Tänään menin Netan kanssa oletettavasti viimeistä kertaa collieiden hakutreeneihin. Sitä edeltävä kerta oli viime viikon maanantaina, kuten Soopelit kertovat -postauksessa sanotaan. Silloin otettiin neljä pistoa ja kaikki maalimiehet löytyivät oikein hyvin. Hyvä Netta!
Tänäänkin otettiin neljä pistoa. Ensin Netta kävi etsimässä maalimiehen, jonka oli alun perin ollut tarkoitus olla kolmannella pistolla. Mutta löytyipä se ensimmäinen ja samoin toinenkin. Neljännen kohdalla oli vähän haasteita, kun ei ollut mitään käsitystä maalimiehen sijainnista. Netta mm. kerran meni keskilinjan toiselle puolelle, mutta sentään totteli luoksetulokäskyjä (toisin kuin silloin kun sen olisi pitänyt etsiä ensimmäinen maalimies).
Otettiin pari ääniapua ja lopulta löytyi viimeinenkin ukko. Hyvä Netta! Kyllä sillä taas kerran intoa piisasi. Ja kovin innoissaanhan se muutenkin on hakutreeneissä kirmaillut. Kaikki nämä hakutreenikerrat ovat osoittaneet, että haku olisi niin Netan juttu, vaikkei se palveluskoira olekaan. Haha. Kaikista kerroista onkin jonkinlaista raapustusta blogista, paitsi siitä kerrasta kun kokeiltiin ilmaisujuttuja (joiden pohjaksi en ollut osannut opettaa mitään).
Siinäpä se sitten oli. Ensi viikolla olen jo etelässä. Hakutreenit ovat meidän osaltamme ohi. Paitsi jos joskus satumme taas sopivaan saumaan tänne itään. En oikein osaa vielä tuntea mitään haikeutta, mutta.. Nämä hakutreenit (maastotreenit) ovat olleet aina huikean hauskoja. Ja varmasti niitä vielä tulee ikävä. Onneksi olemme päässeet tätä lajia kokeilemaan, vaikka Netta ei collie olekaan.
Tänäänkin otettiin neljä pistoa. Ensin Netta kävi etsimässä maalimiehen, jonka oli alun perin ollut tarkoitus olla kolmannella pistolla. Mutta löytyipä se ensimmäinen ja samoin toinenkin. Neljännen kohdalla oli vähän haasteita, kun ei ollut mitään käsitystä maalimiehen sijainnista. Netta mm. kerran meni keskilinjan toiselle puolelle, mutta sentään totteli luoksetulokäskyjä (toisin kuin silloin kun sen olisi pitänyt etsiä ensimmäinen maalimies).
Otettiin pari ääniapua ja lopulta löytyi viimeinenkin ukko. Hyvä Netta! Kyllä sillä taas kerran intoa piisasi. Ja kovin innoissaanhan se muutenkin on hakutreeneissä kirmaillut. Kaikki nämä hakutreenikerrat ovat osoittaneet, että haku olisi niin Netan juttu, vaikkei se palveluskoira olekaan. Haha. Kaikista kerroista onkin jonkinlaista raapustusta blogista, paitsi siitä kerrasta kun kokeiltiin ilmaisujuttuja (joiden pohjaksi en ollut osannut opettaa mitään).
Siinäpä se sitten oli. Ensi viikolla olen jo etelässä. Hakutreenit ovat meidän osaltamme ohi. Paitsi jos joskus satumme taas sopivaan saumaan tänne itään. En oikein osaa vielä tuntea mitään haikeutta, mutta.. Nämä hakutreenit (maastotreenit) ovat olleet aina huikean hauskoja. Ja varmasti niitä vielä tulee ikävä. Onneksi olemme päässeet tätä lajia kokeilemaan, vaikka Netta ei collie olekaan.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti