keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Tokotokotoko ja muuta yhtä tärkeää

Näin on vuosi vaihtunut ja tokoko-Netta täyttää huhtikuussa neljä vuotta! Lunta tosin on vähemmän kuin viime huhtikuun alussa.. Eilinen lumisade ehti jopa luoda valheellisen helpotuksen tunteen, mutta ei. Sen sijaan eilen lenkillä liukastuin komeasti. Varokaahan liukkaita kohtia, varsinkin jos on lunta jään pinnalla!

Surkeasta mutta säälittävästä lumitilanteesta huolimatta eilen kuului rakettien pauketta. Juuri mitään ei tosin näkynyt. Taas kerran älysimme liian myöhään, ettemme ehtisi lenkille ennen kuutta. Niinpä iltalenkki oli hihnalenkki. Mirua ei satunnainen pauke kiinnostanut. Vuonna 2012 Nettaa ja Vilkkuakaan ei näyttänyt kiinnostavan, mutta nyt Vilkku näytti välillä ei-niin-iloiselta ja Netan häntä laski. Netta myös haisteli.

Pauke kuitenkin loppui ajallaan. Netalle tuli ennen vuodenvaihdetta vähän lohdutusta puruluun muodossa, joskin puruluu jäi kesken. Säikäyttipä Netta minut myös satunnaisella läähätyksellään, jolloin tarjosin sille vettä. Niin. Ylireagoiva omistaja. Mitään ei tietenkään tapahtunut.

Ollaan nyt treenattu tokoa muutamana päivänä. Lähinnä perusasennon viilailua. Vähän vinoon meinaa välillä mennä. Naksutin apuna siis ja välillä Netta innostuu enemmän (välillä sitten vähemmän). Myös ihan pikkuisen yhdessä vaiheessa harjoiteltiin agikenttien kuvat silmissä kiiluen namialustalle irtoamista. 

Saatanpa laittaa jonkinlaisen perusasentovideon, jos jaksan. Tämä on vain osa projektia "ALO-liikkeet kuntoon". Perjantaina Netta pääseekin tuuraamaan Mirua tokoon, sillä Mirulla on juoksut. Eilen myös alkoivat tärppipäivät ja sen kyllä huomasi.

Joulukuun puolella yritettiin pallon avulla treenata noutoa, mutta luovuttiin lopulta yrityksestä, ettei siitä tulisi Netalle liian tylsää. Mikä siinä on, kun en vain osaa? Ja kapula on Netasta selvästi ällö, sitä voi vain vähän nostella. Pehmeät lelut on pop ja niitäkin Netta mieluummin kanniskelee pureskeltavaksi. Ei tehdä tästä liian hankalaa, ehkä palaset joskus loksahtelevat paikoilleen.

Koiratanssin koreaografiaa pitäisi vielä rukata lisää. Ja päästä treenaamaan. Treeniä ja eri projekteja sekä omistajan päivä päivältä lähempänä tulevaisuudessa häämöttävät ylioppilaskirjoitukset. Mielenkiintoinen yhtälö, mutta kyllä tämä jotenkin saadaan onnistumaan.

Vatitemppuakin ollaan treenattu ja sekös vasta Netasta onkin hauskaa. Tietysti sitäkin pitää treenata vielä paljon enemmän. Mutta kaikki ajallaan, tämä vuosi on vasta alussa ja tavoitteiden täyttymistä vilkuillaan murhaavin katsein vasta joulukuussa. 

Koska tästä tuli tällainen kirjoitusoksennus, hämmennetään pataa vain lisää. Ensi viikolla jatkuu agi uudessa ryhmässä, hui! Ja alkaa projekti "Kepit kuntoon!". Peukut pystyyn siis. Näyttelyasioista mietinnässä on edelleen Joensuu KR ja Tampereen erkkari, vaikka hui, Netta tuollainen jumbo onkin. Ehkä se sentään on silloin karvassaan.

Nyt jumbosheltti ja omistaja kuittaa ja syventyvät miettimään hetkeksi jotain muuta.


Ei kommentteja

Lähetä kommentti