Pientä fiksailua

En sitten fiksumpaakaan kategoriaa löytänyt. Joka tapauksessa päätin tänään vihdoin fiksata joulukuun lopussa Netalle Tokmannista ostetusta manttelista vyötärönauhan vähän sopivammaksi. Tänään olisi pitänyt olla agilitypäivä, mutta se peruttiin pakkasen takia. Joka tapauksessa tässä postauksessa on kamala määrä havainnolistavia(ko) kuvia operaatio manttelista.

Aluksihan se näytti tuolta... Ei siinä mitään, mutta sehän oli aivan liian pitkä ollakseen Netan kapean vyötärön ympärillä...

Sama alapuolelta. Kai? En hahmota näistä kuvista enää kovin hyvin..

Ja näin purettiin ommel reunasta, että saatiin reunasta lyhennettyä.

Tästä piti saada tuo solki irti, että sain vähän lyhennettyä tuostakin.

Soljen poistamista varten piti purkaa reunasta ommelta. Tuo nauha kun ei kaksinkertaisena mahtunut soljesta pois.

Mallailua ilmeisestikin. Tai sitten joku outo vaihe, jota en enää tapani mukaan muista.

Sitten piti vain ommella pääty uusiksi kiinni. Melkoisen siististihän se meni.

Vielä ompelin tuolla tavalla (anteeksi huonot selitykseni), ettei se ole ihan mahdottoman pitkä.

Sitten operaatio toinen nauha. Senkin päädyn käsittelin. Sitten taitoin nauhan ja ompelin kahdesta kohtaa kiinni, ettei se olisi niin hervottoman pitkä.

Lukko toiselta puolelta ompelun jälkeen näytti tältä. Aluksi ajattelin ompelevani sen käsin, mutta sujuihan tuo koneellakin ihan hyvin.

Ja toiselta puolelta. Pienellä säätämisellä tämäkin sujui koneella.

Koko komeus manttelin päällä kiinni. Nytpähän ei mahakappale ole löysällä ja hassun näköinen. Kuukausihan siihenkin meni, että sain aikaiseksi tehdä asialle jotain. Aamulla oli täälläkin -26 astetta, joten kohta varmaan edetään -30 asti, jolloin mantteli on oikeasti tarpeellinen.

Loppuun vielä pakollinen kuva Netasta mantteli päällä. Netta vain ei itse arvosta mantteliaan kovinkaan paljoa...