torstai 13. elokuuta 2015

Mietin sua, mietin mua ja tietä jolla kuljetaan

Enää ei ole pitkä aika suuriin muutoksiin. Pian on aika aloittaa opiskelu aivan toisenlaisissa maisemissa kuin missä itse olen koko tähänastisen elämäni elänyt. Joensuun seutu vaihtuu pääkaupunkiseutuun lähijunineen ja linja-autoineen. Kun kuukauden kuluttua katson ulos ikkunasta, näen jotain muuta kuin omakotitalon pihan.

Pian minä olen yliopisto-opiskelija. Syksyllä minusta tulee myös vantaalainen. Julkisesta liikenteestä tulee osa arkipäivääni. Muutan ensimmäistä kertaa elämässäni. En ole koskaan asunut kaupungissa. En edes taajamassa.

Sain asunnon, johon saa ottaa koiran. Se tarkoittaa tietenkin vain yhtä asiaa. Netta lähtee kanssani eteläistä Suomea valloittamaan. Maalaiskoirasta tulee kertaheitolla kaupunkilaiskoira, kun omakotitalo vaihtuu kerrostaloasuntoon.


Vaikka Netta muuttaakin, se ei muuta heti syyskuussa. Se muuttaa vasta myöhemmin. Mutta muuttaapahan kuitenkin. Minustahan ei täysin koiratonta saa tekemälläkään. Se kuulostaa jotenkin luonnottomalta, kun omassa perheessä on aina ollut koiria. Toisihan koiraton elämä tiettyjä vapauksia, mutta olisiko se sen arvoista?

Mukaan lähtevät lelut, hihnat, pannat sun muut on pääosin jo pakattu. Olen ostanut alustan ruoka- ja juomakupeille sekä kakkapussirullia. Etsinnässä on vielä jonkinlainen säilytysastia Netan ruualle. Ruuan kaivaminen ison säkin pohjalta ei oikein innosta.

Netan suhteen muutossa mietityttää eniten sopeutuminen kerrostaloelämään. Kuinka on yksinolon laita? Osaako Netta olla haukkumatta rappukäytävän äänille? Toisaalta tiedostan tämän vaihtoehdon. Osaan varautua siihen. Suunnitelmissa on hankkia radio sitten joskus, kun sen aika koittaa.


Julkisen liikenteen käyttäminen koiran kanssa ei minua juuri huolestuta. Netta on muutaman kerran matkustanut bussissa. Minkäänlaisia ongelmia ei ole ilmennyt. Tuskinpa siis esimerkiksi junakaan on sen vaikeampi. Onneksi Netta on rauhallinen matkustaja.

Harrastuskuviot muuttuvat. Täytyy yrittää tarttua tilaisuuksiin sopia mahdollisia omatoimitreenejä. Jatkamme oletettavasti ainakin rally-tokon, ehkä jopa tokon, parissa. Katsotaan nyt, miten asiat lähtevät rullaamaan. Turha ottaa liian tiukkoja tavoitteita tai suunnitelmia varsinkaan tässä vaiheessa.

Joensuuhun jää niin paljon. Täällä on minun koiraharrastukseni alku. Kun lähes viisi vuotta sitten menimme ensimmäistä kertaa Linnunlahden koulutuskentällä järjestetylle pentukurssille, en vielä osannut kuvitella, miten koiraharrastus voi vetää mukaansa. 


Nyt edessä on enää kahdet Mirun treenit, yhdet agilitykisat sekä rally-tokokisat. Sen jälkeen kalenterissa on suunnaton tyhhyys minkäänlaisen kilpailutoiminnan suhteen. Minulla ei ole mitään hajua siitä, milloin meidät rally-tokokisojen jälkeen nähdään kisakentillä yhtään minkään lajin parissa.

Tiedän, että minusta tuntuu varmasti haikealta jättää kaikki nämä harrastuskuviot taakse. Kaikki ne mahdollisuudet täällä alkavat olla meidän osaltamme käytetyt ainakin toistaiseksi. Kuten jo mainitsin, tänne jää todella paljon. Maailman parhaat collieihmiset. Melkein kaikki koiraharrastukseen liittyvät asiat. Melkein kaikki on tapahtunut täällä.

Joensuussa ei ole mitään. Joskus on vain pakko vaihtaa maisemaa. Joskus joistain unelmista vain tulee totta. Nyt lukiossa kehittynyt unelma on toteutumassa. Pääsin haluamaani hakukohteeseen. Ja pian kaikki muuttuu.

4 kommenttia

  1. Tsemiä isoon muutokseen. Se on huikeaa ja ihanaa. Vantaalla on tosi paljon hyviä tyyppejä, paljon kenttiä ja hyvät treenimahdollisuudet. :) Muutatko HOASille Vantaan perukoille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Ja juup, HOASille muutan.

      Poista
  2. Jee, uusia tuulia! Tsemppejä minultakin muutokseen. Pääset aloittamaan kaiken kuin tyhjältä pöydältä. ;)

    VastaaPoista