sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Sinutta oon vaan lintu siivetön tai kala kuivan maan

Elämäni koirat 5/5

Kärjistetysti sanottuna tarvittiin vain yksi päähänpisto yhden mätsärin jälkeen vuonna 2008. Sheltistä tuli "just se rotu". Päähänpistosta kasvoi jotain muuta kuin pelkkä päähänpisto ja kesäkuussa 2010 rippijuhliani seuraavana päivänä Netta haettiin kotiin.

Pieni pentu oli jo silloin iso, vaikken sitä silloin osannut hahmottaa samalla tavalla kuin nyt ehkä osaisin. Joku sanoikin kerran äidilleni Netan näyttävän isolta, kun äiti odotteli Netan kanssa ulkona minun ollessani hammaslääkärissä. Ja Netan tullessa neljän kuukauden ikään sen säkä oli yli 35 cm.

Netan koolla ei ole ollut väliä. Näyttelyt eivät ole pääasia. Netta on tullut hyvin toimeen niin Vilkun kuin Mirunkin kanssa, ja Miru on sille kuin sisko. Ja pärjäisi se varmasti hyvin, vaikka se olisi pienempikin. Mutta isompi koko tuskin on kahden isomman koiran kanssa haitaksi.

Netta on ollut opettavainen koira. Se on ollut melko helppo tapaus, mutta siinä on ollut myös omat haasteensa. Tietynlainen arkuus. Arkuus, mikä kirosana... Kai se on määrittelykysymys. On helpompaa sanoa koiran olevan vähän arka kuin analysoida sen luonnetta kaikille.

Ensi vuonna Netta täyttää viisi vuotta. 21.6.2015 meillä on takana viisi vuotta yhteistä taivalta. Tämä blogi on perustettu 25.7.2010. Aika lentää, aika lentää. On jotenkin hassua ajatella, että nämä kaikki vuodet ovat vain kadonneet jonnekin. Mutta Netta ei. Se on ensimmäinen oma koirani. Elämäni koira.

"Sinutta on tyhjyys
Sinutta oon vaan
Lintu siivetön tai kala kuivan maan"
Anna Puu - Sinä olet minä
San. Mariska

© Minna

Ei kommentteja

Lähetä kommentti