Tänään täysin alkuperäinen suunnitelmani oli mennä Mirun kanssa mätsäriin, jos ei sataisi. Sadetta oli tietenkin luvattu ja sadetta tietenkin myös tuli, joten päätin ottaa Netan mukaan. Miru kun olisi varmasti vain näyttänyt hapanta naamaa sateessa, eihän se halunnut käydä äsken tarhassakaan Vilkun ja Netan kanssa.
Niin minä sitten otin Netan mukaan. Vähän matkan päässä kotoa saatiin tosin kääntyä takaisin hakemaan kännykkäni kotoa, mutta sitten pääsimme esteettömästi mätsäripaikalle eli Pielisjoen koululle. Autolle löytyi - ihme kyllä - parkkipaikka.
Ilmoittautumisen jälkeen odottelin hetken autossa, kunnes varttia vaille kuusi otin Netan ulos ja käytin sitä kävelemässä hieman ennen yleistä odottelua. Onneksi mätsärissä oli jälleen tuttuja, niin odottaminen ei tuntunut pitkäveteiseltä. Ja onneksi pystyimme odottelemaan katoksen alla.
Oltiin aikuisissa viidentenä parina. Melko perinteisesti mentiin parin kanssa yhdessä ympäri. Sitten tuomari kopeloi Netan, tarkisti sen hampaat ja määräsi meitä juoksemaan kehän ympäri sekä tekemään edestakaisen liikkeen. Me teimme työtä käskettyä. Sähläsin vähän edestakaisessa ja hihna roikkui hieman kädessäni, kun oli vaan niin pakko päästä kokeilemaan sitä käännöstä saksalaisen täyskäännöksen malliin. Jjoo-oh. Tiedä sitten miltä se näytti, mutta hihnan siirtyminen olisi voinut tapahtua varmasti sulavammin.
Saimme sinisen nauhan, koska parimme oli hieman reippaampi. Siinä sitten odoteltiin nauhakehää, jossa tuoamri valitsi viisi sijoittujaa. Ai, me oltiin mukana! Tätä ennen juostiin ensimmäisessä porukassa ympäri ja muiden sijoittujien kanssa saatiin juosta. Yhden koiran kanssa saatiin myös tehdä yhtä aikaa edestakainen liike (ja juosta kehä ympäri?). Niin siinä sitten kävi, että Netta osoitettiin ensimmäiseksi.
Näin ollen tie vei meidät BIS-kehään kahden muun sinisten ykköseksi tulleen koiran kanssa (luokkia oli yhteensä kolme). Kaksi kierrosta ympäri ja seisotusta. Tämän lisäksi tuomarit kävivät läpi ne koirat, joita he eivät olleet tuomaroineet vielä (toisin sanoen kaksi tuomaria kopeloi vielä Nettaa). Me sitten tulimme kolmansiksi eli tuloksemme oli SIN BIS3.
Aikamoista! Ainahan sitä voi vähän mielessään toivoa sijoittumista, mutta tällä kertaa mentiinkin BIS-kehään asti. Netta jaksoi hienosti esiintyä sateesta huolimatta (vaikka nauhakehässä seisotin Nettaa yhdessä vaiheessa vesilätäkössä). Palkinnoksi saimme nameja, narupallon, lahjakortin, ruusukkeen ja pokaalin.
Tuota noin, Netta. Palkintohyllymme on nyt täynnä. Kahdeksan pokaalia tämänpäiväinen mukaan lukien ja se kaksi vuotta sitten temppuluokasta saatu laatta. Kaikenlaista! Eipä tätä olisi uskonut silloin, kun Netta vasta aloitteli mätsäriuraansa. Työ näemmä tuottaa tuloksia.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti