pärnävaara, ensimmäisenä tulisi taatusti mieleen agilityssä kilpaileminen. Sellaisena se paikka on minun mieleeni jäänyt. Kisapaikkana.


Pärnävaaralla aloitimme agilityssä kisaamisen, mutta mölliuramme olimme aloittaneet PoKSin hallilla. PoKSin kentällä taas olimme elämämme ensimmäisessä tokokokeessa ja hallissa ensimmäisessä möllitokossa. Rally-tokon aloitus on toistaiseksi ainoa laji, jonka aloitus ei ole tapahtunut Pohjois-Karjalassa. Se alkoi Imatralla, joskin olimme jo mölleilleet Pärnävaaralla.

Niinpä niin. PoKSin kenttä ja Pärnävaara. Ne perinteiset kisapaikat ja virallisten kisaurien korkkaukset sekä ihan vain kisaamiset. Automatkat näihin paikkoihin. Rataantutustumiset ja kuulutukset. Kivituhkaa kaikkialla ja kumirouhetta kengissä. Kaikki se jää tänne itään. 

Harrastuspuolelta tuntuu jäävän oikeastaan paljon. Täällä on ollut hyvät mahdollisuudet kokeilla eri harrastuksia ihan kisaamiseen asti. Mahdollisuuksia on myös etelässä, mutta siellä taidamme siirtyä omatoimisempaan treenaamiseen. 


Lenkkimaastot ovat olleet mahtavat. Vantaalla pitää tämänkin asian suhteen aloittaa kaikki alusta. Pitää kartoittaa lenkkimaastot ja eri reitit. Siellä luultavasti tulee enemmän koiria lenkillä vastaan kuin täällä. Useasti on tosin tullut ihmeteltyä, kuinka harvoin ketään tulee vastaan, kun miettii kuinka paljon koiria täällä asuu.

Kerrostalossa täytyy kävellä portaita tai mennä hissillä. Ei ole pihan aidattua aluetta, jonne koiran voi nopeasti päästää. Äänimaailma on väistämättä erilainen. Voi siinä olla ihmeteltävää niin omistajalla kuin koirallakin. Hassua.

Loppujen lopuksi.. Eroavatko nämä asiat toisistaan niin paljoa täällä Pohjois-Karjalassa ja siellä pääkaupunkiseudulla? Kaikkea ei pysty korvaamaan, mutta varmasti siellä on samaan tapaan mahdollisuuksia tarjolla. Eri asia sitten onkin, mihin tilaisuuksiin voi tarttua.

tiistai 18. elokuuta 2015

Viimeistä kertaa antipalveluskoira?

Tänään menin Netan kanssa oletettavasti viimeistä kertaa collieiden hakutreeneihin. Sitä edeltävä kerta oli viime viikon maanantaina, kuten Soopelit kertovat -postauksessa sanotaan. Silloin otettiin neljä pistoa ja kaikki maalimiehet löytyivät oikein hyvin. Hyvä Netta!

Tänäänkin otettiin neljä pistoa. Ensin Netta kävi etsimässä maalimiehen, jonka oli alun perin ollut tarkoitus olla kolmannella pistolla. Mutta löytyipä se ensimmäinen ja samoin toinenkin. Neljännen kohdalla oli vähän haasteita, kun ei ollut mitään käsitystä maalimiehen sijainnista. Netta mm. kerran meni keskilinjan toiselle puolelle, mutta sentään totteli luoksetulokäskyjä (toisin kuin silloin kun sen olisi pitänyt etsiä ensimmäinen maalimies).

Otettiin pari ääniapua ja lopulta löytyi viimeinenkin ukko. Hyvä Netta! Kyllä sillä taas kerran intoa piisasi. Ja kovin innoissaanhan se muutenkin on hakutreeneissä kirmaillut. Kaikki nämä hakutreenikerrat ovat osoittaneet, että haku olisi niin Netan juttu, vaikkei se palveluskoira olekaan. Haha. Kaikista kerroista onkin jonkinlaista raapustusta blogista, paitsi siitä kerrasta kun kokeiltiin ilmaisujuttuja (joiden pohjaksi en ollut osannut opettaa mitään).

Siinäpä se sitten oli. Ensi viikolla olen jo etelässä. Hakutreenit ovat meidän osaltamme ohi. Paitsi jos joskus satumme taas sopivaan saumaan tänne itään. En oikein osaa vielä tuntea mitään haikeutta, mutta.. Nämä hakutreenit (maastotreenit) ovat olleet aina huikean hauskoja. Ja varmasti niitä vielä tulee ikävä. Onneksi olemme päässeet tätä lajia kokeilemaan, vaikka Netta ei collie olekaan.


lauantai 15. elokuuta 2015

Liian nopeasti iso pallo pyörähtää

Voi tätä ajankulua! Vilkaisin kesä-ämpärilistapostausta ja voin sanoa, että jatkossa en todellakaan yritä haalia niin paljoa lupauksia minkäänlaiselle aikavälille. Vaikka vielähän tässä on kesää jäljellä ja ihmeitä ehtii sattua, eikös juu? Tai ehkä ensi kerralla teen oikean treenisuunnitelman...

No joo. Rally-tokokisoihin on enää kaksi viikkoa. Eilen harjoittelin Mirun kanssa treeneissä lähinnä lähtökyltille saapumista, jotta kyltin luo saapuminen on hallittu (jotta emme heti kättelyssä saa tulokseksi hylättyä). Ihan mukavastihan se meni, pitää ensi treeneissä vielä jatkaa tätä hommaa. Kokonaista rataa tuskin jaksan rakentaa, mutta onhan seuruuta käännöksineen tullut harjoiteltua.

Tänään soopelit pääsivät lenkille Lotta-bedlingtoninterrierin ja Moona-dreeverin kanssa. Alkulenkistä Miru intoutui leikkimään nuorempiensa kanssa! Nettaa taas ei leikkiminen kiinnostanut, mutta hyvä että Miru joskus innostuu. Se ei nimittäin viitsi leikkiä kovin paljoa Netankaan kanssa.


torstai 13. elokuuta 2015

Mietin sua, mietin mua ja tietä jolla kuljetaan

Enää ei ole pitkä aika suuriin muutoksiin. Pian on aika aloittaa opiskelu aivan toisenlaisissa maisemissa kuin missä itse olen koko tähänastisen elämäni elänyt. Joensuun seutu vaihtuu pääkaupunkiseutuun lähijunineen ja linja-autoineen. Kun kuukauden kuluttua katson ulos ikkunasta, näen jotain muuta kuin omakotitalon pihan.

Pian minä olen yliopisto-opiskelija. Syksyllä minusta tulee myös vantaalainen. Julkisesta liikenteestä tulee osa arkipäivääni. Muutan ensimmäistä kertaa elämässäni. En ole koskaan asunut kaupungissa. En edes taajamassa.

Sain asunnon, johon saa ottaa koiran. Se tarkoittaa tietenkin vain yhtä asiaa. Netta lähtee kanssani eteläistä Suomea valloittamaan. Maalaiskoirasta tulee kertaheitolla kaupunkilaiskoira, kun omakotitalo vaihtuu kerrostaloasuntoon.


Vaikka Netta muuttaakin, se ei muuta heti syyskuussa. Se muuttaa vasta myöhemmin. Mutta muuttaapahan kuitenkin. Minustahan ei täysin koiratonta saa tekemälläkään. Se kuulostaa jotenkin luonnottomalta, kun omassa perheessä on aina ollut koiria. Toisihan koiraton elämä tiettyjä vapauksia, mutta olisiko se sen arvoista?

Mukaan lähtevät lelut, hihnat, pannat sun muut on pääosin jo pakattu. Olen ostanut alustan ruoka- ja juomakupeille sekä kakkapussirullia. Etsinnässä on vielä jonkinlainen säilytysastia Netan ruualle. Ruuan kaivaminen ison säkin pohjalta ei oikein innosta.

Netan suhteen muutossa mietityttää eniten sopeutuminen kerrostaloelämään. Kuinka on yksinolon laita? Osaako Netta olla haukkumatta rappukäytävän äänille? Toisaalta tiedostan tämän vaihtoehdon. Osaan varautua siihen. Suunnitelmissa on hankkia radio sitten joskus, kun sen aika koittaa.


Julkisen liikenteen käyttäminen koiran kanssa ei minua juuri huolestuta. Netta on muutaman kerran matkustanut bussissa. Minkäänlaisia ongelmia ei ole ilmennyt. Tuskinpa siis esimerkiksi junakaan on sen vaikeampi. Onneksi Netta on rauhallinen matkustaja.

Harrastuskuviot muuttuvat. Täytyy yrittää tarttua tilaisuuksiin sopia mahdollisia omatoimitreenejä. Jatkamme oletettavasti ainakin rally-tokon, ehkä jopa tokon, parissa. Katsotaan nyt, miten asiat lähtevät rullaamaan. Turha ottaa liian tiukkoja tavoitteita tai suunnitelmia varsinkaan tässä vaiheessa.

Joensuuhun jää niin paljon. Täällä on minun koiraharrastukseni alku. Kun lähes viisi vuotta sitten menimme ensimmäistä kertaa Linnunlahden koulutuskentällä järjestetylle pentukurssille, en vielä osannut kuvitella, miten koiraharrastus voi vetää mukaansa. 


Nyt edessä on enää kahdet Mirun treenit, yhdet agilitykisat sekä rally-tokokisat. Sen jälkeen kalenterissa on suunnaton tyhhyys minkäänlaisen kilpailutoiminnan suhteen. Minulla ei ole mitään hajua siitä, milloin meidät rally-tokokisojen jälkeen nähdään kisakentillä yhtään minkään lajin parissa.

Tiedän, että minusta tuntuu varmasti haikealta jättää kaikki nämä harrastuskuviot taakse. Kaikki ne mahdollisuudet täällä alkavat olla meidän osaltamme käytetyt ainakin toistaiseksi. Kuten jo mainitsin, tänne jää todella paljon. Maailman parhaat collieihmiset. Melkein kaikki koiraharrastukseen liittyvät asiat. Melkein kaikki on tapahtunut täällä.

Joensuussa ei ole mitään. Joskus on vain pakko vaihtaa maisemaa. Joskus joistain unelmista vain tulee totta. Nyt lukiossa kehittynyt unelma on toteutumassa. Pääsin haluamaani hakukohteeseen. Ja pian kaikki muuttuu.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Soopelit kertovat

Netta: On tuo omistaja vähän saamaton tämän blogin suhteen, joten joudun nyt todella väsyneenä yhdistämään telepaattiset voimani sekä blogiin että Miruun, joka todennäköisesti nukkuu toisessa huoneessa sängyssä tai sen alla tai muuten vaan lattialla tai sohvalla. Mutta minulla nyt onkin maagisia voimia.

Miru: Hei Netta, mitä sinä minua häiritset tällaiseen aikaan?

Netta: Otan sinuun yhteyden telepaattisilla voimillani, jotta saan blogiini uutta materiaalia. Olet ehkä unohtanut näytelleesi tänä vuonna blogissa isompaa roolia kuin tavallisesti. Siksi sinunkin on hyvä kantaa vastuusi.

Miru: Heitä jo nurkkaan ne telepaattiset voimasi ja käy nukkumaan. Ei kukaan tällaiseen aikaan (23:39) enää jaksa ajatella mitään.

Netta: Hyvä on. Selviän minä tästä ilman sinuakin. Ei niillä sinun osuuksillasi oikein merkitystä olekaan.

Miru: Uskallakin alkaa kehittää draamaa. Mikset suosiolla vain ota teletappiyhteyttä Vilkkuun?

Netta: Miru!!! Se ei ole mikään TELETAPPIYHTEYS, vaan TELEPAATTINEN YHTEYS. Minun telepaattinen yhteyteni toimii sattumoisin sinun kohdallasi paremmin kuin Vilkun kohdalla. Mutta voinhan minä tässä yksinkin aloittaa. Et sinä kai ole mitään erikoista tehnytkään. Minä sen sijaan olen tehnyt vaikka mitä.


Miru: Uskallakin jyrätä minun asioideni yli!

Netta: Itsepähän halusit vaieta.

Miru: Hyvä on, hyvä on. Ole itse hiljaa. Maanantaina minä pääsin pieniin rally-tokotreeneihin. Olin kai ihan taitava, kun suurin osa ajasta ei mennyt pelleilyyn. Vaikka en minä ikinä pelleile. Uudet paikat vain ovat niin kiehtovia, ettei heti välttämättä jaksa keskittyä. Tuon yhden pitäisi aina ottaa niitä lihapullanameja, jos minulta kysytään.

Netta: Hyvä hyvä. Siinä onkin kaikki tarvittava tieto. Minä olin maanantaina hakutreeneissä ja olin kuulemma oikein hieno. Hienosti löysin kaikki neljä maalimiestä. Olisi siellä ollut varmaan lisää eksyneitä raukkoja, vaikka tuo yksi vain naureskeli sille, kun katselin metsään. Mutta niitä ukkoja hakiessani minä en syönyt mustikoita. Voitto!

Miru: Kukapa niitä mustikoita muutenkaan haluaisi syödä? Liian vaivalloista.

Netta: Ei ole vaivalloista ollenkaan! Itse et vain osaa. Minä ja Vilkku olemme oikeita hakoja tässä hommassa. Johan se tänäänkin nähtiin, miten nopeita ja tehokkaita me oltiin. Sitä paitsi.. Mikä on se juttu, että olisit yrittänyt haukata katajaa?

Miru: Se on pelkkää panettelua. En tiedä kuka sen keksi, mutta totta se ei ainakaan olla. En tajua miksi minua pidetään niin tyhmänä. Olen vain todella älykäs. Ehkä niinkin älykäs, että kätken sen teiltä. En paljasta salaisuuksiani.


Netta: Joojoo. Uskokoon ken haluaa. Minä en ainakaan.

Miru: Olet jo häirinnyt minua tarpeeksi. Kello on 23:48 ja minä tämän talon ylimpänä ruhtinattarena määrään sinut kytkemään teletappiyhteyden pois päältä ja lakkaamaan häiritsemästä minua.

Netta: SE EI OLE TELETAPPIYHTEYS!!!

Miru: Aivan sama. Minuutti meni jo. Katkaise se heti.

Netta: Se on telepaattinen yhteys, eikä se liity teletappeihin millään tavalla... Huoh. Saa olla viimeinen kerta, kun yöaikaan yritän keskustella Mirun kanssa.

Miru: Minä kuulin tuon. Kello on nyt 23:50 ja minä määrään sinua katkaisemaan tämän hiivatin yhteyden tällä sekunnilla. Taas meni minuutti! NYT RIITTÄÄ!

Netta: Hyvä on. Yhteys on nyt katkaistu. Tämä ei toistu enää koskaan... Ei varmasti.

perjantai 7. elokuuta 2015

Sinustako rally-tokokoira? #3

Mirun viime viikon treeneistä ei tullutkaan kirjoitettua. Alkuun harjoittelin Mirun kanssa ihan vain eteentuloja. Niissä pitää muistaa ottaa tarpeeksi iso apuaskel, jotta the Mursu ei mene vinoon. Treenattiin myös vasemmalta sivulle tulemisia. Yritin vielä ottaa seuruuta treenien loppupuolella, mutta Mirun keskittymiskyky alkoi jo olla valunut hukkaan. Ei siis liikaa kerralla.

Tänään päätin osallistua Mirun kanssa Hurttahuoneen rally-tokohaasteeseen. Että yhden pienen radan rakentaminen kuvan mukaan voi olla hankalaa, haha! Vähän helpommalla pääsee kisoissa (ja mölleissä), kun ei tarvitse itse yrittää asetella kylttejä sopivan välimatkan päähän toisistaan. Alla on vielä rata, joka tässä haasteessa kuuluu suorittaa.


Tässä alla on vielä video Mirun suorituksesta, koska video toisinaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.



Tänään käytiin vielä omissa treeneissä, joissa ei ollut paljoa porukkaa ja joissa päästiin oikeastaan heti treenaamaan. Otettiin vähän seuruuta käännöksineen, spiraali kumpaankin suuntaan ja eteentuloja lihanamien motivoimina. Intoa Mirulla oli. Uskoisin, että sitten aikanaan kisapaikalle suunnatessa kannattaa mennä ajoissa, että Mirun pahin hösellys on loppunut. Mutta paremmin Miru tekee hallilla kuin kotona, että sen kanssa ei todetakaan, että kyllä se kotona osaa.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Meteoriitti

Pariisin Kevät - Meteoriitti
San. Arto Tuunela

Seitsemän sekuntia aikaa katua sun tekoja
Kauheimmat jutut sä voit jättää kertomatta


Mitä jos meteoriitti tippuu päähäsi ennen kuin ehdit
Sanoa ne kaikkein tärkeimmät sanat


Minä en unohda sinua koskaan
Vaikka en muistaisi omaa nimeäni


Sinä saatat olla juuri se joka sattumalta
Minut pelastaa meteoriitin alta


Jos osaisit väistää yllätyshyökkäyksen
Taikka olisit panssaroitua terästä


Olisitko haavoittumattomana onnellinen
Vai pakahtuisitko sä kenties ikävästä


Minä en unohda sinua koskaan
Vaikka en muistaisi omaa nimeäni


Sinä saatat olla yksi noista ohikulkijoista
Joka sylkäisee vasten kasvojani


Minä en unohda sinua koskaan
Vaikka en muistaisi omaa nimeäni


Sinä saatat olla juuri se joka sattumalta
Minut pelastaa meteoriitin alta

maanantai 3. elokuuta 2015

Ollaan vaan ja mätsäillään

Tänään Lehmossa poliisilaitoksen parkkipaikalla järjestettyyn mätsäriin pääsivät molemmat soopelieläimet, kun apukäsiä kerran oli saatavilla. Mätsäriseuraksi saatiin pitkästä aikaa Axu. Netta sai matkustaa takakontissa häkissä, Miru Netan häkin vieressä ja Axu takapenkillä valjaissa. Meidän isompi häkki muuten näköjään mahtuisi myös konttiin, mutta silloin sinne ei fiksusti mahtuisi mitään muuta.

Netta ja Miru olivat tietenkin aikuisissa. Eri pareissa ja välissä oli yksi pari, joten ehdin ihan hyvin vaihtaa koiran. Miru nappasi sinisen ja Netta punaisen. Oli vähän liian hyvät namit Mirulle, se ei nimittäin olisi malttanut seistä paikallaan.. Joten jos joskus vielä mätsäriin ehdimme, ei pidä ottaa Mirulle liian hyviä nameja.

Nauhakehissä menestystä ei tällä kertaa tullut, joten oli aika lähteä mätsäristä pois. Mätsärin jälkeen kävimme vielä pienellä lenkillä Axun kanssa. Saas nähdä, milloin ensi kerran pääsemme mätsäriin. Ehkä sen aika on sitten joskus tulevaisuudessa pääkaupunkiseudulla Netan kanssa.

Miru heinäkuussa

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Muutosten kuu on alkanut

Eilen oli aika agilitykisojen, jotka PoKS järjesti. Ilmoitin Netan reippaasti kaikille radoille todeten vielä kisapäivänä, että saas nähdä oliko tämä nyt niin fiksu veto. Toukokuussahan me viimeksi kisasimme, niin virallisissa kuin mölleissäkin.

Kuinka vapauttavaa on tällaisen pienen tauon jälkeen mennä kisaamaan aidosti vailla minkäänlaisia odotuksia. Jännityskin alkoi aina nousta vasta ennen omaa rataa, joten ehkä se nyt vihdoin oli sitä positiivista jännitystä! Siis sitä, mitä vuoden ekoissa mölleissä koettiin. Tai minä koin.

A-rata oli agilityrata. Siinä komea kielto, kun ohjaaja ei ihan hallitse ohjausta ja nähtävästi yrittää vielä valssata myöhässä. Yhdeltä toiselta hypyltä sitten tulikin toinen kielto, lennokkaasti sain koiran kiertämään koko esteen ja vielä hyppäämään sen väärältä puolelta. Mutta ei kun loppua kohti. Kepeille ohjaaminen ei mennyt niin kuin piti - taasko minä vien sitä väärään väliin. A:n jälkeen jäi viimeinen putki suorittamatta, kun Netta kirmaili suoraan viimeiselle hypylle.

B-rata oli A-radan tapaan agilityrata. Kun sain pannan pois Netan kaulasta, alkoi hillitön rapsutus (ja omistajan osalta silmien pyörittely), mutta päästiinhän me radalle. A-este olisi ollut Netasta kiinnostava (ihan kuin itse näkisin myös hetken ohjaavani Nettaa tahattomasti väärään suuntaan), mutta tilanne saatiin vielä pelastettua. Kepeille mentiin ekalla yrittämällä (ja kesken keppien Netalle oli patsastelukohtaus). Puomista Netta lähti aluksi ohi syystä x, vaikka se alun perin oli ihan oikeaan suuntaan menossa. Tästä kielto ja puomilta myös kontaktivitonen, mutta menipä Netta nätisti tuon loppusuoran. Kaiken kaikkiaan tulos tältä radalta oli 14,94 eli yliaikaa oli se 4,94 sekuntia.

C-rata taas oli hyppyrata. Alkoi jo olla puhti vähän pois sekä koiralta että varmasti myös ohjaajalta. Tai siltä ainakin tuntui. Eipä mitään mainittavaa oikeastaan muuten, kepit nyt olivat taas hitaat. Nolla siis tehtiin hienoisella yliajalla, tulokseksi nimittäin tuli 0,87 ja sijoituttiin kolmansiksi. LUVAn lähellä siis käytiin, mutta itse en osaa asiaa harmitella. Olen niin tyytyväinen siihen, miten hyvin Netta jaksoi. Taisi tauko tehdä hyvää!

Voisin tietysti loppuun höpistä tiedostamistani heikkouksista, mutta jätän sen tekemättä. En koe niillä olevan niin suurta merkitystä, kun emme Netan kanssa agilityssä mitään tavoitteellista tee. Tavoitteena on lähinnä ollut tietyllä tapaa itsensä ylittäminen ja toiveena se, että Netan motivaatio pysyy yllä.

Näistä kisoista jäikin hyvä fiilis. Netan motivaatio tuntui pysyvän ja radan jälkeen se katsoi minua itseensä tyytyväisen näköisenä namia odotellen. Ehkä kisaamiseen on tullut jo tietynlaista rutiinia, joten Netta ei reagoi jännitykseen niin helposti. Tai jotain. Ainakin kun ekoja kisakokemuksia miettii.. Sikäli kun niistä mitään muistaa. Tällä kertaa muistin kai jopa hengittää radalla, kun ei ollut huono olo radan loputtua. Muista juosta, hengittää ja vielä ohjata sitä koiraa.

Sellaiset hyvän mielen kisat siis! Otsikolla vihjataan tiedossa oleviin muutoksiin. Enää ei ole jäljellä kovin montaa kertaa Joensuun treenejä. Kuun viimeisellä viikolla omistaja saa uppoutua yliopiston maailmaan, syyskuussa on muutto ja Netta seuraa myöhemmin perässä.