Kisailun ja koetusten huhtikuu! Tällä kertaa vuorossa oli meidän treeniporukkamme järjestämä möllitoko, joka järjestettiin PoKSin hallilla. Osallistujia oli mukavasti ja molemmat soopeliotukset pääsivät osallistumaan.
Miru osallistui nakkiluokkaan, joka oli ensimmäinen luokka. Paikkamakuu tehtiin kolmessa neljän koirakon ryhmässä ja me oltiin näistä ensimmäisessä, ensimmäinen koirakko kun oltiin. Luoksepäästävyyttä ei arvioitu osana suoritusta, mutta jos olisi arvioitu, se olisi kuulemma ollut kymppi. Paikkamakuu taasen oli pyöreä nolla, kun Miru nousi seisomaan (olin hihnanmitan päässä ja käskin heti Mirun takaisin).
Seuraamisen sai ottaa joko hihnassa tai ilman, joten tehtiin se sitten ilman hihnaa. Käännös vasempaan tarkoitti suunnilleen Miruun törmäämistä... Mutta tästä revittiin kuitenkin kahdeksikko. Luoksetulosta sitten tuli 0. Miru ei olisi halunnut odottaa ja tehtiin koko juttu sitten uusiksi. Estehyppy tehtiin uusilla säännöillä ja siinä oli ainakin käsimerkin käyttöä suht paljon (?).
Ennen paikkista Miru halusi välttämättä pyörähtää useamman kerran perusasentoon. Tätä se kisatilanne teettää. Kuten myös sen, ettei Miru malttaisi odottaa (ei hypyssäkään, mutta käskin sen odottamaan). Lisää treeniä siis! Luoksetulon kohdalla neuvoksi saatiin odottaa käskytyksessä hetken, koska muuten tulee ennakointia (tai jotain sinnepäin, en enää muista). Alla vielä pisteet selkeämmin. Maksimipistemäärä oli kaiketi 40.
Paikalla makaaminen 0
Seuraaminen 8
Luoksetulo 0
Estehyppy (vapaaehtoinen) 5
13 pistettä
Miru pääsi kuninkaallisessa kuljetuksessa kotiin oman suorituksensa jälkeen. Siinäpä olikin sitten hetki aikaa ennen alokasluokkaa, jossa Netan kanssa kilpailin (luokkamme ensimmäisinä, kuten Mirunkin kanssa).
Kuinka pitkältä paikkamakuun kaksi minuuttia voivatkaan tuntua?! Elämäni pisimmät kaksi minuuttia. Mutta Netta odotti kiltisti (hei omistaja, ehkä ei kannata ravistella päätään tai äänettömästi sanoa mitään, sillä vaikka siitä ei sanottu mitään, on se aika turhaa..). Istumisen Netta ennakoi, joten tästä saatiin ysi.
Seuraaminen oli mitä oli, melko väljää ja niin päin pois. Perusasennot olivat koko möllitokon ajan ylipäätään välillä vähän mielenkiintoisia ainakin omien muistikuvieni mukaan. Liikkeestä maahanmenossa käytin käsimerkkiä, kun sitä ei muuten olla vielä harjoiteltu.
Luoksetulo tuli ja meni. Sen jälkeen oli liikkeestä seisominen, mikä poiki meille kymmenen pistettä. Estehypyn sai tehdä uusien tai vanhojen sääntöjen mukaan. Päädyin vanhoihin sääntöihin. Ensin Netta ei olisi malttanut keskittyä tulemaan perusasentoon ("Namit!! Tänne!! Heti!!") ja hypyn jälkeen se kävi katsomassa valokuvaavaa treenikaveriamme. Kuulemma olisin heti hypyn jälkeen voinut sanoa seisomiskäskyn, mutta näillä mentiin nyt. Alla on Netan pisteet.
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9
Seuraaminen kytkettynä 6
Seuraaminen taluttimetta 7
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
Luoksetulo 8
Seisomisen seuraamisen yhteydessä 10
Estehyppy 5
Kokonaisvaikutus 8
153 pistettä, II-tulos, 5. sija
Oikein positiivinen kokemus! Hyvä mieli jäi. Netta yllätti minut 100-0. Olin varautunut pahimpaan eli siihen, että Netta vain haahuilisi ja olisi totaalisen epäkiinnostunut niin kuin ensimmäisissä agilitymölleissä, mutta ei! Alun perin ajattelin palkata Netan aina liikkeiden välissä, mutta en sitten tehnytkään niin. Ja ihan hyvinhän palkattomuus näytti toimivan.
Muutamia haisteluita lukuun ottamatta Netta oli oikein kivasti mukana ja luoksetulossakin oli enemmän vauhtia kuin viimeksi, kun sitä treenattiin. Jee, jee, jee! Liikkeestä seisomisessa en ottanut käsimerkkiä ja sekin sujui, hyvähyvä. Perusasennoissa oli jonkin verran säätämistä.
Toden totta, Netan kanssa ylitettiin kaikki odotuksemme. Taitaa olla niin, että tuo koira vain paranee vanhetessaan. Toki treenaamista on paljon, mutta tulipahan lähdettyä. Toko kun ei ihan omimmalta lajilta aina tunnu. Eikä me oltu tätä ennen tehty liikkuroituna oikeastaan muuta kuin perinteistä paikkista. Mutta niin, hyvä kun jäi näin hyvät fiilikset. Tästä on hyvä jatkaa johonkin suuntaan.
Oikein positiivinen kokemus! Hyvä mieli jäi. Netta yllätti minut 100-0. Olin varautunut pahimpaan eli siihen, että Netta vain haahuilisi ja olisi totaalisen epäkiinnostunut niin kuin ensimmäisissä agilitymölleissä, mutta ei! Alun perin ajattelin palkata Netan aina liikkeiden välissä, mutta en sitten tehnytkään niin. Ja ihan hyvinhän palkattomuus näytti toimivan.
Muutamia haisteluita lukuun ottamatta Netta oli oikein kivasti mukana ja luoksetulossakin oli enemmän vauhtia kuin viimeksi, kun sitä treenattiin. Jee, jee, jee! Liikkeestä seisomisessa en ottanut käsimerkkiä ja sekin sujui, hyvähyvä. Perusasennoissa oli jonkin verran säätämistä.
Toden totta, Netan kanssa ylitettiin kaikki odotuksemme. Taitaa olla niin, että tuo koira vain paranee vanhetessaan. Toki treenaamista on paljon, mutta tulipahan lähdettyä. Toko kun ei ihan omimmalta lajilta aina tunnu. Eikä me oltu tätä ennen tehty liikkuroituna oikeastaan muuta kuin perinteistä paikkista. Mutta niin, hyvä kun jäi näin hyvät fiilikset. Tästä on hyvä jatkaa johonkin suuntaan.
Möllien jälkeen treenailimme vielä hetken, joten Netan kanssa tein vähän tempputreeniä. Toisin sanoen pujottelua ja sitä, että jätin Netan istumaan ja kutsuin sen hyppäämään selkäni päälle. Aineksia koiratanssiin? Ainakin palkkaamattomuudessa otettu iso harppaus varmasti auttaa eri lajien suhteen. Yöllä täytyy kärkkyä koneella, jotta saan ilmoittautumiset lähtemään kaksiin rallykisoihin.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti