Piri 4.4.2007-12.2.2010 - kaksi vuotta

Näin pääsemme taas sarjaan aikana ennen Nettaa. Piri (Final Fantasy's Creative Spirit) oli ensimmäinen rotukoiramme. Piri syntyi 4.4.2007 ja sen sisko Emma (Final Fantasy's Completely Mine) on Mirun emä. Vanhempani hakivat Pirin kesäkuun 2007 alussa.

Pentuajalta minulla ei ole kummoisia tarinoita Piristä. Pirin pentuaikana pihaamme rakennettiin koiratarha, joka on siellä vieläkin. Piri kävi myös äitini kanssa pentukurssilla. Muutoin en muista mitään ihmeempiä Pirin pentuajasta juuri tällä hetkellä.

Piri oli usein Vilkun seurana karkumatkoilla. Noin viikkoa ennen Pirin yksivuotispäivää Vilkku ja Piri karkasivat illalla. Vilkku löysi takaisin kotiin, Piri ei. Vanhempani etsivät Piriä tuloksetta pimeässä. Seuraavana päivänä koulussa taisi olla aika hankala keskittyä. Iltapäivälle saimme tiedon, että naapurimme oli saanut Pirin kiinni. Piri oli myös jäljistä päätellen käynyt kotipihassa. Vilkku oli varmaankin nähnyt sen, sillä Vilkku oli pureskellut kynttilää.

2008 kesällä menin Pirin kanssa koiraleirille. Ensimmäisen yön Piri oli kamalan levoton. Leirikirjeessä oli lukenut, että mukaan näyttelyhihna. Äiti sanoi minulle, että voin sanoa, ettei tätä käytetä näyttelyissä. Ja kuinkas sitten kävikään. Innostuin näyttelyistä. Piri oppi jopa leirin aikana näyttelyseisonnan. Meidät valittiin leirin kehittyjiksi.

2008 ehdin käydä kahdessa mätsärissä Pirin kanssa. Ensimmäinen mätsäri oli Reijolan koulun pihalla. Toinen oli Mustin ja Mirrin pihalla. Se mätsäri vaikutti elämääni jollain tapaa. Sen jälkeen keksin, että haluan sheltin.
Piri ehti käydä yhdessä näyttelyssä. 2008 ilmoitimme sen Kuopioon collieiden pääerkkariin. Näyttelyä varten ostimme Mustista ja Mirristä kalliin näyttelyhihnan. Kasvattaja esitti Pirin. Pirin tuomio oli JUN-T. Olisi saanut olla kaikin puolin pienempi ja niin poispäin. Mutta korvia sanottiin täydellisiksi.

Jossain vaiheessa Piri säikäytti meidät taas. Se nimittäin onnistui kerran syömään särkylääkkeitä. Eihän siinä auttanut kuin syöttää hiilitabletteja. Yhden hiilitabletin Piri söi ilman voita, enempää sitä ei huijattu... Piri olikin ollut pennusta asti sangen ahne ja kuola valui aina ennen ruokaa.

2009 kävin Pirin kanssa kahdessa mätsärissä. Ensimmäinen oli vappuna ja toinen syksyllä Liperin leipäpäivässä. Liperissä Piri oli SIN-4 luokassaan, muulloin se oli aina ollut SIN ei sijoitusta. Vaan vielä tänäkin päivänä epäilen, että sijoitus johtui siitä, että sinisen saaneita koiria oli neljä... 2009 kävin Pirin kanssa myös koiraleirillä.

"Omaa aikaa ei tiedä kukaan"
Irina- Jälki
(san. Irina)

12.2.2010 äitini tuli aamulla kertomaan minulle, että Piri oli kuollut, jäänyt auton alle. Se oli kuollut ilmeisesti heti. Se oli jotenkin tempaissut auton eteen nähtyään pyöräilijän tai jotain. Kaikesta huolimatta päätin lähteä kouluun, vaikka se päivä ei mitenkään ihanteellisesti sujunutkaan. Koko Pirin kuolemaa seurannut viikonloppu meni itkiessä. Sitten tuntui, että olin päässyt yli, vaikka sisimmässäni ehkä en vielä ollutkaan.
Näin Pirin viimeisen kerran elossa, kun päästin sen 11. ja 12.2. välisenä yönä pois huoneestani. Pirillä oli tapana nukkua huoneessani isossa metallihäkissään.

"Jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon, et näin pitikin käydä"
Irina - Filmi
(san. Toni Wirtanen/Irina)

Piri lähti siis aivan liian nuorena. Mutta jos Piri olisi meillä vielä, ei meillä olisi Mirua. Helpompaa on tosiaan uskoa kohtaloon, että kaikella on tarkoituksensa. Kaikesta huolimatta Piriä on kiittäminen koiraharrastusinnostuksestani ja siitä, että ylipäätään innostuin shelteistä. Olisiko minulla Nettaa, jos Piriä ei olisi ollut? Kukaan ei voi tietää.

Laura Närhi - Jokainen yö

san. Laura Närhi

jokainen yö
jokainen päivä
minua taas sinusta muistuttaa
jokaiseen huurteiseen ikkunaan
nimesi tahtoisin kirjoittaa

joki on jäässä
ikkunoista vetää
mä olen kylmää kristallia
ja routa sut syvemmälle päähän painaa vaan

sä et tuu sieltä takas milloinkaan
huudan kuinka kauas ja kuinka kovaa vaan
sä et kuule rukoustani kuitenkaan
pyydän kuinka kauniisti ja kauan vaan

jokainen yö
ja jokainen päivä
minua taas sinusta muistuttaa
pukeudun taas sun vaatteisiin
pidän päivisin verhot kii

kissakin nuokkuu
ja ikävä laskee pellon päälle suruhunnun
minä en koskaan saa tätä kylmää loppumaan

sä et tuu sieltä takas milloinkaan
huudan kuinka kauas ja kuinka kovaa vaan
sä et kuule rukoustani kuitenkaan
pyydän kuinka kauniisti ja kauan vaan

lumessa kahlaan
pakkanen soimaa
mee siitä sisään niin kuin ois jo
mut sisälläkin on ilma niin kovin jäätävää

sä et tuu sieltä takas milloinkaan
huudan kuinka kauas ja kuinka kovaa vaan
sä et kuule rukoustani kuitenkaan
pyydän kuinka kauniisti ja kauan vaan