Vinkkinurkka: treenien hittituote

Saanen esitellä yhden suosikkitreenituotteeni ja herätellä vinkkinurkkaa henkiin? Kyseessä ei sitten ole minkäänlainen yhteistyöpostaus, vaan tein tämän postauksen siksi, että yksinkertaisesti halusin nostaa tätä tuotetta enemmän jalustalle. Kyseessä on siis HelsiTarin treenitasku.

Oman treenitaskuni ostin kesällä 2013. Siitä asti se onkin uskollisesti palvellut minua niin treeneissä kuin kisatilanteissa. Varsinkin agilityssä treenitasku oli kesäisin huippuhyvä, treeniliivi kun tuntui hidastavan. Kisoissa taisin treenitaskua käyttää ensimmäisen kerran vappuna 2014, mätsäreissä taas sitäkin aiemmin. Agilitykisojen ja -möllien (?) sekä mätsärien lisäksi treenitasku on nähnyt myös rally-toko- ja tokomöllit.

Numerolapun kiinnitykseen sopiva klipsi ei näy yllä olevassa kuvassa, mutta sellainen taskussa tosiaan on ja siinä kisatapahtumien numerolaput ovat killuneet. Treenitaskuja tosin näkyy olevan sellaisiakin, joissa numerolapun saa takana olevaan muovitaskuun. Sellainen olisi varmasti vähän kätevämpi, mtuta tämä nykyinen vaihtoehto on ollut meille oikein hyvä.

Pikkutaskuissa ovat kulkeutuneet kakkapussit ja joskus kai myös avaimet. Isot taskut ovat olleet nameille pyhitettyjä. Ennen namit olivat aina oikeanpuoleisessa taskussa, mutta sittemmin olen taipunut ja oppinut pitämän nameja pääosin vasemmassa taskussa (paitsi mätsäreissä). Toiseen taskuun voivatkin eksyä sitten vaikkapa nenäliinat.

Yllä on vielä kuva treenitaskusta takaapäin. Takaosassa on siis yksi iso tasku, jota en kovinkaan paljoa ole tainnut hyödyntää. Sama juttu minulla on myös treeniliivien kohdalla. En vain osaa pitää takataskussa mitään.

Kaiken kaikkiaan treenitasku on ollut nappivalinta. Voin siis lämpimästi suositella sitä kaikille, jotka vastaavaa tuotetta etsivät. Minulla ainakaan ei ole mitään valittamista. Täydet viisi tähteä tälle tuotteelle siis antaisin.

Vinkkinurkka: pelihetki

Nyt alkunsa saa uusi (epäsäännöllinen) määrittelemättömän pituinen postaussarja - vinkkinurkka. Ensimmäisessä vinkkinurkassa esillä on Hau-Hau koiravisa, joka on pakkauksen mukaan "hauska tietopeli iloisille koiran ystäville" ja jonka on toimittanut Olli Haikka.

Meille tämä peli on rantautunut kirpputorin kautta joitakin vuosia varmasti enemmän kuin viisi vuotta sitten. En muista, oliko pelissä ostohetkellä nappulat ja noppa, koska tällä hetkellä niitä ei laatikossa ole. Tosin muistelisin nappuloiden muuttaneen Afrikan Tähden laatikkoon, eikä meillä kuitenkaan pelata kahta peliä samaan aikaan, joten hyvin voi lainata toisen pelin noppaa ja nappuloita.

Sääntöjä en nyt selosta. Meillä tätä peliä on pelattu vähän soveltaen, sillä jo silloinkin pelissä kestää todella kauan. Jos sääntöjä noudatettaisiin aivan orjallisesti, menisi varmaan ikä ja terveys ennen maaliin saapumista. Pelilautoja siis on neljä (kaksi pahvilautaa, joiden molemmilla puolilla on erilaiset laudat).

Pelin hauskin osuus ovat kysymykset, joista on eittämättä ollut suurta hupia. On kompakysymyksiä ja ties mitä. Kysymykset jakautuivat lääketieteellisiin, yleistietoon, rotuihin ja harrastuksiin. Kysymyksistä (jotkin liittyivät vuoteen 1991) päätellen peli on 1990-luvulta, joten osa asioista on jo ehtinyt muuttumaan. Aina ei edes ole vastausvaihtoehtoja ja tänään, kun kavereiden kanssa kortteja luettiin, löytyi yksi kysymys, jonka alla ei edes ollut vastausta. 

Sanatarkasti en kysymyksiä muista, mutta on mm. ollut kysymys siitä, miksi narttukoiralla ei voi olla kivessyöpää tai -kasvainta tai jotain muuta vastaavaa. Tänään löytyi kysymys, joka liittyi uroskoiraan ja synnyttämiseen. Ensimmäiseksi mainittuun kysymykseen vastauksena oli tietenkin, ettei narttukoiralla ole kiveksiä ja toiseen, etteivät urokset synnytä. Lisäksi muistan typistämisaiheisen kysymyksen, jonka vastauksessa luki, että kaikki vaihtoehdot ovat vääriä, sillä koirien typistäminen on kielletty. 

Melko hauska peli siis, vaikka haasteita löytyykin. Eipähän käy aika pitkäksi, kun voi ihmetellä joitain kysymyksiä (ja vastauksia). Niin kuin sitä, että sekarotuisia koiria yhden kortin mukaan kutsutaan bastardeiksi. Kerran kysyttiin rautakansleri Otto von Bismarckin koiran rotua, ja muistanpa osanneeni joskus vastata oikein koiran kylkiluiden määrän, kun olin joskus kortteja selaillut.

Tämä peli täytyy ehdottomasti ottaa mukaan sitten, kun muutan pois kotoa. Pitäähän tätä iloa levittää muillekin. Sattuisiko kukaan tietämään muita hauskoja (ei mielellään esim. lapsille tarkoitettuja) koirapelejä?