Tiistaina emme menneet treeneihin, vaan kävimme vain vapaavuorolla. Siitä lisää sitten myöhemmin omassa postauksessaan, kunhan jaksan videomateriaalin katsastaa. Ja ehkäpä olemme siihen mennessä käyneet treenaamassa vähän lisää agia. Ihan pääpiirteittäin treenattiin tosi pieniä juttuja.
Keskiviikkona oli collielenkki, jonne Miru pääsi yksinoikeudella Netan jäädessä kotiin. Mirun mielestä tuollaiset lenkit ovat vähän kumma juttu etenkin, kun paikalla on pentuja. Vaan eipä Nettakaan jäänyt "rotulenkittömäksi", koska torstaiaamuna kävimme shelttilenkillä Lykynlammella.
Torstain collietokossa oli Netta. Haudattuani haaveet koiratanssista päätin, että voimme sentään tokoilla ja saada ALO-liikkeet edes möllitasolle. Niin, aikaahan tässä on ehkä kuukausi, ellei vähemmän. Tehtiin paikallaolo. Aika oli täysi kaksi minuuttia, no problem.
Seuraamistakin tehtiin. Netta oli vähän liian kaukana ja edisti, joten tähän tuli erilaista kikkaa mm. palkkaamiseen ja siihen, että koiralla on hihna (tuleepahan hihnaseuruu harjoiteltua samalla!). Jos vain muistaisi kaiken myöhemmin, kun ei aina jaksa kaikkea ylös laittaa.
Perusasentoa pitää viilata. Tasapainotyynynkin voisi taas ottaa käyttöön. Paljon on treenattavaa, vaan onhan tässä aika, jos jaksaa kotona treenata..!
Seuraamistakin tehtiin. Netta oli vähän liian kaukana ja edisti, joten tähän tuli erilaista kikkaa mm. palkkaamiseen ja siihen, että koiralla on hihna (tuleepahan hihnaseuruu harjoiteltua samalla!). Jos vain muistaisi kaiken myöhemmin, kun ei aina jaksa kaikkea ylös laittaa.
Perusasentoa pitää viilata. Tasapainotyynynkin voisi taas ottaa käyttöön. Paljon on treenattavaa, vaan onhan tässä aika, jos jaksaa kotona treenata..!
 |
| Miru collielenkillä, kuva © Anni Rask |
Ei kommentteja
Lähetä kommentti