Lauantaina päätettiin Netan kanssa vähän repäistä ja käveltiin 7,5 kilometrin lenkki. Tarkoitus oli tosin päästä kymmeneen kilometriin, mutta piti ottaa huomioon osittain liukkaat olosuhteet - ei huvittanut liukastella enempää, kuin on pakko. Lauantaina kun oli päivällä oikein kiva kevätsää, eilen ja tänään on ollut viileämpää. Lisäksi lunta on ollut maassa ohut kerros, mutta siinä se sitten onkin.
Tänään oli meidän neljänsien hakutreenien vuoro. Kaksi kierrosta tehtiin. Ekalla kierroksella tehtiin neljä pistoa ja maalimiehiä oli kaksi. Tarkoituksena nimittäin oli, että Netan etsiessä toista toinen menisi piiloon. Apujen järjestys taisi olla haamu-ääni-ääni-haamu, en ole ihan varma. Kolmannella (vai toisella?) pistolla Netta hämääntyikin ja lähti keskilinjan yli jäljittämään väärää maalimiestä. Sen fokus ei varmaan ihan ollut missä piti ja näytin itsekin varmaan suunnan huolimattomasti.
Siinä sitten kutsumaan koiraa luokse ja kutsut meinasivat kaikua kuuroille korville. Onneksi Netta lopulta sitten tuli. Luoksetuloja pitää kai alkaa treenata vähän samaan tapaan, että Netta ei jäisi luuhaamaan vaikkapa kaverin luokse, vaikka siellä olisi mitä herkkuja. Avustajaa etsimään siis. Vai mitenköhän olisi koirapillin laita?
Toisella kierroksella otettiin kolme pistoa. Eka taisi olla ääni tai haamu (miksen opi muistamaan??), toka valmis eli ei apuja ja vika puolipakeneva. Netalla on kuulemma paimenkoirille tyypillinen tapa ensin etsiä silmillään ja vasta sitten ottaa nenä käyttöön. Maalimiehet kuitenkin löytyivät ja mallikkaasti meni. Hienoa, Netta! Sheltti oli ihan liekeissä. Seuraavia treenejä odotellessa.
Tänään oli meidän neljänsien hakutreenien vuoro. Kaksi kierrosta tehtiin. Ekalla kierroksella tehtiin neljä pistoa ja maalimiehiä oli kaksi. Tarkoituksena nimittäin oli, että Netan etsiessä toista toinen menisi piiloon. Apujen järjestys taisi olla haamu-ääni-ääni-haamu, en ole ihan varma. Kolmannella (vai toisella?) pistolla Netta hämääntyikin ja lähti keskilinjan yli jäljittämään väärää maalimiestä. Sen fokus ei varmaan ihan ollut missä piti ja näytin itsekin varmaan suunnan huolimattomasti.
Siinä sitten kutsumaan koiraa luokse ja kutsut meinasivat kaikua kuuroille korville. Onneksi Netta lopulta sitten tuli. Luoksetuloja pitää kai alkaa treenata vähän samaan tapaan, että Netta ei jäisi luuhaamaan vaikkapa kaverin luokse, vaikka siellä olisi mitä herkkuja. Avustajaa etsimään siis. Vai mitenköhän olisi koirapillin laita?
Toisella kierroksella otettiin kolme pistoa. Eka taisi olla ääni tai haamu (miksen opi muistamaan??), toka valmis eli ei apuja ja vika puolipakeneva. Netalla on kuulemma paimenkoirille tyypillinen tapa ensin etsiä silmillään ja vasta sitten ottaa nenä käyttöön. Maalimiehet kuitenkin löytyivät ja mallikkaasti meni. Hienoa, Netta! Sheltti oli ihan liekeissä. Seuraavia treenejä odotellessa.
 |
| Lauantaina |
Ei kommentteja
Lähetä kommentti