Loma alkaa agilitykisoilla

Tänä vuonna loma alkoi huomattavasti paremmissa merkeissä kuin viime vuonna, jolloin Netta joutui huonovointisuutensa vuoksi käymään eläinlääkärillä. Silloin jouduttiin luopumaan ideasta Kolin reissun suhteen, mutta onneksi tänä vuonna ei sattunut mitään ja pääsimme osallistumaan Joan kisoihin tänään.

Kisapaikkana oli tietenkin Joan halli Pärnävaaralla ja juuri sen takia olin miettinyt, ilmoitanko Nettaa ollenkaan möllien ja agilitykurssin haistelutapausten vuoksi... Päätin kuitenkin, että sama meidän on sinne harjoittelun kannalta ilmoittautua, kun seuraavat meille sopivat kisat ovat vasta elokuussa.

Ratoja ykkösille oli kaksi (molemmat agilityratoja) ja osallistuimme molemmille, koska ajattelin ratojen lukumäärän olevan sopiva. No, arviointivirheitä sattuu itse kullekin... Tuomarina oli Johanna Nyberg. A-agilityrata kieputuksineen oli minun makuuni haastava ja taisi se olla muutenkin, kun tältä radalta tuli yhteensä vain yksi LUVA ja kaksi yliaikanollaa (nämä mineillä) sekä muita tuloksia ja ihan hyllyjä.

Ennen rataa olin teettänyt Netalle temppuja ja muutenkin yrittänyt pitää sen huomion minussa. Radalle mennessä Netta näytti hetken verran olevan aikeissa haistella maata, mutta luuloni osoittautui vääräksi. Teimme siis lentävän lähdön, kuten olin suunnitellut, ja hämmästyin oikeasti tajutessani, ettei Netta haistellut. Netalla oli myös enemmän vauhtia kuin useammissa aiemmissa kisatilanteissa, vaikkei Netta mikään nopein kiitäjä olekaan. 

Vauhdista hämmentyneenä ohjasin esteet 1-5 ehkä vähän eri tavalla kuin olin ajatellut, en enää muista. Jäin aluksi hetkeksi myös tuijottamaan Nettaa, joka tosiaan juoksi, ja muistin, että minunkin pitäisi liikkua. Kompastuskiveksemme koituivat kepit, joilla Netta skippasi vikan välin ja kun minä aioin mennä korjaamaan kepit alusta asti, Netta päättikin aloittaa kepit eri päästä ja tästä meille tuli HYL. Oikeaan väliin menemisessä oli vielä hämminkiä, kun oikeaan päähän päästiin (kaksi kertaa Netta meni toiseen väliin), mutta pääsimme kuitenkin loppuun asti. 

Tokaan rataan valmistauduin samoilla tavoin kuin aiempaan, mutta tällä kertaa se ei tuottanut tulosta. Netta oli hitaampi kuin aiemmalla radalla ja haisteli. Eteenpäin päästiin silti, mutta ennen puomia tuli hämminkiä, kun käskytin Netan putkelle ja jatkoin itse persjätön jälkeen puomille - ja Netta ei edes ollut mennyt putkeen. Tästä napsahti kielto. Toinen kielto tuli yhdellä hypyllä. Keppien ajan Netta haisteli. Vikalta hypyltä sitten napattiin jo HYL, kun Netta ensin ohitti koko hypyn ja kun aioin korjata tilanteen, Netta itse kruunasi ratansa hyppäämällä hypyn väärästä suunnasta.

Nähtävästi siis jatkossa on mietittävä, kuinka monelle radalla Netan ilmoittaa. Vaan mistä sen koskaan tietää, meneekö eka rata paremmin kuin toinen (ja mahdollinen kolmas rata). No, katsotaan nyt. Onhan tässä aikaa päättää. Kesällä olisi tarkoitus yrittää saada kepeille lisää vauhtia ja tehdä kivoja lyhyitä rallattelupätkiä aina välillä. 

Kisoista jäi hyvä fiilis, vaikka tutkimattomat ovat shetlantilaisen tiet. Alla vielä videolla molemmat ratamme.