Alkuun otetaan törkeästi kuulumisia. Eilen tokoiltiin pihalla ja collieseurassa. Collietreeneissä otettiin paikallaoloa, jonka pituudeksi tulikin kaksi minuuttia. Netta makasi nätisti, vaikka sen vieressä oleva koira nousi, tosin varmistin käsimerkillä siinä vaiheessa Netan pysymistä, mutta ei siinä muuta sitten ollutkaan. Kiitos agility tuosta paikallaolosta, seuraava vaihe onkin harjoitella paikallaoloa niin että kuvaan Nettaa. Se kun ei Netasta niin mielekästä olekaan, vaikka palkka kuinka olisi luvassa... Lisäksi otettiin koiratanssitemppuja.
Tänään myös tein meille koiratanssiin treenisuunnitelmaa, sillä tähtäimessä on Jyväskylän koiratanssikisat (elokuu). Syteen tai saveen, nyt me yritetään ja toivotaan, että kisaamaan päästään. Kisoja nimittäin ei lähistöllä ole ja Jyväskylä on lähin. Lempäälä ja Salo ovat vähän turhan kaukana... Treenin iloa siis, suunnitelmaa pukkaa ainakin.
Nermari myös hukkasi korvansa eilen ja tänään pihalla. Eilen se lähti hyppelehtimään metsään ja vasta houkutteleva kutsu "Syömään!" sai sen palaamaan. Hmph, sanon minä, kun eivät perinteiset paikalta poistumiset ja heihein huutamisen tehonneet. Ja sama tänään. Lisäksi Netta säntäsi pihan rajalle haukkumaan eikä kuunnellut minkäänlaisia käskyjä, kunnes lähdin juoksemaan vähän eri suuntaan. Huh.
Ja sitten agilityyn! Tänään oli päällejuoksuja ja välistävetoja. Ensimmäiseksi mainittu oli meille täysin tuntematon alue. En vitsaile. Ihan oikeasti, ei me olla niitä koskaan ennen treenattu - tai jos viime vuonna jatkoryhmässä on niitä käyty, olen ollut siltä kerralta poissa. Oma epävarmuus tietenkin tarttui koiraan ja ei varmaan ihmekään, kun Netta alkoi vähän haistella maata.
Suurin ongelma on väistämättä oma kehonhallinta, heh. Tönäisyt päällejuoksuissa ja niin päin pois. Kaikki tuntui niin monimutkaiselta, kun piti ajatelta. Tehtiin näitä siis molemmilta puolilta ja aloitettiin putkelta. Kovin pitkälle ei tosin edetty, pari hyppyä vain, koska tosiaan oli meille niin uusi juttu.
Välistävedot olivat jo vähän tutumpia. Päästiin vikalle hypylle asti silloin, kun olin putkelta katsottuna hyppyjen oikealla puolella (mikä selitys???). Ja nyt vasta tajusin, että noita hyppyjä taisi olla viisi eikä neljä. Takaperin juokseminen alkoi tuntua jo jaloissakin, kun vikalle hypylle päästiin.
Toiselta puolelta olikin hankaluuksia. Kädet eivät meinanneet pelata ihan niin kuin pitäisi. Samoin ylävartalon suunta, täytyy varmaan oikeasti alkaa kiinnittää huomiota yläkropan liikkuvuuteen. Harjoiteltiin sitten ihan putkesta oikeaan kohtaan tuloa ja välistävetoa parin hypyn verran, kunnes se alkoi sujua ja lopetettiin siihen. No, tiedän ainakin, mitä pitää treenata vapaavuoroilla jatkossa... Ja mitä minun pitää treenata. Vaan missä ultimaattinen innostus erilaisiin liikuntalajeihin, enpäs tiedäkään. Syytän koululiikuntaa liikuntaintoni tappamisesta. Vaikka lukiossahan ne pari liikunnan kurssia olivat ihan kivoja... Ja vaikken juoksemisesta pidäkään, aion Netan kanssa alkaa juosta. Huijui.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti