lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kouluttautumassa

Agilityä kerrakseen! Tänään oli shelttien agilitykoulutus Pärnävaaralla. Edellinen kertahan oli maaliskuussa. Tällä kertaa saimme kuvaajaksi äidin, joten kiitos paljon videoista. Radassa olikin monta kinkkistä kohtaa ja paljon neuvoja saatiin jälleen. Netalla myös meinasi vähän mennä haisteluksi, mutta kyllä se siitä sitten. Pitää ennen kisoja lukaista psyykkisen valmentautumisen luennon muistiinpanot läpi..

Nyt oli messissä lelu. Rotta kera namipussin ja toisella kerralla flamingo. Tätä vartenhan minä niitä pusseja leluihin tein... Välillä vaan tuppaa käymään niin, että namit lentävät pois, mutta ei nyt keskitytä siihen vaan mennään asiaan. Yksi neuvo oli innostavampi äänensävy ja täytyy muistaa tämä jatkossakin, eli "korkeampi ääni" vai miten sitä nyt kuvailisi.

Kepeillä tuli pientä hämminkiä ekalla kerralla, tuli vissiin omaan rytmitykseen jotain hämminkiä. Ja hiemanko edes varmistelua tuolla käden heiluttelulla?! Toisella kertaa kepit mentiinkin hyvin ja siitä olen ylpeä, koska pelkäsin vähän, mitä Netta tykkää vieraista kepeistä. Kuulemma kädet vaan voisi jättää ohjauksesta keppien kohdalla pois.

Sittenpä takaakiertoa ja tönäisyä vai mikä onkaan, pitäisi oikeasti ottaa joskus asiaksi treenata näitä teknisempiä juttuja. Siinäkö teema toukokuulle, tekniikkatoukokuu? Hypyltä A:lle piti tulla poispäinkäännös (?) (ja tässä vaiheessa kuuluu kai pahoitella ratapiirroksen puuttumista). Tässä oli minulla itselläni hankaluuksia hahmottamisessa tai jossain... Pitää koiratanssissakin keskittyä noihin Netan pyörimisiin, kun huomaa selvästi, kumpi pyörimispuoli on vahvempi. Mikä siinä on, kun näitä juttuja on niin vaikea takoa minun päähäni. Kehonhallintaa, prkl. Sittenpä avustetulla palkalla tuo käännösjuttu ja tauolle.

Näkeepä muuten videolta, miten kauniisti valssaan koiran eteen... Paikkaa piti siis vähän hakea. Seuraava ongelmahässäkkä oli tuo välistävetojuttu vai mikä olikaan, en minä näitä termejä muista. Mutta pääsinpä lopulta oikealle puolelle ja siitä näköjään matka jatkuikin puomille.

Ja hässäkkää puomin jälkeen. Hahmotuskyvyttömyyttä minulta, hmh. Ja väärä puoli ja koira puomilla. Putken jälkeen vielä rengas ja hyppy (jota ei videolla näy) ja siihen jätettiin. Vaan vielä pitäisi juosta, kun pystyy, ja ei liikaa odotellakaan koiraa. Meinaa varmaan useinkin mennä turhaksi varmisteluksi omalta osalta. Ja linjojen miettiminen jne.

Uutena jippona haisteluun tuli myös se, että lähden esimerkiksi juoksemaan eri suuntaan tai muuta vastaavaa, kun Netta alkaa haistella. Tämäkin täytyy ottaa kokeiluun. Nyt alkaa oikeasti tajuta, miksi agilityväki käy erilaisissa koulutuksissa. Uudet näkökulmat asioihin nimittäin. 

2 kommenttia

  1. Tässä teillä oli ihan eri fiilis! Sehän jopa melkein näytti innostuneelle :D Luulisin et just tommoset lyhyet pätkät on teille hyviä, et teet muutaman esteen ja sit palkka, niin et vauhti pysyy yllä. Keppejäkin kannattas ehkä tehä lyhyempänä et se ei hyytys tossa puolessa välissä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, tässä kuitenkin kyse on koulutuksesta eikä kisoista = ei niin jännittävä tilanne, vaikka totta kai tämäkin jännitti jollain tapaa. Omissa treeneissä ollaan tehty vähän vaihtelevasti, riippuen millainen rata on ollut. Jos rata on ollut helpohko, niin silloin palkka on tullut vasta lopussa, jos vaikeampi ja tulee keskeytyksiä, olen entistä enemmän pyrkinyt palkkaamaan Nettaa esim. omista mokista. Keppien tekemistä kuudella kepillä vauhdin vuoksi olen jo miettinyt perinteisen 12 kepin rinnalle ainakin silloin tällöin, kun olen kuullut, että sillä saisi mahdollisesti lisää vauhtia. Tämä pitänee kuitenkin ottaa vapaavuoroille ohjelmaksi kesällä, koska kaikkea ei omissa treeneissä ikävä kyllä ehdi tehdä. Viime aikoina treeneissäkin on ollut meille suht. haastavaa kieputusta. Mieluisaa olisi tietysti juosta välillä treeneissäkin helpompia ratoja.

      Poista