Käymme agiliitohon

Tänään oli vuorossa tapahtumarikkaan viikon toinen koiraharrastuspäivä. Toisin sanoen huristelin Netan kanssa Pärnävaaralle Joan agilitymölleihin. Ilmoitin Netan tuttuun tapaan mölliluokkaan ja kisaavien radalle. Tarjolla olisi ollut myös putkirallia ja supermölliluokkaa, mutta kaksi rataa on ainakin mölleissä osoittautunut aika hyväksi määräksi.

Odotella kyllä saatiin, mutta lopulta alkoi rataantutustuminen. Oltiin Netan kanssa toisina. Soopelieläin oli intomoodissaan. A:n ali menevältä putkelta tuli ensin kielto ja sitten Netta kävi vielä vähän A:lla ennen putkeen menoa. Muuten en muista radasta mitään erikoista, joskin säätämistä oli jonkin verran. Videotahan meillä ei kummaltakaan radalta ole.

Kisaavien radalla olimmekin ensimmäisinä. Rata oli ihan mukava, joskaan minun taitoni eivät aivan siihen tahtoneet riittää. Netta välillä taisi vähän haistella. Kepeillä hyllytettiin. häkellyin, kun Netta kesken keppien lopetti pujottelun (yleensä viimeinen väli on ollut se, joka on tupannut jäämään välistä). Meinasin sitten laittaa Netan menemään keppejä uudestaan, mutta se sitten päättikin pujotella toiseen suuntaan, niin jatkettiin.

Ja säätämistä, säätämistä. Putkelle mennessä kepit olisivat kiinnostaneet. Puomin Netta meni hitaammin kuin mölliradalla, mahtoikohan se luulla sitä keinuksi? Mutta eipä mitään kummempaa tältäkään radalta. Hyvät fiilikset jäivät kaikin puolin. Perjantaina suunnataankin sitten vappukisoihin ja sunnuntaina kisaillaan rallyssa.

Antipalveluskoiran paluu

Tänään Netta pääsi ensimmäistä kertaa collieiden hakutreeneihin sitten viime vuoden huhtikuun. Muistelin jo viimeisen hakukerran olleen viime vuoden maaliskuussa, mutta blogi kertoi toista, joten sitä tässä nyt uskotaan. Aikaa oli joka tapauksessa kulunut ja mietin, joko Netta on ehtinyt unohtaa kaiken.

Tehtiin kokonaiset kolme pistoa. Ensimmäiselle Netta lähti niin suoraan, että se kuulemma oli hajun perusteella löytänyt maalimiehen. Hyvä niin, nenän käyttö siis luonnistuu! Toinen maalimieskin löytyi. Kolmas pisto oli ilmeisesti näillä hakutermeillä pakeneva, jotta Nettaan saataisiin vauhtia. Ja sitähän tuli!

Tein Netalle tänään omat "pk-valjaat". Pitää ihan ottaa niistä kuva jonain päivänä, jos vain suinkin muistan... On tässä pari muutakin käsityöjuttua ollut, mutten kännykän kameralla niistä otettuja kuvia viitsisi tänne laittaa.

Treenien jälkeen lenkitettiin koiria vähän ja miss Netta löysi jotain Todella Houkuttelevaa Syötävää. Mums vaan... Ja tässä kotona tajusin, että tuolle syöpöttelylle pitäisi kai tehdä jotain. Tai muuten joudun ostamaan vielä kuonokopan sitten kun muutetaan pois kotoa. Noista myrkkytapauksistakin kun joskus valitettavasti kuulee.

Tässä kotona mieleeni juolahti myöskin, että mahdankohan pitää Nettaa herkempänä tai pehmeämpänä (whatever, ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan) kuin se onkaan.. Käsitykseni sen torumisesta (miksen osaa valita oikeita sanoja) on varmaan päässyt vinoutumaan jossain välissä. Ja tavallaan tiedän syynkin.

Ehkä Netta ei olekaan oikeasti niin herkkä, että ottaisi kaikesta nokkiinsa. Mutta missä menee kultainen keskitie? Eihän sellainenkaan toimi ollenkaan, ettei mistään voisi rangaista tai ilmaista koiralle, ettei asia X ole hyvä juttu. Mutta tavallaan mielessä vastaan tulee kysymys Netan herkkyydestä ja reagoinnista. Huoh.

Eilen

Timantit on ikuisia

Eilen vietimme Netan ja Axun yhteissynttäreitä jo kolmatta kertaa. Ja pakkohan tässä oli synttäreitä viettääkin, kun tässä vaiheessa on mahdoton sanoa, pyörinkö samoilla nurkilla vielä vuoden päästä. Alla muutama kuva tältä "synttärireissulta", kaikista ylimmäisenä on Netan uusin rakennekuva.

© Minna

Kuussa tuulee

Haloo Helsinki! - Kuussa tuulee

san. Elli Haloo

Jos lähden rakkautta etsimään

Olen varma se ei vastaan tuu

Mut jos lähden vaan elämään

Niin saatan joskus rakastuu

Ja uskon, et asiat tapahtuu

Ja sen huomaa, kun jokin suuri eteen astuu

Tartu kädestä käteen, laula sielusta sieluun

Kasta varpaat kylmään veteen, hyppää täysillä joutsenlauluun

Sillä sinä ja minä niin elävinä pystymme kuulemaan

Jos kuussa alkaa tuulemaan

Ei pitäis liikaa yrittää

Et saisin jonkun itsestäni pitämään

Tiedän mitä oon ja mitä teen

Ja jos sä sen näät, et pysty ohi menemään

Ja kaikki voi joskus rikkoutuu

Mutta ainakin olin hetken ehjempi kuin moni muu

Tartu kädestä käteen, laula sielusta sieluun

Kasta varpaat kylmään veteen, hyppää täysillä joutsenlauluun

Sillä sinä ja minä niin elävinä pystymme kuulemaan

Jos kuussa alkaa tuulemaan

Mä heitin turhan pelon kauas pois

Et sydän vihdoin jotain tuntee vois

Nyt seison reunalla

Mä olen valmiina

Tartu kädestä käteen, laula sielusta sieluun

Kasta varpaat kylmään veteen, hyppää täysillä joutsenlauluun

Sillä sinä ja minä niin elävinä pystymme kuulemaan

Jos kuussa alkaa tuulemaan

Törkeästi pöllity haaste

Viime lokakuussa

Collieblogeissa kiersi tässä vähän aikaa sitten colliehaaste, jonka nyt törkeästi varastin tänne meidän blogin puolelle ja muunsin kysymykset sheltteihin sopiviksi. Sopivathan nämä kysymykset sentään oikeastaan rotuun kuin rotuun.

1. Miten päädyit ottamaan sheltin?

Ensin huomion varmaan kiinnitti ulkonäkö. Luonneominaisuudet vahvistivat ajatuksen hyväksi. Sheltti on kätevän kokoinen harrastuskoira.

2. Mitä ominaisuuksia tahtoisit sheltissä rotuna parantaa?

Arkuus ei ole hyvä asia. Siitä ainakin kuulee, vaikken muista kovin useaa oikeasti arkaa shelttiä nähneeni. Toisaalta en voi myöskään sanoa nähneeni shelttejä erityisen paljon. Terveyspuolelta mainitsisin ainakin silmät - ylimääräiset ripset kun näyttävät olevan melko yleisiä (ja olen joskus miettinyt, mahtaako Netallakin olla niitä). Ulkonäössä mietityttää mm. kokoasia. Shelttejä kun tuntuu olevan niin pieniä kuin suuria, mutta kuinka olennainen asia koko loppujen lopuksi on? Siihen en itse osaa sanoa mitään.

3. Onko koirasi mielestäsi sellainen, kuin kuvittelitkin sheltin olevan? Yllättikö jokin?

En enää muista, mitä kuvittelin. Koirakirjojen mukaan sheltti on älykäs ja helposti koulutettava. Sitä Netta ainakin on. Eniten yllätti ehkä juurikin mainitsemani koon vaihtelu.

4. Oletko miettinyt, tuleeko seuraavakin koirasi olemaan sheltti, vai jotakin muuta rotua?

Saattaa olla, mutta saattaa olla olemattakin (hah). Luulen, että parin vuoden päästä sompailen sheltin ja nahkacollien välillä.

5. Mikä on koirasi huonoin puoli (yksi ominaisuus)? 

Aranpuoleisuus tai varautuneisuus tai mikä onkaan oikea sana. Seuraavan koiran kohdalla pitää olla tarkempi sosiaalistamisesta.

6. Entä paras puoli (yksi ominaisuus)?

Se oppii nopeasti.

7. Millaisissa tilanteissa koirasi haukkuu?

Kun Miru ja Vilkku haukkuvat. Kun se kiihtyy ja alkaa mennä ylikierroksille. Kun yllytän sitä haukkumaan ennen radalle menoa agilityssä. Pam-tempun yhteydessä. 

8. Millaisia kisatavoitteita sinulla on koirasi kanssa?

Tänä vuonna meillä ei ole suurempia tavoitteita, paitsi että rally-tokosta haluaisin saada Netalle koulutustunnuksen (RTK1). Sen pitäisi olla ihan realistinen tavoite ja täten mahdollinen. Muita tavoitteita meillä ei ole.

9. Kuinka monta kaulapantaa koirallasi on?

Aivan liian monta... Joskus laskin, että niitä on yli 30, mutta tarkasta määrästä minulla ei ole hajuakaan. Viime vuonna tarvikepostauksessa lupasin, etten enää osta Netalle pantoja (pantojen tekemistähän se ei koske).

10. Milloin olet ollut koirastasi erityisen ylpeä?

Harrastuksissa, kun työ on alkanut kantaa hedelmää. Tämä pätee esimerkiksi mätsäreihin. Aika pitkä matka on kuljettu lokakuusta 2010... Möllitokossa olin ylpeä, kun Netta käyttäytyi paljon paremmin kuin odotin. Ja mitä näitä nyt on.

11. Kiinnostaisiko sinua alkaa joskus kasvattajaksi?

Ei kiinnostaisi. Ainahan kaikkia kivoja pentujen nimiä keksisi, mutta se ei ole tarpeeksi painava peruste. Kasvattaminen ei ole minua varten.

Niin nää vuodet vierii vaan ja siinä melkein unohtaa, että minkälaiselta pohjalta sitä oikein ponnistaa

Ja silti otan koko show'n

Täyden laidallisen

Käy miten käy

Sen koko paketin

Ainakin jotain uskalsin

PMMP - Koko show

san. Paula Vesala

Jälleen on koiranpäivä 24.4. Tasan viisi vuotta sitten olin mukana 4H:n koiranpäivätapahtumassa. Se oli kylmä ja sateinen päivä. Enpä olisi silloin osannut arvatakaan, että samana päivänä syntyi shelttipentue, josta kesällä haimme Netan kotiin. Vaan niin kävi - ja näin ollen Netta täyttää tänään viisi vuotta.

Voiko tosiaan olla niin, että Netta täyttää jo viisi vuotta ja että 21.6. se on ollut meillä tasan viisi vuotta? Onko totta, että minun pieni Nettani on taas yhden vuoden vanhempi? Niin nopeasti nämä vuodet ovat menneet... Ja samalla tuntuu, että Netta on ollut meillä aina.

Niin hyvin on käynyt. Kun miettii lähtökohtia, voisi lopputulos olla jo tässä vaiheessa katastrofaalinen, mutta ei. Netta on ollut niin opettavainen ja sopiva ensimmäinen oma koira. Täydellinen se ei ole, eikä tule koskaan olemaan. Koska eihän yksikään elävä olento voi olla täysin täydellinen.

Olemme kokeilleet näyttelyitä, mätsäreitä, agilityä, tokoa, rally-tokoa ja jopa koirien uimakoulua. Olemme kokeneet paljon yhdessä. Tavoitteita minulla ei Netalle sen tullessa ollut, mutta ajatusmaailma ainakin on jossain määrin muuttunut. Eikä se ole mikään ihme, kun aikaa on kulunut jo tämänkin verran.

Netta on iloinen ja yritteliäs. Toisinaan se on myös rasittava räksyttäjä. Se ei kerjää verta nenästään, mutta viime viikonloppuna se rähisi Mirun kanssa porkkananpalojen takia. Harrastuskoirana se on näyttänyt itsestään eri puolia. Se on vaan niin Netta.

Hyvää syntymäpäivää, Netta. Toivotaan vielä monia yhteisiä vuosia ja uusia kokemuksia. Vain aika näyttää, mihin suuntaan tämä polku kääntyy seuraavaksi. Muutoksen tuulet ovat jo ilmassa. Ei auta kuin katsoa eteenpäin.

Ja jos joskus syliin mustan maan

Mä sua joudun kantamaan

Niin minä sinua vaan

Jenni Vartiainen - Minä sinua vaan

san. Mariska

Rotumääritelmän mukaan ihanteelliselle sheltille kuuluu suloinen ilme...

...ja joskus Netta tuumaa, että aina ei jaksa noudattaa rotumääritelmää. Siltäkään osalta. Tämän postausidean pohjana toimi TemppuTaituri-blogi.

No ei se huomaa, jos mä nyt vähän täs kierin... Ihan vähän vaan!

ÄÄÄÄÄÄÄ on se niin rankkaa tämä elämä!!111!11

Mähän en sulle rupee poseeraamaan!! Haukottelen mieluummin. Ota tästä uljas hammashymy! 

Kyl mä nyt silleen sanoisin, että täälläpäin tuulee kyl ihan järveltä eikä mereltä, ku ei tääl mitään merta oo.

No nyt on niin kiire, ettei ne vaan saa mua kii!

Te voitte olettaa mitä tahansa, mutta shelttitorpedo N.E.T.T.A. on aina valmis toimintaan! HYÖKKÄYKSEEN!

Hihih! Et ikinä arvaa, mitä juuri maistoin!

Ollaan täs niin syvällä, et tätä ei voi peruttaakaan

Toukokuu ja rally-tokokisat sen kun lähenevät. Ensimmäistä kertaa kisailemme rallyn parissa 3.5. Imatralla ja toisen kerran 9.5. Liperissä. Melko pian siis, koska eilen oli enää kaksi viikkoa Imatran kisoihin. Vaan milläs mallilla asiat ovat?

Käännökset

Oikealle tehtävät käännökset ovat ainakin aiemmin sujuneet paremmin, joten vasemmalle suuntautuvia käännöksiä pitänee vielä hioa. Saksalainen täyskäännöskin saattaa vähän vaatia hiomista. Ylipäätään hieman viilailua siis näihin.

Spiraalit ja pujottelut

Näissä ei aiemmin ole ollut mitään ongelmaa, joskaan se ei poista treenamisen tärkeyttä...

Eteentulot

Apuaskeleen kanssa eteentulot alkoivat tänään sujua paremmin. Ollaan yritetty harjoitella ilman apuaskelta, mutta ehkä mennään nyt näin, kun se kuitenkin on käsittääkseni alokasluokassa sallittu. Ehtii sitä myöhemminkin häivyttää, jos niikseen tulee. Tietysti suoruudesta pitää olla tarkka.

Koiran kiertämiset

Näiden pitäisi sujua. Onneksi tarkistin juuri, ettei kyltti Seiso, kierrä koiran ympäri olekaan kuin vasta avoimessa luokassa. Nyt sen voi siis toistaiseksi unohtaa.

Vauhdinmuutokset

Yhdeksänkymmenen asteen käännöksiä ei olla harjoiteltu vauhdinmuutosten kanssa (paitsi olikohan rallymölleissä jompikumpi käännös hitaan vauhdin yhteydessä?). No joo, treeniä kuitenkin vaaditaan. Kuin myös spiraaliin ja pujotteluihin. Hidas vauhti tuntuu ajatuksena jotenkin juoksua hankalammalta.

Muut

Askel oikealle pitää muistaa ottaa treenattaviin. Kyltin kohdalla istuminen ja sen lisäksi maahanmeno (niin suoraan kuin istumisen kautta) eivät oletettavasti aiheuta ongelmia. Sen verran paljon niitä on tehty muissa jutuissa. Sivulla istumisen ei pitäisi olla myöskään ongelma sillä kyltillä, jossa määrätään ottamaan ensin yksi, sitten kaksi ja vielä kolme askelta niin, että koira pysähtyy ohjaajan pysähtyessä.

Summa summarum

Pitää muistaa olla tarkka. Ei samaa mokaa kuin mölleissä, joissa otin molemmat koirat väärältä puolelta sivulle. Tähän pätee myös askelten laskeminen ja kartioiden määrä spiraalissa ja pujottelussa, vaikka askelten määräss ei mölleissä ongelmaa ollutkaan. Yleistä viilailua siis. Sitten me olemme valmiita astumaan virallisesti uuden lajin maailmaan.

Maaliskuussa

Äiti ja isä, minä haluan koiran!

Älkää säikähtäkö, äiti ja isä, jos/kun luette tämän. Eihän tämä minua koske. Mutta joillekuille tämä aihe voi olla ajankohtainen. Ainahan se on. Kuinka et varmasti saa vanhempiasi suostumaan koiran hankintaan? Tässä kuusi neuvoa siihen.

Jankuta, jankuta, jankuta. Hoe joka väliin "Mä haluuuun koiran!" ja tunge koira-aiheisia huomautuksia joka väliin. Muista myös mainita, kuinka luokkakaverisi sai koiran ja kuinka epistä on, kun sinulla ei sellaista ole.

Lupaa kuu ja tähdet taivaalta. Mitä epärealistisempi lupaus, sen parempi. Lupaa ja vanno kautta kiven ja kannon, että otat aivan täyden vastuun koirasta (olipa tilanne mikä hyvänsä) ja että olet ylipäätään valmis saamaan oman koiran.

Älä missään nimessä malta odottaa tai yritä olla kärsivällinen. Kaikkihan on saatava heti eikä huomenna.

Älä edes yritä ymmärtää vanhempiesi kantaa. Eiväthän nämä tiedä mitään asiasta! Miten niin lapsen lemmikki on aina vanhempien vastuulla?! Sinähän olet luvannut ottaa täyden vastuun koirasta.

Älä myöskään jousta. Mistään. Ainakaan sinua kiinnostavasta rotuvaihtoehdosta, vaikka se ei olisi ensimmäiseksi koiraksi paras mahdollinen vaihtoehto. Äläkä missään nimessä taivu akvaariokaloihin tai kaneihin.

Älä kerää tietoa rodusta tai roduista. Tai jos keräätkin, listaa vain positiiviset puolet. Niin voit esitellä vanhemmillesi erittäin vakuuttavan listan, koska "tämä rotu on helposti koulutettava ja älykäs ja oppivainen".

Kuka sä oot ja mikskä sä haluat tulla?

Kymmenen vuotta sitten olisin halunnut kanin, mutta sitä ei koskaan hankittu. Sen sijaan Citymarketin ilmoitustaululla oli ilmoitus sekarotuisista koiranpennuista. Vappuna haimme kotiin Vilkun, joka sittemmin laittoi sisustusta uusiksi.

Yhdeksän vuotta sitten syksyllä sekarotuinen Susku halvaantui ja se piti lopettaa. Se eli melkein kuusitoistavuotiaaksi. Vilkku jäi ainoaksi koiraksi, kunnes kahdeksan vuotta sitten kesän kynnyksellä saapui Piri.

Seitsemän vuotta sitten kesällä olin leirillä Pirin kanssa ja sain kipinän koiraharrastukseen. Jossain määrin taisin joskus miettiä agilityä, vaikken siitä mitään tiennytkään. Mietin myös ehkä vähän tokoa, enkä tiennyt siitäkään mitään. Myöhemmin saman vuoden kesänä shelttiajatus putkahti mieleeni.

Kuusi vuotta sitten sheltti-idea jatkoi mielessäni voittokulkua. Oli jo sovittu, että saisin sheltin sinä vuonna kun täyttäisin 15, jos vielä silloin sen haluaisin. Tarvikkeita kertyi. Korostin, kuinka luonne oli ykkösprioriteetti rodun valinnassa. Tuskinpa kukaan sitä kuitenkaan oikeasti uskoi. Varmasti ulkonäkö ensin kiinnitti huomion.

Viisi vuotta sitten Piri kuoli. Sheltin hankinnassa oli mutkia matkassa, mutta en halunnut vaihtaa etsittävää rotua. Koiranpäivänä en vielä tiennyt, että silloin syntyisi minulle tuleva koira. Äitienpäiväviikonloppuna tuli kohtalon pentu Miru. Kesällä kotiutui ensimmäinen oma koirani. Netta.

Silloin viisi vuotta sitten olin käytännössä nollatiedoilla liikenteessä koiraharrastusten suhteen. Annettakoon se anteeksi, kun kyseessä oli ensimmäinen oma koira. Pennun koulutus kuitenkin onnistui ainakin minun mielestäni. Ensikosketus tokoon oli tokon alkeiskurssi.

Neljä vuotta sitten alkoi suuri mätsäreissä ravaaminen ja koiraharrastus kiskoi meidät mukaansa. Agilityyn tutustuimme pentukurssin muodossa, vaikka Netta oli oikeasti sinne yli-ikäinen. Kesällä Netta oli kaljumpi kuin koskaan.

Kolme vuotta sitten oli jännityksen hetkiä agilityn hallittavuuskurssilla, jonka kuitenkin läpäisimme. Tuolloin Netta ei osannut vielä kunnollista paikallaoloa, vaikka se lähestyi kahden vuoden ikää. Paikallaolo oli purheenkryynimme. Mätsäröinti jatkui. Kävimme koirien uimakoulussa. Syksyllä alkoi agility.

Kaksi vuotta sitten elettiin harrastusten kultakautta. Mätsäreissä tuli tulosta ja vappuna Netta oli sinisten BIS1. Agility opetti valtavan paljon muutamankin asian suhteen. Vuosi sai kantaakseen tittelin "Paras vuosi ikinä".

Vuosi sitten agility jatkui yhä. Välillä pohdin sen lopettamista kesken vuoden ja kun loppuvuodesta treenien loppuminen oli edessä, tuntui se aluksi ehkä jopa pelottavalta ajatukselta. Kävimme jonkin verran mätsäreissä ja puuhailimme jotain muutakin. Kesällä oli hetkellinen tylsistyminen koiraharrastukseen.

© Minna

Tänä vuonna vastoin viimevuotisia mietteitäni en ole katunut agilityn lopettamista tai haikaillut treeneihin. Olemme myös ajautuneet kisaamaan vastoin alkuperäisiä suunnitelmiamme. Lisäksi olemme tutustuneet enemmän rally-tokon maailmaan ja lisänneet uuden luvun tokohistoriaamme. Lisäksi edessä on vielä koko loppuvuosi.

Nyt ajattelen, että koiraharrastus on antanut valtavan paljon. En aio katua mitään valintoja, koska virheistä voi oppia. Netta on kehittynyt huiman paljon - ja kai minäkin olen kouluttajana kehittynyt jonkin verran. Ainakin tietoa on paljon enemmän kuin Netan tullessa. Se ei kai ole ihme. Silloin tieto oli ehkä enemmän teoriapohjaista, mutta nyt on myös käytännön kokemusta.

Netan tullessa minulla ei ollut varsinaisia tavoitteita sen varalle. Ei se kai ole mikään ihmekään. Toisaalta joskus saattoi olla vähän epärealistisia ajatuksia, mutta kenelläpä niitä ei joskus olisi. Todellisuus vain sattuu olemaan eri asia.

Silti joskus melkein unohtuu, että Netta on ensimmäinen koirani. Joskus tuntuu siltä, etten osaa opettaa jotain juttua Netalle. Pitäisikö silti olettaa, että pitäisi osata opettaa kaikki, jos ei ole aiemmin mitään koiraa kouluttanut? Kun miettii asioita, voi todeta, että Netan kanssa on loppujen lopuksi käynyt hyvin.

Tällä hetkellä viiden vuoden takainen aika tuntuu kovin kaukaiselta. Paljon ollaan opittu ja paljon tullaan vielä oppimaan. Vaikka sitten yrityksen ja erehdyksen kautta. Sen verran on varmaa, että tässä harrastuksessa ei koskaan tule täysin valmiiksi.