You'll never know if you never try

Tänään Nettaa on hemmoteltu reilun kahdeksan ja puolen kilometrin lenkillä. Käytiin tutustumassa uuteen metsätiehen (ainahan voi kääntyä takaisin, jos jokin ei vaikuta ihan oikealta, ja Sports Trackerin avulla pysyy jopa kartalla), eikä mitään järisyttävää tapahtunut. Paitsi että Netta meinasi välillä olla vähän korvaton. Illalla sitten käytiin vielä äidin ja Mirun kanssa lyhyemmällä lenkillä (ihme kyllä Vilkku ei yrittänytkään ängetä mukaan).

Sittenpä muihin asioihin. Huhtikuu on selvästi möllien luvattu kuukausi, kun edessä on rally-tokomöllit (Joalla), tokomöllit (collieporukan järjestämät) ja vieläpä agilitymöllit (Joalla, joskin osallistumisesta on mahdotonta sanoa mitään tässä vaiheessa.

Toden totta, rallymölleihin haluaisin kovasti molemmat soopelit. Ainakin Mirun. Niihin mölleihin on nyt kaksi viikkoa ja alkaa tuntua, että oma suhtautumiseni mölleihin on melkein liiankin kevyttä. Krhm, osaamisista ei sitten puhuta. Kukaanhan ei toki muista, että meidän pitäisi harjoitella niitä käännöksiä (vasemmalle), koiran kiertämisiä ja vähän muutakin. Vaan ei siinä mitään, rallymölleissä on möllialokasluokka, jossa saa vielä palkatakin. Kas, sehän sopii.

Jos jotain agility on opettanut, niin ainakin suhtautumista kilpailutilanteisiin. Ja agility on myös opettanut minut tietämään, miten itse kisatilanteessa reagoin. Kaikkien agilityjuttujen jälkeen tuntuu pikkujutulta lähteä kokeilemaan rally-tokoa (katsotaanpa vain tilannetta möllipäivän aamuna, hahhah).

Tokomölleihin Miru menee nakkiluokkaan ja Netta ihan alokasluokkaan. Voi veljet... Mutta hei, collietokossa se pysyi paikkiksessa vaaditut kaksi minuuttia, vaikka vierellä ihmiset palkkasivat koiriaan ja taisi joku käydä vapauttamassakin koiransa ennen ajan täyttymistä. Vielä vähän lisää treeniä tähän, etenkin häiriön osalta, niin hyvä tulee. En nimittäin halua Netan nousevan paikkiksesta. Aina ei kai vain voi ennustaa mitään, muttamutta. Ja hei, tässä meillä on koira, joka ei kolme vuotta sitten vielä osannut paikkista!

Jos ei puhutakaan muista liikkeistä... Seuraaminen on omasta mielestäni vähän mitä on, liikkeestä seisominen on sujunut kotona ainakin käsimerkin kanssa, luoksetulossa ei pitäisi olla isompia ongelmia. Liikkeestä maahanmeno on erittäin vaiheessa (melkoisen käsimerkin avulla) ja samoin hyppy. Onko muita liikkeitä enää?

Aika ottaa itseään niskasta kiinni? Netta on edelleen oppivainen, jos sille antaa tilaisuuden. Jostain syystä vain ns. "turhien temppujen" opettaminen on motivoinut minua enemmän. Miten voisi kääntää ajatukset tokosta toisenlaisiksi? Toko vain jotenkin tuntuu tarkalta pilkunviilaukselta, enkä käytä tähän perusteluna sitä, etten ole jotain osannut opettaa. Kun vain uskaltaisi enemmän kysyä neuvoja ja toisaalta - kun mennyttä miettii - uskaltaa kokeilla uusia juttuja ja olla olematta liian kiinni omissa tutuissa tavoissa (olla olematta liian jääräpäinen). Joitain asioita tiedostaa vasta, kun niihin saa tarpeeksi etäisyyttä.. Vuosi sitten en olisi uskonut siirtäväni nameja treeniliivin vasempaan taskuun, mutta niin on nyt tokossa päässyt käymään.

Mutta niin, mölleihin mennään alokasluokkaan. Käsimerkkien ja palkkaamisen kera, vaikka se huonontaa pisteitä. Onpahan taas uusi kokemus mietittäväksi. Nähtäväksi jääkin Netan suhtautuminen kisatilanteeseen tokossa. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, vai miten se oli? Sitä paitsi tässä on vielä kolme viikkoa tehokasta työaikaa ja aikaa tehdä ihmeitä. Eikä sitten unohdeta muita suunnitelmia, haha.