Blogin puolella taas ja jopa peruskuulumisia. Torstaina lähdettiin äidin ja Netan kanssa Kajaaniin sukuloimaan. Siellä saatiin jo irrottaa Netasta ensimmäinen kiinnittynyt punkki, jee... Netta tuntui Kajaanissa jotenkin varovaisen hiljaiselta. Ehkä se vaistosi, ettei jokin ole nyt niin kuin aina ennen - Mokkaa kun ei enää ole. Vaikea sanoa. Ja jotenkin haikeaa, kun tiesi, ettei enää koskaan tule Mokkaa näkemään ja etteivät Netta ja Mokka enää koskaan saa yrittää löytää yhteistä säveltä leikin suhteen.
Kajaanista palattiinkin perjantaina. Perjantaina ei enää ehditty mitään erikoista tehdä, mutta eilen iltapäivällä ajelin Pärnävaaralle Joan pääsiäiskisoja seuraamaan ja tuli katsottua enemmän ratoja, kuin olin ajatellut katselevani. Kylläpä jo ihan vain kisojen katseleminen on opettavaista. Illalla käytiin sitten lenkillä ja tein vielä Netalle broilerin jauhelihasta lihapullia pakkaseen. Nyt on herkkuja, mistä valita... Hah, ja treenattiinhan me vähän perusasentoa.
Tänä aamuna käytiin Netan kanssa hallilla tekemässä keppitreeniä, siitä lisää alempana. Tämän jälkeen koirien ruokkiminen kotona ja Netan ja Vilkun lenkkeilyttäminen. Sitten Mirun vuoro. Vaan eipä Mursua jaksanut kiinnostaa tarpeiden teko, jäniksenpapanat kiinnostivat enemmän. Miru on jo parantunut varsin hyvin leikkauksesta, josta tulee huomenna kuluneeksi viikko.
Koirien ulkoiluttamisten jälkeen suuntasin kulkuni taas Pärnävaaralle, sillä idea pulpahti mieleeni vapaavuorolta palatessani. Alun perin kun ajattelin katsovani kisoja vain lauantaina, mutta nytpä sitten katsoin kaksi ykkösten rataa ja kakkosista hyppyradalta minit ja medit. Illalla olikin vuorossa (valokuvaus)iltalenkki äidin, Vilkun ja Netan kanssa.
Agilityanalyysiin sitten! Keppitreenin siis, ei kisaajien suoritusten. Alla tuttuun tapaan video, tällä kertaa matkassa mukana oli ihan kamera, eikä tarvinnut turvautua kännykkään ja epätoivoisiin viritelmiin. Videolla ekalla kerralla yhdistelmä oli kepit ja hyppy, sitten videon mukaisesti tuli hyppy, joka oli ennen keppejä ja tämä oli siis tokasta kerrasta alkaen. Tokalla kerrallakaan ei huomautettavaa.
Seuraavat pari kertaa kämmejä, ensin alussa ja seuraavalla kerralla lopussa. Anteeksi kämäinen hidastuskohta, mutta se helpottaa huomattavasti näkemistä. Jaa että tämäkö oli tällä kertaa hankala puoli...? Tuleepa vähän ilonpilaajafiilis tuosta hitaalla vauhdilla suoritetusta pätkästä. Ja seuraavaksi vika väli taasen ongelmana.
Seuraavassa kohdassa sitten käy jo oikeasti outo juttu, eka väli ihan hyvin ja sitten ihmeellistä säätämistä. Ja taas hidasta seuraavaksi. Hetken verran ongelmattomia kohtia, meinaa vain mennä vähän haisteluksi eli paineistumista. Ja nähtävästi onnistumisten jälkeen se, että minä olen eri puolella keppejä, onkin hankalampaa vikan välin kannalta. Ja sujuvampaa menoa, joskin hitaampaa on ja haistelua esiintyy.
Tuohon vauhtiin ja haisteluun vaikutti varmasti se vikan keppivälin skippaaminen muutaman kerran ja muut skippaamisjutut, kun piti aloittaa alusta. En ole varma, vaikuttaako palkan sijainti tässä jutussa, mene ja tiedä, voihan se vaikuttaakin..? Ja toistamiset varmaan myös vaikuttivat Nettaan. Saman toistoja juu, mutta pakko käyttää tilanne hyväksi kun treeneissä ei kuitenkaan välttämättä ennätä. Mutta kyllä se siitä.
Torstaina Nermari täyttääkin jo neljä (!!!) vuotta. Oih ja voih. Täytyy hommata sille lahja ja väsätä kakkukin! Ja ensimmäistä kertaa vuoden 2011 jälkeen olen kotona Netukaisen synttäreitä juhlistamassa. 2012 olin Virossa ja viime vuonna Tampereella, joskin tulin kotiin Netan synttäripäivän iltana.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti