Kasvattajalta saatiin Shetlanninlammaskoirat ry:n pennunhoito-opas, nameja Netalle, pyyhe, rokotustodistus sekä tietysti rekisteripaperit ym. Kasvattaja totutti Nettaa vähän käsittelyyn. Minulla oli mukana Netalle kaksi pantaa, LUXO:n vaaleanvihreä timanttipanta sekä euron löyty näyttelystä. Vihreä panta oli liian pieni, joten Netta sai sinikirjavan.
Sateessa sitten Netta kannettiin autoon päiväpeitolla vuorattuun koriin. Sitten matka alkoi. Netta ei itkenyt ollenkaan. Pysähdyimme jollain ABC:lla ja isä haki hampurilaiset autoon. Netta yritti kiivetä korista pois hampurilaisten houkuttamana. Alla oleva kuva on itse asiassa otettukin, kun odotettiin Netan kanssa autossa. Huomatkaa otsassa oleva valkoinen piirto, josta nykyisin on jäljellä vain pieni vaalea kaistale.
Päästiin kotiin ja päästin Netan pihalle, mutta muistaakseni kannoin sen sitten sisälle, missä sitä odottivat uudet kaverit Miru ja Vilkku, jotka olivatkin hieman hämmästyneitä. Netta oli kuitenkin reipas. Muistan sen kaataneen savisen vesikuppinsa useaan kertaan, joten kupit vaihdettiin metallisiin. Heräsin myös välillä yöllä Netan vinguntaan ja käytin sen tarhassa ulkona.
Tätä blogia en ole kirjoittanut valitettavasti siitä asti, kun Netta tuli. Rainbow Railwayssa on kuitenkin pieniä tiedon murusia Netan pikkupentuajasta. Kaikki sen kuoppien kaivamisesta ja pantaharjoituksista. Hihnaharjoituksetkin vaativat kärsivällisyyttä - lähinnä itseltä. Vähitellen kuvioon tulivat metsälenkit, joskin aluksi kannoin Netan sylissä ison tien varrella. Oli mörkövaihe, jolloin Netta ei suostunut etenemään - mutta sekin meni ohi.
Ja mitä kaikkea tämän kuluneen vuoden aikana on edellä mainittujen lisäksi tapahtunut? Ollaan käyty kaksi pentukurssia, tokon alkeet-kurssi ja pentuagilitykurssi. Takana on seitsemän mätsäriä, neljä kertaa punainen, ei sijoitusta ja SIN3, SIN4 ja SIN2. Takana on Lappeenrannan näyttely, laatuarvostelultaan JUN H. Takana on ensimmäinen juoksuaika ja sen aikaiset hihnalenkit.
Takana on se kerta, kun Netta pentuna kaivoi kuoppaa ja joutui vesipesulle. Takana on se kerta, kun Netan maitokulmahampaat poistettiin ylhäältä. Takana on syksyinen Kolin retki. Takana on oletettu ampiaisen pisto, joka turvotti Netan kuonon ja jonka takia olin itse melkein paniikissa - myöhemmin sisältä löytyi kuollut ampiainen, lieneeköhän ollut se, joka Nettaa pisti...
Ai niin. Eilen Vilkku kävi eläinlääkärillä. Vilkku oli mm. ravistellut päätään, Miru aivastellut ja Netta hengitellyt jo jonkun aikaa välillä hassusti. Äiti alkoi epäillä nenäpunkkeja. Vilkulla ei huomattu mitään tulehdusta, joten kaikki kolme saivat nenäpunkkeihinkin tehoavat loishäätölääkkeet. Harmi vain, kun nenäpunkkien takia Netta ei saa osallistua ensi viikon leirille. Lienee turha edes mainita, että harmittaa. Lainakoira on tiedossa, mutta oma koira on aina oma.
Vilkku oksensi eilen kerran ja on saanut jotain riisijuttua. Lisäksi eläinlääkäri oli antanut näytepakkauksia koiranruuista, koska epäili, että Vilkulla on herkkä vatsa. Vilkku on nimittäin laihtunut hurjasti - äiti oli punninnut sen ja se oli painanut 25 kg. Viime keväänä se painoi 27 kg, kun se kävi hammaskiven poistossa. Sitä ennen se painoi n. 30 kg ja oli välillä hieman ylipainoinen. Kieltämättä, kun katsoo 2007 otettuja kuvia, niin huomaa Vilkun olleen pulskemmassa kunnossa.
Netan ruoka-annoksia pienennettiin keväällä, koska rasvaa alkoi hieman kertyä ja Netta on nyt suhteellisen sopivassa kunnossa, joten ruoka-annokset saavat säilyä noina pienempinä.
Sokerina pohjalla vielä kaksi tämänpäiväistä kuvaa Netasta.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti