Tänään lähdettiin Netan kanssa Joan agilitymölleihin Pärnävaaralle. Edellisestä agilitykerrasta oli vierähtänyt aikaa, koska joulukuun jälkeen emme olleet agijuttuja tehneet (mitä nyt kerran hallilla Netta teki yhden hypyn oma-aloitteisesti, kun kävimme peilin edessä yrittämässä treenata perusasentoa). Oodutksia ei siis ollut ja tavoitteena (toiveena) oli päästä tekemään vauhdikkaat radat.
Möllirata oli mukava ja suoraviivainen. Lähdettiin tavalliseen tapaamme lentävällä lähdöllä. Jo ennen rataa innostin Nettaa ja se olikin tarkkana ja innoissaan. Ja että se juoksikin tuolla radalla! Ei puhettakaan haistelusta tai hidastelusta vaikkapa puomilla. Yhdessä kohdassa hämmennystä meinasi aiheuttaa se, että törmäsin Nettaan.. Ja yhdessä vaiheessa Netta jäi hetkeksi putkeen, mutta tuli sieltä pois yhtä innoissaan. Sanonpahan vain vielä, että mikä vauhti ja into! Puhdas rata siis saatiin aikaan - ja jäi hyvä fiilis. Mieltä lämmittävää oli myös saada tutuilta hyvää palautetta Netan suorituksesta.
Möllirata oli mukava ja suoraviivainen. Lähdettiin tavalliseen tapaamme lentävällä lähdöllä. Jo ennen rataa innostin Nettaa ja se olikin tarkkana ja innoissaan. Ja että se juoksikin tuolla radalla! Ei puhettakaan haistelusta tai hidastelusta vaikkapa puomilla. Yhdessä kohdassa hämmennystä meinasi aiheuttaa se, että törmäsin Nettaan.. Ja yhdessä vaiheessa Netta jäi hetkeksi putkeen, mutta tuli sieltä pois yhtä innoissaan. Sanonpahan vain vielä, että mikä vauhti ja into! Puhdas rata siis saatiin aikaan - ja jäi hyvä fiilis. Mieltä lämmittävää oli myös saada tutuilta hyvää palautetta Netan suorituksesta.
Kisaavien radassa oli jo haastetta. Rataantutustumisessa meinasin jo yhdessä vaiheessa harjoitella rataa väärin, hah. Onneksi huomasin sen itse. Jotenkin kokonaiskuva radasta jäi aika hataraksi, kun rataantutustumisen aika vielä loppui. Kun tähän vielä lisätään se, etten oikeasti hallitse mitään hienoja ohjauskikkoja hyvin, oli meillä hyvät ainekset melkoiseen soppaan.
Alku meni hyvin. Kolmosesteen jälkeen hyppy tosin veti Nettaa (hassu irtoaminen, eihän Netta yleensä ole tuollaisia tehnyt) niin, että hyllytimme. Kepeillä vika väli oli ongelmallinen, en sitten tiedä hahmottiko Netta valkoista keppiä kunnolla. Tosin todennäköisempi syy varmasti on se, että kepit ovat meillä muutenkin olleet vähän niin ja näin ja tässä on tosiaan ollut taukoa. Mietteitä, mietteitä.
Ennen keinua Netalla oli vauhti päällä ja pelkkä käsky (keinu) ei hillinnyt Nettaa, vaan se teki lentokeinun. Eihän se ennen ole sellaista tehnyt! Ei ainakaan noin korkealta (joskushan se on kyllä näyttänyt tippuneen keinulta keinun laskeutuessa, että en tiedä onko se ollut sitten tulkintakysymys). Kai siinä olisi voinut enemmän yrittää saada Nettaa hidastamaan, mutta en toden teolla uskonut Netan tekevän tuollaista loikkaa. Jälkiviisaus, paras viisaus.
Tuomari kehotti sitten tekemään keinun uudestaan ja onneksi Netta ei säikähtänyt sitä juttua. Ja onneksi en itse ehtinyt kunnolla säikähtää, koska se olisi vaikuttanut koiraan. Tästähän onkin tullut kehotus jatkaa eräissä treeneissä, joissa keinun kanssa sattui sellainen osittainputoamisjuttu. Jatkettiin rata loppuun, mölleissä kun oltiin, mutta viimeistään tuon keinun jälkeen oma pakka kyllä levähti pahemman kerran. Hyvä fiilis jäi kuitenkin tältä radalta, vaikka sähläämiseltä ei vältytty.
Alku meni hyvin. Kolmosesteen jälkeen hyppy tosin veti Nettaa (hassu irtoaminen, eihän Netta yleensä ole tuollaisia tehnyt) niin, että hyllytimme. Kepeillä vika väli oli ongelmallinen, en sitten tiedä hahmottiko Netta valkoista keppiä kunnolla. Tosin todennäköisempi syy varmasti on se, että kepit ovat meillä muutenkin olleet vähän niin ja näin ja tässä on tosiaan ollut taukoa. Mietteitä, mietteitä.
Ennen keinua Netalla oli vauhti päällä ja pelkkä käsky (keinu) ei hillinnyt Nettaa, vaan se teki lentokeinun. Eihän se ennen ole sellaista tehnyt! Ei ainakaan noin korkealta (joskushan se on kyllä näyttänyt tippuneen keinulta keinun laskeutuessa, että en tiedä onko se ollut sitten tulkintakysymys). Kai siinä olisi voinut enemmän yrittää saada Nettaa hidastamaan, mutta en toden teolla uskonut Netan tekevän tuollaista loikkaa. Jälkiviisaus, paras viisaus.
Tuomari kehotti sitten tekemään keinun uudestaan ja onneksi Netta ei säikähtänyt sitä juttua. Ja onneksi en itse ehtinyt kunnolla säikähtää, koska se olisi vaikuttanut koiraan. Tästähän onkin tullut kehotus jatkaa eräissä treeneissä, joissa keinun kanssa sattui sellainen osittainputoamisjuttu. Jatkettiin rata loppuun, mölleissä kun oltiin, mutta viimeistään tuon keinun jälkeen oma pakka kyllä levähti pahemman kerran. Hyvä fiilis jäi kuitenkin tältä radalta, vaikka sähläämiseltä ei vältytty.
Sellaista se siis oli. Pisteet Netalle siitä, että se oli molempien ratojen ajan innokas ja motivoitunut. Innostin Nettaa jonkin verran ennen ratoja, mutta tällä kertaa Netta ei pahaenteisesti rapsutellut itseään tai haistellut maata paljoa ennen radalle menoa. Vähän vain, eikä rapsutusta tapahtunut pannan ja hihnan lentäessä pois.
Saanko viekä varmaan miljoonannen kerran sanoa, miten hyvä fiilis näistä mölleistä jäi? Tauko son selvästi tehnyt hyvää. Netan kanssa harrastaminen ei aina ole ollut kaikkein helpointa, kun agilityjuttujakin miettii, ja niin tänään ei ollut haistelua tai hidastelua. Tosin minä sentään muistin juosta molemmilla radoilla! Enkä oikeasti jännittänyt paljoa, vasta ratoja ennen jännitystaso tuntui vähän nousevan (hyvällä tavalla, ei tästä varmaan mitään tulisi, jos ei yhtään jännittäisi). Mietitään sitten ekoja möllejä melkein kahden vuoden takaa.. Hyvä kun sain sinä päivänä syötyä aamupalan!
Kuuliainen, innokas, vauhdikas. Netta ♥ Mihin me tässä vielä oikein päädytään? Etenkin möllirata oli hyvää buustausta itsetunnolle, kun on tullut vähän ajateltua miten toivottomalta tokoon liittyvät asiat ovat viikonloppuna tuntuneet ja miten Netta muka ei osaa tai opi mitään. Ja silti se on oppinut selkäänhyppäämistempun ja monia muita juttuja. Ei se ole tyhmä. Hauskinta on, ettei kukaan edes koskaan ole sanonut, ettei Netasta olisi tokoon, vaan toivottomuudet tulevat jostain ihan muualta. Haloo pää, voisitko ymmärtää, että Netta on oppivainen, jos sille vain antaa tilaisuuden ja jaksaa yrittää. Siinä kaikki.
Ai niin, kävi sellainen juttu, että sijoituttiin mölliradalla. Sanoin Netan kisanneen jo (miten niin rehelliset periaatteet), mutta tuomari kutsui meidät silti hakemaan palkintoa, koska kyseessä oli hänen mukaansa toimitsijoiden virhe (ja kun ilmoittautumisessa kysyttiin kisaamisesta, sanoin Netan kisanneen jo). Jopas jotain!
Lelun sai valita vapaasti, niin otin tuollaisen Skinneezin, jossa on sisällä tyhjä muovipullo. Pullon yritän poistaa, niin Netalla on ainakin hetken ehjempi (joskin vinkumaton) kettu. Ja jälleen kerran pääsin toteamaan, etten enää koskaan osta Netalle nameja. Ainakaan ennen kuin vanhat loppuvat, koska sain synttärilahjan mukana kivan "ämpärillisen" nameja, jotka pääsevät treenikäyttöön. Tänään iltapäivällä ostin lisäksi kaksi pussia jauhelihakuutioita, joista aion myöhemmin tehdä nameja mm. treeneihin. Näemmä siis rikoin tavallaan ostamattomuuspäätöstäni.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti