Vuosikymmen pelis, eikä koskaan palaa alkuu

Maaliskuu on synttärikuu. Miru täytti eilen viisi vuotta (postaus siitä tulee myöhemmin, en eilen ehtinyt kirjoittaa) ja tänään Vilkku täyttää peräti 10 vuotta! Pyöreitä vuosia siis juhlitaan. Suskun jälkeen Vilkku on meidän koiristamme ensimmäinen näinkin vanhaan ikään yltänyt koira.

Mitenkäs ikä on sitten alkanut näkyä? Jossain vaiheessa huomasin Vilkun alkaneen haalistua. Se ei siis ole varsinaisesti harmaantunut, vaan tuo turkin vaalea osuus on alkanut muuttua valkeaksi jaloista, "kulmakarvoista" ja suupielistä. Reunoista haalistuva koira siis! Jossain vaiheessa luulin Vilkun hännänkin haalistuneen, mutta siinä on tainnut aina olla vähän vaaleaa kärjessä.

Iän myötä Vilkulle on myös tullut jonkin verran rasvapatteja. Niistä isoin taitaa olla Vilkun reidessä (sieltä Vilkku on joskus natustanut, mutta patit eivät kaiketi ole vaivanneet). Lisäksi Vilkku on välillä nuollut jalkojaan, mistä syystä sillä oli syksyllä särkylääkekuuri. Voi nimittäin olla, että niveliin on vähän koskenut.

Käytöksestä ei Vilkun ikää uskoisi - ei ainakaan lenkeillä. Samalla tavalla se porhaltaa edelleenkin... Ja sisällä se on yleisesti tainnut olla rauhallinen. Vilkun kuulo on tosin tainnutheikentyä, sillä se ei enää aina ole skarppina, kun auto vaikka ajaa pihaan. On tällaista autojen huomaamattomuutta ollut ennenkin, mutta tosiaan kuulon heikkenemistä en ihmettele ollenkaan. Onhan se koiralle tuossa iässä jo luonnollista.

Muita vanhenemisen merkkejä ei oikeastaan ole. Vilkku on hyvässä kunnossa (syksyllä se kuulemma sai eläinlääkäriltä hyvää palautetta lihaksistaan) - lihaksikas koirahan se on. Painokin taitaa olla juuri passeli. Steriloinnin jälkeenhän Vilkku lihoi ja esim. seitsemän vuotta sitten se oli kuvista päätellen pulskassa kunnossa. Sitten jossain vaiheessa se ei tahtonut lihoa mitenkään. No, parempi tietysti niin, ettei se liho kovin herkästi. Senior

Tuosta kuonon jäljestä sen verran, että satunnaisten rasvailujen myötä siihen on alkanut kasvaa karvaa. Pitäisi siis muistaa rasvailu, vaikkei tuo jälki kipeä olekaan. Ajattelin vain mainita tämän, niin ei tarvitse erikseen kysyä.

Mikäs on Vilkun saldo näiltä kymmeneltä vuodelta? Lukuisia opetuksia omistajille. Voitettu eroahdistus. Monta pureskeltua sohvaa ja muitakin pureskeltuja juttuja (mm. kaiuttimet ja keittiön tuolit). Naarmuja keittiön pöydässä. 

Mitähän "legendaarista" Vilkku olisi tehnyt? Karkureissujen määrästä ei ole voinut pysyä perillä, mutta syksyn 2010 jälkeen (koiraportti tuli taloon) karkuun pääseminen ei ole ollut niin helppoa. Lokakuun alussa Vilkku oli neljä tuntia karkuteillä. Ei siitä sen enempää, mutta kyllähän tuollainen jonkun verran hätkähdyttää. Onneksi Vilkku kaikesta päätellen ei ollut kuitenkaan liikkunut kovinkaan pitkän matkan päässä kotoa. Yötä se muuten ei ole koskaan ollut pois kotoa, ja sen suuntavaisto on ilmeisen hyvä. 

Sydämentykytyksiä Vilkku on aiheuttanut omistajille mm. silloin, kun se nuorempana lähti uimalla sorsien perään. Se ei osannut silloin (eikä varmaan vieläkään) arvioida, miten omat voimat riittävät. Uipa Vilkku myös nuorempana kerran saaresta mantereelle (matka ei ollut pitkä). Melkoinen uimamaisteri se siis on, niin rauhallisesti se polskii. Eikä unohdeta sitä kertaa, kun se yhtenä syksynä vuosia sitten ui virtaavan joen yli. Siitä tosin seurasi vesihäntä. Ehkä Vilkku luulee olevansa jonkin sortin lintukoira tai muuta vastaavaa.

Sellainen hömelö on Vilkku. Varsin lempeä ja kovasti rakkauttaan osoittava kaveri. Varustuksena on usein heiluva häntä, joka parhaimmillaan aiheuttaa kunnon "paukutuksen" osuessaan vaikkapa seinään. Rumpalikoira.

Vilkku on nöyrästi (ainakin näennäisesti) hyväksynyt Mirun valta-aseman ja Nettakin joskus hyppii Vilkun silmille tarhassa (voi Netta, Netta), eikä Vilkku mene siitä moksiskaan. Mutta samalle kupille Mirulla ei todellakaan ole asiaa. Tällainen on aiheuttanut tappelutilanteita Vilkun ja Mirun jäljellä. Joskus ehkä pari viikkoa sitten Miru kerjäsi verta nenästään tunkemalla kuonoaan kohti lautasta, jota Vilkku nuoli. Vilkku ärähti, mutta onneksi Miru ymmärsi perääntyä.

Hauskaa on se, että Vilkku päästää yleensä (ei kuitenkaan aina) Netan nuolemaan samaa lautasta. Netta, pieni poikkeus. Ja kun Vilkku on ärähtänyt Netalle varoittavasti, on Netta vain vetäytynyt pois tilanteesta. Selkeä ero soopeleiden toiminnassa. Ja mitään rähinää Vilkun ja Mirun välillä ei siis normaalisti ole, vaan ruokatilanteet ovat olleet ainoita tämän jutun aiheuttajia.

Sellaisen stoorin saitte 10 vuotta täyttäneestä Vilkusta. Paljon onnea, Vilkku! Vappuna juhlitaan sitten sitä, että Vilkun tulosta meille on 10 vuotta.