Mikään ei tuu ilmaiseksi, sanotaan

Elin ja harrastin pitkään Netan kanssa ajatellen, kuinka helppo koira Netta onkaan. Koira, jolla ei ole kummempia ongelmia. Koira, joka tykkää ruuasta. Koira, joka ei tarjoa suurempia haasteita. Perushelppo koira, hyvä tapaus ensimmäiseksi koiraksi. Mutta mikä on totuus?

On totta, ettei Netta ole vaikeimmasta päästä, mutta omat haasteensa siinäkin on. Netta on varautunut vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan. Tilanne olisi tosin luultavasti pahempi, jos emme olisi käyneet näinä vuosina yhdessäkään mätsärissä tai koiratapahtumassa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Netta ei hössötä vieraissa paikoissa. Se ei läähätä. Se pakenee tilannetta ryhtymällä nukkumaan. Tämä on nähty mätsäreissäkin. Toisaalta Netta on myös esimerkiksi mummolassa suhteellisen tarkkana siitä, että tietää, missä minä olen. 

Sitten paineistuminen ja haistelu. Miljoona kertaa läpi puitu aihe. Mitäs on koira, joka reagoi omistajansa jännitykseen alkamalla haistella. Muuttumalla haahuilevaksi otukseksi, johon on vaikea saada kunnollista kontaktia. Miten tätä sitten lähdetään purkamaan, kun ei treenitilanteeseen saa samaa jännitettä kuin mölleihin?

Haukkumisprobleema taas on asia, jota moni ei varmaan Netasta uskoisi. Nettahan odottaa hallilla häkissä vuoroaan niin nätisti hiljaa, mutta kotona tilanne on toinen. Auta armias, jos tulee vieraita ja muut alkavat haukkua. Netta jatkaa jatkamistaan ja pöhähtelee, vaikka muut olisivat jo hiljentyneet. Just joo. Sama juttu samojen vieraiden kohdalla joka kerta.

Myös komennushaukkua kuullaan usein vain kotona. Tätä tapahtuu muun muassa temppuja harjoitellessa, kun Netta menee ylikierroksille. Silloin ei enää temppujen tekeminen huvita, kun pitäisi muka saada namia. Sinällään huvittavaa, sillä vieraissa paikoissa Netta menee harvemmin ylikierroksille oli palkkana mitä hyvänsä. Pam-temppu taitaa olla ainoa, joka saa pääsääntöisesti Netan haukahtamaan paikassa kuin paikassa.

Palkkaamisasiaa on myös puitu. Supernamit eli lihapullat kelpaavat ja tuovat kunnolla intoa, seuraavissa hakutreeneissä kokeillaan kissanruokaa. Leluista ja leikkimisestä Netalla ei ole samanlaista käsitystä kuin muilla. Minun kanssa leikkiessäni lelua hutkitaan tassuilla, mutta kaikkein parasta on lelun natustelu.

Kun päästiin erinäisten hankaluuksien makuun, mennään nyt suoraan tokon kautta noutoon. Olen huvin vuoksi parin vuoden takaisen koirien uimakoulun jälkeen yrittänyt opettaa Netalle noutoa. Lähinnä leluilla ja hyvin harvoin kapulalla. Leluja Netta kyllä välillä kantaa, mutta sitten se heittää ne. Kapulan se vain nostaa ja pudottaa. Kapulassa Nettaa selvästi ällöttää, kun kapula ei ole pehmeä. Ja Netta ei myöskään halua ottaa vaikkapa antamaani lelua yleensä suoraan suuhun.

Uintiopetuksessa on omat haasteensa. Heti joutuessaan uintisyvyydelle Netta ui rantaan. Tämä saadaan varmasti ratkottua ahkeralla uintiopetuksella, mutta veden lämpötila kesällä vaikuttaa. Kuin myös mahdollisuudet mennä koiraa uittamaan.

Helppo koira, jossa on omat haasteelliset puolensa. Mutta niin kai jokaisessa on. Oikeasti tosi helppo voisi olla jo tylsä. Ei Nettakaan anna mitään ilmaiseksi. Mutta silti se on omalla tavallaan maailman paras.