Mursuperjantai: back to business

Da Mursu pääsi tänään tokon pariin piiiitkästä aikaa! Mitä nyt siis kotona ollaan vähän treenattu. Aluksi odotellessa Miru muistutti minua uudesta tempusta, jota jokin aika sitten aloin jotenkin vahingossa sille opettaa. Tempussa Miru siis tökkää minua nenään omalla nenällään. Ja tätä nyt sitten vähän harjoiteltiin.

Miru ei aluksi meinannut muistaa tokohyppyä, jota siis treenaamme uusien sääntöjen mukaisesti. Miru kiersi esteen pari kertaa, jolloin poistin yhden laudan. Käsimerkin avulla Miru sitten muisti, että sen täytyy myös hypätä. Ja jossain vaiheessa laitoin sen laudan takaisin. Mutta näin siinä käy, kun taukoa tulee.

Otettiin myös vähän seuraamista ja ainakin jossain vaiheessa Miru poikitti niin kuin rally-tokomölleissäkin. Käännökset (täyskäännös oikeaan ja saksalainen täyskäännös) sujuivat mukavasti. Lelun heittely ei tänään olisi ollut Mursun makuun. Tai heittely kylläkin, mutta se ei olisi jaksanut tuoda mokomaa lelua minulle.. Ensi kerralla sitten neuvojen mukaisesti pitää muistaa ottaa toinenkin lelu mukaan.

"Sen kun huutelette, harmi kun en kuule sanaakaan", laulaa Antti Tuisku uudessa kappaleessaan Blaablaa (En kuule sanaakaan). Tämä oivallisesti kuvaa Mirun käytöstä lenkillä tänään. Aamupäivällä käytin koirat lyhyellä kävelyllä ja Miru ei suostunutkaan tulemaan luokseni, vaan halusi välttämättä liikkua hangessa. Löysiköhän se jäniksen papanoita? Oli miten oli, lopulta sain da Mursun takaisin. Mutta niin, kutsut kaikuivat sitä ennen kuin kuuroille korville. Hmph. Osaa sen siis Mirukin joskus - ei vain Netta.

Maaliskuussa