Tänään Netta pääsi ensimmäistä kertaa collieiden hakutreeneihin sitten viime vuoden huhtikuun. Muistelin jo viimeisen hakukerran olleen viime vuoden maaliskuussa, mutta blogi kertoi toista, joten sitä tässä nyt uskotaan. Aikaa oli joka tapauksessa kulunut ja mietin, joko Netta on ehtinyt unohtaa kaiken.
Tehtiin kokonaiset kolme pistoa. Ensimmäiselle Netta lähti niin suoraan, että se kuulemma oli hajun perusteella löytänyt maalimiehen. Hyvä niin, nenän käyttö siis luonnistuu! Toinen maalimieskin löytyi. Kolmas pisto oli ilmeisesti näillä hakutermeillä pakeneva, jotta Nettaan saataisiin vauhtia. Ja sitähän tuli!
Tein Netalle tänään omat "pk-valjaat". Pitää ihan ottaa niistä kuva jonain päivänä, jos vain suinkin muistan... On tässä pari muutakin käsityöjuttua ollut, mutten kännykän kameralla niistä otettuja kuvia viitsisi tänne laittaa.
Treenien jälkeen lenkitettiin koiria vähän ja miss Netta löysi jotain Todella Houkuttelevaa Syötävää. Mums vaan... Ja tässä kotona tajusin, että tuolle syöpöttelylle pitäisi kai tehdä jotain. Tai muuten joudun ostamaan vielä kuonokopan sitten kun muutetaan pois kotoa. Noista myrkkytapauksistakin kun joskus valitettavasti kuulee.
Tässä kotona mieleeni juolahti myöskin, että mahdankohan pitää Nettaa herkempänä tai pehmeämpänä (whatever, ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan) kuin se onkaan.. Käsitykseni sen torumisesta (miksen osaa valita oikeita sanoja) on varmaan päässyt vinoutumaan jossain välissä. Ja tavallaan tiedän syynkin.
Ehkä Netta ei olekaan oikeasti niin herkkä, että ottaisi kaikesta nokkiinsa. Mutta missä menee kultainen keskitie? Eihän sellainenkaan toimi ollenkaan, ettei mistään voisi rangaista tai ilmaista koiralle, ettei asia X ole hyvä juttu. Mutta tavallaan mielessä vastaan tulee kysymys Netan herkkyydestä ja reagoinnista. Huoh.
Tehtiin kokonaiset kolme pistoa. Ensimmäiselle Netta lähti niin suoraan, että se kuulemma oli hajun perusteella löytänyt maalimiehen. Hyvä niin, nenän käyttö siis luonnistuu! Toinen maalimieskin löytyi. Kolmas pisto oli ilmeisesti näillä hakutermeillä pakeneva, jotta Nettaan saataisiin vauhtia. Ja sitähän tuli!
Tein Netalle tänään omat "pk-valjaat". Pitää ihan ottaa niistä kuva jonain päivänä, jos vain suinkin muistan... On tässä pari muutakin käsityöjuttua ollut, mutten kännykän kameralla niistä otettuja kuvia viitsisi tänne laittaa.
Treenien jälkeen lenkitettiin koiria vähän ja miss Netta löysi jotain Todella Houkuttelevaa Syötävää. Mums vaan... Ja tässä kotona tajusin, että tuolle syöpöttelylle pitäisi kai tehdä jotain. Tai muuten joudun ostamaan vielä kuonokopan sitten kun muutetaan pois kotoa. Noista myrkkytapauksistakin kun joskus valitettavasti kuulee.
Tässä kotona mieleeni juolahti myöskin, että mahdankohan pitää Nettaa herkempänä tai pehmeämpänä (whatever, ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan) kuin se onkaan.. Käsitykseni sen torumisesta (miksen osaa valita oikeita sanoja) on varmaan päässyt vinoutumaan jossain välissä. Ja tavallaan tiedän syynkin.
Ehkä Netta ei olekaan oikeasti niin herkkä, että ottaisi kaikesta nokkiinsa. Mutta missä menee kultainen keskitie? Eihän sellainenkaan toimi ollenkaan, ettei mistään voisi rangaista tai ilmaista koiralle, ettei asia X ole hyvä juttu. Mutta tavallaan mielessä vastaan tulee kysymys Netan herkkyydestä ja reagoinnista. Huoh.
 |
| Eilen |
Ei kommentteja
Lähetä kommentti