tiistai 1. huhtikuuta 2014

Agilityä vailla videota

Otsikonmukaisesti meillä ei ole videota - eikä muuten ratapiirrostakaan, kun enhän minä sitä ulkoa muista. Radassa oli kuitenkin omat haasteensa meille ja tällä kertaa myös kepit, joihin otettiin kaksi ohjuria kumpaankin päähän ja niiden voimin saatiin kepitkin mentyä.

Vähän Nettaa kerran jänskätti musta putki, sitä pitää treenata. Kämmäilin itse taas vaihteeksi mm. kerran unohtaen minne piti mennä, mutta jos jotain positiivista, muistin palkata Nettaa useammin silloin kun kämmäilin. Muuten kaikki meni ihan ok:sti, ei tässä nyt enempää ole kerrottavaa. Mitä nyt loppuun vielä vähän otettiin keinua.

Ai niin, mitattiinhan Netta tänään, kun yleisesti mittailtiin muita. Medi se on joo, halusin vain tietää tarkan mitan. Aluksi 45 cm. Juu, missähän ryhdissä se oli. Sitten 42,5 ja noin 42 cm minä olen veikannutkin. Siinä se mittaamisen osalta. Näyttelypöydälläkin Netta oli ihan kivasti. Anteeksi tämä sekava teksti...

Vaan lämmittelylenkillä Netta aloitti taas vanhan tapansa. Vastaan tuli saksanseisoja (?) joka oli irti, mutta pysyi ohituksessa omistajansa vierellä. Netta vain jäi jumittamaan paikalleen. Ja sama seuraavan vastaan tulevan koiran kanssa. Mitä ihmettä, Netta? Toivottavasti ei jää pysyväksi tavaksi. 

Nostaa en Nettaa ohitustilanteissa aio ja nameilla houkuttelusta tulee vain fiilis, että entä jos Netta sitten alkaakin jumittaa huvin vuoksi saadakseen namia? Miten tässä pitäisi toimia? Ehkä taas vain odottaa, että koira suostuu liikkumaan, kuten aina. Ei muutakaan voi. Ja aamulenkillä meinasi korvatkin kadota. Haloo Netta nyt oikeasti. Mutta eiköhän korvattomuudesta ja jumituksestakin päästä yli!

Saatiin myös suru-uutisia Kajaanista. Netan kaveria Mokkaa ei enää ole. Vetää hiljaiseksi ja surulliseksi, kun asiaa alkaa miettiä. Kuinka arvaamatonta elämä onkaan. Lemmikitkin ovat täällä niin vähän aikaa, eikä koskaan voi tietää mitä tapahtuu. 

Tiedän, että elämää ei voi hallita
Se kulkee minne tahtoo vapaana
Alan tänään sen tajuta
Haloo Helsinki! - Lähtövalmiina
(san. Elli Haloo & J. Mykkänen)

5 kommenttia

  1. " Miten tässä pitäisi toimia? Ehkä taas vain odottaa, että koira suostuu liikkumaan, kuten aina. Ei muutakaan voi. "

    Vedä koira vaan mukaasi? Älä anna sille tilaisuutta jumittaa? Etköhän sä jaksa vetää Netan kokoisen koiran perässäsi liikkeelle. Ei sen koiran kuuluisi saada päättää koska liikutaan vaan jos sä tahdot eteenpäin niin sitten te menette eteenpäin. Yksinkertaista.

    VastaaPoista
  2. Kun otetaan huomioon että tätä tapahtuu vain ohitustilanteissa (toivottavasti ei jatkossa paljoa) ja koira oikeasti jumittaa, en usko että vetäminen tuntuu koirasta mukavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se mukavalta tunnu, mutta jos koiralla on esim. valjaat niin se tuskin sattuukaan. Jos annat koiran jumittaa aina kun se päättää jumittaa, jumittaa se aina jatkossakin koska käytös on aiemmin sallittu, joten se ei ainakaan asiaan auta.

      Poista
    2. Eipä ole tuon kerran jälkeen jumittanut, vaikka nuorempana onkin tuota paljon tehnyt.

      Poista
    3. + kevyt nykäisy on toiminut lähinnä vain silloin, kun Netta kokee tarpeelliseksi nuuskutella, ohitustilanteissa mahdollinen jumittaminen on oikeasti jumittamista.

      Poista