Pentukuume. Tauti, jonka uskoisin vaivaan jokaista koiranomistajaa joskus. Minulla se menee kausittain. Joskus se unohtuu ja sitten palaa mieleen. Kukapa voisi vastustaa tällaista ihanaa, pientä, pörröistä pentusta?
Pentukuumeessa ihanasti unohtaa ne ei-niin-mukavat puolet. Netan kohdalla sisäsiisteysopetus vei aikansa. Saa odottaa, että pentu saa ekat rokotukset. Sosiaalistaminen ja kaikki koulutus ihan alusta asti. Miten tuo kaikki voikaan unohtua hetkessä? Etenkin sisäsiisteysjuttu.
Viime vuonna kiteytin ajatustani kuta kuinkin niin, että kun koira on pentu, odottaa vain, että se on tarpeeksi iso ja kun koira vihdoin ei ole enää pentu, toivookin, että se olisi pentu. Ei välttämättä ole kovin kaukana todellisuudesta, ainakaan omalla kohdallani. En tosin toivo, että Netta olisi vielä pentu, mutta sellainen ajatus kävi päässä joskus viime vuonna.
 |
| 2010 Netta oli yksi noista pötkylöistä. |
Mikähän pentukuumeen sitten nostattaakaan? Tähän en osaa oikein sanoa mitään. Mistä johtuu, että vaikka omistaa nuoren, tulee silloin tällöin pieni pentukuume? Onneksi järjen ääni on vahva. Netta on vielä nuori. Se täyttää ensi vuonna vasta kolme vuotta. Vielä on paljon edessä ja ainakin yhtä paljon kesken, aina jotain meneillään. Lisäksi tässä talossa ovat myös Miru ja Vilkku. Pentu ei edes sopisi muutenkaan tähän tilanteeseen, kun pitää kiirettä koulun jne. kanssa. Pennun aika voisi ennemmin olla sitten, kun joskus muutan omilleni Netan kanssa.
 |
| Netta kuvassa oikeanpuoleinen pentu |
Tavallaan on jo hassua ajatella, että Nettakin on joskus ollut pentu. Että Netankin kanssa ollaan joskus aloitettu kouluttaminen siitä nollapisteestä. Tuntuu vain, että Netta olisi kuulunut elämääni aina. Että elämässä olisi aika ennen Netan tuloa ja aika Netan tulon jälkeen. Hassua, miten yksi höpsö koira voi vaikuttaa noin paljoa.
 |
| Sammakko syyskuussa 2010 |
Joskus on ehkä hyvä laskea jalat takaisin maahan ja miettiä, millaista oikeasti oli, kun Netta oli pentu. Netta näki mörköjä ja jumitti lenkillä. Sisäsiisteysopetus vei todella kauan. Kaikki tihutyötkin... Kaikkea en muista, mutta onhan tuossa jotain. Samaan kategoriaan ei taida kuulua maitokulmahampaiden poistaminen ylhäältä, mutta se tapahtui.
 |
| Ensilumen tultua lokakuussa 2010 |
Loppukevennykseksi hauskoja muistoja Netan pentuajasta. Olohuoneessa oli muovikassissa sanomalehtiä. Netta sitten kiipesi sinne ja pissasi. Toinen pissaepisodi tapahtui tulostuspaperien päälle. Matalalla hyllyköllä oli tulostuspaperilaatikko. Netta änkesi sinne ja pissasi. Voisin joskus ottaa kuvan tuosta paikasta, miten se pentunakaan mahtui sinne! Ehkäpä tähän kategoriaan menee vielä sekin, kun Netta meni kylppäriin ja ryömi saunan oven ali saunaan kakkimaan. Ei se rako niin iso ollut, että sen siitä olisi olettanut menevän! Meneeköhän tämä siivekkeiden aukoista hyppiminen nyt samaan kategoriaan...
Pentuna ja vähän vanhempanakin Netta inhosi kynsien leikkaamista. Ainainen potkiminen ja rimpuileminen, mutta tuloksetonta. Nettahan ei ole enää reiluun vuoteen moista harrastanut eikä harrasta nytkään, jos kynnet leikkaan.
Tämän enempää en Netan pentuajasta saa mieleeni enkä blogin syövereihinkään ole mitään tallettanut. Jatketaan samalla linjalla, jos niitä juttuja joskus tulee mieleen.
 |
| Pellolla lokakuussa 2010 |
