"Kyllä se vaan on niin, että joku on varmasti tiputtanut ruokaa tähän puuhun!"
perjantai 12. joulukuuta 2014
torstai 11. joulukuuta 2014
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
Jos tänään usko ei riitä, voi toivon repii siitä kun tajuu suunta on vain ylöspäin
Treeniä treeniä! Eilen oli omat treenit. Koska paikalla ei ollut muita, jäivät treenit aika lyhyiksi. Hallilla oleva rata oli (muutaman blogin perusteella) sama, joka oli marraskuun loppupuolella olleessa agilitykoulutuksessa. Ei tehty sitä kokonaan, vaan pientä pätkäjuttua. Nähdään mm. se, kun koira nousee seisomaan vasten näyttelypöytää (jonka päällä kamera on).. Ja se, kun Netta pyörähtää putkessa takaisinpäin.
Jotta videosta ei tulisi liian pitkä, leikkelin muutamia melko samalta näyttäviä kohti irti. Palkkauksen hankaluus, kun namialusta ei näissä jutuissa toimi, mutta palkattua sain. Välistävetokohdasta jätin pois kohdan, jossa Netta hyppäsi väärään suuntaan. Takaperin etenemistä (en edes yritä väittää tätä juoksemiseksi) niin kuin tekniikkakurssilla neuvottiin.
Jostain syystä eilisen treenistä ei jäänyt niin hyvä fiilis kuin olisi ehkä voinut jäädä. Hajut olivat Netasta kivoja ja oma olotilakin oli erilainen kuin yleensä omissa treeneissä. Mietin ensin, käydäänkö tällä viikolla vapaavuorolla. Sitten katsoin kalenteria ja päätin, että käydään.
Vapaavuorolla käytiin siis tänään päivällä. Osittain samoja juttuja kuin eilen ja jälleen leikkasin muutamia kohtia pois. Välistävedot jäivät nyt tekemättä kun en jaksanut viedä sieltä noita keppejä pois (niitä oli kahdessa kohdassa ja yhdessä vaiheessa kokeiltiinkin minimaalisen vähän niitä).
Varsinaisesta keppikohdasta jätin turhat säätämiskohdat pois. Ongelmakohtana videolta bongasin taas, että menen liiankin lähelle keppejä.. Mutta hienosti Netta silti teki ne onnistumiset (kun niissäkin menin "hieman" lähelle keppejä). Keppejä kokeiltiin myös toiseen kertaan, mikä osoitti vain, että yksi keppiosuus per treeni. Mielellään treenin alussa.
Muistin myös palkata Nettaa silloinkin, kun itse sähläsin jotain niin, että tuli ohjausvirhe (kerran ehkä unohtui?). Kepeillä kerran lipsahti sana "oho", mutta muuten pakka pysyi suht hyvin kasassa. Enempää en nyt jaksa analysointijuttuja. Niin, ja otinpa nyt lenkkarit treenikäyttöön talvitennareiden sijaan. Vähän helpompi ehkä liikkua lenkkarit jalassa..
Tässä ei olekaan enää kovin montaa viikkoa vuoden vaihtumiseen ja agilityn loppumiseen. Tältä päivältä jäi treeneistä parempi maku suuhun. Vähän tuppaa vuoristoratamaista olemaan tämä harrastaminen välillä. Lajiin katsomatta. Välillä tosin on vaikea sanoa, miksei tule niin hyvä fiilis kuin joskus, mutta sellaista se on.
Jotta videosta ei tulisi liian pitkä, leikkelin muutamia melko samalta näyttäviä kohti irti. Palkkauksen hankaluus, kun namialusta ei näissä jutuissa toimi, mutta palkattua sain. Välistävetokohdasta jätin pois kohdan, jossa Netta hyppäsi väärään suuntaan. Takaperin etenemistä (en edes yritä väittää tätä juoksemiseksi) niin kuin tekniikkakurssilla neuvottiin.
Jostain syystä eilisen treenistä ei jäänyt niin hyvä fiilis kuin olisi ehkä voinut jäädä. Hajut olivat Netasta kivoja ja oma olotilakin oli erilainen kuin yleensä omissa treeneissä. Mietin ensin, käydäänkö tällä viikolla vapaavuorolla. Sitten katsoin kalenteria ja päätin, että käydään.
Vapaavuorolla käytiin siis tänään päivällä. Osittain samoja juttuja kuin eilen ja jälleen leikkasin muutamia kohtia pois. Välistävedot jäivät nyt tekemättä kun en jaksanut viedä sieltä noita keppejä pois (niitä oli kahdessa kohdassa ja yhdessä vaiheessa kokeiltiinkin minimaalisen vähän niitä).
Varsinaisesta keppikohdasta jätin turhat säätämiskohdat pois. Ongelmakohtana videolta bongasin taas, että menen liiankin lähelle keppejä.. Mutta hienosti Netta silti teki ne onnistumiset (kun niissäkin menin "hieman" lähelle keppejä). Keppejä kokeiltiin myös toiseen kertaan, mikä osoitti vain, että yksi keppiosuus per treeni. Mielellään treenin alussa.
Muistin myös palkata Nettaa silloinkin, kun itse sähläsin jotain niin, että tuli ohjausvirhe (kerran ehkä unohtui?). Kepeillä kerran lipsahti sana "oho", mutta muuten pakka pysyi suht hyvin kasassa. Enempää en nyt jaksa analysointijuttuja. Niin, ja otinpa nyt lenkkarit treenikäyttöön talvitennareiden sijaan. Vähän helpompi ehkä liikkua lenkkarit jalassa..
Tässä ei olekaan enää kovin montaa viikkoa vuoden vaihtumiseen ja agilityn loppumiseen. Tältä päivältä jäi treeneistä parempi maku suuhun. Vähän tuppaa vuoristoratamaista olemaan tämä harrastaminen välillä. Lajiin katsomatta. Välillä tosin on vaikea sanoa, miksei tule niin hyvä fiilis kuin joskus, mutta sellaista se on.
tiistai 9. joulukuuta 2014
maanantai 8. joulukuuta 2014
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Sinutta oon vaan lintu siivetön tai kala kuivan maan
Elämäni koirat 5/5
Kärjistetysti sanottuna tarvittiin vain yksi päähänpisto yhden mätsärin jälkeen vuonna 2008. Sheltistä tuli "just se rotu". Päähänpistosta kasvoi jotain muuta kuin pelkkä päähänpisto ja kesäkuussa 2010 rippijuhliani seuraavana päivänä Netta haettiin kotiin.
Pieni pentu oli jo silloin iso, vaikken sitä silloin osannut hahmottaa samalla tavalla kuin nyt ehkä osaisin. Joku sanoikin kerran äidilleni Netan näyttävän isolta, kun äiti odotteli Netan kanssa ulkona minun ollessani hammaslääkärissä. Ja Netan tullessa neljän kuukauden ikään sen säkä oli yli 35 cm.
Netan koolla ei ole ollut väliä. Näyttelyt eivät ole pääasia. Netta on tullut hyvin toimeen niin Vilkun kuin Mirunkin kanssa, ja Miru on sille kuin sisko. Ja pärjäisi se varmasti hyvin, vaikka se olisi pienempikin. Mutta isompi koko tuskin on kahden isomman koiran kanssa haitaksi.
Netta on ollut opettavainen koira. Se on ollut melko helppo tapaus, mutta siinä on ollut myös omat haasteensa. Tietynlainen arkuus. Arkuus, mikä kirosana... Kai se on määrittelykysymys. On helpompaa sanoa koiran olevan vähän arka kuin analysoida sen luonnetta kaikille.
Ensi vuonna Netta täyttää viisi vuotta. 21.6.2015 meillä on takana viisi vuotta yhteistä taivalta. Tämä blogi on perustettu 25.7.2010. Aika lentää, aika lentää. On jotenkin hassua ajatella, että nämä kaikki vuodet ovat vain kadonneet jonnekin. Mutta Netta ei. Se on ensimmäinen oma koirani. Elämäni koira.
Kärjistetysti sanottuna tarvittiin vain yksi päähänpisto yhden mätsärin jälkeen vuonna 2008. Sheltistä tuli "just se rotu". Päähänpistosta kasvoi jotain muuta kuin pelkkä päähänpisto ja kesäkuussa 2010 rippijuhliani seuraavana päivänä Netta haettiin kotiin.
Pieni pentu oli jo silloin iso, vaikken sitä silloin osannut hahmottaa samalla tavalla kuin nyt ehkä osaisin. Joku sanoikin kerran äidilleni Netan näyttävän isolta, kun äiti odotteli Netan kanssa ulkona minun ollessani hammaslääkärissä. Ja Netan tullessa neljän kuukauden ikään sen säkä oli yli 35 cm.
Netan koolla ei ole ollut väliä. Näyttelyt eivät ole pääasia. Netta on tullut hyvin toimeen niin Vilkun kuin Mirunkin kanssa, ja Miru on sille kuin sisko. Ja pärjäisi se varmasti hyvin, vaikka se olisi pienempikin. Mutta isompi koko tuskin on kahden isomman koiran kanssa haitaksi.
Netta on ollut opettavainen koira. Se on ollut melko helppo tapaus, mutta siinä on ollut myös omat haasteensa. Tietynlainen arkuus. Arkuus, mikä kirosana... Kai se on määrittelykysymys. On helpompaa sanoa koiran olevan vähän arka kuin analysoida sen luonnetta kaikille.
Ensi vuonna Netta täyttää viisi vuotta. 21.6.2015 meillä on takana viisi vuotta yhteistä taivalta. Tämä blogi on perustettu 25.7.2010. Aika lentää, aika lentää. On jotenkin hassua ajatella, että nämä kaikki vuodet ovat vain kadonneet jonnekin. Mutta Netta ei. Se on ensimmäinen oma koirani. Elämäni koira.
"Sinutta on tyhjyys
Sinutta oon vaan
Lintu siivetön tai kala kuivan maan"
Anna Puu - Sinä olet minä
San. Mariska
 |
| © Minna |
lauantai 6. joulukuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)