PIRI 4.4.2007-12.2.2010
Vuodet vähenee
Meistä kaikki vanhenee
Omaa aikaa ei tiedä kukaan
Irina - Jälki
san. Irina
Piri oli koira, jonka ansiosta kiinnostuin shelteistä. Piri oli koira, jonka ansiosta minulla on Netta. Piri oli koira, jonka kanssa pääsin ensimmäistä kertaa sukeltamaan koiraharrastuksen maailmaan. Piri oli koira, jonka kanssa ehdin käydä kolmella leirillä. Ja Piri oli koira, joka lähti liian aikaisin.
Ensimmäinen leirimme oli vuonna 2008. Tuolloin Piri oppi näyttelyseisonnan, jota emme koskaan aiemmin olleet harjoitelleet. Vaan olipa leirillä myös omana hankaluutenaan Pirin hihna, joka mukavasti poltti kättäni, kun Piri veti... Sekä eka yö leirillä, silloin Piri oli todella levoton. Muuten kaikki meni ihan hyvin (ilmeisesti?) ja muutenkin leiri oli tietynlainen käännekohta. Meidät valittiin tuolla leirillä leirin kehittyjiksi.
Mätsäreitä kertyi yhteensä neljä ja peräti yksi sijoitus. Ainoa sijoitus (SIN4) tuli silloin, kun meidän luokassamme ei yhdessä mätsärissä ollut kuin neljä paria. Näyttelykokemusta taas Piri sai yhden virallisen näyttelyn verran, mutta silloin kasvattaja esitti sen. Tuloksena oli JUN T, Piri kun oli kaikin puolin liian iso. Korvat vain olivat täydelliset tuomarin mielestä.
Ei Piri oikeasti liian iso ollut, se oli vain urosten korkeuden ylärajoilla. Koko lyhyen elämänsä Piri oli myös hyvin hoikka ja äiti muistelee erään mätsärituomarin sanoneen Piriä liian laihaksi. Kyllä se söi, mutta ei se ottanut lihoakseen.
Sellaista oli harrastuselämä Pirin kanssa. Mitään suurta emme koskaan ehtineet tehdä, vaikka Piri oppikin tekemään kahdeksikon jalkojeni välissä. Haaveissa oli aikanaan agility ja ehkä jopa toko, mutta ajatuksen tasolle ne Pirin kanssa jäivät, ellei lasketa paria pihahypytyskertaa (sovitaan, ettei niitä lasketa). Joskus aika vain loppuu kesken.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti