Bon appétit!

Kylmänä talvipäivänä alkavan flunssan kourissa onkin hyvä omistaa pieni hetki siihen, että matematiikan opiskelun sijaan kirjoittaa koiran blogiin koiranruuasta. Juuri niin, koiran ruuasta.

Pentuna Netta söi Royal Canin Mini Junior-ruokaa. Ne nappulat olivat pieniä ja muistaakseni kolmion mallisia. Aluksi oli ohje syöttää kolme kertaa päivässä, kullakin kerralla puoli desiä. Pian taidettiin määrää kuitenkin kasvattaa. En kuollaksenikaan muista, missä vaiheessa siirryttiin penturuuasta pois. Muistan kyllä pienen Mini Junior-ruokasäkin, joka saatiin kasvattajalta. Aikansa se säkki oli varalla, kunnes se kipattiin tynnyriin, jossa isomman Mini Junior-säkin sisältö oli.

Sitten taisi ruoka vaihtua Golden Eagleen..? Ja nykyään ollaankin syötetty Golden Eaglen sinisen säkin ruokaa tai Royal Canin Medium Adultia. En muista sinisestä säkistä yhtään muuta kuin värin, nimi ei jäänyt tarkemmin mieleen. Golden Eaglen nappulat ovat ainakin sopivan kokoisia.

Tällä hetkellä koirilla on ruokana Royal Canin Medium Adultia. Hieman isohkoja nuo nappulat saattavat Netalle olla, mutta mikä järki olisi kaikille koirille ostaa omaa ruokaa nappuloiden koon takia? Netta kun syö nuo ihan yhtä hyvin kuin muutkin. Nappuloiden koosta puheen ollen, Vilkku söi laihtumisensa takia kesällä hetken Royal Canin Maxi Sensibleä ja ne nappulat vasta hurjan kokoisia olivatkin...

Alla pari kuvaa noista Medium Adult-nappuloista.

Tihulainen

Nyt ovat vuorossa Netan tihutyöt. Pienellä kuonolla varustettu sheltti kun ehtii pihistää kaikenlaista - ja usein pureskella. Netalla on siis taipumusta pihistellä erinäisiä tavaroita, mitä nyt sattuu löytämään. Kun silmä välttää, nenäliinat kaivetaan repusta ja namit takin taskusta.

Aloitetaan somasti pentuajasta. Leluja meni tietysti rikki, mutta se on aivan normaalia. Kerran Netta vikkelänä pikkushelttinä kiipesi tulostuspaperihyllylle (ei mitenkään korkealla) ja pissasi tulostuspaperilaatikkoon. Hyvä kysymys onkin, miten se mahtui sinne, kun se hylly ei ole kovin tilava.

Oman petinsä keskeltä Netta nyhti viime vuonna vanut ulos, eikä niitä jaksettu tunkea takaisin (ja pedissä onkin pari reikää). Eikä sovi unohtaa kertaa, kun Netta pureskeli kuulakärkikynän. Olin jättänyt kynän sängylleni ja kun palasin huoneeseeni, Netta oli ystävällisesti pureskellut kynän. Pureskelujälkiä on myös erään Stabilo-tussin korkissa.

Muutamat vaatteetkin ovat saaneet tuntea kohtalonsa Netan suussa. Puhumattakaan siitä, että Netta kantaa varsin mielellään pipoja, lapasia tai villasukkia (ja pureskelisi varmasti, jos en huomasi ajoissa). Kerran tennarien nauhat roikkuivat kaapin oven alalaidalla ja Netta pureskeli nauhat/nauhan poikki.

Sohvanpäällinenkin on saanut kyytiä. Ja sohva. Mitä Vilkku oppi pureskeluaikanaan, siitä ovat muut koirat jatkaneet. (Tosin sohvanpäällinen on vain Netan jäljiltä, mutta Vilkku on joskus pureskellut sohvia).

Vastikään Netta pureskeli Zooplussan tervetuliaislahjan, sen kakkapussirullasysteemin. Veti rullaa ulos ja rikkoi kiinnityshakasen. Pussit talteen, systeemi roskiin. Ja Netta myös päätti, että kynsisakset eivät ole hyvä juttu ja pureskeli niitä (alla kuva).

Nyt ei tulekaan enempää mieleen, mutta varmasti noita tihutöitä on enemmänkin.

Pientä fiksailua

En sitten fiksumpaakaan kategoriaa löytänyt. Joka tapauksessa päätin tänään vihdoin fiksata joulukuun lopussa Netalle Tokmannista ostetusta manttelista vyötärönauhan vähän sopivammaksi. Tänään olisi pitänyt olla agilitypäivä, mutta se peruttiin pakkasen takia. Joka tapauksessa tässä postauksessa on kamala määrä havainnolistavia(ko) kuvia operaatio manttelista.

Aluksihan se näytti tuolta... Ei siinä mitään, mutta sehän oli aivan liian pitkä ollakseen Netan kapean vyötärön ympärillä...

Sama alapuolelta. Kai? En hahmota näistä kuvista enää kovin hyvin..

Ja näin purettiin ommel reunasta, että saatiin reunasta lyhennettyä.

Tästä piti saada tuo solki irti, että sain vähän lyhennettyä tuostakin.

Soljen poistamista varten piti purkaa reunasta ommelta. Tuo nauha kun ei kaksinkertaisena mahtunut soljesta pois.

Mallailua ilmeisestikin. Tai sitten joku outo vaihe, jota en enää tapani mukaan muista.

Sitten piti vain ommella pääty uusiksi kiinni. Melkoisen siististihän se meni.

Vielä ompelin tuolla tavalla (anteeksi huonot selitykseni), ettei se ole ihan mahdottoman pitkä.

Sitten operaatio toinen nauha. Senkin päädyn käsittelin. Sitten taitoin nauhan ja ompelin kahdesta kohtaa kiinni, ettei se olisi niin hervottoman pitkä.

Lukko toiselta puolelta ompelun jälkeen näytti tältä. Aluksi ajattelin ompelevani sen käsin, mutta sujuihan tuo koneellakin ihan hyvin.

Ja toiselta puolelta. Pienellä säätämisellä tämäkin sujui koneella.

Koko komeus manttelin päällä kiinni. Nytpähän ei mahakappale ole löysällä ja hassun näköinen. Kuukausihan siihenkin meni, että sain aikaiseksi tehdä asialle jotain. Aamulla oli täälläkin -26 astetta, joten kohta varmaan edetään -30 asti, jolloin mantteli on oikeasti tarpeellinen.

Loppuun vielä pakollinen kuva Netasta mantteli päällä. Netta vain ei itse arvosta mantteliaan kovinkaan paljoa...

Umpihankikävelyä ja kuvasatoa

Tänään oli vuorossa pitkä aamulenkki. Nettakin varmaan tykkäsi, kun ei tarvinnut suunnata pellolle. Tuli jopa harrastettua umpihankikävelyä, kaikissa paikoissa ei nimittäin ollut polkua/moottorikelkan jälkeä. Nettaa tosin alkoi suututtaa, kun lunta paakkuuntui varpaiden väliin. Netta huitoikin takatassullaan varsin villisti. Enemmän kuvia on muuten Petsiessä, kun en oikein tänne viitsi ladata paljoa kuvia.

Tällainen päivä tänään

Tänään käytiin Petsie-lenkillä Aavarannalla. Netta tosin ei oikein välittänyt leikkiä muiden koirien kanssa, vaikka sille olisi nyt ollut seuraakin. Netta ei oikein ehtinyt lämmetä, eikä Netta pidä siitä, jos muut koirat ovat heti liian innokkaita leikkimään.

Tässä illemmalla Netta oli ilmeisesti ripuloinut olohuoneeseen. Netta myös oksensi matolle, mutta sain sen ulos ennen kuin se oksensi enempää. Netta-parka ei olisi halunnut tulla sisälle ollenkaan, kökötti vain ulkona. Nettahan oli myös aamuyöllä oksentanut vähän sisälle ja ehkä vähän ulos, mutta aamulla se oli oma pirteä itsensä. Perjantainakin oli ripuloitu olohuoneeseen, varmaan Netta oli silloinkin ollut asialla. Mutta minkäs koira hädälleen mahtaa.

Nyt Netta makoilee kevythäkissään hieman väsyneenä, eikä sitä kiinnosta seurata minua jokaiseen huoneeseen. Pitää vain seurata tuota vointia ja jättää iltaruoka väliin, jos se tuosta helpottaisi.

Pientä treeniä

Eilen oltiin pienellä shelttiporukalla vähän treenaamassa. Alkuperäinen tarkoitus oli treenata tokoa. Aluksi tehtiin koirien kanssa pieniä omia juttuja ja sitten tehtiin ohitusharjoituksia kahdeksikkona. Netta teki ohitusharjoitukset hienosti, tosin kontakti taisi olla lähinnä namiin. Lisäksi kokeilin Netalla pientä paikallaoloa ja luoksetuloa. Yhdessä juostiin vielä vähän ympyrää ja siinäkin Netta piti kovasti nameista. Tuntui hassulta juoksuttaa sitä ympyrässä ilman näyttelyhihnaa.

Lopuksi annettiin koirien vielä leikkiä. Aikansa katselun ja haukahtelun jälkeen Netta innostui juoksemaan vähän poikien perässä. Netta ei kuitenkaan tykännyt siitä, jos pojat tulivat liian lähelle. Netalle tekee kuitenkin hyvää nähdä muita koiria kuin Mirua ja Vilkkua ja samoin leikkiä muiden koirien kanssa.

No matter what cards you got, you still gotta play your hand

Eilen suunnattiin sitten autolla Kajaaniin. Jostain syystä Netta alkoi täristä, kun auto pysähtyi esimerkiksi ABC:lla WC-tauon takia. Netta pääsi jällee näkemään tuttua Mokka-koiraa. Iltalenkillä Netta jumitti, mutta vastaantulijat (äiti, lapsi ja koira) väistivät, jotta päästiin Netan kanssa heistä ohi. Iso kiitos heille!

Tänään lähdettiin kymmenen aikoihin Kajaanin pallohallille. Kun päästiin sisälle, Netta kiskaisi päänsä läpi pannastaan. Onneksi Netta jäi vain istumaan ja sain hihnan kiinni autovaljaisiin, jotka Netan päällä olivat. Sitten suuntasin Netan kanssa shelttikehän laidalle odottelemaan.

Vielä klo 11.30 olivat menossa urokset, vaikka se aika oli merkattu narttujen alkamisajaksi. Eipä auttanut kuin odotella näyttelyluetteloa vilkuillen. Aloin melkein paniikissa laittaa Netan turkkia, kun kehään meni lauma koiria. Sitten tajusin, että kyseessä oli vasta parhaan uroksen valinta, eikä tarvinnut pitää niin kovaa kiirettä. Juniorinarttujen aikana sitten yritin sumutinpullon ja harjan avulla (tuloksetta) saada Netan turkkia jonkunlaiseen kuosiin. Ja irrottaa teippiharjan avulla vaatteissa olevia karvoja.

Lopulta narttujen nuorten luokka alkoi. Shelttien tuomarina ollut Mette Tufte (Norjasta) kätteli kaikki ja laittoi sitten puolet koirista juoksemaan kaksi kierrosta ympäri. Me juoksimme Netan kanssa toisessa puolikkaassa. Sitten saikin odotella omaa vuoroa. Kun päästiin pöydälle, onnistuin tietysti antamaan Netalle juustoa juuri, kun tuomari tuli. Netta yritti peruuttaa ja ajattelin, että ei kai se putoa pöydältä. Antoi kuitenkin tuomarin kopeloida.

Seuraavaksi piti mennä kehä ympäri ja tehdä edestakainen liike ja ei kun koira seisomaan. Tuomari vingutti vinkulelua, mutta Nettaa ei tainnut liiemmin kiinnostaa. Netasta seisotusaika oli varmaan liian pitkä, sillä se liikutteli jalkojaan välillä ja jopa istahti kerran.

Vihreää paperilätkäähän se kehäsihteeri sitten näytti. Tuomari tuli vielä sanomaan, että Netan turkki on niin kovin lyhyt ja se saa jalat näyttämään pitkiltä. Saatiin arvostelukin ja mukavahan tuo arvostelu on.

"Good type. Quite big but still feminine bitch. Strong head. Nice dark eyes. Need to develope more forechest. Strong body. Moves with enough drive. She is not in her best coat condition, therefore she looks very high in legs. Nice temperament."

NUO T - rodunomainen lähestyttäessä

Laitoin Netalle kehän jälkeen autovaljaat. Ne näyttivät vähän löysiltä, mutten ajatellut asiaa sen kummemmin. Menin ostamaan metrilakuja ja kun kuljimme siitä takaisin lähteäksemme vähitellen pois, Netta sai itsensä irti valjaista. Ei siinä auttanut kuin laittaa valjaat uudestaan päälle - sillä kertaa kunnolla. Lopulta päästiinkin sitten pois. Automatkalla kotiin Netta nukkui välillä ja taitaa se nytkin olla varsin väsynyt.

Vuoden ensimmäinen punainen

Tänään suuntana oli PoKSin mätsäri PoKSin hallilla. Tultiin suhteellisen hyvissä ajoin, joten ilmoittautumispisteelle ei ollut vielä pitkää jonoa. Myöhemmin jono olikin tajuttoman pitkä ja mätsärin alku myöhästyi. Onneksi hallissa oli lämmintä, eikä odottaminen tuntunut pahalta.

Jäin Netan kanssa odottelemaan kehän alkua, sillä samassa kehässä olivat aluksi pennut. Lopulta nuoret alkoivat ja numerolla 43A oltiin kolmansina. Aluksi piti seisottaa koiria paikallaan. Netta seisoi tosi nätisti eikä temppuillut. Tuomarin kopeloidessa Netta peruutti takapäätään hieman, mutta muuten mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Netta antoi myös hienosti katsoa hampaat. Pöydälle ei pyydetty, mutta se ei haitannut. Netta malttoi myös seisoa hienosti, kun parinamme ollut mäyräkoira oli pöydällä. Sitten mentiin kierros ympäri ja seisotettiin koiria. Saatiinpa siinä vuoden ensimmäinen punainen, kun punainen ruusuke ojennettiin meille.

Odoteltiin siinä vielä nauhakehiä. Lopulta sinisen nauhakehän jälkeen päästiin kehään. Asettauduttiin numerojärjestykseen ja seisotettiin koiria. Nettaa alkoi vain ilmeisesti kyllästyttää, sillä se päätti istuutua pari kertaa. Meidät käteltiin ulos kehästä, mutta tuomari sanoi, että Netta jaksoi hyvin seisoa.

Viikon päästä onkin jo Kajaani KV, hui! Pitäisiköhän mennä sinne jo yhdeksältä, jos Netta kerran mätsärissäkin esiintyy muutaman tunnin odotuksen jälkeen noin kivasti?

Bling bling

Koska shoppailureissu ei olisi mitään ilman edes yhtä koira-aiheista juttua, kiertelin Kuopiossa Mustissa ja Mirrissä. Ostin lopulta Berra Delux-namipussin näyttelyitä varten. Onhan tuossa vähän bling blingiä, mutta tuo klipsisysteemi on hyvä. Hintaa tuolla oli 13,90 €.

Vuoden ensimmäinen mätsäri

Tänään suunnattiin Joensuuhun Mehtimäen parkkihalliin vuoden ensimmäiseen mätsäriin. Ulkona ei onneksi ollut kovin kylmä, mutta kyllähän siellä hallissa taisi tulla kylmä itse kullekin. Tultiin Netan kanssa aika hyvissä ajoin paikalle, lähempänä kahtatoista ilmoittautumisjono oli pitkä. Ja Netta siis oli nuorten luokassa.

Aluksi piti odottaa junior handler-kehän verran, sillä vasta sen jälkeen alkoivat muut kehät. Pitkän odotuksen jälkeen kehät sitten alkoivat ja tulipahan se oma vuoro vihdoinkin. Aluksi piti mennä parin kanssa kerran ympäri ja sitten tuomari tutki paria. Päästiin pitkästä aikaa harjoittelemaan pöydällä olemista (!!!) ja... Ei mennyt kovin kauniisti, mutta antoi tapansa mukaan katsoa hampaat ja kopeloida. Sitten piti tehdä edestakainen liike ja mennä ympäri, seisottaa parin kanssa ja vielä mennä parin kanssa ympäri. Sininen nauhahan se sieltä tuli.

Nauhakehääkin saatiin odottaa. Koiria oli paljon, joten kaikki juoksutettiin noin viiden koiran erissä. Olimme ensimmäisten joukossa ja varmaan neljä kierrosta saatiin juosta. Kun kaikki oli juoksutettu, kutsuttiin kaikki sinisen saaneet kehään. Piti seisottaa koiria ja Netta oli ihan nätisti, joskin istahti pari kertaa. Ei sijoituttu, mutta ainakin palauttelin Netalle mieleen näyttelykäyttäytymistä.