Tihulainen

Nyt ovat vuorossa Netan tihutyöt. Pienellä kuonolla varustettu sheltti kun ehtii pihistää kaikenlaista - ja usein pureskella. Netalla on siis taipumusta pihistellä erinäisiä tavaroita, mitä nyt sattuu löytämään. Kun silmä välttää, nenäliinat kaivetaan repusta ja namit takin taskusta.

Aloitetaan somasti pentuajasta. Leluja meni tietysti rikki, mutta se on aivan normaalia. Kerran Netta vikkelänä pikkushelttinä kiipesi tulostuspaperihyllylle (ei mitenkään korkealla) ja pissasi tulostuspaperilaatikkoon. Hyvä kysymys onkin, miten se mahtui sinne, kun se hylly ei ole kovin tilava.

Oman petinsä keskeltä Netta nyhti viime vuonna vanut ulos, eikä niitä jaksettu tunkea takaisin (ja pedissä onkin pari reikää). Eikä sovi unohtaa kertaa, kun Netta pureskeli kuulakärkikynän. Olin jättänyt kynän sängylleni ja kun palasin huoneeseeni, Netta oli ystävällisesti pureskellut kynän. Pureskelujälkiä on myös erään Stabilo-tussin korkissa.

Muutamat vaatteetkin ovat saaneet tuntea kohtalonsa Netan suussa. Puhumattakaan siitä, että Netta kantaa varsin mielellään pipoja, lapasia tai villasukkia (ja pureskelisi varmasti, jos en huomasi ajoissa). Kerran tennarien nauhat roikkuivat kaapin oven alalaidalla ja Netta pureskeli nauhat/nauhan poikki.

Sohvanpäällinenkin on saanut kyytiä. Ja sohva. Mitä Vilkku oppi pureskeluaikanaan, siitä ovat muut koirat jatkaneet. (Tosin sohvanpäällinen on vain Netan jäljiltä, mutta Vilkku on joskus pureskellut sohvia).

Vastikään Netta pureskeli Zooplussan tervetuliaislahjan, sen kakkapussirullasysteemin. Veti rullaa ulos ja rikkoi kiinnityshakasen. Pussit talteen, systeemi roskiin. Ja Netta myös päätti, että kynsisakset eivät ole hyvä juttu ja pureskeli niitä (alla kuva).

Nyt ei tulekaan enempää mieleen, mutta varmasti noita tihutöitä on enemmänkin.