Pitkästä aikaa haastetta

Saimme Smurffilta haasteen, kiitos. Ideana on kaikessa yksinkertaisuudessaan vastata haasteen antaja 11 kysymykseen, keksiä uudet 11 kysymystä ja haastaa mukaan 11 muuta.

1. Mikä on mielestäsi kaunein koirarotu?

Varmaan vähän puolueellista sanoa nahka tai sheltti, mutta vastaan nyt kuitenkin niin.

2. Miksi halusit lemmiksi juuri koiran?

Se tuntui sopivimmalta vaihtoehdolta ja koiria oli (ollut) jo ennestäänkin. Ennen Vilkun tuloa tosin olisin halunnut kanin, mutta ymmärrän miksi vanhempani eivät sellaista meille halunneet.

3. Näkyykö huoneestasi, että omistat koiran?

Näkyy! Netan peti lattialla, palkintoja hyllyllä ja ruusukkeita ilmoitustaululla. Puhumattakaan mahdollisista muista jutuista. Esimerkiksi nyt työpöydällä levypinon päällä on agilityn kisakirja.

4. Sekarotuinen vai rotukoira, miksi?

Nykyisellään tuntuu helpommalta ajatukselta ottaa rotukoira. Jotenkin tuntuu, että sekarotuisten kohdalla olisi vaikeampi löytää koira, joka ei vaikka olisi niin sanotusti pentutehtailun tuotos. Ja ei, en sano, että kaikki sekarotuiset ovat automaattisesti pentutehtailun seurausta. Mutta kun miettii vaikka niitä parin rodun yhdistelmiä, joita jossain myydään huimalla summalla, niin... Minusta vain tuntuu, että rotukoiran kohdalla on helpompi olla varma koiran taustoista (vaikka pentutehtailu ei tietenkään katso rotua tai roduttomuutta). Minulla ei kuitenkaan ole mitään sekarotuisia vastaan.

5. Ottaisitko kodinvaihtajan tai rescuekoiran, jos sinulle tarjottaisiin sellaista?

Riippuu ihan täysin koirasta ja sen taustoista. En oikein usko, että omat taitoni riittäisivät esim. hankalamman kodinvaihtajan kanssa. Kodinvaihtaja-ajatusta en siis kokonaan ole tyrmäämässä.

6. Minkä harrastuksen haluaisit aloittaa koirasi kanssa?

Dobon. Meinasin sanoa rally-tokon, mutta sitähän me ollaan jo vähän enemmän kokeiltu.

7. Mikä on paras näkemäsi koiraleffa?

En oikeastaan katso paljoa koiraelokuvia, mutta noin mututuntumalla vastaisin että Myrsky.

8. Haluaisitko olla/oletko eläimiin liittyvässä ammatissa?

En haluaisi (siis mitään koulutustoimintaa tmv.). Työt työnä ja harrastukset harrastuksina.

9. Mikä on suosikkisi tempuista, joita koirasi osaa?

Pam! tai Hyppä! (= Netta hyppää selkään ja käskyssä tosiaan on vain yksi Ä). Ajattelin joskus kuvata temppuvideon.

10. Milloin olisit valmis ottamaan seuraavan koiran?

Varmaan aikaisintaan siinä parin kolmen vuoden päästä eli 2017-2018. 

11. Kuuluuko lempirotuihisi enemmän pysty- vai luppakorvaisia koiria?

Pystykorvaisia.

Uudet 11 kysymystä:

1. Luetko paljon koirablogeja?

2. Mitä koiraharrastusta et haluaisi kokeilla?

3. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?

4. Kuinka kauan olet pitänyt blogiasi?

5. Mikä on parasta koko koiraharrastuksessa?

6. Entä mikä on ikävintä?

7. Mikä on erikoisin koirasi/koiriesi koskaan tekemä asia?

8. Mitä harrastat koirasi/koiriesi kanssa, jos harrastat jotain?

9. Minkä koirarodun valitsisit, jos sinun pitäisi valita rotu sen ulkonäön perusteella?

10. Kuinka monta koiraa olisi sinulle ehdoton maksimimäärä?

11. Mikä on hassuin koiraasi/koiriisi liittyvä muistosi?

Haasteen saavat:

Taivaanrannanmaalari

Paimenlauma

Mäyräkoirien matkassa

Lennu Collienpoikanen

MR. Twist & Blame

Koiria maalta

Länsimetsän koirat

Sulon ja Stellan elämää

Tanssivat shetlantilaiset

Treenikaverit

Taika & Medya

Kuka ois uskonut, et tää vielä menee näin?

Olin kisapaikalla ilmoittautumassa tänään tasan puoli tuntia ennen arvioitua rataantutustumisen alkamisaikaa. Siinä ilmoittautuessani sainkin sitten kuulla, että aikataulusta oltiin jäljessä noin 40-45 minuuttia. Sangen rattoisaa, mutta kyllähän siinä ajan jotenkin sai kulumaan.

Alkoihan se rataantutustuminen sitten ja jostain syystä jännitys alkoi siinä vaiheessa hiipiä. Eikä se tällä kertaa ollut mölleissä nähty positiivinen jännitys. Pistetään tämä nyt sitten vuoden ensimmäisten virallisten kisojen piikkiin.

Me tosiaan juostiin ne kaksi rataa, jotka ykkösille olivat tarjolla Esa Muotkan tuomaroimina. A-radalla alussa ehti hiipiä ajatus, että apua, aikooko Netta vetää koko jutun haisteluksi, mutta ei onneksi! Ja vauhtiakin tuli lisää A:n jälkeen. Kepeiltä tuli vitonen ja puomin jälkeiseltä hypyltä kielto. Lähdinköhän siinä itse liian aikaisin loppusuoraa kohti? Sittenpä olikin vain loppusuora ja maalissa oltiin. Vappukisoista tuttu oksetuksen tunne oli hetken verran läsnä radan jälkeen, miten olisi hengittäminen?! Koska sama oli toisenkin radan loppupuolella.

A-radalta haalimme siis kymmenen virhepistettä ja 8,52 sekunnin verran yliaikaa. Tällä tuloksella sijoituimme medeissä kolmansiksi. Ja ei kun tulosten tsekkaamisen jälkeen odottelemaan seuraavaa rataa.

B-rata oli A-radan tavoin aika suoraviivainen, sellainen mukava rata. Kivasti heti alussa oli kunnon suora, olipahan siinä vähän juoksemista. Keinun jälkeinen putki näköjään oli näköjään vähän hämmentävä, syynä varmaan oman vauhdin hiipuminen. Ja keppien jälkeen piti suunnata putken oikeaan päähän. Ja sittenpä vain rata loppuun. Taisin muuten B-radan lopussa unohtaa Netan kehumisen heti radan jälkeen, mutta tällä radalla muistin sen.

"Tehtiinkö me just nolla?" ajattelin pääni sisällä radan jälkeen ja valmistauduin ajatuksissani siihen, että voisihan sieltä 10 virhepistettä tulla. No, nollahan sieltä tuli 7,83 sekunnin yliajalla. Kaiken lisäksi sijoituttiin ensimmäisiksi (muita tuloksia ei medeiltä tältä radalta tullutkaan). Ikinä aiemmin ei olla sijoituttu missään agilityjutussa ensimmäiseksi!

Jotenkin tuntuu, etten ehkä itse ollut parhaassa terässä. Fiiliskin oli jollain tapaa erilainen kuin niiden möllien jälkeen, mutta silloinhan jännityskin oli erilainen. Olotila oli lähinnä pöljä, jokseenkin luokkaa "Häh? Täh?", varsinkin siinä vaiheessa kun tulin kotiin. Sitä se jännityksen purkautuminen näemmä teettää!

Hyvä Netta, hienosti jaksoit! ♥ Olin ajatellut, että olisihan kiva tehdä tulos, mutta että kaksi ja vielä sijoittuminen molemmilla radoilla? Varsinkin kun realistisesti miettii. Ja lisätään tähän virallisista kisoista johtuva vähän erilainen tuntuma - ja se voi ensi kerralla olla erilainen. Meinasin muuten unohtaa ottaa kisakirjan mukaan. Siirsin auton luona tavaroita kangaskassiin ja katseeni osui Netan kansioon. Ja ei kun kisakirjaa noutamaan.

Huhheijaa, herkkuja siis riittää taas. Lisäksi saatiin kaksi lahjakorttia, joten näemmä menemme sitten helatorstain kisoihinkin. Ja luonnollisesti vappukisoihin, kun taas 2.5. on vähän epävarmalla pohjalla. Ja hei, enpä olisi joulukuussa viimeisen agilitykerran jälkeen hallilta lähtiessäni uskonut, että me vielä kisattaisiin. Olihan pelkkä kisaamismahdollisuus yms. käynyt mielessä, kun tein päätöksen agilityn lopettamisesta, mutta se ajatus jotenkin hautautui. Onneksi minulle sitten annettiin idea kisaamiseen. Joskus pitää kai toteuttaa joitain ideoita, vaikka ne eivät tuntuisi järkeviltä.

Todella edustava palkintoposeeraus.

Onko palaset paikoillaan? Onko kaikki nyt kohdallaan?

Voi niitä maaliskuun ihania hankiaiskelejä. Sitten tuli lunta. Nyt lumi on pehmeää sohjoa. Kevät, voisitko nyt tulla? Takatalvesta ei kuitenkaan oikein voi puhua - eihän talvi ollut vielä ehtinyt loppua, kun se päättikin jatkua vielä lisää. Hmm.

Tänään Netta pääsi collietokoon. Taas. Ihan vain siksi, että sunnuntaina on mölleihin enää viikko... Otin Netan kanssa lyhyen matkan paikkiksen (kestoa en myöskään mitannut) muiden treenatessa. Kyllä se pysyi, taisi olla turhaa kuiskia sille että odota nyt vaan. Se luottamus hei..

Ollaan treenattu (myös tänään siellä treeneissä) liikkeestä maahanmenoa ja seisomaan jäämistä. Seisomaan jääminen on vähän varmempi. Siinä minulla on ollut jonkinlainen pakonomainen käsimerkki, eli heilauta kättä vähän taaksepäin käskyä antaessani. Kädet selän takana tämä juttu on kuitenkin onnistunut ihan hyvin ja samoin eilen maahanmenokin, mutta maahanmeno vaatii silti enemmän sitä käsimerkkiä (vaikkei enää niin voimakasta vartaloapua). Mutta niin, seisomaan jäämisen pitäisi ainakin onnistua ilman ihmeempiä "huitomisia" (paitsi se pakonomainen käden liike voi tulla puolivahingossakin - ja onhan tässä aikaa treenata).

Ehkä tässä möllejä varten tosiaan alkaa olla kaikki suunnilleen kasassa - ainakin sillä tasolla, millä me mennään. Tänään treeneissä Netta tuntui olevan aika kivassa vireessä, olisipa niin mölleissäkin. Sen näkee sitten. Supernamit mukaan vaan. Tuntuu, että Nettaa on tosi hankala innostaa tokoon. Temppujen kohdalla tilanne onkin sitten erilainen.

Aloin eilen opettaa Mirulle liikkeestä seisomaan jäämistä. Ja mitä teki Miru? Se tajusi niiden muutaman toiston aikana, mitä siltä vaaditaan. Tänään jatkettiin harjoittelua. Pariin kertaan Miru ei olisi ihan malttanut pysähtyä (käsimerkki ja käskynä "paikka", joskin käytännössä se oli "Miru paikka", pitää karsia nopeasti Mirun nimi pois siitä käskystä). Mutta niin se vain älyää ja kun se jää, ei se lähde minun perääni. Hyvä Mursu!

Hauska miettiä tokon käskyjä. Pitää selkiyttää perusasentokäskyä, että se on Mirullekin aina vain "sivu", eikä "sivulle". Netallahan on ensimmäiseksi mainittu. Otin sen käyttöön, kun päätin opettaa Netalle perusasennon uudelleen (vieläkin tosin välillä tarvitaan käsimerkkiä). Aiemmin perusasentotreeni oli nimittäin sekalaista ja esimerkiksi sellaista, että Netta kiersi takaani. Silloin asennosta ei tullut ihan niin nätti (eipä sillä, että vieläkään aina tulisi). Miru tulee taas takaapäin aina ja leväperäisyydestäni huolimatta aloin nähtävästi vaatia vähän parempaa suoritusta kuin joskus.

Seuraaminen on vain "seuraa", luoksetulo "tänne" (arkikäskynä "tule"), hyppy "yli", liikkeestä seisominen "paikka" ja liikkeestä maahanmeno "maahan". Maahanmenokäsky on siis aina sama, mutta liikkeestä maahanmenossa ensimmäistä tavua tulee painotettua enemmän. Ei kai tässä muita käskyjä enää olekaan? Rallyyn olenkin sitten ottanut käskyn "odota" niihin liikkeisiin, joissa koiraa pitää kiertää (paitsi seisoma-asennossa paikallaolo on edelleen se "paikka", sama kun koiran pitää hypyn jälkeen seistä).

Nyt viikonloppuna sitten tapahtuukin, kun huomenna on ne agikisat (vielä ei jännitä) ja sunnuntaina rallymöllit (nekään eivät vielä jännitä). Hii! 

Joskus maaliskuussa, kun oli vielä kivat kelit.

Mitä järkeä tässä on?

Me vaaditaan nostalgiaa

Viisi vuotta sitten oli odotuksissa shetlanninlammaskoira, joka kantoi isäni keksimää Netta-nimeä, vaikka pennusta ei ollut vielä tietoa. Enpä olisi koirapäivätapahtumassa 24.4. arvannut, että samana päivänä syntyi koira, joka haettiin meille rippijuhliani seuraavana päivänä. 

Vaikka tuntuu, että aika kuluu kamalan nopeasti, tuntuu myös, että Netan tulosta on pitkä aika. Perjantaina on kolme viikkoa Netan synttäreihin. Netta täyttää silloin viisi vuotta. Mutta katsokaapa näitä pentukuvia... Niin söpöä.

Tervetuloa koirien vapaalle keskustelupalstalle #2

Ensimmäiseen osaan pääset tästä klikkaamalla.

Pedigree vai Royal Canin? - Nälkäinen
Onks teitä vakuutettu? - Tuntematon
Ootteko Instagramissa? Entä Twitterissä?  - Somehauva
Mitä mieltä tuosta Kingi-ohjelman koirasta?  - Kingi itsekin
Olin näyttelyssä ROP-pentu. Haluatko kysyä jotain? - Stara_to_be
Oletteko seka- vai puhdasrotuisia?  - Tuntematon
Kivoin tietämäsi koira?  - Utelias
Onko sinulla blogia?  - Bloggaaja-Tessu
Mammakoirat hoi! Ultrassa näkyi kolme pentua, mutta sain vaan yhden. Miten tää on mahdollista?  - Hämmästynyt_mamma
Löysin jäniksen raadon metsästä ja...  - ½+½=tupla
Paras paikka karkureissulle?  - EnTokiKarkaa
Onko viiden vuoden ikäinen liian vanha ensisynnyttäjäksi? - Apua!
Rakastan puutöitä!!! Olenko ainoa? - Tuleva_puukäsityön_opettaja

Klikkaamalla tässä alla olevaa Lisätietoja-kohtaa pääset lukemaan koirien vapaan keskustelupalstan keskusteluja. Millä linjalla Wanhus jatkaa? Entä kuka esiintyy kolmella nimimerkillä?

Oon saanut turpaan ehkä liian monta kertaa ja taas oon kaivamas nenästä lisää verta

Kääk, ei postauksen postausta koko viikon aikana! Mitään erikoista ei kieltämättä ole tapahtunut. Perjantaina Netta pääsi mukaan tokotreeneihin, jotka jälleen alkoivat paikkiksella. Kaksi minuuttia kunnon matkan päässä edelleen ilman palkkaamista. Netta kesti hienosti (joskin hieman köllötellen), vaikka viereinen koira vapautettiin Nettaa aiemmin.

Hypyn suhteen Netalla oli omat mieltymyksensä. Jos namialusta oli hypyn toisella puolen lähellä hyppyä, Netta käytännössä meni hypyn yli niin, että se heilautti takapäänsä mukanaan. Jos alusta oli kauempana ja siinä ei ollut namia, ei Netan mielestä ollut syytä hypätä. Ja tuon ensimmäisen taktiikan kanssa Netta myös tuppaisi jäämään niin, etten pääsisi sen viereen. Jotenkin namialustan poistaminen sitten tällä kertaa auttoi.

Tehtiin myös luoksetulo, jonka loppupuolella Netta hidasti vauhtiaan. Perushallimeininkiä. Kokeiltiin myös liikkeestä seisomista, joskaan Netta ei ekalla käskyllä jäänyt. Pitää muistaa kohtuullisissa määrin treenata jääviä liikkeitä. Ja sitä seuraamista.

Jottei elämä olisi tylsää, Netta on tosiaan ilmoitettu tokomölleihin alokasluokkaan ja Miru nakkiluokkaan. Mitähän tulee tapahtumaan? Agilitysäätämisten jälkeen on jo vähän tullut sellainen fiilis, että kaikki on jo nähty. Mutta onko sittenkään? Mitä tulee tokosta jännityksen alla?

Ennen möllejä on pääsiäinen, jolloin tapahtuu. Olen todennut, että saatan olla hieman yllytyshullu. Minulle annettiin mölleissä idea. Mutta eihän mitään lisenssiä viitsi muutamien kisojen takia ostaa... Ja kuinkas sitten kävikään? Ettei vain olisi lisenssi maksettuna ja Netta menossa pääsiäiskisoihin kahdelle radalle.

Tuntuu jotenkin, että kun ei enää treenata agilityä, siihen suhtautuu eri tavalla. Mölli- ja kisajuttuihin on eri näkökulma. Ehkä ihan hyvä niin. Ehkä satunnainen kisailu sopii meille paremmin kuin viikoittaiset treenit.

Ensi viikon sunnuntaina onkin sitten rally-tokomöllit, joihin nyt ilmoitin niin Mirun kuin Netankin. Mirun harrastusdebyytti, jos ei lasketa yhtä mätsäriä (hei ei lasketa sitä). Tavattoman kiinnostavaa nähdä, mitä siitä oikeasti tulee. Ja taas täällä höpötetään samoista asioista. Viikosta toiseen samat jutut, mutta olkoon. Tuleepahan mielenkiintoinen kuukausi.

Viime viikon sunnuntaina

You'll never know if you never try

Tänään Nettaa on hemmoteltu reilun kahdeksan ja puolen kilometrin lenkillä. Käytiin tutustumassa uuteen metsätiehen (ainahan voi kääntyä takaisin, jos jokin ei vaikuta ihan oikealta, ja Sports Trackerin avulla pysyy jopa kartalla), eikä mitään järisyttävää tapahtunut. Paitsi että Netta meinasi välillä olla vähän korvaton. Illalla sitten käytiin vielä äidin ja Mirun kanssa lyhyemmällä lenkillä (ihme kyllä Vilkku ei yrittänytkään ängetä mukaan).

Sittenpä muihin asioihin. Huhtikuu on selvästi möllien luvattu kuukausi, kun edessä on rally-tokomöllit (Joalla), tokomöllit (collieporukan järjestämät) ja vieläpä agilitymöllit (Joalla, joskin osallistumisesta on mahdotonta sanoa mitään tässä vaiheessa.

Toden totta, rallymölleihin haluaisin kovasti molemmat soopelit. Ainakin Mirun. Niihin mölleihin on nyt kaksi viikkoa ja alkaa tuntua, että oma suhtautumiseni mölleihin on melkein liiankin kevyttä. Krhm, osaamisista ei sitten puhuta. Kukaanhan ei toki muista, että meidän pitäisi harjoitella niitä käännöksiä (vasemmalle), koiran kiertämisiä ja vähän muutakin. Vaan ei siinä mitään, rallymölleissä on möllialokasluokka, jossa saa vielä palkatakin. Kas, sehän sopii.

Jos jotain agility on opettanut, niin ainakin suhtautumista kilpailutilanteisiin. Ja agility on myös opettanut minut tietämään, miten itse kisatilanteessa reagoin. Kaikkien agilityjuttujen jälkeen tuntuu pikkujutulta lähteä kokeilemaan rally-tokoa (katsotaanpa vain tilannetta möllipäivän aamuna, hahhah).

Tokomölleihin Miru menee nakkiluokkaan ja Netta ihan alokasluokkaan. Voi veljet... Mutta hei, collietokossa se pysyi paikkiksessa vaaditut kaksi minuuttia, vaikka vierellä ihmiset palkkasivat koiriaan ja taisi joku käydä vapauttamassakin koiransa ennen ajan täyttymistä. Vielä vähän lisää treeniä tähän, etenkin häiriön osalta, niin hyvä tulee. En nimittäin halua Netan nousevan paikkiksesta. Aina ei kai vain voi ennustaa mitään, muttamutta. Ja hei, tässä meillä on koira, joka ei kolme vuotta sitten vielä osannut paikkista!

Jos ei puhutakaan muista liikkeistä... Seuraaminen on omasta mielestäni vähän mitä on, liikkeestä seisominen on sujunut kotona ainakin käsimerkin kanssa, luoksetulossa ei pitäisi olla isompia ongelmia. Liikkeestä maahanmeno on erittäin vaiheessa (melkoisen käsimerkin avulla) ja samoin hyppy. Onko muita liikkeitä enää?

Aika ottaa itseään niskasta kiinni? Netta on edelleen oppivainen, jos sille antaa tilaisuuden. Jostain syystä vain ns. "turhien temppujen" opettaminen on motivoinut minua enemmän. Miten voisi kääntää ajatukset tokosta toisenlaisiksi? Toko vain jotenkin tuntuu tarkalta pilkunviilaukselta, enkä käytä tähän perusteluna sitä, etten ole jotain osannut opettaa. Kun vain uskaltaisi enemmän kysyä neuvoja ja toisaalta - kun mennyttä miettii - uskaltaa kokeilla uusia juttuja ja olla olematta liian kiinni omissa tutuissa tavoissa (olla olematta liian jääräpäinen). Joitain asioita tiedostaa vasta, kun niihin saa tarpeeksi etäisyyttä.. Vuosi sitten en olisi uskonut siirtäväni nameja treeniliivin vasempaan taskuun, mutta niin on nyt tokossa päässyt käymään.

Mutta niin, mölleihin mennään alokasluokkaan. Käsimerkkien ja palkkaamisen kera, vaikka se huonontaa pisteitä. Onpahan taas uusi kokemus mietittäväksi. Nähtäväksi jääkin Netan suhtautuminen kisatilanteeseen tokossa. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, vai miten se oli? Sitä paitsi tässä on vielä kolme viikkoa tehokasta työaikaa ja aikaa tehdä ihmeitä. Eikä sitten unohdeta muita suunnitelmia, haha.

Liftaajakylttejä ja hihnasankari

Tänään suuntasin Netan ja Mirun kanssa Lehmoon treenaamaan Calle-lagoton ja Lotta-bedlingtoninterrierin kanssa. Rallyssa yritettiin jonkinlaista tee-se-itse-rataa (jatkossa taidetaan turvautua katsomaan netistä rally-tokoratoja) ja koottiin autoistamme sopivia tavaroita painoksi kylteille. 

Vähän ennen kotipihasta lähtemistä

Miru oli ihan hämmästyksissään ja kun yritin näyttää paria tokojuttua, se oli niin sanotusti ihan pihalla eikä olisi malttanut ollenkaan keskittyä. Rallyvideolta leikkasin suosiolla alusta pois kohdan, jossa perusasento oli silkkaa sähläämistä.. Hihna vähän taisi päästä kiristymään välillä ja varsinkin silloin, kun neiti collie yritti suunnata omatoimisesti eteenpäin.

Käsitinpä muuten aluksi väärin tuon askel oikealle -kyltin, joten uusittiin sitten se. Täyskäännös oikeaan (?) -kyltti yritti paeta kesken treenin, joten kävin pelastamassa sen. Melkoista sähläämistä tämä treenaaminen meidän osalta siis. Ehkä olisi pitänyt ruokkia ainakin Miru ennen treenaamista.

Nettakaan ei olisi malttanut tulla perusasentoon nätisti heti alkuun. Mokattiin ekassa täyskäännös kohdassa tekemällä väärä täyskäännös.. Ja spiraali oli ehtinyt vähän muuttaa muotoaan (suuntaansa)! Johan on. Katastrofaalista tällainen tuuli kyllä! Tuli kylmä. Ja yksi kyltti (ilmeisesti askel oikealle) karkasi jalkakäytävälle, kun aloimme kerätä kylttejä talteen. Minne lie sekin yrittänyt liftata..

Treenaamisen jälkeen lähdettiin Jaamankankaalle lenkkeilemään. Eikös Netta sitten kierinyt hevonpaskassa.. Ei sitä olisi huomannut kuin haistamalla. Pyh, Netta. Miru taas lenkiltä palatessa kävi yhdessä kohtaa maistamassa samaa herkkua, mutta onneksi se ei sortunut kierittelyyn. Uskomatonta, että Miru on jo viisivuotias, eikä sitä ole koskaan pesty kokonaan shampoolla.

Ideaksi tuli myös ottaa ryhmäkuva koirista ja se osoittautui erittäin vaativaksi operaatioksi. Lopulta koirat saatiin kuitenkin hetkeksi paikoilleen - ja sen jälkeen ne kaikki tulivat Netan johdolla pois. Mirun ilme tuossa kuvassa on kohtuullisen koominen.. Miru muuten vähän leikki Lotan kanssa.

Lotta, Calle, Netta ja Miru

Palasimme suunnilleen samaa reittiä takaisin etsiessämme kadonnutta hihnaa (Callen tai Lotan), muttemme nähneet sitä. Yhdessä kohtaa Netta sitten jäi haahuilemaan ja kun menimme lähemmäs sitä kohtaa, oli hihna siellä. Netta siis löysi pudonneen hihnan. Hyvä Netta!

Autoon mennessään Netta sai päälleen fleecehuovan, jotta se ei levittäisi hajuja autoon tai valjaisiinsa. Aika komea laahus kieltämättä... Oli pakko ottaa kotipihassa vielä kuva tästä ilmestyksestä. Sitten Netta pääsikin pesulle (pesulle joutuminen pitäisi sen mielestä kieltää lailla). Pesuhetkinä huomaa, miten kapea Netta oikeasti on.

Netan vuoron aikaan Miru muuten oli häkissä viltti häkin päällä ja siansaparo seuranaan. No, eikös viltti jossain vaiheessa pudonnut ja Miru keksinyt raapia häkin oveen kolme viiltoa (onhan se törkeää, että Netta treenaa). Peitin reiät sitten jesarilla..

Miru 1 - minä 2

Käsken kevään ilmoille, että uusi kasvaa vois

Kaupunkialueella kevään tulon eittämättä huomaa. Meidän pihalla sitä ei huomaa vielä pitkään aikaan. Lumikasan perusteella voisi hyvin olettaa, että lunta on pihalla vielä vappunakin. Se ei olisi edes tavatonta - olihan pihalla lunta sinäkin vappuna, kun Vilkku tuli. Eikä muuten unohdeta pihan liukkautta. Yhtä uhkarohkeaa kertaa lukuun ottamatta olen tyytynyt käyttämään kenkiä, jotka eivät kuulu sarjaan liian liukkaat talvitennarit.

Netta sentään pääsi lumikasaan poseeraamaan toissapäivänä. Tämän kuvauksellisemmaksi ei pihaa oikein saa. Se aina kantaa leimaa nimeltä kotipiha, ja se leima yleensä pakottaa meidät kauemmas ottamaan kuvia. 

Monistin myös Netan, ei kun... Tämä oli vain tällainen kokeilu. Pihan lumivuoresta huolimatta kevät voisi jo saapua meillekin. Pian nimittäin voi olla tiedossa taas sellainen vaihe, ettei metsään voi mennä (ellei halua upota pehmeään lumeen).